Hyvää joulua!

Aattoilta lähenee, ja olemme juuri aloittamassa avaamaan Suomesta tulleita lahjoja. Myöhemmin menemme Alycian vanhempien farmille yöksi, jotta voimme avata täkäläiset lahjat paikallisen perinteen mukaisesti jouluaamuna. Huomenna päivällä jatkamme Alycian siskon luo, missä pitäisi olla paikalla enemmänkin sukua. Sitten Tapaninpäivänä pitäisi jatkaa matkaa rannikkoa kohti. Ohjelmaa on siis riittämiin. Tänään on poikkeuksellisen kylmää (19 astetta), mutta huomisesta lähtien lämpötilan pitäisi pysyä kolmenkymmenen asteen tietämillä.

Kaipaan valkoista joulua perheen kanssa perinteisin suomalaisin jouluherkuin, mutta yritän ottaa parhaani irti paikallisesta joulusta. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille!

Vuokratyöläisen elämää

Soitin perjantaina lopulta henkilöstövälitystoimistoon, ja pyysin välittämään agentilleni viestin, että haluan irtisanoutua. Ei tarvinnut odottaa montaa minuuttia, että sain kuittauksen aiempaan sähköpostiini. Sitten kului ehkä 10 minuuttia, kunnes agentti soitti, ja sanoi pomon epäilevän minun rikkovan sopimustani, ja että hän haluaisi kokoustaa asiasta maanantaina. Olin tietenkin sopimukseni lukenut, ja ajattelin, että ehkä se pomo ei ollut vain ajatellut asiaa ihan loppuun asti, kun alkoi minua sopimusrikkomuksesta syyttämään.

Kokous oli tänään aamupäivällä. Selostin ensin oman versioni sopimukseen purkamiseen johtavista tapahtumista. Agentti jatkoi lätkäisemällä sopimuksen pöytään, ja sanomalla, että sopimus kieltää minua menemästä työnantajani asiakkaan palvelukseen. Sanoin, etten ollut itse löytänyt sopimuksesta moista kohtaa, ja pyysin häntä näyttämään sen minulle. Hän oli merkannut satunnaisen sopimusehdon, ja myönsikin heti virheensä. Sitten hän alkoi varmoin ottein lukea ääneen eturistiriitoja käsittelevää lukua. Kun kaikki kyseisen luvun ehdot oli luettu läpi, pyysin häntä osoittamaan mitä ehtoa hän uskoi minun rikkovan. Vastaus oli sen verran sekava, että uskon agentin mielessä pyörineen vain kysymyksen, että miksei hänen bluffinsa toiminut. Pomo ei juuri ottanut osaa tämän argumentin käsittelyyn.

Seuraavaksi pomo sanoi, että olen kuitenkin kirjoittanut sopimuksen heidän kanssaan. Agentti yhtyi tähän, ja sanoi etten voi purkaa sopimusta. Vastasin, että luonnollisestikaan en tunne paikallista lainsäädäntöä kovin tarkkaan, mutta että olen varmistanut useista lähteistä, että määräaikaisen sopimuksen voi purkaa ennenaikaisesti, ja se ei ole edes kovin harvinaista. En viitsinyt lisätä, että jopa agentin kaveri ja hänen entinen työtoveri (Alycian sisko) oli näin minulle sanonut.

Kun seuraavakin bluffi oli katsottu, siirtyi agentti piikittelevälle linjalle: "Merkitseekö työsopimus sinulle mitään?" Samalla hän ihmetteli, että kuinka voin heittää hukkaan kolmen vuoden määräaikaisen työsopimuksen (ei vuokratyöntekijänä), jonka pomoni oli kuulemma jo luvannut. Sanoin, että tästä on kyllä puhuttu, mutta että sitä ei ole luvattu. Samantyylinen ilmiselvä vääristely jatkui agentin osalta koko tapaamisen ajan.

Lopulta agentin pelottelukeinot ehtyivät, ja pääsimme keskustelemaan ainakin näennäisesti oleellisista asioista kuten jatkosta. Yritin ohjata keskustelua siihen, että miten voisin omalta osaltani auttaa projektitietouteni siirtämisessä eteenpäin, mutta pomon mielenkiinto kohdistui lähinnä siihen mitä hän suunnitteli tekevänsä seuraavaksi. Virkkeet alkoivat monesti tähän tyyliin: "Koska Olli on ottamassa suuren riskin siirtyessään ARC:lle, joku toinen tulee saamaan kolmen vuoden määräaikaisen työsuhteen". Ilmeisesti pomo huomasi jossain vaiheessa, ettei hänenkään täky purrut, joten lopuksi hän totesi (yhä kolmatta persoonaa käyttäen), ettei hän usko minua tarvittavan enää viikoksi tammikuussa.

Eli nyt minulla onkin edessä kolmen viikon joululoma kahden viikon sijaan. Ei voi valittaa. Noista pelottelukeinoista täytyy sen verran kuitenkin vielä todeta, ettei ne tietenkään aivan perusteettomia ole. Canberrankin kokoisessa kaupungissa voi tulla huono maine, jos purkaa useammin sopimuksia kesken kauden. Mutta eiköhän minun tilanteessa kuka vain olisi päätynyt samaan ratkaisuun. On myös aivan totta, että sopimustani ei välttämättä jatketa kolmen kuukauden kuluttua. Projektin olisi pitänyt loppua alun perin jo vuodenvaihteessa. Kolmessa kuukaudessa ehtii kuitenkin tällä palkalla säästää sen verran, että uutta pestiä voi tarvittaessa etsiä ilman suurempaa kiirettä. Sen vuoksi se palkka onkin vähän suurempi. Epävarmuuden sietämisestä maksetaan paremmin.

Kokouksessa en tätä maininnut, mutta osasyy työpaikan vaihtooni oli myös huoli urakehityksestä. Minulla oli vahva siitä tunne, että muutaman vuoden kuluttua nykytahdilla olisin ollut kyseisessä organisaatiossa yhä suunnilleen siinä pisteessä mistä aloitin. Voi tietenkin kysyä, että mitä vikaa nykypisteessä on, mutta koska IT-ala puskee eteenpäin kuin juna, ei paikoilleen juuri parane jäädä.

Aloitin joululoman irtisanomalla itseni

Tarina alkaa näin: Aloin kyselemään marraskuun puolivälin paikkeilla jatkoa tänään päättyvälle sopimukselleni. Jatko vaikutti lupaavalta, mutta varmaksi sitä ei voinut sanoa. ARC:tä edustava työnvälitysagentti soitti samoihin aikoihin, ja kyseli tilannettani. Hänellä oli tiedossa toisessa projektissa avautuva paikka ARC:llä (hain ensimmäiseen paikkaan syyskuussa), ja koska minun ei tarvinnut tehdä enempää kuin kirjoittaa pari kappaletta tekstiä sitä varten, hain toki kyseistä paikkaa.

Seuraavaksi kului vielä parisen viikkoa, kunnes sain varmistuksen sopimukseni jatkosta. Yritin vielä tässä vaiheessa neuvotella palkasta, koska lokakuussa palkkaneuvottelut oli ohitettu vetoamalla kiinteään loppuvuoden budjettiin. Pomo kuitenkin vältti aiheen tälläkin kertaa, ja nykyisen paikan agenttikin sanoi, ettei tapana ole neuvotella palkasta ainakaan ensimmäisenä vuotena. Joulu oli kuitenkin jo ovella, joten allekirjoitin maanantaina uuden kolmen kuukauden mittaisen sopimuksen.

Torstaina ARC:tä edustava agentti soitti, ja sanoi, että ARC oli tarjonnut minulle paikkaa ilman haastattelua ja 30% korkeammalla palkalla, kuin mitä saan nykyisessä paikassani. Olin hakenut paikkaa toisessa projektissa ARC:llä, mutta syyskuussa minua haastatellut projektipäällikkö oli saanut hakemuksestani vihiä, ja halusi minut omaan projektiinsa. Olin melko epäuskoisena kuunnellut agenttiani ja pyytänyt toisen projektin paikasta 30% nykyistä korkeampaa palkkaa. Nyt sain siis saman tarjouksen tämän ensimmäisen projektin paikasta.

Sopimuksen ennenaikaisesta päättämisestä voi tulla huono maine, joten mietin päätöstäni eilisillan. Ei tuollaiselle korotukselle kuitenkaan voi sanoa ei, joten päätin irtisanoutua tänään.

Olin kuvitellut päivästä tulevan jännittävän, mutta pomo ei tullut tänään töihin ollenkaan ja tätä paikkaa edustava agenttikaan ei ole perjantaisin puhelimen päässä. Eli sähköpostiksihan tämä meni varsinkin kun joululomanikin alkoi juuri. Pitää kirjoitella lisää, kunhan tilanne tästä kehittyy.

Australialaiset harakat

Australialaiset harakat näyttävät melko vihamielisiltä verrattuna Eurooppalaisiin harakoihin, mutta omaavat kuitenkin ehkä kesyimmän kuuloisen lauluäänen (toisin kuin Eurooppalainen harakka). Sukua nämä kaksi lajia eivät toisilleen ole.

Istuessani tänään olohuoneessa töiden jälkeen telkun ääressä, Alycia alkoi huutamaan. Harakka oli pyyhkäissyt hänen olan yli, ja alkoi tuijottamaan häntä sähköpylväästä käsin. Kuulostaa harmittomalta, mutta osa näistä veijareista muuntautuu pesintäkautena kuin hulluiksi metsoiksi. Yleensä niiden hyökkäyksistä selviää säikähdyksellä, mutta joskus nokkiminen aiheuttaa silmävammoja. Alycia joutuikin jatkamaan puutarhan kastelua sateenvarjon kanssa. Paljoa muuta hyökkäyksille ei voi tehdäkään, sillä jostain syystä kyseessä on rauhoitettu laji.

Työt jatkuvat samassa paikassa vielä ainakin maaliskuun loppuun. En tiedä, että haluanko jatkaa pidempään, sillä joskus meno tuntuu vähän siltä kuin olisin valtion hommissa.

Joulukin alkaa lähestyä. Huomenna on työpaikan pikkujoulut, ja joululomakin alkaa omalta osaltani jo ensi viikon perjantaina ja kestää kaksi viikkoa. Vietämme itse joulun Alycian perheen parissa täällä Canberrassa, mutta suunnitelmissa olisi viettää ainakin osa lomasta kesäasunnolla Malua Bayssa.

PS. Posti on kantanut ahkerasti joulukortteja ja paketteja. Kiitos kaikille lähettäneille!

Kotiutumista

Olemme nyt asuneet melkein kuukauden tässä talossa, ja ei voi kuin todeta, että on tämä kivaa. Lisäsin vihdoin kuvia sisäpuoleltakin asuntoa.

Töissä menee ihan kivasti. Pomo lupasi selvittää jatkon tämän viikon loppuun mennessä. Työnvälitysagentti tosin pyysi tänään tapaamista huomiselle. Saa nähdä liittyykö nämä kaksi asiaa toisiinsa (hyvässä tai pahassa) :) Jos jatkoa ei ole luvassa, niin sitten pitää selvittää, että pääsisikö ARC:lle, jonne melkein päädyin jo pari kuukautta sitten. Taantuma hieman huolestuttaa näin vuokratyöntekijänä. Toisaalta taidan olla nyt paremmin leivän syrjässä kiinni, kuin jos olisin päätynyt vakipaikkaan Sunille. Ne kun suunnittelevat irtisanovansa neljäsosan työntekijöistään. Turha toisaalta huolehtia. Ei se tulevaisuus huolehtimalla parane :)

Hapankorppu

Söin muuten aamupalaksi Fazerin hapankorppuja, jotka Alycia löysi sattumalta naapurikaupunginosan lähikaupasta. Lienee ensimmäinen kaupasta löytämäni suomalainen elintarvike täällä tähän mennessä. Oikean suomalaisen ruisleivän etsintä jatkuu vielä, mutta hapankorput käyvät hyvin ensiavusta.

Uusi asunto

Pääsimme vihdoin muuttamaan uuteen asuntoon. Laitoin jo muutaman kuvan sen ulkopuolelta nettiin, ja kunhan saamme purettua loputkin tavarat, lisään samaan paikkaan kuvia myös sisäpuolelta.

Uusi osoitteemme on tästä lähtien seuraava:

109 Hopetoun Cct
YARRALUMLA ACT 2600
AUSTRALIA

Asunto

Kävimme kirjoittamassa eilen vuokrasopimuksen omasta talosta. Yritimme alun perin etsiä kolmiota läheltä keskustaa, mutta niiden vuokrat olivat melko naurettavia tasoon nähden. Ei tämä neljän huoneen omakotitalokaan halpa ole, mutta ainakin hintaan kuuluu oma piha, rauhallinen katu ja lähikauppa. Eikä keskustaankaan ja töihin ole kuin kymmenen minuutin automatka.

Koulujärjestelmästä

Olen varmaan aiemmin jo kertonut siitä, miten Australiassa luovuttiin vuosia sitten kieliopin opettamisesta. Ajatuksena oli se, että on tärkeämpää keskittyä analysoimaan kirjoittajan motiiveja, kuin kirjoituksen rakennetta. Luonnollisesti tämä postmoderni kokeilu meni aivan perseelleen. Nuorten aikuistenkin teksti on usein sellaista sekamelskaa, että sitä on hankala lukea itkemättä.

Tänään uutisissa kieliopin opetuksen palauttamista tutkivan työryhmän jäsen sanoi vakavalla ilmeellä, että äidinkielen opettajat täytyy uudelleenkouluttaa, sillä heillä ei ole kunnon käsitystä kieliopista. Toisella rintamalla New South Walesin (osavaltio) opetusministeri totesi tovi sitten, että holokaustin opetus pitäisi sisällyttää opetussuunnitelmaan pakollisena. Toisin sanoen tällä hetkellä ainakin peruskoulun (ellei lukionkin) voi läpäistä ilman mainintaa kyseisestä tapahtumasta.

Viisumianomus

Olemme käyttäneet suurimman osan kuluvan kuukauden vapaa-ajasta viisumianomuksen valmisteluun. Nykyinen working holiday -viisumini olisi umpeutunut tämän kuun lopussa, ja olemme asuneet parisuhdeviisumiin vaaditut 12 kuukautta yhdessä (himpun verran alle 11,5 kk tarkalleen ottaen), joten nyt oli oikea aika vaihtaa viisumia.

Aamulla käsissämme oli 5 cm paksu nivaska anomukseen vaadittuja lomakkeita ja oikeaksi todistettuja liitteitä, joiden kokoon saamiseksi oli nähty vaivaa Alycian ja minun lisäksi molempien perheiltä. Alycia oli varannut ajan anomuksen jättöön noin viikkoa aikaisemmin, ja aamulla olo oli kaiken valmisteluun jälkeen hyvin odottava. Muiden kokemuksien perusteella käsittely tulisi kestämään mitä vain muutaman päivän ja kahdeksan kuukauden väliltä.

Saavuimme paikalliseen ulkomaalaisvirastoon kahdelta iltapäivällä. Vastaanottovirkailija säikäitti etsimällä nimeäni listasta, mutta painuen vähin sanoin takahuoneeseen, kun sitä ei listasta löytynyt. Huoleen ei kuitenkaan ollut syytä, ja muutaman minuutin päästä pääsimmekin jo aloittamaan haastattelun. Virkailija oli nuorehko nainen, joka aloitti keräämällä vaaditut lomakkeet ja liitteet. Tämän jälkeen alkoi kyselemään parisuhteen yksityiskohtia. Kysymykset eivät olleet mitenkään erityisen hankalia. Pitkästä aikaa tavattu sukulainen esittäisi todennäköisesti samat kysymykset. Emme yrittäneet vastata kysymyksiin väkinäisen yksimielisesti, vaan molemmat esittivät oman näkemyksensä, jotka olivat välillä melko kaukanakin toisistaan.

Noin 20 minuuttia kestäneen haastattelun lopuksi virkailija kysyi, että voisimmeko mennä vaikka kahville, sillä aikaa kun hän viimeistelisi paperityöt, ja että kaiken pitäisi olla valmista noin tunnin päästä. Alycia ei ollut varautunut ollenkaan näin nopeaan käsittelyaikaan, ja varmistelikin virkailijalta, että oliko hän ymmärtänyt virkailijan kysymyksen oikein. Minä taas olin vain hyvin tyytyväinen :)

Nykyisellä viisumillani voin siis olla australiassa kaksi vuotta väliaikaisella asumisluvalla, jonka jälkeen minulle myönnetään pysyvä asumislupa lähes automaattisesti. Siinä missä edellinen viisumini toi työnantajien mieleen lähinnä reppumatkaajan, tällä viisumilla työnhaun pitäisi luistaa paremmin. Normaali vähimmäisvaatimus on yleensä pysyvä asumislupa, mutta käsittääkseni väliaikainenkin asumislupa kelpuutetaan näissä tilanteissa.

Seuraavaksi pitäisi sitten vain löytää kunnollinen asunto! Töistä sen verran, että hommat sujuu hyvin. Sain sellaisen vaikutelman, että ehdin tehdä enemmän tulosta ensimmäisessä viikossa, kuin puoliaikaisena projektissa ollut vakinainen työntekijä oli ehtinyt tehdä kahdessa kuukaudessa. Itselläni on ollut hieman vaikeuksia nähdä tulosta, sillä olen tehnyt "pelkkää" tutkimusta tähän asti. Toisaalta NICTA onkin tutkimusorganisaatio.

Ensimmäinen työpäivä

Ensimmäinen työpäivä uudessa työpaikassa on nyt ohi. Voin vain sanoa, että on todella kivaa olla taas töissä. Eihän tässä ehtinyt vierähtääkään, kuin melkein neljä kuukautta :) Työpaikkani on aivan Alycian työpaikan vieressä, joten voimme jakaa työmatkat ja lounastauotkin. Rakennus on upouusi ja hyvin tilava. Samassa toimipisteessä työskentelee ainakin yksi toinen suomalainen, jonka kanssa en tosin ehtinyt vaihtaa kuin lauseen tai kaksi.

Esimieheni ovat molemmat titteleiltään tutkijoita, josta voi varmaan päätellä, että kyseessä on hyvin litteä organisaatio. Projektissani työskentelee vain yksi toinen Sydneyssä sijaitseva henkilö, ja hänkin vain puolet ajastaan. Näyttää siis siltä että tulen työskentelemään melko itsenäisesti, ja minun odotetaankin hoitavan suurin osa kommunikoinnista NICTA:n yhteistyökumppanin kanssa.

Itse työtehtävä tulee olemaan suorituskykymallinnusta, jonka päämääränä on pystyä ennustamaan yhteistyökumppanin kehittämän sovelluksen skaalautumista. Projektin pääpaino on pystyä auttamaan yhteistyökumppania päätöstenteossa, mutta siinä sivussa saada palautetta suorituskykymallinnuksen toimivuudesta käytännön sovelluksissa.

Sain vihdoinkin töitä

Varmistin tänään meneväni maanantaina töihin NICTA:lle. Sopimus kestää aluksi kolme kuukautta, mutta jatko vaikuttaa varmalta. Nyt on siis aika juhlia, sillä tämän sopimuksen myötä voimme Alycian kanssa muuttaa taas omaan (vuokra-)asuntoon.

Työn saamisen tulevia vaikutuksia mielenkiintoisempana pidän hakuprosessia, joka alkoi viikkoja sitten. ARC:n valintakriteereihin vastaaminen helpottui huomattavasti sen jälkeen, kun agenttini lähetti minulle malliksi jonkun muun henkilön vastauksen toiseen rooliin. Mallivastaus osoitti riman olevan niin matalalla, että sain viimeisteltyä vastaukseni parissa tunnissa, ja myöhemmin agenttini sanoi sen olevan erittäin hyvä.

Viikot kuluivat vastauksen lähettämisen jälkeen, kunnes viime viikon keskiviikkona toinen agenttini soitti minulle, ja tarjosi haastattelua torstaille NICTA:n kanssa. Torstain haastattelu vaikutti lupaavalta. Pian NICTA:n haastattelun jälkeen kuulin, että tiistaina olisi vuorossa ARC:n haastattelu. Perjantaina oli jo aika varmaa, että pääsisin NICTA:lle. Tämän viikon maanantaina sain sieltä työtarjouksen, mutta sanoin tarvitsevani lisää aikaa, koska tiistaina minulla olisi työhaastattelu ARC:lle. Sain aikaa keskiviikkoon, jonka arvelin riittävän hyvin.

Tapasin agenttini ennen tiistain haastattelua, ja minulle selvisi, että ARC maksaisi parempaa palkkaa. Itse haastattelussa haastattelijoita oli kolme kappaletta, joista jokaisella oli oma roolinsa. Tykkään kertoa työstäni, joten tämäkin haastattelu vaikutti melko lupaavalta. Itse näin ongelmana sen, ettei työkokemukseni vastannut kovin hyvin heidän tarpeitaan, ja yhteen melko yksinkertaiseen kysymykseen aiemmin tekemästäni projektista jouduin vastaamaan suoraan, etten muistanut. Sanoin jo haastattelun lopuksi, että olen saanut toisen työtarjouksen ja tarvitsisin vastauksen jo keskiviikkoon mennessä. Tämän jälkeen agenttini alkoi yhteydenpidon sen varmistamiseksi, että vastaus todella tulisikin tarpeeksi nopeasti. Sain periaatteessa vihreää valoa keskiviikkona ARC:n rooliin, mutta kuulemma sairaana olevan osastonjohtajan pitäisi vielä virallisesti hyväksyä päätös.

NICTA:n roolia välittänyt agentti vahvisti työtarjouksen takarajaksi keskiviikon, joten korkeamman palkan perässä otin tietenkin riskin, ja jäin odottamaan ARC:n vastausta. Vastausta ei kuulunut vielä torstainakaan, ja illalla alkoi tuntua kovasti siltä, että olisikohan pitänyt sittenkin valita NICTA:n rooli.

Perjantaina aamupäivällä sain vihdoin palautetta ARC:ltä, ja vastaus oli melko hämmentävä. Kuulemma minut oli todettu rooliin sopivaksi, mutta kyseiseen rooliin ei ollutkaan rahoitusta, joten en saanut roolia. Kävivätkö ne todellakin läpi kalliin ja kaikkien aikaa vievän rekrytointiprosessin vain todetakseen, etteivät voineet palkata ketään?

Tässä vaiheessa otin tietenkin heti yhteyttä NICTA:n roolia välittäneeseen agenttiin, ja sanoin, että jos työtarjous vain sattuu olemaan voimassa, niin vastaus olisi tällä kertaa suora kyllä. Tunnin parin päästä agentti antoi minulle numeron, ja kehoitti soittamaan NICTA:n pomolle. Mietin, että haluaakohan se vain sanoa henkilökohtaisesti ei, mutta hän vain kysyikin, että haluanko roolin, ja vastasin kyllä.

Minuutin kuluttua tästä puhelusta minulle soitti ARC:n agentti, joka sanoi, että hän oli saanut neuvoteltua hieman lyhyemmän sopimuksen puuttumatta tuntipalkkaan. Kaiken tämän väännön jälkeen minun oli tässä vaiheessa helppo vastata ei kiitos, vaikka ARC olisikin maksanut paljon parempaa tuntipalkkaa. Myöhemmin sain vielä agentin kautta palautetta ARC:ltä, että he olisivat kiinnostuneita palkkaamaan minut, kun nykyinen kolmen kuukauden NICTA:n sopimus päättyy. NICTA on lupaillut myös jatkoa, eli saa nähdä mitä tulee tapahtumaan vuoden vaihteessa.

Mielenkiintoinen lisä tähän kaikkeen on se, että NICTA:n roolissa tulen työskentelemään projektissa, joka on ARC:n roolin projektin osaprojekti. Eli käytännössä työnvälitysagentteja lukuun ottamatta kaikki tuntevat toisensa tässä sopassa :)

Kevään ensimmäinen päivä

Syyskuu aloittaa Australiassa kevään, ja viime päivinä Canberrassa on voinutkin oleilla ulkona päiväsaikaan ilman takkia. Kesään on kuitenkin vielä matkaa. Suomen kesä oli tänä vuonna käsittääkseni hyvin kylmä, ja se sai minut miettimään, että miksi ainakaan Canberran kesä ei juuri muistuta edes lämmintä kesää Suomessa.

Kun täällä menee kesällä ulos, yllättää ensimmäisenä kuiva ja kuuma tuulenvire. Aurinko tuntuu paistavan koko päivän suurin piirtein suoraan yläpuolelta, mikä minimoi varjojen määrän, ja auringon säteily on niin voimakasta, että kaikki suojaamattomat kehon osat tuntevat lämpösäteilyn pistävän kuumana. Pienikin tuulenvire saa kuivan maaston rahisemaan tuulessa, tosin tätä rahinaa on vaikea kuulla loppumattoman, tasaisen ja voimakasäänisen heinäsirkkakonsertin seasta. Itikoiden sijaan täällä saakin huitoa urakalla kärpäsiä loitommalle. Suomessa hyvällä säällä sisällä on kuuma ja ulkona sopiva, mutta täällä huonommallakin säällä ulkona on kuuma ja sisällä joko vähemmän kuuma tai jopa viileää riippuen ilmastoinnista.

Avautumista työnhausta australialaisiin valtion organisaatioihin

Torstaina Australian tutkimusneuvosto (Australian Research Council) avasi haettavaksi Java-ohjelmoijan paikan. Muutaman tunnin kuluessa ensimmäinen työnvälitysagentti oli jo pestaamassa minua rooliin, mutta luovutti, kun kerroin, että minulla ei ole pysyvää asumislupaa. Seuraavana päivänä toinen agentti soitti minulle samasta roolista, mutta ei luovuttanut kuullessani viisumitilanteestani, vaan käytti aamupäivän sen selvittämiseen, että viisumitilanteeni kelpaa kyseiseen rooliin. Tämä oli pienoinen yllätys, sillä kyseisen agentin yrityksen nimi sattuu olemaan Patriot Alliance (Isänmaanystävien liittoutuma), ja se on erikoistunut korkean turvallisuusluokituksen saaneiden työntekijöiden välittämiseen pääasiassa armeijalle.

Oli siis kiva saada hakea paikkaan, josta tietää, ettei pysyvän asumisluvan puuttuminen johda automaattiseen hylkäykseen. Ainoa harmi tässä on se, että australialaisiin valtion organisaatioihin ei kävellä noin vain sisään, vaan hakuprosessi on erittäin työläs ja voi viedä kuukausia. Ehkä ideana on varmistaa, ettei paikkoihin vain hae kukaan, kuka voi saada töitä yksityiseltä sektorilta.

Prosessi menee suurin piirtein näin: Ensin työnhakija huomaa ilmoituksen avautuvasta paikasta. Seuraavaksi työnhakija ilmoittaa kiinnostuksensa, jolloin hänelle annetaan lista valintakriteereistä. Kriteerejä on yleensä viidestä seitsemään, joista jokainen voi olla monilauseinen ja sisältää useita vaatimuksia. Seuraavaksi työnhakija kirjoittaa kustakin kriteeristä erillisen noin 1,5 sivun pituisen raportin, jossa työnhakija perustelee miksi hän täyttää kyseisen kriteerin. Tähän kirjoitustyöhön suositellaan käytettäväksi kolme työpäivää. Seuraavaksi työnhakijan täytyy hankkia suositukset ainakin kahdelta eri henkilöltä, joista ainakin toisen tulisi olla entinen esimies. Suosittelijoiden täytyy myös perustella (joskin lyhyesti), kuinka työnhakija täyttää kunkin esitetyn valintakriteerin.

Kun hakemus on sisällä, saattaa muutaman viikon sisällä tulla kutsu haastatteluun. Haastattelun jälkeen voi vielä mennä viikkoja ennen lopullista päätöstä. Useimmiten lopputulos on se, että avautuneessa paikassa sijaisena toiminut henkilö on saanut vakinaistettua kyseisen paikan. Julkinen salaisuus on se, että valintakriteerit muokataan yleensä vahvasti paikkaa pitävän sijaisen kokemusta vastaavaksi, ja paikkaa pitävän sijaisen esimies istuu valintakomiteassa.

