14. elokuuta 2005

Markkinat

Jeshie intoili jo perjantaina, että sunnuntaina olisi markkinat Newcastlen kävelykadulla. Paikkaa kutsutaan Hunterin ostoskeskukseksi, mutta se on suomalaisittain vain kävelykatu. Koska aurinko paistaa täällä päälle 95% prosenttia ajasta, ostoskeskusten ei tietty tarvitse välttämättä olla sen kummempia kuin katu, joka on suljettu autoliikenteeltä. Jouduimme heräämään kyseiseen tapahtumaan aamukympiksi, koska kaikki hyvä tavarat olisivat kuulemma myyty muuten. Tässä vaiheessa aloin maalailemaan kauhukuvia Stockmannin hulluista päivistä.

Perille päästyämme kävelykadun alkupäässä aloimme ihmettelemään, että miksi kadulla oli niin hiljaista. Vähän matkaa edettyämme näimme kourallisen pöytiä, missä myytiin käsitöitä sun muuta turhaa. Melkein käännyttyämme takaisin kohti kotia huomasimme kapean sivukujan, joka oli katettu todella tyylikkään näköisellä rakennelmalla. Harmi ettei ollut kameraa mukana. Tämä oli tosin vain noin 20 metriä pitkä, ja sisälsi muutaman kojun, mutta kaartui kävelykadun suuntaiseksi ja varsin pitkäksi sokkeloksi rakennusten välissä olevia katettuja kujia ja niissä olevia kojuja, joissa oli kaikkea krääsää myynnissä.

Jeshie kävi ostamassa jostain kojusta hollantilaisia lettuja, jotka olivat pullonkorkin kokoisia ja päällä oli sitruunamehua ja sokeria. En ole moisesta yhdistelmästä ennen kuullut, mutta maistui kyllä hyvältä. Kannattaa kokeilla. Seuraavaksi hän tökkäsi kaikki kamansa käsiini, vaikka minulla oli jo kahvikuppi kädessä. Monen asian tekeminen yhtä aikaa ei taida olla vahvimpia puoliani, sillä otin kamat käsiini, niin että käänsin kahvikuppini ylösalaisin :) Onneksi kupissa oli päällinen, joten vain pieni osa kahvista valui kädelleni.

Seuraavaksi olikin Tomin intohimon vuoro. Hän osti pussillisen juuri paahdettuja ja sokerilla kuorrutettuja pähkinöitä. Vähän myöhemmin näimme höyryveturin kiitävän yleisellä junaradalla.

Palattuamme takaisin kämpille pari asukkia oli käynnistelemässä autoa piuhojen kanssa. Valot olivat jääneet päälle, ja akku oli aivan kuollut. Jostain syystä emme saaneet autoa käynnistettyä piuhoilla. Joku voisi selittää mikä meni pieleen: Musta piuha oli autojen akkujen mustissa navoissa kiinni ja punainen punaisissa. Toinen auto oli käynnissä. Kun punaisen pään kiinnitti napaan, se ei edes kipinöinyt, ja luonnollisesti moottori ei inahtanutkaan käynnistettäessä. Molemmat autot olivat noin 80-luvulta, eli niiden luulisi toimivan kuin normaalit autot :) Ainut mitä minulle tulee mieleen voisi olla, ettei piuhat olleet kunnolla kiinnitetty, mutta akkujen navat olivat hyvin esillä ja kokeilimme eri kohtia. Lisäksi kokeilimme toisia piuhoja, mutta ei tulosta. En tajua.

Ei kommentteja: