Tanaan matkasin Mount Cookin kautta takaisin Christchurchiin. Oli aika janna paahtua auringossa tasangolla, josta kyseinen vuori nousi suoraan muutaman kilometrin korkeuteen, ja oli valkoinen lumesta. Heh, aika laimeiksi meinaa menna nama kuvailut tassa vaiheessa reissua, mutta ei voi mitaan :) Valokuvat saapuvat sitten viimeistaan tammikuun alussa niin sielta nakee enemman :)
Joet ovat taalla suunnassa aika hassuja. Ne ovat kaikki tajuttoman matalia. Joki voi olla helposti kaksi kilometria levea, mutta joka kohdassa yltaa silti pohjaan. Ja nyt kun on kuiva kausi, niin joet muodostuvat kivisista uomista, joissa on yleensa muutama pikkuvirta siella talla ristiin rastiin.
Ehdin aiemmassa postauksessa kehumaan, etta nain koivuja, mutta pitaa korjata sen verran, etta laiduntamisen vuoksi alkuperaista puustoa ei talta saarelta hirveasti loydy. Ilmeisesti 95 prosenttia taalla kasvavista puista onkin euroopasta peraisin. Koivuja olen nahnyt kolme kappaletta, ja jokainen niista oli kaupungin keskustassa.
Queenstownin hostelli paljastui ihan kivaksi paikaksi. Siella oli vain muutama asukas ja muutama Uudesta-Seelannista kotoisin oleva turistityolainen, joiden kanssa oli hauska jutella. Yksi paljastui sukellusopettajaksi. Kertoi, etta taalla pystyy sukeltamaan merileijonien ja hylkeiden kanssa. Aikataulut eivat kayneet yhteen, etta olisi paassyt sukeltamaan hanen puljun kanssa Stewartin saarelle, mutta han suositteli yhta paikkaa, mika on lahella tata Christchurchia, missa nyt olen. Huomenna pitaisi tiedustella, etta mita ne voivat tarjota.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti