Loppuaika

Tahan mennessa on siis koettu Newcastle uudelleen ja sen lisaksi Uluru ja Canberraa. Talla hetkella olen tyton luona Batemans Bayssa. En ole paassyt netin aareen sopivasti, joten nuo reissut ovat jaaneet kirjoittamatta. Talla hetkella ei silta tunnukaan, mutta ehka kun paasen takaisin kotisuomeen ja saan kuvatkin nettiin, saatan saada innostuksen kirjoittaa viela ne patkat. Mutta tamahan tapahtuu aikaisintaan tammikuussa. Nyt pitaa taas menna.

Christchurch

Eilinen ilta oli aika vauhdikas. Meni kokonaan jutellessa hostellin eri asukeille. Pelottavaa. Yksi niista oli juuri saapunut Antarktikselta. Yllatyksekseni kuulin, etta Antarktiksella on normaalisti tuhansia ihmisia samanaikaisesti. Ja eri mailla on siella omat reviirinsa, jotka kehittyivat kylman sodan aikana.

Aamulla otin sitten ensimmaisen bussin tanne Christchurchiin, jonne juuri saavuin. Lentoni lahtee huomenna aamulla, eli minulla on nyt tama iltapaiva ja ilta viela aikaa. Voi olla etta vain makoilen ja kattelen telkkua :) Tama kaupunki on kuitenkin jo aika lailla nahty.

Viisumitoimistosta tuli postia. Kyselin heilta viikko sitten, etta miksen saanut turistiviisumia niiden systeemin avulla. Maili oli vahan sen tapainen, etta tuskin lukivat minun mailia lapi ennen kuin laittoivat jonkun puoliksi automaattisen vastauksen. Sain sielta sen verran selville kuitenkin, etta minun olisi pitanyt ilmoittaa heille hyvissa ajoin, etta olen lahdossa ulkomaille, jotta olisin sen turistiviisumin taalta kasin voinut hankkia. Nyt minun pitaakin ilmeisesti menna istumaan heidan toimistoonsa, jotta saan muutaman lisapaivan oleskeluaikaa :/

Kaikoura

Eilen sitten saavuin tanne Kaikouraan. Tama on tallainen merenrantakaupunki, jota ymparoi lumihuippuiset vuoret. Tuntuu oudolta, kun pihalla on hellekelit ja taustalla siintaa lunta.

Saapuessani valkkasin tollasesta hostellioppaasta upouuden hostellin, joka onkin niin uusi, etta puolet tasta on vasta rakenteilla. Vasara paukkuu tallakin hetkella. Sangyissa oli vain tyyny ja lakana, joten menin kysymaan takkia. Yleensa siita saa maksaa 12 dollaria, josta saa tosin 10 dollaria takaisin, kun sen palauttaa, mutta ilmeisestikkin hostellinpitaja antoi sen minulle ilmaiseksi, ja pyysi minua olemaan kertomatta siita muille, koska ne ovat maksaneet omistaan. Han vain sattui sanomaan sen niin lujaa, etta ulkona oleva samassa huoneessa asustava kamppikseni kuuli keskustelun ja ryntasi peraamaan itselleenkin settia, jonka sitten myos sai :) Meitsi olikin sitten hyvassa asemassa, kun olin juuri luvannut olla kertomatta siita kamppiksilleni hanen kuullen :P

Sukeltamaan minun piti lahtea aamuseitsemaksi. Markapuku oli kaksiosainen ja aika kattava, mika oli hyva juttu, silla 13 asteinen meri oli melko kylma. Varsinkin kun siella tuli vietettya 40 minsaa kerrallaan. Elukoista kosketin ainakin isoa mustekalaa ja hummeria. Kallionkolot olivatkin hummereita taynnaan. Lisaksi nykaisin yhden meritahden irti sukellusopettajan kasineista, koska se oli takertunut kiinni niihin, ja hanen toinen kasi oli varattuna, koska siina hanella oli jonkun kalastajan merrasta varastettu iso hummeri :P Merileva oli pohjassa paikoin kuin viidakkoa kasvaen muutaman metrinkin pituiseksi. Lisaksi siella oli paljon luolia, joissa oli tietty kiva seikkailla. Yhdessa vaiheessa huomasin, etta olin melkein laskeutumassa paikkaan, joka oli aivan taynna merisiileja. En tieda meneeko niiden piikit markapuvun lapi, mutta eipa tehnyt mieli kokeillakaan.

Hylkeita emme sukelluksen aikana nahneet, koska ne olivat ottamassa paivaa viereisilla kallionkielekkeilla. Toisen sukelluksen jalkeen menimme kuitenkin snorklaten niiden lahelle, missa muutama niista polski pinnan tuntumassa jaahdytellen. Yksi kiersi minua ympariinsa kosketusetaisyydella mollottaen minua samalla jatkuvasti jattimaisen kokoisilla silmillaan. Tosin eihan ne pelkat silmat olleet jattimaisia, silla tama painoi ainakin 150 kiloa. Janna miten vaivattomasti ne liikkuvatkaan meressa. Harmi, ettei niita saa silittaa, koska kuulemma kaksi kertaa itsea isompien teravahampaisten villipetojen kanssa ei kannata ihan niin sinuiksi ryhtya.

Parasta reissussa oli tietty se, etta meita sukeltajia oli kouluttajan lisaksi vain kaksi. Ja kun paatissa oli viela yksi toinenkin henkilokuntaan kuuluva, niin sai aika hyvaa palvelua. Siina missa toinen kaveri suoritti sukelluskorttiaan ja hanen piti viela opetella asioita tekemalla kaikki itse, minun ei tarvinnut laittaa edes omia rapyloitani jalkaan :P Tama toinen kaveri oli varmaan lahemmas nelikymppinen Mike, joka toimii puukirurgina Christchurchissa. Eli kiipeilee puihin, ja sahailee oksia pois. Kun sanoin, etta taitaa olla seikkailu veressa hanella, niin han kertoi viettaneensa kanadassa viitisen vuotta rodeossa.

Nyt alkaa tama Uuden-Seelanninkin reissu olemaan nailla nakymin ohi. Ajattelin palata huomenna Christchurchiin, missa tuskin on mitaan sen kummempaa tekemista, ja sunnuntaina sitten takaisin Australiaan, missa Akin ja Millan pitaisikin olla vastassa. En malta odottaa heidan nakemistaan. Ja kun paasee takaisin Australian maaperalle, niin olenhan mina sitten astetta lahempana Alyciankin nakemista. Ensiksi pitaa vaan suorittaa se Ulurun reissu. Hauskasti ainut asia, minka tiesin etukateen tahtovani tehda taalla, oli uida delfiinien kanssa, mutta toisaalta juuri se minulta jai tekematta, ja sen sijaan tein kaikkea muuta upeaa. No onpahan syyta tulla takaisin :) Jos tarkkoja ollaan, niin voisin tehda sen vaikka heti huomenna, mutta se maksaisi varmaan ainakin 60 euroa, ja veikkaan ettei se hylkeiden kanssa uimista kummallisempaa ole.

Christchurch

Taa tuntuu olevan jonkinlainen trendi taalla nykyaan, etta tv-sarjat ladataan netista. Joskushan se oli vaan norttien puuhaa, mutta jos alkaa spontaanisti puhumaan jonkun nuoren kanssa jostain tv-sarjasta, niin ei mene pitkaan, kun tama muistuttaa, etta netista voi ladata kaikki tuotantokaudet. Tama on hyva esimerkki siita, miten nama sarjat ladataan tekijanoikeuksia kunnioittamatta ei rahan vuoksi, vaan siksi, etta se vain on katevampaa katsoa hyva sarja omaan tahtiin. Ja toisaalta siksi, etta monesti sarjat tulevat televisiosta vasta vuoden tai parin paasta niiden ilmestymisesta. Varmaan kohta tv-sarjojen tuottajat lahtee mukaan pyhaan sotaan terrorismiin kannustavan piratismin peraan. Vaihtoehto olisi tietty muuttaa palvelua asiakkaiden toiveiden mukaiseksi. Siis niin, etta episodit voisi ostaa heti niiden ilmestymisen jalkeen netin kautta.

Eilen tuli telkkarista helikopterimainos. Siis mainos, jossa mainostettiin jotain uutta helikopterimallia. Tama kertoo vahan siita, miten paljon taalla kaytetaan helikoptereita. Pienimmissakin kylapahasissa on lentokentta.

Huomenna pitaisi menna Kaikoruaan sukeltelemaan. Pari sukellusta maksaa noin 100 euroa. Ennakkotiedoista poiketen hylkeita ei todennakoisesti paase nakemaan, koska ne viihtyvat matalemmissa vesissa, mutta huomennahan se sitten selviaa, etta mita siella nakee. Hyva kuitenkin varmasti kayda vahan kertaamassa sukellusta, ja ymparisto on taalla kokonaan erilainen kuin Suurella Valliriutalla.

Mount Cook

Tanaan matkasin Mount Cookin kautta takaisin Christchurchiin. Oli aika janna paahtua auringossa tasangolla, josta kyseinen vuori nousi suoraan muutaman kilometrin korkeuteen, ja oli valkoinen lumesta. Heh, aika laimeiksi meinaa menna nama kuvailut tassa vaiheessa reissua, mutta ei voi mitaan :) Valokuvat saapuvat sitten viimeistaan tammikuun alussa niin sielta nakee enemman :)

Joet ovat taalla suunnassa aika hassuja. Ne ovat kaikki tajuttoman matalia. Joki voi olla helposti kaksi kilometria levea, mutta joka kohdassa yltaa silti pohjaan. Ja nyt kun on kuiva kausi, niin joet muodostuvat kivisista uomista, joissa on yleensa muutama pikkuvirta siella talla ristiin rastiin.

Ehdin aiemmassa postauksessa kehumaan, etta nain koivuja, mutta pitaa korjata sen verran, etta laiduntamisen vuoksi alkuperaista puustoa ei talta saarelta hirveasti loydy. Ilmeisesti 95 prosenttia taalla kasvavista puista onkin euroopasta peraisin. Koivuja olen nahnyt kolme kappaletta, ja jokainen niista oli kaupungin keskustassa.

Queenstownin hostelli paljastui ihan kivaksi paikaksi. Siella oli vain muutama asukas ja muutama Uudesta-Seelannista kotoisin oleva turistityolainen, joiden kanssa oli hauska jutella. Yksi paljastui sukellusopettajaksi. Kertoi, etta taalla pystyy sukeltamaan merileijonien ja hylkeiden kanssa. Aikataulut eivat kayneet yhteen, etta olisi paassyt sukeltamaan hanen puljun kanssa Stewartin saarelle, mutta han suositteli yhta paikkaa, mika on lahella tata Christchurchia, missa nyt olen. Huomenna pitaisi tiedustella, etta mita ne voivat tarjota.

Milford Sound

Kaikki on nahty nyt. Kesasaassa kun ihastelee meressa seilaavan purjen kannelta vedenrajasta akkijyrkasti nousevaa pari kilometria korkeaa lumihuippuista vuorta, niin kaikki muu alkaa tuntua jotenkin mitattomalta. Kapteeni sanoi, etta sataman vieressa oleva putous olisi 155 metria korkea, mutta se naytti lahinna suihkulahteelta niiden vuorien rinnalla. Toisaalta kun sataman parikerroksista terminaalirakennusta vertasi siihen putoukseen, niin terminaalirakennus naytti karpaselta.

Siella taalla keskustoissa on nakynyt koivuja. En ole nahnyt mitaan kotimaisia puita 10 kuukauteen, niin koivut tuntuu kivan kotoiselta. Muutenkin saa on melko suomalaista kesaa taalla etelasaaren etelapuoliskossa. Kasittaakseni lammot ei tasta nousekaan pahemmin. Ero Suomeen on sitten talvi, joka on taalla myos melko lammin. Lunta on vain paivia kerrallaan ennen kuin se sulaa pois. Paivisin on kaytannossa aina plussaa.

Lampaita taalla on kaikkialla. Jos sattuu vain olemaan alle 45 asteen kulmassa olevaa maata, niin se on aidattua ruohokenttaa taynna valkoisia pisteita silmankantamattomiin. Jonkin verran loytyy myos nautakarjaa ja peuroja. Naudat ovat valilla samoissa aitauksissa lampaiden kanssa, mutta peurat aina omissa aitauksissaan. Mielenkiintosin naky oli tanaan, kun yksi lantti oli taynna ilmeisestikkin hirvia. Takalaiset nakojaan kohtelee kaikkia elaimia kuin lampaita :)

Olin varautunut, etta aikaa menisi enemman matkusteluun ja odotteluun, mutta nyt olen jo suunnitellun reissun kolmanneksi viimeisessa kohteessa, ja ylimaaraisia paivia tulee nailla nakymin olemaan ainakin kolme. Pitaisi siis kai suunnitella, etta miten ne kayttaisi. Ajattelin pysahtya tanne Queenstowniin ainakin paivaksi ja kayttaa huomisen vain ihmettelyyn.

Yritin hankkia turistiviisumia Australiaan, koska opiskelijaviisumini umpeutuu muutama paiva ennen maastalahtoani. Vaikka olin lukenut kaikki ohjeet huolellisesti lapi, ja mikaan ei viitannut, etta tulisi ongelmia, niin systeemi kieltaytyi antamasta minulle turistiviisumia, koska minulla on jo opiskelijaviisumi. Mikaan pykala tata ei ainakaan kasittaakseni kiella... Ainut vaihtoehtoni onkin tassa vaiheessa ilmeisesti viettaa paiva niiden toimistossa ja maksaa siita ilosta viela 40 euroa :(

Yksityiskohtia

Tama rikkoo kronologisen jarjestyksen, mutta kun on aikaa niin kirjoitan yksittaisista jutuista mihin olen nyt tormannyt.

Perjantai-iltana kavin kavelemassa Christchurchin kasvitieteellisessa puutarhassa, joka Brisbanen tapaan on aivan keskustan kyljessa. Hitaasti polkua pitkin edettyani noin kilometrin matkan tajusin, etta perassa oli roikkunut narkkarin nakoinen kaveri koko matkan ajan puoliksi puskan peitossa seuraten. En ajatellut seurata tapahtumia loppuun vaan kiihdytin hieman tahtia ja kaannyin polulle, joka vei minut avarammalle alueelle, missa oli muitakin ihmisia. Vahan myohemmin puskasta hyppasi sen oksiin kompastuva teini, joka pystyyn paastyaan jatkoi juoksemistaan pois pain. Samaan aikaan paikalle ilmestyi puuskuttavan nakoinen poliisi. Saalitti vahan poliisiparkaa, jolla naytti olevan keski-ikaisille normaali vyotaron seutu. Viiden minuutin paasta tama oli kuitenkin jo napannut teinin, ja kuljetti tata niskasta pitaen jonnekkin.

Bussi Dunediniin lahti aikaisin aamulla. Kyseessa oli ihan normaali paikallisten kayttama linja, mutta kuski oli kuin paraskin turistiopas. Selitti vahan valia tienvarsi-ihmeita, ja heitti kevytta lappaa. Australiassa ja taalla bussit pitavat paljon taukoja. Matka kesti vain 5 tuntia, mutta sisalsi yhden vartin ja toisen puolen tunnin tauon. Onnekkaasti puolen tunnin tauko sattui tapahtumaan pikkukaupungissa, jossa oli jonkinlainen jouluparaati meneillaan. Kaikenlaisten kerhojen ja jarjestojen lisaksi mukana marssimassa oli monia yrityksia. Yleisolle jaettiin ilmaiseksi kanankoipia, karkkia sun muuta kraasaa.

Perilla tajusin, etten ollut muistanut varata hostellia. Linja-autoasemalta loytyi onneksi paksu hostelliopas, josta bongasin pari houkuttelevaa vaihtoehtoa. Kattelin, etta ne olisivat vielapa suhteellisen lahella keskustaa, mutta tavaroideni kanssa jyrkkaa ja pitkaa ylamakea tarpoessani totesin, ettei ne nyt ihan vaivattomasti olleet saavutettavissa. Ensimmainen oli taynna, joten jatkoin matkaani toiseen. Siella nuoren Hale Berryn nakoinen tytto sanoi, ettei heilla ole kuin yksi yhden hengen huone vapaana. Tallaisethan ovat yleesa tuhottoman kalliita verrattuna huoneisiin, joissa on useampi henkilo. Han kysyi, etta onko minulla mitaan alennuskortteja, joita minulla ei ole. Lopuksi han kuitenkin tarjosi huonetta 27 dollarin hintaan, mika on vain hieman enemman kuin jaettu huone :) Hieno huone olikin. Sanky oli varmaan pehmein sanky ikina. Uni tuli hyvin luontoretkelta palattuani. Itseasiassa molemmat hostellit ovat olleet tahan mennessa huippuluokkaa taalla Uudessa-Seelannissa. Ainakin jos verrataan kokemuksiini Australiassa.

Dunedin

Aivan kuin olisin Euroopassa. Tama on Uuden-Seelannin vanhin kaupunki. Asuttajina on ollut lahinna skotlantilaiset siirtolaiset. Saavuin tanne vahan ennen kolmea iltapaivalla, ja sopivasti alkoi sellainen kuuden tunnin opastettu luontoretki puoli neljalta, joten menin sitten sinne. Nahtiin aivan lahietaisyydelta yksi albatrossi, merileijonia, hylkeita ja pingviineja. Ihan kuin olisin ollut luontodokumentin sisalla. Oppaina oli vielapa kaksi tutkijanalkua, joten asiapohjakin oli kunnossa.

Seuraavaksi on tarkoitus menna Milford Soundiin, jonka pitaisi olla melko hyvannakoinen vuono. Tulee varmaan ihan Norja mieleen siella :) Maisemat ovat olleet jo tassa vaiheessa todella upeita, vaikka hyvat apajat ovat kasittaakseni viela edessa pain.

Uusi-Seelanti Christchurch

Pyykkays maksaa hostellissani noin 5 euroa. Ajattelin, etta ehka kaupungilla on itsepalvelupesuloita, jossa se olisi halvempaa. Niita on ainakin Australiassa siella taalla. Taalta en ainakaan viela ole loytanyt mitaan. Katselin netistakin. Taidan maksaa kiltisti sen 5 euroa :/ Rakennukset ovat taalla paljon eurooppalaisemman tuntuisia kuin Australiassa. Kaupungin lapi virtaa joki, jonka vesi on taysin kirkasta. Tulee varmaan vuorilta. On janna, kun voi erottaa pohjan kaikki piirteet ja siella taalla on taimenia, jotka kelluvat virrassa melkein paikoillaan. Naiden murre on tosi hassu. Alycia yritti valmistella minua siihen eilen matkimalla tata murretta varmaan tunnin ajan, mutta en pystynyt lopettamaan nauramista millaan :)

Uuteen-Seelantiin

Paastakseni Sydneyn lentokentalle, menin bussiin Bateman's Baysta, jossa Alycian porukoiden rannikkotalo sijaitsee. Alkumatka meni rennosti nukkuen, mutta puolivalin tauon jalkeen viereen sattui ehka 80-vuotias nainen, jolla oli ongelmia pysya omalla penkillaan, ja han otti tukea minun penkista. Oli melko tuskaiset pari tuntia yrittaa pysytella penkin ikkunan puoleisessa laidassa.

Christchurchiin selvisin puolen yon jalkeen, jonka jalkeen koitti tuskainen odottelu passintarkastukseen. Jonot olivat pitkat, ja suurin osa jonottajista oli englantia taitamattomia kiinalaisia. Tahan kun yhdistaa sen, etta maahantulokontrolli on aika tiukka, niin jonot eivat kylla meinanneet hievahtaakaan eteenpain. Laskin joutuneeni vastailemaan maahantulotarkastusten aikana kolmelle eri henkilolle heidan kysymyksiinsa aikeistani taalla ja, etta mista olen tulossa sun muuta sellaista. Jos en muista vaarin niin Sydneyn paassa oli sama homma kahden henkilon kanssa, vaikka olin lahtemassa maasta pois :) Ovat tainneet saikahtaa pahemman kerran terroristeja.

Perilla meinattiin ottaa taksi parin aasialaisen kanssa, mutta taksikuski oli aivan hajuton meidan hostelleista, vaikka molemmat ovat suuria hostelleja aivan keskustassa. Onneksi paikalle tuli Shuttle bus (=lentokenttataksi?), joka oli halvempi, ja kuskilla ei ollut mitaan ongelmia kohteiden kanssa. Paasinkin sitten onnekkaasti nukkumaan ennen kahta yolla.

Jostain syysta kannykkani ei toimi taalla :/ Johtuu varmaan siita, etta australialainen liittymani on prepaid :/

Canberra

Lauantaina kohteena oli siis Canberra Alycian ja BB:n seurassa. Tavoitteena oli paasta matkaan puolilta paivin, joten valmistauduin henkisesti, etta lahtisimme vasta kolmelta. Starttasimme tayteen lastatun auton viidelta :) Suurin osa tavaroista (paalle 20 laatikkoa) jai kuitenkin muuttofirman kuljetettavaksi. Omat ylimaaraiset kamani sain sailottya Louisen ja Shannonin luokse. Olin vaurautunut viemaan surffilaudan sun muut kassit bussilla, mutta Shannonin kaveri Pete tarjoutui roudaamaan ne, mika helpotti paljon minun urakkaani.

Oli janna sanoa hyvastit asuntolalle, mutta toisaalta yllattavan helppoa ehka siksi, ettei tarvinnut sanoa hyvasteja Alycialle. Perille paasimme puolilta oin. Matkalla oli valilla kunnollinen raekuuro. Jannitti ihan, etta tulisiko jalkia konepeltiin. Paahan olisi kylla varmasti sattunut kovasti, jos olisi ollut pihalla. Taallahan sataa joskus golf-pallon kokoisiakin rakeita :)

Alycian porukoiden kamppa oli aika hulppea: Kolme olohuonetta, iso uima-allas, poreallas ja tennniskentta. Yksi olohuone oli melko pieni ja se oli tarkoitettu television katseluun ja lukemiseen. Toinen oli vahan isompi, ja sita kai kaytetaan silloin, kun tehdaan jotain perheen kesken. Kolmas oli oikeastaan enemman kuin olohuone. Se oli hulppea edustushuoneisto, jota ei normaalisti kayteta.

Sunnuntai kului lahinna nukkuessa. Illalla sentaan kavimme syomassa ulkona Alycian ja BB:n kanssa. Lisaksi pyorimme vahan kaupunkia edestakaisin. Maanantaina herasimme ajoissa, jotta paasimme lahtemaan heidan paalle tunnin ajomatkan paassa sijaitsevalle rannikkoasunnolle, jossa vietimme viimeiset paivat.

Siella kypsyi myos paatos, ettei yhteisille paiville tule loppua ainakaan nailla nakymin. Rakastan sita tyttoa.

Pakkailua

Keith on poissa \o/. Hän lähti vaivihkaa aamulla. Palatessaan eilen baarista Anna antoi hänelle kohtalaisen suoraa palautetta. Huono uutinen on taas se, että Annakin lähtee tänään lopullisesti. Autoin häntä kantamaan viimeisiä tavaroitaan pois.

Aloitin myös pakkailemaan omaa huonettani. Lähinnä tulee heitettyä melkein kaikki roskiin, mutta on tuota tavaraa jonkin verran enemmän nyt kuin tänne saapuessa kuitenkin. Varsinkin kirjat painavat paljon. Mitähän tekisi melkein täydelle viskipullolle ja isolle kasalle olutta. Alkoholinkulutus on painunut lähelle nollaa Alycian tavattuani. Menen näillä näkymin Alycian luo Canberraan lauantaina. Lento Uuteen-Seelantiin lähtee torstaina Sydneystä.

Liskopuisto

Tänään mentiin Alycian, BB:n ja Juffin kanssa liskopuistoon. 45 minuutin matka oli tarkoitus aloittaa kymmeneltä aamulla, mutta perille pääsimme vasta joskus puolen päivän jälkeen :) Viivästys voidaan selittää yhdistämällä stereotypioita :) Australialaiset ovat hitaita, ja naiset ovat hitaita. Mitä australialaiset naiset sitten voisivat olla? :)

Puistossa olikin sitten valtava valikoima kaikenlaisia eläimiä liskojen lisäksi. Itseasiassa niitä oli niin paljon, etten viitsi niistä tässä alkaa enempiä puhumaan. Laitan kuviin jotain selostusta.

Puiston jälkeen suuntasimme vielä hakemaan Juffille jalkahieromakonetta. Kuulitte oikein. 300 euroa maksava jalkahieromakone opiskelijalle. Nooh, porukat on yrittäjiä Hong Kongissa, ja kiinalaiseen tapaan hän on ainoa lapsi. Vitsailinkin hänelle, että montakohan kuollutta isosiskoa hänellä mahtaa olla :) Varmuuden vuoksi hän osti laitteen kuitenkin käteisellä, ettei äiti saisi sydänkohtausta luottokorttilaskua lukiessaan :) Liikkeessä oli kaikkea hierontaan liittyvää tavaraa. Myyjä upotti minutkin sellaiseen laiskanlinnaan, joka teki jonkinlaisen kokovartalohieronnan. Ja eipä voinut kun todeta, että jos olisi rahaa kuin roskaa, niin kyllä tuollaisen kyydissä telkkua katsoisi :)

Keith ja Clea

Olin eilen aika myöhään valveilla ja pohdin, että Keith on varmaan tekemässä uutta valitusta Cleasta, koska otti kuvia olohuoneessa keskellä yötä. En tosin mennyt katsomaan, mitä hän puuhasi... Ehkä hän keräsi todistusaineistoa tai jotain. Aamulla nukuin pitkään, mutta en voinut olla kuulematta Clean ja Annan touhuavan jotain. Seuraavaksi törmäsin Clean kirjoittamaan lappuun ulko-oven pielessä, jossa sanottiin, että eilisiltaisen tapaus on edennyt poliisien käsiin, ja he saattavat haluta kysellä meiltä tapahtumien kulusta. Ulkona odotti Clean harjoitustyön kuuluva maalaus, joka oli sotattu Clean maalipurnukoilla, joita oli hajoitettu sen viereen.

Ovi oli yöllä lukittu, joten syyllistä ei tarvinnu kovin kaukaa hakea. Näin Keithiä vielä iltapäivällä ja käyttäytyminen vain vahvisti asian. Jotenkin on vaikea uskoa, että tämä voisi enää johtua vain siitä, että Clea tekee taideprojektejaan olohuoneessa. Kun riitapukarit viimeksi puhuivat, Keith oli lähinnä harmistunut siitä, ettei Clea pidä hänestä. Voiko olla mahdollista, että Keith menee tärvelemään Clean kouluprojektin vain siksi, ettei Clea pidä hänestä? Ovatko amerikkalaiset yleensäkin niin itserakkaita, etteivät voi käsittää, että joku voi olla pitämättä heistä?

Olen täällä vuoden aikana päässyt todella hyvin eroon kaikenlaisista ennakkoluuloistani, mutta amerikkalaistan kohdalla prosessi ei kyllä etene kovin malliikkasti :)

Hiiri

Tänään löytyi sitten toinenkin hiiri. Menin tekemään aamupalaa ja muovisesta kierrätyslaatikosta alkoi kuulumaan rapinaa. Sieltä sojotti sellainen paperirulla, joka heilui edes takaisin. Nostin sen ylös ja alapää siitä oli syöty. Ehkä hiiri oli fiksu ja yritti päästä sen sisälle, jolloin se olisi voinut kiivetä vapauteen. Tyhmyyttäni en nostanut kaikkea tavaraa pois laatikosta ajoissa, joten hiiri meni sukan sisään, ja en saanut sitä sieltä pois. Jätin sen sinne, koska tiesin, että tytöt haluavat kuitenkin nähdä sen. Saa nyt nähdä saako sitä esille.

Hautausmaa

Viime yönä menimme Alycian, BB:n, Christopherin ja Juffin kanssa 170 vuotta vanhalle hautausmaalle. Ensin piti tietty pysähtyä Hungry Jack's:iin, joka on Burger Kingin Australiassa käyttämä nimi. Sen jälken etsimme hautausmaata varmaan tunnin ajan. Tytöt olivat käyneet siellä vuosi sitten, ja ajo-ohjeetkin oli mukana, mutta silti meni tunti :) Ehdimme käydä välissä tutkailemassa yhtä vanhaa vankilaakin, joka on tosin jo pois käytöstä, mutta porukkaa on siellä ajan saatossa hirtetty runsaastikkin.

Lopulta löysimme kuitenkin itse sinne hautausmaallekin. Taisin olla ainoa, joka ei usko mihinkään yliluonnolliseen, joten yritin sitten tietty järjestää muille viihdykettä tekemällä pieniä yllätyksiä :) Asiaa kylläkin hankaloitti valkoinen paitani ja kuun valo. Hautausmaa näytti kyllä ikäiseltään. Muutama hautakivi oli kumollaan tai pirstaleina ja aika usea oli ainakin vähän vinksallaan. Tekstejä ei juuri pystynyt lukemaan. Ruoho kasvoi pitkänä, ja mitään polkuja ei ollut. Laidalla oli kyltti, että paikalla on tarkoitus suorittaa argeologisia kaivauksia, ja että hautakiviä olisi syytä olla liikuttelematta. Jännä, että siitä täytyy erikseen mainita :)

Surf

Aamulla, eli kahdentoista jälkeen, kävin herättämässä Jeffin ja lähdettiin kattelee millaisia aaltoja olisi luvassa. Olimme nousemassa bussista pois, kun kuski kysyi, että minne olemme menossa. Sanoimme, että Nobby's Beatchille ja hän vastasi, että hän vie meidät sinne. Ranta on tyhmästi kahden pysäkin välissä niin, että molemmilta pysäkeiltä on sinne useampi sata metriä. Kuski pysäyttikin sitten bussin keskelle liikenneympyrää rannan tuntumaan. Aika hyvä palvelu :) Muutenkin surffilaudan kanssa liikkuessa saa paljon kommentteja. Ihmiset alkavat juttelemaan spontaanisti, mikä tuntuu vähän oudolta, mutta on toisaalta hauskaa :)

Pankissa

Edellinen pankkireissu oli aika työläs kokemus. Olinkin henkisesti varautunut melkoiseen ruljanssiin mennessäni tänään sulkemaan tiliäni.

Kerrottuani haluavani sulkea tilini täti pyysi pankkikorttiani. Sitten hän napsutteli jonkin aikaa, pyysi nimikirjoituksen kauppakuitenkin näköiseen lappuun, ja antoi tililläni olleet rahat, sekä kortin takaisin. Tilini oli siis suljettu ilman mitään kuvallista henkilötodistusta tai edes kortin koodia :) Pelkkä nimikirjoitukseni, jota en hänen huomannut edes vilkaisevan, oli tarpeeksi :) Oli pakko vielä lopuksi kysyä, että sulkiko hän oikeasti tilini.

Jalkapalloa ja surffausta

Eilen kävin katsomassa Louisen ja Shannonin luona Australian jalkapallopelin Uruguayta vastaan. Kyseessä oli peli, joka ratkaisi, että pääseekö Australia World Cupin finaaleihin Saksaan ensi kesänä. Australia ei ole ollut mukana niissä 31 vuoteen nyt. Aluksi Uruguay näytti omistavan pelin täysin, mutta sitten Australialaiset pääsivät mukaan tahtiin. Tasapelin vuoksi, jouduttiin ensin jatkoajalle ja lopuksi vielä rangaistuspotkuihin. Aussien maalivahti torjui kuitenkin loistavasti, joten Aussit pääsevät finaaliin. Hurraa :)

Tänään keli oli säätiedotuksesta poiketen loistava. Mentiin Jeffin kanssa ensin Nobby's Beatchille surffaamaan. Ranta oli kuitenkin suljettu. Joku muu näytti surffaavan, joten mentiin sekaan. Aallot olivat melko hurjia. Rantavahti pörräsi kuitenkin sitten jonkin ajan päästä paikalle, ja sanoi, että ei ehkä kannata jatkaa, sillä laskuvesi yhdistettynä koviin aaltoihin on vaarallinen yhdistelmä. Ei se nyt niin vaaralliselta kyllä vaikuttanut, mutta ei tee mieli olla yksi niistä monesta tyhmästä turistista, jotka vuosittain täällä onnistuvat itsensä tappamaan. Varsinkin saksalaiset kunnostautuvat tällä saralla.

Jatkettiin sitten Stocktonille, jossa olikin ihan sopivat aallot. Taino isoja ne oli vielä sielläkin. Laskuvedestä johtuen vesi oli paikoin aika matalaa ja pari jättiaaltoa iskikin minut pohjaa vasten. On muuten jännä tunne heittää veden seassa pari kuperkeikkaa ja sitten iskeytyä meren pohjaan :) Jeff sanoi, että yhdessä vaiheessa hänellä oli melko hyvä käsitys siitä, miltä hukkuvista ihmisistä tuntuu :) No välillä aallot olivat kuitenkin sopivat ja pääsi itse asiaankin :) Jeff sanoi, että hän luuli nähneensä hain evän, mutta jatkoi, että se oli varmastikkin jotain muuta. Surffauksen jälkeen yritin psyykata häntä ajattelemaan, että se olisi ollut oikeasti hain evä :) Olisi varmaan Iowassa ihmettelemistä, kun hän voisi kertoa nähneensä hain surffatessaan :)

Lähtijät

Ihmisiä alkaa valumaan pois täältä. Janessa ja Erin lähtevät molemmat huomenna ja Anna ilmeisesti perjantaina. Tähän kämppään jää siis vain minä ja riitakumppanukset Clea ja Keith. Mitähän siitäkin seuraa... Keith aiheutti eilen Clealle virallisen varoituksen.

No ei minua tuollaiset pikkuasiat sinällään stressaa. Niistä tulee vaan mieleen vääjäämätön ero Alycian kanssa lähitulevaisuudessa. Ainakin 11 päivää pitäisi olla aikaa vielä jäljellä. Se on aika vähän.

Maanantai

Menin tänään iloisin mielin surffaamaan, mutta perillä odotti pienet aallot ja kova tuuli :/ No otin kuitenkin aikani kuluksi aurinkoa. Lähdin menemään siinä vaiheessa, kun pyyhkeeni oli hautautunut puoleksi tuulen lennättämän hiekan alle. Paluumatkalle nappasin vahingossa taas kerran maisemareittiä kulkevan bussin.

Kyllähän bussissa toisaalta jaksaa istua, mutta tuollainen noin peukalonpään kokoinen ötökkä pörräsi selkäni ja nojaamani ikkunan välissä. Surffilaudan kanssa on paha liikkua, joten yritin vain varoa olemaan puristamatta sitä, jotta se ei pistäisi. Tarmokkaasti se lensi aina ikkunaan, josta se tippui joko lattialle, penkille ja välillä selkääni. Jossain välissä huomasin kuitenkin, että se oli vain vaalea koppakuoriainen. Nehän eivät pistä eivätkä pure? Mietin sitäkin, että miksi se halusi pörrätä vain minun kohdallani, oliko syynä valkoinen paitani. Valoa kohtihan se kai oli matkalla, kun ikkunasta ulos pyrki.

Koulu Suomessa

Tänään aloin katselemaan, että mitähän uusi vuosi tuo tullessaan koulutussaralla. Näköjään TTY:llä ollaan siirrytty viiteen periodiin, mikä tarkoittaa kouluvuoden jakamista viiteen osaan. Kolmas periodi käsittää joulu-tammikuun. Toisin sanoen en välttämättä pysty aloittamaan opintojani ennen helmikuussa alkavaa neljättä periodia. Aika tyhmää. Yritin vähän katsella kursseja, joista selviäisi vain tenttimällä, ja siten voisi ottaa jotain kolmannelle periodille, mutta en ainakaan vielä löytänyt mitään.

Surffausta ja Louise ja Shannon

Eilen piti vähän pakottautua ylös, kun olin ollut illalla baarissa, ja teki mieli päästä surffaamaan. Perillä löytyi pari muutakin tämän asuntolan asukkia, joista Jeff (Iowa) oli myös surffaamassa. Aallot olivat vähän turhan suuria. Sinälläänhän iso aalto on helpompi pyydystää, mutta jos jokin menee pieleen, niin lento on sen jälkeen hurjaa :) Yhdenkin kerran myöhästyin vähän aallosta ja löysin itseni rikkoutuvan aallon huipulta. Lauta tipahti melkein metrin suoraan alaspäin ja minä perässä ja sitten tuli vielä aalto niskaan :) Onneksi vastapainoksi sain kyllä kaapattuakin muutaman aallon, ja tuntuihan se asteen hienommalta olla vaihteeksi ohjaksissa :) Varsinkin kun isot aallot kestävät pidempään, ja niiden voima antaa hyvät vauhdit.

Takaisin päästyäni annoin Alycian ajaa hiukseni, jonka jälkeen Shannon kävi noutamassa minut. Käytiin hakemassa olutta ja jatkettiin pian siitä sitten päivälliselle ravintolaan hänen ja Louisen kanssa. Päivällisen jälkeen palattiin heidän kämpilleen, jossa mm. opeteltiin suomea ja kateltiin DVD:tä. Lopuksi Louise vielä heitti minut takaisin asuntolaan, missä Alycia oli lopettelemassa puuhastelua päättötyön parista tältä päivää.

Koulu on ohi \o/

Tentit ovat takana, ja menevät läpi. Sain viimeisen tentin aikana jostain allergisen reaktion. Nenästä vuosi kirkasta räkää kuin tippuvasta hanasta. En antanut tämän kuitenkaan masentaa, vaan jatkoin tentin jälkeen salille. Sieltä tultuani siivosin varmuuden vuoksi huoneeni. Nyt ei vuoda enää samalla lailla. Ähh. Otetaas sanat takaisin :) Juuri tuon kirjoitettuani kävin niistämässä vähän kuin viimeisen kerran, ja nenästä alkoikin tulvia verta :) No ehkä tämä tästä.

Iltapäivän ohjelmassa olisi ainakin hiusten leikkuu. Lupasin antaa Alycian leikata hiukseni (= ajaa pääkarvani), mutta aloin hieman huolestumaan, kun hän suunnitteli käyttävänsä kaikkia muita työkaluja kuin partahöylää. Jos teinit saavat päänsä sekaisin hivelemällä Mobilatia otsaansa, niin mikähän vaikutus karvanpoistoaineella voisi olla?

Lomaohjelmani on seuraavanlainen. Loppukuun (~3 viikkoa) vietän surffaten. Sen jälkeen kymmeneksi päiväksi Uuteen-Seelantiin, josta palaan Sydneyyn 11.12. eli samaan aikaan, kuin isoveljeni Aki ja hänen tyttöystävänsä Milla saapuvat sinne. Kotiutumisen jälkeen lennämme katsomaan isoa kiveä, eli Ulurua. Ja sieltä palattuamme suuntaamme jouluksi Melbourneen, josta uudeksi vuodeksi takaisin Sydneyyn. Lopulta uuden vuoden päivän iltana hyppään lentokoneeseen määränpäänä Suomi. Aki ja Milla palaavat vähän myöhemmin. En ole viitsinyt koulun sivuja vielä selailla, mutta lonkalta heittäen koulu jatkunee 8-15.1. Kaksi kuukautta tässä pitäisi siis olla lomaa. Tosin tietty jonkun verran joutuu järjestelmään kaikkea vaihtoon liittyvää vielä...

Tuuletin

Pihalla on 35 astetta, mutta sisälläkin näyttää kiehuvan :) Annan tuuletin oli ollut olohuoneessa yhteisenä ilona, mutta aamulla se oli kadonnut. Tytöt pohtivat pitkään, että mitä sille oli tapahtunut. Lopulta selvisi, että Keith oli vienyt sen huoneeseensa. Kuumuuteen tuskastuneena Clea kävi pyytämässä kohteliaasti sitä takaisin Keithiltä, mutta hän vain vastasi, että "Why don't you like me?"

Tässä vaiheessa minua alkoi naurattaa. Onneksi en ollut vieressä nauramassa :) Keskustelu jatkui tyyliin, että Clea myönsi, ettei hän pidä Keithistä, mutta yritti vain pyydellä tuuletinta takaisin. Keith taas yritti kaivaa syytä siihen, ettei Clea pidä hänestä ja ohitti Clean pyytelyt, sanomalla että tuuletin on Annan, ja hän antaa sen takaisin hänelle. Anna vain sattuu olemaan Sydneyssä muutaman päivän :)

Kettu

Olin eilen illalla menossa Alycian luo, jos noin voi edes sanoa, kun hän asuu tuossa alle 100 metrin päässä. Kuitenkin kymmenen metriä kotiovelta päästyäni näin muutaman metrin päässä minua ketun. Arvatkaa harmittaako, kun en aina kanna kameraa mukanani :) Ketttu käytännössä poseerasi minulle siinä polulla. Koska en voinut oikein muutakaan tehdä niin jatkoin matkaani ja käveltiin sitten ketun kanssa siinä peräkanaa, kettu edellä ja minä jäljessä muutaman metrin hajuraolla. Sitten jossain vaiheessa se suuntasi puskaa kohti.

En koskaan osannut odottaa törmääväni kettuun täällä, mutta sinällään se ei kyllä ole mikään ihme. Kampuksella on ainakin yksi kanilauma, jonka näkee käytännössä joka ilta tuolla parkkipaikkojen perällä. Toisaalta täällä on paljon sorsia, jotka viihtyvät kaukana lähimmästä lammikosta ja suoraan puskien vieressä. Olen joskus miettinyt, että jos joku päästäisi kissan vapaaksi, niin mitähän tapahtuisi? Kettu ajaa varmaan saman asian.

Tenttejä

Kaksi tentti on nyt tehty ja yksi vielä perjantaina. Siihen kun vielä vähän malttaisi lukea, niin pääsisi lomalle. Syksyllä tentit meni vielä vähän hätiköiden, tosin tulokset olivat ihan hyviä. Tällä kerralla olen kirjoitellut suhteellisen rennosti. Maanantain tentissä ilman mitään hoppua tai hidastelua laitoin viimeisen pisteen sillä hetkellä, kun kynät pyydettiin laskemaan pöydälle. Tänään pääsin lähtemään jopa vähän etuajassa.

Bending the rules

Säännöillä on täällä hieman erilainen merkitys kuin Suomessa. Täällä niitä tulkitaan enemmän suuntalinjoina, kuin lakipykälinä.

Ruokalassa on tarkat säännöt siitä, että miten pitää toimia, kun ei pysty syömään normaalina aikana ja haluaa aterian mukaansa. Seinällä on listoja, joihin pitää merkata, että mitä haluaa ja milloin. Ja tämä pitäisi tehdä hyvissä ajoin. Lisäksi seinällä on varoituslappuja, joissa sanotaan, että tästä ei jousteta. Käyn aika usein noutamassa aterian joko Clealle tai Jeshielle, mutta suurimmaksi osaksi, he eivät ole tilanneet sitä etukäteen. Kuitenkaan keittiöhenkilökunta on paketoinut aterian joka kerta, kun olen käynyt sitä pyytämässä. Eivätkä he ole edes mukisseet.

Pihalla olevaa uima-allasta ei saisi käyttää iltayhdeksän jälkeen. Tavoitteena on mahdollisesti ehkäistä baari-iltojen jälkeiset hukkumiset. Kuitenkaan meitä ei ole koskaan ajettu sieltä pois, vaikka alueella kiertää talonmiehiä/huolenpitäjiä. Yksikin sanoi kerran vain, että "En nähnyt mitään".

Säännöt ovat löysät muuallakin kuin asuntolassa. Kerran bussiin mennessäni en tiennyt tarkkaa hintaa, joten annoin kolme dollaria alkuun. Kuski sanoi, että puuttuu 5 senttiä, ja aloin välittömästi kaivaa sitä lompakostani, mutta samoin tein hän lisäsi, ettei sen väliä.

Yliopistoissa stressataan aina sen päälle, että ehtiikö saada harjoitustyöt valmiiksi määräaikaan mennessä. Kyllä täälläkin stressi katoaa määräaikaan mennessä, mutta varsin usein se johtuu siitä, että kurssinpitäjä lisäaikaa pyydettäessä sanonut, että työn voi palauttaa sitten kun siltä tuntuu. Aika monella onkin jotain vuoden takaisia harjoitustöitä roikkumassa.

Sääntöjä täällä kuitenkin riittää. Ja varoituskylttejä niiden rikkomisesta. Johtunee siitä, että koska normaalit säännöt on tehty rikottaviksi, niin sellaisia sääntöjä, joita ei ole tehty rikottaviksi, joudutaan korostamaan isoilla varoituskylteillä. Tosin kyllä niistäkin säännöistä todennäköisesti joustetaan.

Menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta täällähän on samanlaiset sairaslomapäivät käytössä kuin Ruotsissa. Eli työntekijöillä on tietty määrä päiviä, jotka he voivat käyttää sairastamiseen ilman lääkärintodistusta. Ja toki käytäntökin on täällä mennyt siihen, että niitä ajatellaan kuin lomapäivinä. Televisiossa olikin juttu siitä, miten joku yritys oli ollut kohtuuton erottaessaan työntekijän, koska tämän oli todettu tekevän sairaspäivinään kaikkea muuta kuin sairastavan. Kyllä jutussa kysyttiin sivumennen tältä työntekijältä, että miksi hän teki sairaspäivinään pimeää työkeikkaa, mutta hän vain totesi, että se on hänen oma asiansa, mitä hän tekee sairaspäivinään. Oli muutenkin tosi loukkaantunut siitä, että työnantaja oli palkannut jonkun selvittämään hänen puuhiaan.

Kokkikoulu, itkemistä ja rannerengas

Keittiössä käydessä tulee välillä aina mieleen, ettei mikrobiologiaa taideta opettaa aivan kaikkialla :) Tänään hymyilytti, kun sieltä löytyi leipomistarvikkeet siistissä nipussa. Puoliksi nesteeksi muuttuneesta margariinista päätellen eilen on harjoiteltu leipomista :) Spagettiannos oli sentään peitetty nokkelasti elmukelmulla, mutta olisikohan sekin kannattanut laittaa ainakin jääkaappiin? :)

Ehkäpä sen säilömisen ei ole niin väliä. Kukin australialainen kun heittää noin puoli kiloa ruokaa roskiin joka päivä. Tässä kohtaa voisi tietty muistella aikaa, kun en kaupasta kantanut samaa vertaa, tosin koulussa tuli silloin arkisin syötyä.

Ruoka on vain yksi esimerkki, mutta samanlainen kuluttaminen on toki laajempi ilmiö täällä. Mitään muuta kulutusta kuin vedenkulutusta ei oikeastaan pyritä vähentämään, jota sitäkin vain niillä alueilla, joissa vettä ei yksinkertaisesti ole. Bensan hinnasta valitettaessa kukaan ei ehdota, että ehkä kauppakassiin riittäisi kolmelitraista pienempi moottori. No sanomalehdessä oli kyllä juttu, miten jotkut hörhöt käyttävät Sydneyssä skootteria työmatkoihinsa. Tiedättehän? Sellainen kymppiuutisten loppukevennys.

Kesän lähestyminen luo useita oppitunteja. Uusin oppimani asia oli, että salille kannattaa mennä lähinnä aamuisin. Nyt oli jo iltapäivä, kun ajattelin haihduttaa aamupäivän pettymyksen pois käymällä salilla. Päälle 30 asteen helteessä pystyi kyllä työskentelemään, mutta oli se vähän raskaanpuoleista.

Heh, sivujuonteena pitää muuten kertoa, että diplomaatintytär teki minulle yksi ilta pinkin rannekorun, ja sanoi, että minun pitää käyttää sitä viikko tai se suuttuu. Yritin vetkutella irti, mutten onnistunut. En normaalisti käytä pukeutumisessani mitään, millä ei ole jotain käyttötarkoitusta, ja pinkki on myös pois kuvioista. No olen vain yrittänyt olla huomioimatta sitä. Salilla ihmettelin, kun joku mies tuntui tuijottavan minua ihme kiilto silmissä. En kiinnittänyt siihen silloin sen enempää huomiota, ehkä vain kuvittelin kaiken. Myöhemmin mieleeni juolahti kuitenkin mahdollinen yhteys rannerenkaaseen.

Turvallisuustesti ja terroriuhka

Tänään oli tarkoitus ottaa osaa tollaseen lentoturvallisuustestiin. Tässä testissä lentoturvallisuusviranomaiset mittaavat tässä tapauksessa Jetstar-nimisen halpalentoyhtiön toimia onnettomuustilanteessa. Minun oli tarkoitus esittää normaalia matkustajaa.

Jälkikäteen ajatellen olisihan se pitänyt arvata miten käy, kun ottaa viimeisen bussin. Aikaisempi bussi olisi vaan ollut 70 minuuttia aiemmin, jolloin olisin joutunut istumaan lentoasemalla päälle tunnin. Sen lisäksi, että tämä bussi oli jo lähtiessä kymmenen minuuttia myöhässä, ovi hajosi puolivälissä matkaa. Kuski yritti korjata sitä varmaan 20 minuuttia ja heilutteli käsiään toiset 20 minuuttia :) Samassa kyydissä ollut eläkeläispariskunta nauroi paidalleni, jossa luki "Boldly going nowhere..." Lopulta paikalle tuli toinen bussi. Toinen kuski sai oven siedettävään kuntoon sitten minuuteissa :)

Perille lentokentälle saavuin melko tarkkaan tunnin myöhässä. Kävin kääntymässä sisällä ajatellen ainakin pahoitella, että missasin harjoituksen, mutta ei siellä ollut ketään. Enkä malttanut jäädä etsimäänkään, sillä seuraava bussi takaisin kaupunkiin lähti muutaman minuutin sisällä, ja sitä seuraava vasta yli tunnin päästä. Harmittaa.

Pääministeri John Howard varoitti eilen Australiaa koskevasta terroriuhasta. Hän väitti saaneensa tiedustelupalvelulta tietoja, että isku olisi suunnitteilla, ja että nykyinen laki ei anna mahdollisuuksia puuttua tähän. Sattui tosi sopivasti, sillä tänään äänestettiin yksityisyydensuojaa polkeva terroristilaki läpi. Toinen epäily on, että Howard yrittää varastaa huomion työlainsäädäntöuudistuksesta, joka heikentää työntekijöiden asemaa merkittävästi. Lähipäivinähän sen sitten kai näkee, että pidätetäänkö ketään tai räjähtääkö jossain.

Jouluvalot

Kylläpäs joulun lähestymisen jo huomaa. Ruokalassa oli tänään aseteltu jo jouluvaloja paikoilleen. Telkkarista tulee joulumainoksia, ja kaupungissa oli avattu jouluvaloja myyvä liike. Jonkun tavaratalon näyteikkunoissa oli punaisia t-paitoja, joissa oli pukin ja poron kuvia. Sää ei vain ole kovin jouluinen. Tällä viikolla on ollut 27-30 astetta joka päivä.

Automaatti ja suolan katoaminen

Valitsen aina raha-automaatilla, että se näyttäisi saldon ruudulla. Jostain syystä en vain ole koskaan huomannut sitä, enkä ole siihen sen enempää sitten huomiota kiinnittänyt. Eilen kun nostin rahaa, niin löytyi syy siihen miksen sitä ole huomannut. Saldoruutu kyllä tuli, mutta vilahti taas pois silmänräpäyksessä. Melko paljon saisi kyllä harjoitella, että silmät olisi kohdistettuna juuri siihen saldoon sillä hetkellä, että ehtisi sen lukemaan.

Ylireagoinko, vai kuulostaako teistäkin hassulta, että 23-vuotias opettajaksi valmistuva kysyy vakavasti, että katoaako suola vedestä keittämällä? :)

Löytyi muuten vihdoin sopiva tyttökin täältä :) Hänen nimensä on Alycia, valmistuu juuri aboriginaalitieteistä, on kotoisin Australiasta, vaikka syntyikin Beverly Hilssissä ja ikää on 26 vuotta. Hän on aika ihana :) Mutta on vielä niin uusi juttu, ettei tästä nyt tämän enempää.

Ötökät

Tajusin eilen rakastavani hämähäkkejä. Tätä edelsi tietty kävely koululle auringonlaskun aikaan, jolloin ilma oli sakeana kärpäsistä ja ne härnäsivät tietty koko aika. Suomessa on tottunut muutaman kärpäseen hyökkäykseen samaan aikaan, mutta eilen niitä oli kokonainen lauma. Mukana kulkenut kaveri sanoi, että se oli vielä pientä verrattuna siihen mitä se on jossain muualla Australiassa.

Mieluummin törmään muutamaan hämähäkinseittiin päivittäin kuin siedän noita kärpäsiä. Missähän kaikki hämähäkit muuten ovat. Isoja seittejä en ole nähnyt kuukausiin. Ehkä ne kömpivät koloistaan nyt kun ruokaa riittää. Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin.

Tämä on veikkaus, mutta yksi syy siihen miksi saatoin olla ainoa surffaaja Stocton Beachilla nyt sunnuntaina, saattaa olla se, että kyseinen ranta kuhisee haita :) Käsittääkseni edellinen hyökkäys on kuitenkin ollut yli vuosi sitten.

Kutsumanimet

Eihän tätä kukaan muu täällä ymmärrä, mutta minusta on hassua, kun yhden tytön kutsumanimi on Pano ja yhden pojan kutsumanimi on Ori :) Toinen juttu mikä saa hymyn irtoamaan on se, kun näkee 25 asteen helteessä ihmisiä käyttämässä takkeja, joissa on keinoturkiskaulus :) Varsinkin kun muistaa, miten talvella 15 asteen keleillä moni ihminen oli kuin juuri rannalta aurinkoa ottamassa tullut asusteiden puolesta.

Surffausta

Tänään oli sitten vuorossa ensimmäinen surffauskerta omalla laudalla. Aamulla keli vaikutti aivan mahtavalta, eli tuulta ei ollut nimeksikään, mutta olin jo myöhässä aamuvuorosta. Vuorovesivaihtelujen takia vuorokaudessa on pari hyvää aikaa surffaukseen. Täten jouduin odottelemaan noin kahteen iltapäivällä, että surffauskeli olisi hyvä. Tähän mennessä tuuli oli tosin jo ehtinyt kerätä voimiaan.

Bussimatka rannalle meni joten kuten. Vähän hankalassa asennossa, mutta samalla keksin miten se homma pitää hoitaa ja paluumatkalla ei ollut enää mitään ongelmia. Rannalla ihmetytti, sillä olin siellä ainoa surffaaja. Kaikkien muiden välineiden kanssa pelaajia kyllä riitti. No sainpahan aallot kokonaan itselleni :) Ja hyvät aallot olikin. Aloituskin onnistui, sillä nappasin heti kaksi ensimmäistä aaltoa putkeen onnistuneesti, ja jatkossakin huomasin, että olen oppinut jotain, vaikka edellisestä kerrasta onkin jo pari viikkoa. Kaikki sujui paremmin kuin viime kerralla. Opeteltavaa tosin tietty riittää :)

Kylmäkään ei tullut kuin hetkeksi taukojen jälkeen mereen astuessa. Miksikähän kaikki puhuvat märkäpuvuista? Kaiken kaikkiaan nyt tuntuu mahtavalta :) Itsenäisen surffauksen ensiaskeleet on otettu ja parin viikon päästä minulla ei muuta olekaan kuin aikaa surffata kaiket päivät :)

Blackbutt & Nelson Bay

Tänään kateltiin Newcastlea Juhan kanssa. Hän on töissä Nokialla Californiassa, ja on Sydneyssä toisen puoliskon matkassa, jolle tämä on työreissu. Auto ja aikaa käytössään hän pyörähti sitten viettämään iltapäivän Newcastlessa. Ai niin, tiedän hänet siis muutaman vuoden ajalta netin kautta :)

Ensin piti totutella puhumaan suomea taas vaihteeksi. Edellisestä kontaktista olikin jo ainakin se neljä kuukautta. Tietty auttaa vähän, että kirjoitan suomea päivittäin, mutta kyllä se silti vähän kolauttaa :) Sitten lähdettiin kiertämään auton kanssa keskustan rannat ja viimeisellä rannalla pysähdyttiin lounaalle.

Seuraava etappi oli Mustaperseen (=Blackbutt) puisto, jossa kävimme katselemassa koaloja, emuja, kenguruita, vompatteja ja jotain lintuja. Tai onhan emutkin lintuja... Olen nähnyt paljon koaloja, mutta tällä kertaa ne jopa liikkuivat vähän. Venyttelivät raajojaan unien välillä. Koala-emo näytti aika herttaiselta poseeratessaan pentu sylissään, kameralle ei tosin tästä riittänyt, kun piti jo jatkaa unia.

Seuraavaksi käytiin katsomassa tollasen päälle 30 km käytännössä Newcastlen keskustasta lähtevän rannan toinen pää. Sieltä löytyi sellainen pieni turistikaupunki kuin Nelson Bay, jossa joimme teet.

Oli kiva kiertää välillä Newcastlea. On helppo muuntautua turistiksi, koska ei todellakaan tule normaalisti tehtyä mitään leffassa tai rannalla käymistä kummallisempaa. Vielä tätäkin kivempi oli puhua välillä asiaa :) Maailmanpolitiikkaa ja vastaavaa. Voitte arvata miten raikasta vaihtelua se on hoitsutyttöjen ja muutenkin aussien "ei kiinnosta, kunhan bensa on halpaa" -asenteen keskellä. Onneksi Louise ja muutama henkilö täällä asuntolassa auttavat välillä asiaa myös :)

Harakanpoikanen

Eläimet tuntuvat olevan vähemmän varovaisia täällä, tai sitten niitä on vain paljon enemmän. En sulje sitäkään mahdollisuutta pois, että pidän täällä silmiäni enemmän auki ja asun enemmän puskassa kuin Suomessa.

Tiskailin tuossa ja ikkunaan takaa kuului kamala metakka. Nyt se metakka on muuten siirtynyt tänne huoneeni ikkunan ulkopuolelle... Katselin pitkään ja en nähnyt kuin yhden täysikasvuisen näköisen harakan. Sitten kaksi. Toisella niistä oli suu auki koko ajan ja se pomppi ensimmäisen perässä. Eli taisi sittenkin olla poikanen. Välillä se sai siltä ensimmäiseltä jotain suupaloja. Muun ajan ensimmäinen käytti tonkien maata ja pomppien sinne tänne. Ääni ei lakannut, vaikka ihmisiä kulki välillä muutaman metrin päässä.

Tuo jatkuva parkuna veisi minut varmaan mielisairaalaan, jos joutuisin kuuntelemaan sitä muutaman viikon putkeen. Onneksi en ole harakka.

Surffilauta saapui

Eilinen päivä oli kyllä jotain masentavaa. Aamun harkkojen jälkeen tulin kotiin ja selailin vaan nettiä miettien, että mitä tekisi. En keksinyt mitään. Sitten tajusin, että olin unohtanut toiset harkat. Toivottavasti tästä päivästä ei tule samanlaista. Loppuviikoksi pitäisi ainakin riittää tekemistä harkkatöistä.

Miles soitti kymmenen jälkeen, että hän voisi tuoda surffilaudan. Kymmenen minuutin päästä hän olikin jo pihassa, ja pääsin ihastelemaan lautaa. Hänellä oli pieni operaatio tyttären kanssa, joka oli läikyttänyt vettä päälleen, tai jotain. Minun mielenkiintoni oli auton katolla olevassa surffilaudassa :)

Huolto-ohjeiden jälkeen kannoin laudan huoneeseeni, ja eteen tuli ongelma. 8 jalkainen lauta on 2,4 metriä pitkä. Huoneessani ei ole niin pitkää vapaata seinänvierustaa ja kattokin on matalampi kuin 2,4 metriä. Tällä hetkellä se on melkein huoneen keskellä viistosti pystyssä seinää vasten vähän kuin tilanjakajana. Kai tuohon tottuu tuossa.

Seuraavaksi luettelen vähän perusasioita surffauksesta. Olin aina surffausvideoilta ihmetellyt, että miten se lauta voi pysyä surffaajan hyppysissä kuin liimattu. No ei sitä lautaa ole kyllä liimattu kiinni, mutta siihen on laitettu vahaa. Ennen ensimmäistä surffausta minun pitää laittaa tuollaista kovaa vahaa pohjalle ja sitten vielä pehmeämpää vahaa päälle. Ja jatkossa pehmeämpää vahaa pitää lisätä noin joka toinen surffauskerta. Mielenkiintoisesti noiden vahojen merkki on Sexwax :)

Kuvissa laudan alla makaavan säilytyspussin toinen puoli on tuollaista aurinkoa heijastavaa materiaalia. Tämä sen vuoksi, että vaha sulaisi pois, jos olisi turhan kuuma. Säilityspussi on aika ehdoton sen vuoksi, että lautaa on melko hankala kuljetella ilman tuota pussissa olevaa olkapäälle laitettavaa hihnaa. Lisäksi 2,4 metrin pituisen järkäleen pyöritteleminen bussissa ja muissa sisätiloissa voisi aiheuttaa kolhuja.

Lautaa kutsutaan longboardiksi ja sen erottaa huippujen käyttämästä shortboardista mm. muodosta ja yllättäen pituudesta :) Kuulemma normaali ihminen saisi käydä surffaamassa joka päivä noin kolmen kuukauden ajan, ennen kuin olisi mielekästä vaihtaa shortboardiin. Mitä pidempi lauta on suhteessa surffaajan pituuteen, sitä helpompi sitä on käsitellä. Tämän näin käytännössä siinä, että Byron Bayssa surffatessani pystyyn päästessäni tuntui kuin lauta veisi minua eteenpäin kuin juna. Täällä kokeillessani vähän lyhyempää lautaa jokainen liikkeeni näkyi myös laudan liikkeessä. Pienempi lauta on myös helpompi saada vauhtiin. Aallon nappaaminen kun ei onnistu paikoiltaan, vaan siihen tarvitaan käsivoimia.

Seuraava haaste on sitten saada kuljetettua tuota järkälettä ahtaiden bussien kanssa. Ilmeisesti joudun käymään maksamassa lipun bussin etuosassa ja sitten kömpiä sisään keskeltä sovittaen lautaa sisään samalla välttäen osumasta kanssamatkustajien päihin. Veikkaan, että tulee mielenkiintoista kerrottavaa lähitulevaisuudessa :P

Battle for Wesnoth

Vähät unet saavat kummallisia asioita aikaan, ainakin minulla. Eri asiat meinaavat sulautua yhdeksi klöntiksi. Ääriesimerkki tästä on, kun pelasimme joskus nuorempana Quakea testimielessä kaveriporukalla 24 tuntia putkeen. Loppuajasta kun aloin olla muumioasteella väsymisessä minusta tuntui, kuin se peli olisi ollut ainoa todellisuus, jossa kaikki menneetkin asiat olivat tapahtuneet. Se oli kyllä sekavaa :)

Tänään olin vain vähän väsynyt ja asioiden sekoittaminenkin oli vain pientä. Päivän luentohan käsitteli henkilöstönhallintaa. Tämä yhdistettynä siihen, että olen pelannut muutaman päivän otsikossa mainittua peliä sai minut havaitsemaan mielenkiintoisia yhteneväisyyksiä :)

Battle for Wesnoth on peli, jossa ilkeä kuningatar on kaapannut vallan, ja surmaa kaikki muut kruunuun oikeutetut, eli oman perheensä. Ainostaan yksi poika pääsee pakoon ja hänen tehtävänsä on vapauttaa kansa kuningattaren ikeestä. Tämä saavutetaan hankkimalla sotilaita armeijaan, jotka sitten kehittyvät kokemuksen karttuessa.

Yllättäen tällä pelillä tuntuu olevan todella paljon yhteistä henkilöstöhallinnan kanssa. Rekrytointi on molemmissa kallista, ja rekrytoidun henkilön kyvyt selviävät kokonaan vasta jälkikäteen. Varsinkin avainhenkilöiden ja kokeneiden henkilöiden menetys voi olla kohtalokasta. Parhaat pidemmän tähtäimen tulokset saavutetaan antamalla kaikille tasapuolisesti haastetta ja käyttämällä kokeneita ja kokemattomia ihmisiä rinnan. Jokaisella ihmisellä on omat erityspiirteensä, ja organisaation tuloksen ratkaisee se, että miten hyvin nämä erityispiirteet osataan valjastaa palvelemaan organisaation tavoitteita. Ja tätä varten tarvitaan tietenkin kirjanpitoa henkilöstön kyvyistä ja taidoista.

Kyseinen peli on tietenkin roima yksinkertaistus, kun sitä vertaa oikeaan elämään. Toisaalta koska pelejä tutkitaan tällä hetkellä tutkijapiireissä innokkaasti silmälläpitäen niiden käyttöä koulutusmielessä, on hauska miettiä, että pelaavatkohan tulevaisuuden henkilöstönhallinnan opiskelijat Battle for Wesnothin tapaisia pelejä oppiakseen alaansa? :)

Pukeutuminen, torstai

Tänään on lämmin päivä. Venytin heräämistäni aamulla, koska olin pelannut pikkutunneille asti. Matkalla tunnille kävin palauttamassa Orwellin novellikokoelman, josta oli lomani aikana lukenut Animal Farmin ja 1984:n. Erityisesti 1984 oli todella mukaansa tempaava.

Kun saavuin luentosalin ovelle kuunnellen mp3-soitintani, luennoitsija oli vähän kuin hivuttautumassa ulos. Sitten hän vinkkasi minulle, että kahden viikon päästä kannattaa tulla, koska silloin hän kertoo mitä tulee kokeeseen. Piti ottaa kuulokkeet pois korvilta, että sain selvää. Sanoin ok, ja jatkoin istumaan. Kun katsoin takaisin päin, luennoitsija oli jo mennyt pois. Näytänköhän minä siltä, että tarvitsen todella niitä vinkkejä? :)

Tämän luennon piti jokin vieraileva luennoitsija. Todella hyvännäköinen nuori nainen. Keskittyminen oli siis helppoa :) Hän luennoi tosi hyvin. Vaikutti spontaanilta ja esitys ei nojannut kalvojen varaan. Ilmeisesti tämä oli kuitenkin vain kovan harjoituksen tulosta, sillä hänen puheessaan oli koko ajan ilta, vaikka ajanhetki oli aamupäivä. Hän oli pitänyt saman luennon maanantai-iltana...

Jossain vaiheessa luentoa hän puhuessaan etiikasta viittasi siihen, miten epäeettisiä öljy-yhtiöt ovat käyttäessään Katrinan aiheuttamaa öljyntuotanto-ongelmaa hyväkseen nostaen hintoja. Ei se minun mielestäni ole epäeettistä; tällä tavalla kapitalismi toimii. Toinen vaihtoehto olisi kai bensankäytön säännöstely, mikä johtaisi melko varmasti harmaan talouden kasvuun. Onko muita vaihtoehtoja?

Tuntien päätteeksi menin vielä salille. Loppuilta menee varmaan taas pelatessa :)

Parasta

Päivä alkoi hienosti. Sain pari harkkatyötä takaisin, joista oli tullut käytännössä täydet pisteet. Sitten vähän myöhemmin tuli tulokset yhden toisen kurssin välikokeesta, jossa minulla oli kolmanneksi parhaat pisteet kahdesta sadasta kokeeseen osallistuneesta :) Stressasin siis selvästi liikaa ennen lomia :/

Onneksi stressaus on nyt kuitenkin selvästi menneen talven lumia. Juuri loppunut parin viikon loma oli pelastus, ja tänään selvisi sekin, että kokeeni sijoittuvat koejakson alkupäähän, eli koulu loppuu kokonaan tasan kuukauden päästä :) Sen jälkeen onkin sitten kolme viikkoa aikaa surffata, jonka jälkeen menen kymmeneksi päiväksi Uuteen-Seelantiin, ja lopulta palaan vielä takaisin Australiaan matkailemaan kolmeksi viikkoa. Rentoa :)

Kevättä ilmassa

Melkein jatkuvan ulkoa kuuluvan kuoron lisäksi torakoita tuntuu näkyvän sisällä nyt päivittäin. Ovat vain toistaiseksi niin pieniä, ettei niitä jaksa alkaa jahtaamaan. Ulkona taas pitää varoa ettei astele liskojen päälle ja kärpäset häiritsevät vähän väliä. Eilen illalla ihmettelin keittiön ikkunan hyttysverkkoa, koska se oli täynnä jotain hyttysen tapaisia otuksia möngertämässä edes takaisin. Aamulla niistä oli jäljellä enää ne, jotka olivat jumittuneet hämähäkinseitteihin.

Viime yönä näin todella todentuntuista Lucid-unta. En viitsinyt tehdä mitään ihmeellistä, koska halusin unen jatkuvan pidempään, joten lähinnä seurasin mitä ihmiset ympärilläni puuhasivat. Kun koskin seinää sormellani, niin näytti kuin siitä olisi singonnut pieniä salamoita. Isä pyysi minua pesemään jonkun piirtoheitinkalvon, ja koska ympärillä ei näyttänyt olevan muutakaan mielenkiintoista niin aloin pesemään sitä. Pian kuitenkin heräsin. Ulkona joku siirsi roskista, mikä on vähän kummaa, koska kello oli viisi aamuyöllä.

Anna oli käynyt täällä pyörähtämässä ennen kuin jatkoi matkaansa Sydneyyn, mutta minä satuin olemaan samaan aikaan surffaamassa. Pääsin kokeilemaan lautaa, minkä päätin nyt sitten tilata. Se tuntui paljon kevyemmältä, kuin aiemmin käyttämäni lauta, joka sekin tuntui kevyemmältä kuin se mitä kokeilin pari kuukautta sitten :) Keveys on ihan hyvä, sillä joudun raahaamaan sitä bussissa ja kävellen. Säästää myös energiaa surffatessa ja tekee ohjaamisesta ketterämpää.

On ihanaa olla lomalla!

Hiljaisuus

Janessa ja hänen kaverinsa lähtivät eilen Sydneyyn. Aamulla Clea aloitti siivousmylläkän ja lähti myös pois ainakin viikoksi. Olen täällä nyt siis yksin. Tuntuu vähän jännältä, ja tunnetta vain korostaa se, että täällä on melkein siistiä. Normaalisti olohuoneen tavaroiden sekaan on hankaluuksia mahtua :)

Aloitin lomani kämppiksistä menemällä ensi kertaa moneen päivään salille. Aurinko porotti kuumasti jo aamupäivästä. Takaisin päästyäni ihmettelin vähän hiljaisuutta ja huomasin telkkarin vieressä olevan DVD-pinkan ja DVD-soittimen. Ihan kuin suunniteltu juttu, sillä Jeshie kantaa soittimen yleensä nopeasti omaan kämppäänsä :) Harmiksi pinkasta ei löytynyt muuta kuin yksi kiinnostava leffa: Pirates of the Caribbean. Valot pois, tyyny huoneesta kainaloon, volumet kaakkoon ja olohuoneen keskellä olevalle patjalle mukavaan asentoon; katselunautinto voisi alkaa.

Kun viiden aikoihin menin pihalle päivällisen perässä, yllätyin miten kuuma siellä olikaan. Farkut tuntuivat heti yliammutuilta. Olin käyttänyt 30 asteen hellepäivän hienosti sisällä maaten :) Huomenna en tee samaa virhettä, koska ensinnäkin silloin on kolmas surffaustuntini, ja toisekseen huomiseksi on luvattu vain 26 astetta lämmintä :)

Kyllä lomaa voi näköjään viettää kotonakin, ainakin jos kukaan ei häiritse :)

Huomioita

Markkinoilla oli yhden putiikin nimi "Consume" eli kuluta. En kyllä pystyisi ostamaan mitään sellaisesta liikkeestä joka kehottaa nimessään kuluttamaan :)

Asiasta toiseen, paikallinen ostari valmistautuu innolla kulutusjuhlaan: Heidän pihassaan on jo jouluvalot. Tuntuu vähän kummalta, koska jouluun on noin neljännesvuosi aikaa, ja toisaalta siksi kun on 30 astetta lämmintä. Tulee kyllä mielenkiintoisin joulu tähän mennessä minulle, kun vietämme sen aikanaan tuolla Melbournessa.

Shannonin 30-vuotissynttärit

On tämä vaan rankkaa. Eilen tuli oltua ulkona kolmatta iltaa putkeen. Päivä alkoi, kun Pete tuli kolmen aikaan iltapäivällä noutamaan minua tyttöystävänsä kanssa. Menimme Louisen ja Shannonin luo, jonne kerääntyi jonkin verran porukkaa. Sitten kannoimme kamat kadun toisella puolella olevaan puistoon. Suurin osa ajasta kului pelaten rantakrikettiä, mikä on krikettiä vähän rennommilla säännöillä, jolloin olutpullon pitäminen toisessa kädessä ei pilaa suoritusta kokonaan. Pelimme houkutteli paikalle lapsia naapurustosta, ja he otettiin luonnollisesti mukaan pelaamaan. Osa heistä oli Afrikasta, eivätkä puhuneet englantia, mutta oppivat nopeasti pelin juonen.

Pari vierasta heittivät varmaankin ajattelemattomuuttaan melko rasistista läppää, jota lapset eivät onneksi ymmärtäneet. Shannonin isä kertoi myöhemmin, että ensin tänne tuli Kreikkalaisia, sitten italialaisia, myöhemmin kiinalaisia, ja viime vuosina pakolaisia afrikasta. Jokaista ryhmää on kuulemma ensin vähän pelätty, mutta pelot ovat osoittautuneet aina aiheettomiksi.

Pelin jälkeen siirryin auttamaan Peteä grillauspuuhissa. Grillit ovat täällä vähän erilaisia kuin Suomessa. Niissä on yleensä vain kuuma metallilevy, ja reikä jossain kohtaa liian rasvan varalta. Puistot ovat täynnä ilmaisia grillejä, jotka kuumenevat tarvittaessa yksinkertaisesti nappia painamalla. Synttäreillä käytetty grilli toimi kuitenkin kaasulla. Levy oli noin neliömetrin kokoinen, ja lihaa sun muuta tavaraa riitti käänneltäväksi yllin kyllin.

Ruoan jälkeen oli aika mennä puiston laidalla olevan keilausklubin sisälle katsomaan rugbykauden päätösottelua. Katselin sitä puoliaikaan saakka, mutta sitten minut houkuteltiin pelaamaan biljardia. Kaikkien suoritukset laskivat tasaista tahtia humalan noustessa.

Keilauksella täällä tarkoitetaan vähän petankin kaltaista peliä, mutta ruohoalustalla ja epäkeskoilla palloilla. Sitä varten on klubeja jokaisessa asumustossa, ja suurin osa klubin toiminnasta koostuu lähiöbaarina toimimisesta.

Loppuillaksi menimme vielä takaisin Shannonin ja Louisen kämpille, jossa miehet alkoivat laulamaan innoissaan karaokea. Minuakin yritettiin houkutella laulamaan, mutta olin aika ehdottomasti sitä vastaan :) Lopuksi sain vielä kyydin kotiin nukkumaan.

Lauantai ja lisko

Täällä on reilun viikon ajan ollut Janessan ja Clean lisäksi Janessan kaksi Kanadalaista kaveria Mary Anne ja Erica. Clea oli tämän viikonlopun töissä, mutta muiden tyttöjen kanssa suuntasimme eilen ensiksi kaupungin keskustassa olevalle torille. Sen läpikäytyämme menimme Breweryyn virvokkeille ja lopuksi vielä rannalle pariksi tuntia.

Illalla ohjelmassa oli Janessan täällä asuvan kaverin Maryn synttärit. Taisi olla kolmikymppiset jos oikein muistan. Synttäreiden oli tarkoitus olla yllärit, joten ne olivat jonkun Maryn kaverin luona.

Bussipysäkillä alettiin miettiä, että kuinka löydämme sinne. Janessa ei muistanut osoitetta, ja vaikka minulla oli puhelin, niin kellään ei ollut numeroita. Päätimme, että Janessa juoksee etsimään sen osoitteen, ja jos bussi tulee niin alamme kyselemään kaikkea tyhmää. Busseja on täällä helppo hidastaa: kukaan ei katso oudosti, jos joku pysäyttää bussin vaikka vain kysyäkseen, että milloin se ja se bussi tulee kyseiselle pysäkille ja pakollisen small talkin kanssa tämä voi viedä montakin minuuttia :) Tiedän, että joidenkin mielestä on ihastuttavaa, että näin voi täällä tehdä, mutta minä arvostan enemmän mahdollisuutta kävellä bussipysäkille tietäen bussin tulevan minuutin sisään, ja olevani perillä suunnilleen samalla tarkkuudella. Janessa kuitenkin palasi juuri samaan aikaan, kun bussi saapui pysäkille.

Perillä vain kaksi korttelia pääkadulta saavuimme kohtuukokoiseen omakotitaloon, josta bileiden järjestäjä maksoi kuulemma vain 250 euroa kuukaudessa. Jippona on se, että hän vuokraa vain pientä huonetta asunnosta, mutta käytännössä hän on ja tulee olemaan ainut siellä asuva ihminen. En tuntenut ennalta Maryn ja hänen saksalaisen kaverinsa lisäksi ketään. Taino, voinkohan sanoa tuntevani tätä saksalaistakaan kaveria, kun en muista edes hänen nimeään :P Hän oli joskus ollut pari viikkoa Suomessa ja oli oppinut laskemaan kymmeneen suomeksi ja osasi paljon muitakin sanoja. Minä pari vuotta saksaa opetelleena en pystynyt laskemaan kolmea pidemmälle ilman muistinvirkistystä :) Huomaan omaavani huonon kielipään. Toinen bileistä löytynyt kummajainen oli taloutta opiskeleva jenkki, jonka hyvin korrektin pukeutumisen alta paljastui vahva luonnonsuojelija.

Jutellessani jonkun intialaisen näköisen tytön kanssa oli suuri haaste olla olettamatta, että hän on kotoisin Intiasta :) Pian paljastuikin, että hän on täällä Kanadasta opettajakoulutuksessa, niin kuin niin moni muu kanadalainen.

Jossain vaiheessa joku Sydneystä oleva tyyppi yrittäen varmaan tehdä vaikutuksen alkoi stereotypisoimaan kanadalaisia tylsiksi jatkuvalla syötteellä. Vartin päästä Janessan kaverit olivat vaikuttuneet esityksestä sen verran, että meidän oli aika jättää bileet ja varsinkin tämä Sydney-tyyppi ja suunnata baariin :)

Baarissa tanssimme jonkun aikaa, ja hyväksi onneksi huomasimme vielä baarissa ollessamme sopivan bussin saapuvan pysäkille, ja kotimatka olikin sillä selvä.

Aamulla viimeistellessäni aamupalaa telkkarin ääressä näin liikettä lattialla. Jonkinlainen liskohan se siellä viipotti. Ehkä 20 senttiä pitkä. Janessalle iski tietenkin pakokauhu, ja hänet piti eristää olohuoneesta sulkemalla kaikki Janessa luo johtavat ovet. Mary Annen kanssa otimme sitten tovin pakollisia kuvia, ja lopuksi ajoin liskon paperikassiin, joka sitten tyhjennettiin ulos. Tämä lisko on kai sitten ainakin pisin täällä tähän mennessä ollut ötökkä, tosin samalla varmaan mieluisin. Jättimäiset torakat ja varsinkin hämähäkit ovat aika ikäviä, minkä vuoksi ne ei kai täältä elävänä yleensä poistukaan :P

Lisää surffausta

Tänään tuuli melko kovaa mereltä päin, joten aallot olivat vähän sekavia varsinkin loppua kohden, mikä vaikeutti vähän hyvien aaltojen löytämistä. Mutta eipä siinä mitään. Alussa aallot olivat oikein hyviä, ja eiliseen verrattuna oli roimaa parannusta. Opin nimittäin ohjaamaan surffilautaa \o/ Oli melko rentoa vetää sellaista siksakkia aallon mukana ratsastaen :)

Paluumatkalla nappasin bussin 104, mikä paljastui aika hitaaksi ratkaisuksi. Kyseinen bussi ei mennyt kahta sataa metriä kääntymättä risteyksessä. Matkaan menikin noin tunti normaalin vähän reilun puolen tunnin sijaan. Toisaalta tulipa nähtyä paljon ränsistyneitä teollisuuden välissä sijaitsevia asuinalueita :)

Surffauksen kanssa on nyt pieni tauko. Seuraava ja varmaankin viimeinen tunti olisi ensi torstaina. Pistän varmaan pikapuoliin oman laudan tilaukseen. Taino veljen laudan, se kun haluaa moisen :)

Surffausta

Tänään oli surffauksen vuoro. Aallot olivat suurempia kuin Byron Bayssa ja lauta huomattavasti pienempi. Alku menikin vähän tunnustellessa, että missä kohtaa lautaa kannattaisi olla, ettei nokka uppoaisi veden alle aallon nostaessa perää. Se selvisi pian, mutta sitten oli taas toinen haaste. Tätä lautaa pystyi jo ohjailemaan, joten pystyyn pääseminen ja siellä pysyminen oli vähän hankalampaa. Pikku hiljaa sekin sitten parani, ja kaikki ehti mennä nappiin parilla kerralla.

On tämä kyllä harjoitusta vaativa laji, mutta toisaalta tosi kivaa :) Ja huomenna olisikin sitten jo toinen keikka tiedossa.

Pankkireissu

Tänään oli taas aika suorittaa vuokranmaksureissu. Ensiksi pankkiin, josta piti saada 1550 dollaria. Täyttelin lappusen, jossa on aika monta kenttää ja vein sen tiskille automaattikortin kanssa.

En muistanut tilinumeroani, joten pankkitäti pyysi myös kuvallisen opiskelijakorttini. Seuraava stoppi tuli siitä, että allekirjoitukseni ei täsmännyt automaattikortin allekirjoituksen kanssa. Hän näytti minulle automaattikortin allekirjoitusta ja pyysi yrittämään uudelleen. Kyllähän niissä oli selkeä silmämääräinen ero, johtuen siitä että kirjoitan nimmarini lihasmuistista. Kaikki koukerot ja nimmarin piirteet olivat kuitenkin samat...

No eipä siinä mitään. Kirjoittelin nimmarin vielä pari kertaa uusiksi ja sitten annoin vielä ajokorttini ja täti katsoi koneelta, millainen nimmari oli tilisopimuksessa. Ajokortin nimmari oli tietty neljän vuoden takaisena hyvinkin erilainen ja sopimuksen nimmari oli sellanen puolihassu :) Tässä vaiheessa tilanne alkoi minua vähän huvittamaan, koska täti selitti että hän vain suojelee minua (olisi edes sanonut, että suojelee tilinomistajaa :), ja ettei voisi antaa minulle rahoja. Ennenkuin ehdin aloittaa kysymään, että mitä vaihtoehtoja minulla sitten on saada ne rahani tililtä, jollen pysty toistamaan allekirjoitustani kuvantarkasti, hän antoi vielä viidennen mahdollisuuden, ja hyväksyi sen hiljaisesti :)

Mitä minä tästä sitten voisin oppia? Yksi mahdollisuus olisi tekstata nimensä, mutta hermothan siinä menisi, kun se veisi niin paljon aikaa, ja ei varmasti sujuisi humalassa ollenkaan hyvin :) Ehkä minun pitäisi siirtyä käyttämään pelkkää isoa X-kirjainta. Se on aika helppo piirtää täsmälleen samanlaisena joka kerta.

Loman alku

Sain varattua torstaiksi ja perjantaiksi surffaustunnit. On kuulemma vain riski, ettei ois tarpeeks hyvää surffaussäätä luvassa. No huomenna senkin pitäisi selvitä.

Tajusin tänään, että vuokrani on neljä päivää myöhässä. Pitää huomenna kömpiä tuonne yliopistolle maksamaan se. Toivottavasti siellä on joku paikalla, vaikka on loma.

Päivällä kävin laittamassa pyykit ja aineet koneeseen, jonka jälkeen tajusin, että minulta puuttuu dollarin kolikko. Tyhmät laitteet kun eivät muita kolikkoja hyväksy. Toimistokin ehti mennä kiinni sopivasti. Ja keltään ei löytynyt lainata dollaria (koska ovat käyttäneet dollarinsa kyseisiin pyykkikoneisiin, tai pitävät kiinni ainoistaan, jotta pääsisivät pyykkäämään). Jätin pyykit koneeseen, ja käyn niitä dollareita huomenna ison kasan toimistosta. Suurin osa porukasta on poissa, joten koneista ei pitäisi olla pulaa... Grr kuitenkin.

Loma! (..ja bensaboikotti)

Aamulla viimeistelin viimeisenkin esseen, ja kylläpä sen jälkeen tuntuikin hyvältä. Ei koulua seuraavaan kahteen viikkoon. Seuraavaksi suuntasin salille kauniissa 28 asteen aurinpaisteessa. Sieltä tultuani polskuttelin vähän aikaa takapihan uima-altaassa, jonka vesi oli talven jäljiltä raikkaan viileää. Tästä on hyvä jatkaa.

Aamulla kuulin radiosta, että eilen pidetty bensaboikotti onnistui kuulemma kohtalaisesti. Kuluttajat ovat niin ärtyneitä 80 senttiä litralta maksavasta bensasta, että yrittävät työntää pahaa oloaan bensa-asemayrittäjille. Idea menee jotenkin niin, että kun ihmiset eivät tankkaa yhtenä päivänä, niin siitä tulisi roimat tappiot öljyteollisuudelle. Mitään suunnitelmia bensan käytön vähentämiselle ei tietenkään ole, eli ihmiset, jotka eivät tankanneet eilen tankkaavat varmaankin sitten tänään senkin edestä :) Mutta onhan se hyvä, jos kuluttajista ainakin tuntuu, että ovat saavuttaneet jotain arvokasta :)

Kuljetusyrittäjät ovat vähän enemmän ajan tasalla, ja heidän taktiikkansa onkin ollut ajaa rekkansa joillekin silloille ja katkaista liikenne. He taitavat tajuta, ettei maailmanmarkkinahinnoilta pysty suojautumaan kuin hallituksen tuella jos silläkään.

Arghhh!

Tiedättekö, että tunnin käyttäminen 7 sivun tulostamiseen saa minun vereni kiehumaan. Ensimmäisen vartin käytin vapaan tietokoneen etsimiseen, sillä kaikki muutkin ovat tulostelemassa esseitään ennen loman alkua. Kun vihdoin löysin koneen ja laitoin esseeni tulostumaan, mitään ei tapahtunut. Kävin tulostimen luona vaihtamassa sen takaisin online-tilaan ja ohitin jonkun virheen siellä. No sitten alkoi puskea paperia ulos tiuhaan tahtiin, mutta minun tulostusta ei näkynyt missään. Menin takaisin koneelleni, ja tulostusjono oli täynnä jonkun muun tulosteita, mutta tulostin ei sanonut mitään. Aika loppui kesken ja piti mennä luennolle.

Luennon jälkeen löysin jonkun uuden ATK-luokan, missä tulostimet olivat onneksi vähän lähempänä. Tulostus onnistui muitta mutkitta tällä kertaa, mutta tulostimesta ei vain tullut minun dokumenttia pihalle, vaikka oli varmasti samanniminen tulostin kuin mihin tulostin. Sitten aloin käymään läpi muita tulostimia ja sieltähän ne paperit löytyivätkin aivan eri tulostimelta, kuin mihin tietokone ne kertoi tulostavansa. No pääasia, että sain ne ulos.

Sanon sen suoraan: Mielestäni tulostus on aiheetonta. Toki paperilta on kyllä kivempi lukea kuin näytöltä, mutta suurelta osin kyse on vain siitä, että millainen näyttö on kyseessä.

Online-yhteiskunnan luennoitsija puhui vahvasti tulostamisen puolesta perusteilla, että jos kone hajoaa niin milläs sitten luetaan, ja että jos hän tarvitsee jonkun tekstin 20 opiskelijalle niin miten kätevää on ottaa vaikka 30 kopiota ja varmasti riittää. Ehkä hän ei tullut ajatelleeksi, että samalla lailla voi tulla ongelmia jos paperit kastuvat. Tai, että kopioimiskustannukset digitaalimuodossa lähentelevät nollaa.

Myös kustannukset ympäristölle ovat valtavat. Kuinka paljon energiaa käytetäänkään, paperin valmistamiseen, sen levittämiseen käyttäjille, käyttäjien hukkatulosteluun, tulosteiden siirtelyyn paikasta toiseen ja tulosteluun vain muutaman minuutin tarvetta varten.

Ja ärsyttävintä tulostamisessa on tietenkin se, että se vie yksinkertaisesti niin paljon aikaa. Ei sitä ehkä ennen huomannut, mutta kun on tottunut siirtämään suuriakin dokumentteja paikasta toiseen sähköpostin avulla minuutissa, niin jos se vie kymmenenkin minuuttia puhumattakaan tunnista, minulta menee hermot :) Ei tämä kohtalokasta ole minun mittakaavassani, mutta tunnin työpanos asiaan, joka ei loppujen lopuksi tuota mitään, on aika paljon hukattu. Ja on päivän selvää, että organisaatioissa tällainen nollatyö tulee helposti tajuttoman kalliiksi.

Onneksi seuraavan esseeni pystyn palauttamaan omalta koneeltani internetin yli ajattelemattakaan tulostusrumbaa \o/.

Teatteri

Vihdoinkin sain tuon henkilöstöhallinnan aineen valmiiksi. Kyllä sitä sai vääntääkin pidemmän aikaa. Enää pitäisi tehdä kohtuullisen helppo essee kopiosuojausten kierron etiikasta, ja sitten alkaakin parin viikon loma.

Illalla käytiin teatterissa. Koululla kun sattuu olemaan myös näyttelijäpuoli, kattava yliopisto kun on. Paikat saimme eturivistä ja esitys oli oikein hyvä :) Siellä oli yksi Annan kaveri esiintymässäkin. Tuntui vähän jännältä, että ne näyttelijät olivat niin nuoria, mutta silti niin hyviä työssään :)

Huomenna alkaa ainakin neljän päivän helleputki ja aion ottaa siitä kaiken irti, eli tehdä sitä viimeistä esseetä :P Rannalle pitää kyllä pian päästä pitkästä aikaa. Juttelin toissapäivänä yhden pari kuukautta sitten tulleen jenkin kanssa, ja kun kehuin, että Whitsundays on hyvä ja ennenkaikkea lämmin paikka, hän vastasi, että täällähän on ollut upeat kelit koko aika. Ei ole vielä nähnyt Australian kesää :) Onhan se parasta, että aurinko paistaa koko aika, mutta joutuu täällä vieläkin käyttämään hupparia sisällä :)

Kookaburra

Kookaburrat ovat melkein kuin kansallislintuja Australiassa. Heti emujen jälkeen toisia siis :) Ne näyttävät hölmöiltä, käyttäytyvät kömpelösti ja pitävät hermoja raastavaa ääntä, mutta jostain syystä ne on hellyyttäviä. Suurimman osan ajastaan ne vain istuvat paikoillaan, mikä sekin tuntuu tuottavan välillä vaikeuksia, mutta yllättäen ne pyydystävät kaikkea mikä liikkuu ja on noin sammakon kokoista. Kuvan lintu näyttää pieneltä, mutta on oikeasti varmastikkin noin 40 senttinen, mikä on niiden normaali koko.

Tänään matkalla kouluun huomasin yläpuolellani leijuvan raivokkaasti siipiään räpyttelevän Kookobarran. Vastatuulesta johtuen se ei ensin edennyt minnekään, mutta muutaman hetken päästä onnistui etenemään 30 senttiä, ja istuutumaan katuvalon päälle. Nooh, vielä on minun vuoro nauraa, mutta saa nekin vuoronsa. Kunhan kesä koittaa, ulkoa alkaa kuulumaan loputonta kuorossa nauramista. Lentävät hyeenat siellä vain antavat takaisin.

Pesupallot

Kaikkee jännää sitä oppiikin, kun yrittää kerätä aineistoa kasaan henkilöstöhallinnan esseetä varten. Muistaako kukaan pesupallojen markkinoilletuloa? Niitähän kai mainostettiin parempina, koska ne jakavat pulverin tasaisesti pyykkäyksen aikana tai jotain sellaista. Arvatkaa mitä? Se on aivan totta. Mielenkiintoisempi kysymys on, että miksi se tuli yhtäkkiä käyttöön? Eihän pulveri ennenkään kasautunut valkeiksi laikuiksi pyykkeihin - ainakaan minulla :)

Tästä päästäänkiin siihen, mitä minä siitä artikkelista löysin. Joku jenkkijohtaja kertoi, että hänellä oli muinoin ongelmana, että kuinka myydä Amerikassa käytettyihin pyykinpesukoneisiin suunniteltua pulveria Eurooppassa, koska siellä on erilaiset pesukoneet. Ongelmana oli, että pulveri ei levittynyt tasaisesti. Ongelman olisi voinut ratkaista syytämällä miljoonia Eurooppalaisiin pesukoneisiin soveltuvan pulverin kehittämiseen, mutta lopulta ratkaisuksi keksittiin pesupallo :) Ja tämän ansiosta samaa pulveria voidaankin sitten myydä molemmilla markkinoilla :) Euroopassa pitää vain käyttää pesupalloa. Täällä ja jenkeissä pulveri vaan sirotellaan rummun pohjalle.

Asiasta erityisen hauskan tekee se, että ei ne pulverit täälläkään aina onnistu levittymään tasaisesti. Näinpä jopa yksi päivä jonkun pyykkihuoneessa rutiininomaisesti liuottavan pulverin sankolliseen kuumaa vettä ja kaatavan sen pesukoneeseen pyykin sekaan :)

Täkäläiset pesukoneet eroavat Eurooppalaisista siinä mielessä, että täällä rumpu on vaakatasossa. Sitä voi ajatella kuin paikoillaan pyörivänä saavina. Erikoisuus ainakin minun näkemissäni pesukoneissa on, että yläluukun voi avata milloin vain pesun aikana. Itseasiassa ainut tapa käyttää huuhteluainetta on odottaa pyykinpesukoneen vierellä, kunnes jossain vaiheessa pesua siihen syttyy valo sen merkiksi, että jos haluaa käyttää huuhteluainetta, niin olisi hyvä aika avata luukku ja heittää se sekaan.

Rypälemehukokeilu

Janessa (23v) ja Rhiannon (19v) ovat viime viikkoina leikkineet panimomestareita :) He ostivat kaupasta rypälemehupurnukan, jota ovat säilyttäneet pihalla siitä lähtien. Tarkoituksena oli kuulemma tehdä viiniä altistamalla avaamaton purnukka auringolle :) Helppo huomata, että alkoholi on halpaa Kanadassa ja Australiassa :) Ei tartte tehdä omia juomia nuoressa iässä :)

Tänään piti pitää ryhmäesitelmä henkilöstöhallinnan harkoissa. Oma osuuteni meni kai hyvin kuuntelijoiden kommenttien mukaan. Harkkapitäjä tosin antoi vähän nuhteita, kun toteutussuunnitelmani ei kuulemma ollut tarpeeksi yksityiskohtainen. Sain kyllä samasta asiasta jo palautetta aiemman esseen yhteydessä, mutta tätä pitää vielä opetella.

Salmiakkia \o/

Siskoni Heli yllätti minut loppuviikosta salmiakkipaketilla. Miten hyvälle se maistuukaan, kun on ollut monta kuukautta ilman :)

Nostin opintolainan. Lähitulevaisuus näyttää taas valoisalta. Päätin kuitenkin olla lähtemättä minnekään kevät-lomalla. Suunnitelmissa oli alun perin Ayer's Rock ja Darwinin krokotiilit, mutta kyseinen reissu maksaisi ainakin 500 euroa, mikä tuntuu vähän turhan kalliilta. Täällä ollessani ajattelin jatkaa surffauksen opettelua, jota tuli viime lomalla kokeiltua jo alustavasti.

Viikolla kun oltiin päivällisellä, niin kaveri näki kuinka keittiötyöläinen luutuamisen lomassa keräsi pöydälle roiskuneet riisit ja heitti ne takaisin sellaiseen riisipataan. Onneksi en koskaan syö riisiä täällä, lähinnä koska se riisipata on vähän syrjässä, ja olen liian laiska kävelemään sinne saakka. Arvailla voi tietenkin, että onko tämä yleisempikin tapa siinä keittiössä :)

Luku-urakka on ohi

Pari päivää siihen meni, kun käytin aikani noin 500 sivun selaamiseen. Isoja sivuja ja pientä fonttia, mutta onneksi marginaaliin oli merkattu tärkeät termit, joten pidin vain huolen, että tajusin ne. Niitä oli tosin satoja... Lisäksi luin jokaisen kappaleen lopussa olevat tiivistelmät.

Välitentti oli monivalinta, joten tuollainen pintapuolinen lukurutistus riitti hyvin. Ehkä kolmen kysymyksen kohdalla 45:stä tuntui, että vastaus voisi olla toinenkin vaihtoehto. Harmi ettei kyseinen välintentti paina enempää kuin 15% loppuarvosanasta, mutta onhan tuosta lukemisesta hyötyä harkkatöihin ja lopputenttiinkin. Tämän illan ajattelin käyttää puhtaasti lepoon, mutta huomenna pitääkin sitten jo taas alkaa ajoissa puurtamaan muiden töiden parissa. Kahden seuraavan viikon aikana minun pitää palauttaa vielä viisi erillistä harjoitustyötä. Tappavaa.

Jeshien ja Tomin synttärit ja vähän muutakin

Tuplasynttäreitä vietimme isolla porukalla Breweryssa, missä söimme hyvin. Jälkiruokana toimi meidän autokunnan kesken jäätelöt mäkissä. Sen jälkeen telkussa olikin juuri alkanut elokuva nimeltä Catch Me if you Can, minkä kanssa tulikin sitten vietettyä loppuilta.

Erehdyin katsomaan maitopurkin kylkeä yksi päivä, ja viimeksi kaupassa käydessäni ostinkin vähärasvaista maitoa, jossa on vain 1,4% rasvaa. Maksaa enemmän, mutta kai se on vähän terveellisempää kuin päälle kolmeprosenttinen tavara.

Eilen kun menin suihkuun ajeltuani pääni, löysin sen nurkasta käytetyn kondomin. Tytöt eivät ainakaan tunnustaneet, ja Keithiltä en ole kysynyt. Hänen luulisi tosin olevan viimeinen, joka ei viitsisi siivota jälkiään edes tuon vertaa. Oli se kuitenkin sitten taas jossain vaiheessa kadonnut sieltä.

Vilkuilin olan yli kun Anna täytti jotain yliopiston kyselylomaketta, ja huomasin, että he kysyivät mitä hyväntekeväisyysjärjestöä heidän pitäisi tukea. Tähän ei voinut vastata, että ei mitään :) Tuntuu hiukka tyhmältä, että opiskelijat nostavat lainaa lahjoittaakseen rahaa hyväntekeväisyyteen. Opinnoista pitää täällä nykyään maksaa. Näiden opiskelijoiden vanhemmille se oli kuulemma vielä ilmaista.

Maksan mieluummin muutenkin veroja, jotta yhteiskunta pitää huolta asioista hyväntekeväisyysjärjestöjen sijaan. Vaikka valtio ei yleensä ole tehokkuuden perikuva, niin minua silti epäilyttää, että paljonkohan televisiossa ahkeraan mainostavan hyväntekeväisyysjärjestön keräämistä rahoista menee itse keräyskuluihin.

En saanut stipendiä Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiöltä. Mitähän lie mennyt hakemuksessa pieleen. Ahistaa :/ Pitänee laittaa toinen opintolainahakemus vetämään.

Tracyn synttärit

Eilen mentiin Tracyn synttäreille. Hän asui täällä aiemmin, mutta käy täällä välillä vieläkin kavereitaan katsomassa. Hänen takapihalla sitten aloittelimme ja grillailimme. Otin mukaani vajaan viskipullon, jonka ajattelin tuovani takaisin, mutta kaikki noin kuusi desiä tuli sitten loppujen lopuksi kipattua paikan päällä.

Olen muuten allerginen ainakin kyseiselle Jim Bean viskille. Perjantaina kun otin ekat hörpyt niin käsivarteeni tuli pieniä punaisia näppylöitä melkein samalla hetkellä. Eilen tapahtui aivan sama. Onneksi parit näppylät eivät paljoa liikuta.

Aamulla heräsin vähän erilaiseen oloon kuin normaalisti baari-illan jälkeen. Päähän ja mahaan ei sattunut ja tuntui lähinnä silti kuin olisin ollut humalassa, vaikka en kovin myöhään liikkeellä ollutkaan. Jouduin pinnistelemään kovasti, että muistin missä baarissa kävimme. Itseasiassa en ole 100% varma, että oliko se ainut baari illan aikana... Mutta kivointa toki, ettei krapulaa koskaan tullut, mikä on hyvä sillä olemme juuri menossa Breweryyn juhlimaan vuorostaan Jeshien synttäreitä. Tänään en kyllä aio olla myöhään tai juoda paljoa, sillä huomenna pitää pitää esitelmä koulussa.

Kämppissopua

Kaikki alkoi kai siitä, kun Keath kyllästyi Clean taideprojekteihin, jotka täyttävät yleensä olohuoneen pöytää. Muutama päivä sitten olohuoneen nurkkaan ilmestyi sitten toinen pöytä :) Keath oli sen jostain kai löytänyt/pöllinyt. Katselin aamulla, että Clean työt oli näköjään vallanneet senkin pöydän ja mietin, et mitähän on luvassa :) No päivällisellä kuulinkin sitten, että Keath oli menny aika vakavaksi Cleaa kohtaan ja tytöt olivat vähän säikähtäneet.

Syvimmilläänhän tässä on kyse arvojen kolahtamisesta. Clea ei ole siistein ihminen, minkä voi todeta siitä, että olohuone on aina aivan täynnä hänen tavaroitaan siellä täällä. Kaikilla tytöillä, tosin etupäässä Clealla, tuntuu olevan ongelmia tyhjentää ja ehkä huuhtaistakkin puoliksi syödyt ruoka-astiat, ennen niiden jättämistä kuivumaan/homehtumaan. Ja toki roskakoria ei voi välillä tyhjentää vaikka tavarat valuisivat suoraan lattialle :)

Keith taas tiskaa aina välittömästi omat astiansa, ja siivoaa samoin tein jälkensä, odottaen muidenkin tekevän niin, mutta valitettavasti siinä epäonnistuen, mikä saa hänet avautumaan Janessalle Cleasta :)

Itseäni ei tilanne juuri hätkäytä. Vaikka välillä vähän ahistaakin, kun pitää aina siirrellä tavaroita, että pääsee olohuoneeseen istumaan ja joskus joutuu putsaamaan homeisia astioita, kun kukaan muukaan ei niihin koske, niin ei siitä kyllä loppujen lopuksi ole liikaa vaivaa.

Keathin näkemys siitä, että jokaisen pitäisi siivota omat jälkensä samoin tein, on ihan pätevä näkökulma. Ja jokaiselta pitäisi pystyä odottamaan hyvää suoritusta kun yhdessä asutaan. Minun kantilta se vain menee turhaksi itsensä kiduttamiseksi, jos tätä näkemystä yrittää väkisin syöttää muille. Ja eihän se ole kovin tehokastakaan, jos joka ainoan veitsen tiskaa yksittäin.

Itse olen sitä mieltä, että eri ihmisillä on eri arvot, ja jos niitä haluaa muuttaa, niin pitää olla valmis käyttämään siihen hyvin paljon energiaa ja aikaa. Minulla ei ole kumpaakaan :)

Selvennykseksi vielä että, edellä kerrotut asiat ovat todella pieniä verrattuna siihen miten mukavaa tässä asunnossa on elää näiden kämppisten seurana. Sen näkee varmaan siitäkin, etten ole näistä viitsinyt edes kirjoittaa ennen kuin Keath alkoi keuhkota pienen pöytänsä siisteyden puolesta :)

Happea halvalla

TV:stä tuli mainos jossa valistettiin, että elimistö tarvitsee happea energian vapauttamiseen. Myytävä tuote oli jotain tabletteja, jotka sisälsi kuulemma happea nestemäisessä muodossa :) Pystyyköhän niitä tabletteja käyttämällä hengittämään vähemmän? :) Mitenkähän hyvin happi imeytyy ruoansulatuselimistön kautta?

Huumeet

Australian kevyt huumepolitiikka sekoittaa narkkareita aika pahasti kun he menevät lomalle. Täällä ei viitsitä kai edes pahemmin paheksua, jos jollakin on pari ekstaasipilleriä omaan käyttöön, mutta heti Indonesian puolella niistä rapsahtaa 15 vuotta vankeutta. Aika kohtuuton rangaistus toki, mutta on se kyllä käyttäjien itsensä syy, jos eivät tajua, ettei riski ole välttämättä sen arvoinen. Varsinkin kun uutisissa on aina menossa jonkun oikeudenkäynti siellä suunnassa.

Päivällisjärjestelyt

Kuten useimmat varmaan tietävätkin, niin täällä asuntolassa kuuluu vuokraan raskas päivällinen arkipäivisin. Vuoden alussa jono oli hirmuinen kuuden aikaan, joka on päivällisen merkattu alkamisaika. Kaikki pari sataa asukasta muodosti pitkän ja hitaan jonon, sillä linjoja on vain yksi. Tämä johti pikku hiljaa siihen, että osa ihmisistä viivästytti päivälliselle menoaan. Nälkäisemmät ihmiset taas aikaistivat jonottamaan menoaan. Parikymmentä minuuttia jonossa, joka ei liiku on parempi kuin 40 minsaa liikkuvassa jonossa.

Jossain vaiheessa keittiöhenkilökunta tajusi, että jos he ovat valmiina niin hehän voivat alkaa tarjoamaan ruokaa jo aiemmin kuin kuudelta. Tämän jälkeen kenenkään ei ole tarvinnut juuri jonottaa saadakseen ruokaa, saadakseen jälkiruokaa tai saadakseen palautettua astiat. Kaikki on siis hyvin? No ei ilmeisesti.

Muutama asukas täällä on vähän korostetussa asemassa. Heillä on paljon vastuita ja heidän työ on arvokasta, mutta jostain syystä he kaikki ovat voimakkaasti sitä vastaan, että keittiöhenkilökunta aloittaa lounaan jakamisen jo aiemmin omasta tahdostaan. Syynä on kuulemma se, että tämän vuoksi hyvät ruokavaihtoehdot eivät riitä kaikille, mistä he jaksavatkin vaahdota säännöllisesti ruokapöydässä. Jos heiltä yrittää kysyä, että miten päivällisajan aikaistaminen voi vaikuttaa ruoan (suosituimman ruokavaihtoehdon kolmesta) loppumiseen, niin vastaukseksi tulee vain mekastusta siitä, että heidän ei pitäisi alkaa jakaa ruokaa aiemmin.

Lukuisista yrittämisestä huolimatta tuntuu siis olevan mahdotonta ainakin minulle käsittää miten nämä kaksi asiaa liittyy toisiinsa. Luulisi, että jos ruokaa on tietty määrä ja päivällistäjiä tietty määrä, niin ruoan jakamisajalla ei olisi mitään tekemistä sen kanssa, että kuinka moni jää ilman, jos ruokaa sattuu olemaan liian vähän. Se on toki mahdollista, että ruoka loppuu aiemmin nykyisellä menetelmällä, mutta mitä väärää siinä sitten on, jos yhtä moni henkilö kuitenkin saa mitä haluaa.

Miksi nämä vastuuhenkilöt siis valittavat aiemmasta ruokailuajasta? Ehkä he ovat kyllästyneet muilta asukkailta saamiinsa valituksiin tästä. Tai he aivopesevät toisiaan viikottaisissa kokouksissaan. Ehkä he ovat katkeria, sillä luulevat, etteivät he voi tulla päivälliselle ennen kuutta, koska jossain lukee sen alkavan vasta kuudelta. En tiedä. Ehkä minä en vain ole tajunnut asiaa oikein.

Nat uhkasi ensi kokouksessa pakottaa ruokalan ovet lukituiksi ennen kuutta. Tästä voisi oppia, että voittaja on aina se, joka pitää suurinta mekkalaa, perusteluista piittaamatta. Mutta niin, onhan se tullut opittua kantapään kautta jo aikoja sitten :)

Mansikka

Söin juuri mansikan, jossa oli vähemmän makua kuin vesimelonissa. Se oli niistä vieläpä parhaan näköinen. Voiko olla totta, ettei lämpimässä ilmanalassa voi kasvattaa hyviä mansikoita?

Toinen hiiri?

Avasin silmäni kuuden aikaan aamulla, aivan kuin olisin kuullut koputusta jostain, mutta en ollut varma. Hiljaa kuuntelin, että kuuluuko mitään muita ääniä, mitkä voisivat vähän vinkata, että oliko kaikki vain päässäni. Sitten kuului toinen koputus ja heti perään Janessa sanoi nimeni. Jeshie oli soittanut hänet menemään luokseen, ja herättämään minutkin mukaan. Itseasiassa hän oli menossa vain henkiseksi tueksi, koska pelkää kaikkia ötököitä kauheasti. Minun pitäisi tehdä likainen työ.

Paikan päällä tilanne valkeni vähän lisää. Jeshie oli viimeisen tunnin ajan pelännyt huoneen laidalta tulevaa rapinaa. Epäili hiirtä syypääksi. Sillä aikaa, kun tytöt seisoivat sängyllä, aloin siirtelemään tavaroita sen huoneen laidalta pois yksi kerrallaan. Tietty oli paras tuuri, kun Jeshien kengät sattuivat olemaan juuri siinä kaapissa... Yksi kerrallaan sitten nostelin ja ravistelin niitä elonmerkkejä etsien. Jossain vaiheessa vastaan tuli pieni muovipussi josta paikansin kuolleen torakan. Heitin senkin syrjään, ja jatkoin kaivelemista, mutta sitten tytöt alkoivat viittoa, että torakka alkoi liikkumaan. Ongelma ratkaistu.

Jeshie kantoi itse torakan roskikseen, sillä ei pelkää kuulemma torakoita, mutta hiiret on kaameita. Vähän kumma kun molemmat on samankokoisia, mutta vain toinen niistä on ruma ötökkä. Tosin kai sen ymmärtää kun hiiriä ei tarvitse joka päivä liiskata. Ei hän varmaan hiirtä olisi alkanut säikkymäänkään, jos meidän kämpästä ei olisi sellaista muutama päivä aiemmin löytynyt.

Kevät \o/

Kevät on tullut. Sen lisäksi että ulkona on tänään 23 astetta lämmintä talvisen 20 asteen sijaan ja nurmikot on täynnä siellä makailevia ihmisiä, puskissa on alkanut taas rahisemaan kun tuolla ulkona kävelee. Erilaiset liskot siellä pomppivat kävelijää piiloon auringon lämmittämiltä polunvarsilta. Hämähäkit eivät tosin ole vielä alkaneet seittejään kutoa. Tänään oli myös ensimmäinen päivä kuukausiin, kun menin kouluun ilman pitkähihaista.

Koulu tappaa

Koko loppuviikon ja tämän viikonlopun käytin melkein yhteen kouluhommaan. Henkilöstöhallinnan kurssilta piti valita yksi harjoitusteksti ja etsiä ja analysoida ongelmat valitusta tekstistä. Valitsin tietty sen ainoan niistä teksteistä, jossa käsiteltiin teknologiayhtiötä. Valitettavasti kyseessä oli oikean maailman esimerkki tekaistun sijaan, joten käytännössä teksti oli yhtä mainosta siitä miten kaikki on hoidettu mahtavasti kyseisessä firmassa. Ongelmien löytämiseen menikin täten kaksi ensimmäistä päivää. Tekisi mieleni sanoa, etten ole vieläkään vakuuttunut, että ovatko ne oikeasti ongelmia, mutta olen ilmeisesti aivopessyt itseni uskomaan, että ne ovat.

Eli vakuuttuneena näistä ongelmista lauantai ja tämä päivä menikin sitten aika soljuen, kirjoitussuunnitelman mukaan edeten. Niin tämä työ oli näistä suurin, mutta varsinaisesti huomenna pitää olla valmiina kaksi muutakin työtä, jotka tosin onneksi ovat nyt valmiina. Loppuillan voikin sitten löhötä tyytyväisin mielin telkun ääressä. Maanantai ja tiistai tulevat olemaan melko kiireisiä päiviä.

Hiiri

Kerroin aiemmin tiekyltistä. Janessa kertoi eilen päivällisellä, että hän piilotti kyseisen kyltin siivoajilta, mutta ei paljastanut piilopaikkaa. Tänään aiemmin illalla menin katsomaan telkkaria olohuoneeseen ja menin patjalle, jolloin siitä kuului metallin kupruilemisen ääni. Kyltti oli siis piilotettu patjan alle :) Kun Clea tuli huoneeseen, kerroin hänelle löytäneeni kyltin ja pompin sen päällä vähän lisää, että Cleakin kuulisi missä se on.

Myöhemmin illalla olin poistamassa viruksia Annan koneelta, kun olohuoneesta kuului kauheaa kiljunaa. Ryntäsin katsomaan, sillä koskaan aiemmin tytöt eivät ole huutaneet noin lujaa ja kauhuissaan. He olivat löytäneet hiiren kyltin alta ja olivat siitä turvallisen 5 metrin päässä. Nostin patjan ylös, kääsin kyltin pois tieltä, ja siellähän se oli. Täysikasvuinen hiiri melko littanassa muodossa. Aivan kuin joku olisi pomppinut sen päällä... Kuvanottojen jälkeen kävin heittämässä sen pois.

Anna tuli takaisin

Kämppis Anna palasi eilen Broken Hillistä, missä hän oli hoitsuharjoittelussa kuutisen viikkoa. Luonnollisestikkin tämä tarkoitti baarireissua. Jossain välissä puhe kääntyi siihen, miten Broken Hillissä on Australian suurimmat sukupuolitautilukemat. Teiniäitejä oli muutenkin vilissyt, ja eräskin potilas oli 17-vuotias toista lastaan odottava, jolla oli muutamakin eri sukupuolitauti. Syytä tähän ei tartte arvailla. Moni koulu on täällä päin jonkun kirkon omistama, joten seksuaalivalistusta ei opetussuunnitelmaan juuri sisälly.

Lähiöbaareja

Eilen mentiin Rhiannonin ja Janessan kanssa ensin naapurilähiön kapakkaan, jossa Janessan kurssitoveri, nelikymppinen entinen sijoitusneuvoja, joka opiskelee nyt opettajaksi, oli laulamassa kahden miehen bändissä. Yleisöä ei pahemmin ollut, mutta he olivat kyllä hyviä soittamaan.

Puolilta öin kun lähdettiin kävelee takaisin kämpille, matkalla sattui vastaan maassa makaava "END OF ROADWORK"-kyltti. En tiedä mikä sen ihmiselle tekee, kun on humalassa ja on mahdollisuus viedä noin pari metriä pitkä ja puoli metriä korkea raskaalla metalliputkella kehistetty kyltti, niin toki se myös hihaan tarttuu. Ei tuohon kyllä Janessa ja Rhiannonkaan osanneet vastata, roudatessaan vaivalloisesti kylttiä kämpille päin jännityksen tuoma kiilto silmissään. Nyt meillä on sitten käytävässä melko raskaan oloinen "koriste", ja kellään ei ole hajuakaan siitä mitä sille voisi tehdä :)

Pian kämpille tulon jälkeen suunta vaihtui kohti Hamiltoni, jonne mentiin tällä kertaa junan kyydissä. Siellä oleva baari olikin sitten vähän paremmassa kunnossa. Se oli kai remontoitu pari kuukautta sitten ja vaikkei mitenkään erikoisen suosittu paikka olekaan, niin oli kyllä kalliimman ja tyylikkäämmän näköinen sisustus kuin missään Tampereen baarissa. Käytännössä joka paikassa oli kalliin oloinen nahkasohva ja seiniä kiersi plasmateeveet, joista tuli australialaiseen tyyliin rugbya. Siellä oli joku Rhiannonin kaveri jo valmiiksi, ja pelailtiin sitten biljardia tunti pari.

Kun edellisestä kerrasta oli jo muutama viikko, aamulla olo ei ollut kaikkein vahvin. Päätin nukkua yhteen, jolloin nappasin vähän aamupalaa ja palasin sänkyyn vielä pariksi tuntia. Tytöt olivat kyllä sissejä, sillä he menivät puolilta päivin jo jonnekkin luonaalle ja jatkoivat juomista tänäkin iltana. Käytiin heittämässä heidät Clean kanssa tällä kertaa Charlestownissa olevaan lähiökapakkaan. Clealla ei ole korttia vielä, joten minä ajoin, mutta hänen piti olla oppaana, että löysin takaisin kotiin :)

Ruokajuttuja

Eilen alkoi hämmästyttää, kun Janessa hipsi olohuoneeseen omenan ja maapähkinävoipurkin kanssa. Tiesittekö, että jenkeissä ja kanadassa on ihan normaalia yhdistää nämä kaksi herkkua? :)

En tiedä olenko aiemmin maininnut tästä, mutta täällä ei ole juustohöyliä. Juustosta leikataan palasia yleensä ihan normaalilla ruokaveitsellä. Ja vähän kömpelöähän se toden totta on. Juusto itsessään maistuu normaalisti hiukan edammia voimakkaammalta.

Kesäbiisit

Sisko lähetti Suomen kesäbiisin nimeltä Martti Vainaa & Sallitut Aineet - Pelimies. En paljoa pitänyt, mutta ei voinut kuin todeta, että paremmin menee siellä päässä. Täällä listojen ykkössijaa on koristanut viikkoja biisi nimeltä Crazy Frog - Axel F. Nyt kun ihastelin Ylexin soittolistaa biisinnimiä etsiessäni huomasin, että kaikilla kotimaisilla bändeillä on jo uudet biisit soitossa. Eli kun palaan niin kaikki kotimainen musiikki on minulle uutta :) Aika mahtavaa :)

Markkinat

Jeshie intoili jo perjantaina, että sunnuntaina olisi markkinat Newcastlen kävelykadulla. Paikkaa kutsutaan Hunterin ostoskeskukseksi, mutta se on suomalaisittain vain kävelykatu. Koska aurinko paistaa täällä päälle 95% prosenttia ajasta, ostoskeskusten ei tietty tarvitse välttämättä olla sen kummempia kuin katu, joka on suljettu autoliikenteeltä. Jouduimme heräämään kyseiseen tapahtumaan aamukympiksi, koska kaikki hyvä tavarat olisivat kuulemma myyty muuten. Tässä vaiheessa aloin maalailemaan kauhukuvia Stockmannin hulluista päivistä.

Perille päästyämme kävelykadun alkupäässä aloimme ihmettelemään, että miksi kadulla oli niin hiljaista. Vähän matkaa edettyämme näimme kourallisen pöytiä, missä myytiin käsitöitä sun muuta turhaa. Melkein käännyttyämme takaisin kohti kotia huomasimme kapean sivukujan, joka oli katettu todella tyylikkään näköisellä rakennelmalla. Harmi ettei ollut kameraa mukana. Tämä oli tosin vain noin 20 metriä pitkä, ja sisälsi muutaman kojun, mutta kaartui kävelykadun suuntaiseksi ja varsin pitkäksi sokkeloksi rakennusten välissä olevia katettuja kujia ja niissä olevia kojuja, joissa oli kaikkea krääsää myynnissä.

Jeshie kävi ostamassa jostain kojusta hollantilaisia lettuja, jotka olivat pullonkorkin kokoisia ja päällä oli sitruunamehua ja sokeria. En ole moisesta yhdistelmästä ennen kuullut, mutta maistui kyllä hyvältä. Kannattaa kokeilla. Seuraavaksi hän tökkäsi kaikki kamansa käsiini, vaikka minulla oli jo kahvikuppi kädessä. Monen asian tekeminen yhtä aikaa ei taida olla vahvimpia puoliani, sillä otin kamat käsiini, niin että käänsin kahvikuppini ylösalaisin :) Onneksi kupissa oli päällinen, joten vain pieni osa kahvista valui kädelleni.

Seuraavaksi olikin Tomin intohimon vuoro. Hän osti pussillisen juuri paahdettuja ja sokerilla kuorrutettuja pähkinöitä. Vähän myöhemmin näimme höyryveturin kiitävän yleisellä junaradalla.

Palattuamme takaisin kämpille pari asukkia oli käynnistelemässä autoa piuhojen kanssa. Valot olivat jääneet päälle, ja akku oli aivan kuollut. Jostain syystä emme saaneet autoa käynnistettyä piuhoilla. Joku voisi selittää mikä meni pieleen: Musta piuha oli autojen akkujen mustissa navoissa kiinni ja punainen punaisissa. Toinen auto oli käynnissä. Kun punaisen pään kiinnitti napaan, se ei edes kipinöinyt, ja luonnollisesti moottori ei inahtanutkaan käynnistettäessä. Molemmat autot olivat noin 80-luvulta, eli niiden luulisi toimivan kuin normaalit autot :) Ainut mitä minulle tulee mieleen voisi olla, ettei piuhat olleet kunnolla kiinnitetty, mutta akkujen navat olivat hyvin esillä ja kokeilimme eri kohtia. Lisäksi kokeilimme toisia piuhoja, mutta ei tulosta. En tajua.

Syökää kanaa

Kana on hieman korostetussa asemassa täällä. En ole nähnyt kauppojen grillitiskeillä mitään muuta kuin kanaa eri muodoissa. Edellisessä kaupassa raa'at kanatuotteet oli eroteltu lihatiskiltä omalle kanatiskilleen, joka oli keskeisemmällä paikalla kuin lihatiski (tiskillä tarkoitan paikkaa, missä on ihminen palvelemassa). Kun tulin kaupasta ulos, vieressä oli pikaruokapaikan näköinen putiikki, minkä ikkunoihin oli teipattu muutama käsinkirjoitettu A4:nen, joissa luki "Whole chicken $9,90". Paikasta sai tämän lisäksi vain kanaa varmaan kymmenessä eri muodossa lisäkkeineen.

Yllättäen moni pikaruokapaikka perustaa tuotteensa myös yksinomaan kanan varaan. KFC on jenkeistä kotoisin oleva pikaruokaketju, joka on kuin McDonalds rakennettuna kanan ympärille. Red Rooster taas on paikallinen pikaruokaketju, joka myy enemmän kotiruokamaisia kana-aterioita.

Miten yhdentyyppinen liha voi nousta muiden joukosta tällaiseen ylilyöntiasemaan? Missä on pikaruokaketjut, joiden tuotevalikoima koostuu pelkästään sianlihasta? Onkohan kana jotenkin helpompaa valmistaa?