Jokainen hakemus vaatii siis lähes viikon työn, ja etukäteen on vaikea tietää, että onko kyseinen paikka pedattu valmiiksi jollekin toiselle hakijalle. Tällaiseen rumbaan on siis vaikea saada osallistumaan ihmisiä, joilla on mahdollisuus saada yleensä paremmin palkattuja töitä yksityiseltä sektorilta. Julkisella sektorilla työskenteleville ihmisille tämä ei ole juurikaan ongelma, sillä työaikaa voi ilman yleistä paheksuntaa käyttää toiseen paikkaan hakemiseen.

Minun tilanteeni ei ole onneksi ihan näin paha. Koska kyseessä on työnvälitystoimistojen kautta avattu väliaikainen paikka, riittää kun kirjoitan vain muutaman kappaleen kustakin valintakriteeristä. Samasta syystä on selvää, ettei paikkaa ole pedattu valmiiksi jollekin toiselle henkilölle. Siltikin meinaa mennä hermot tuossa kirjoitustyössä. Jos tietty yksittäinen valintakriteeri mainitsee kaksi konseptia ja kolme eri teknologiaa, miten voin uskottavasti esimerkeillä perustellen vakuuttaa syvällisen osaamiseni niistä kustakin kirjoittaen vain kolme kappaletta?

Työtilanne

Olen nyt etsimässä vakituista työpaikkaa kolmatta viikkoa, ja tähän mennessä olen löytänyt yhden potentiaalisen työpaikan per viikko. Pienenä hallintokaupunkina Canberrassa ei ole kovin montaa IT-alan työpaikkaa, joihin ei vaadita joko pysyvää asumislupaa, kansalaisuutta tai korkeaa turvallisuusluokitusta. Jäljelle jääneistä kahdesta paikasta toisen haku pistettiin jäihin, ja toinen paikka oli valtion tarjoama, joten siellä suositaan vahvasti omia kansalaisia.

Tilanne kuitenkin muuttui hieman viime viikonloppuna. Lueskelin lisää viisumeista, ja selvisi ensinnäkin, että jos haen viisumia parisuhteen perusteella, minulle myönnetään nykyiseen viisumiini automaattisesti jatkoaikaa uuden viisumin käsittelyn ajaksi. Toisekseen vaikuttaa siltä, että tulen täyttämään parisuhdeviisumin vaatimukset ennen nykyisen viisumini loppumista. Täten minun ei tarvitse enää vaatia tulevaa työnantajaani sponsoroimaan minulle erillistä viisumia. Samalla voin alkaa hakemaan myös määräaikaisia työsuhteita.

Määräaikainen työsuhde olisi hyvä siinä mielessä, että Alycia haluaisi muuttaa toiseen kaupunkiin puolen vuoden kuluttua. En voi kun yhtyä hänen mielipiteeseen, mutta toisaalta hän on juuri aloittanut työt uudessa työpaikassa, jossa hän on viihtynyt erittäin hyvin. Lisäksi hänen koulutuksen (aboriginaalitieteet) työpaikat ovat keskittyneet vahvasti Canberraan. Olemme siis tilanteessa, jossa hänen työmahdollisuudet heikkenevät Canberrasta poistuttaessa, kun minun työmahdollisuudet taas paranevat. Salomonin tuomio olisi varmaan sijoittaa meidät puoliväliin Canberraa ja Sydneyä, mutta maalla jäisimme molemmat työttömiksi. Pitää siis yrittää löytää jokin toinen kompromissi.

Hepatiittirokote

Otin Thaimaan lomaa ja tulevaisuutta silmällä pitäen hepatiitti-yhdistelmärokotteen ensimmäisen pistoksen Suomessa heinäkuussa. Toisen pistoksen eli vahvisteen otin eilen täällä Australiassa, joten nyt on hyvä verrata kokemuksia kahdesta eri maasta.

Tampereella ollessani aloitin prosessin etsimällä Internetistä halvinta ja helpointa paikkaa rokotteen ottamiseen. Tämä ei oikein onnistunut, sillä en löytänyt hintoja, enkä sitä miten homma käytännössä sujuisi. Soitin siis arvalla Koskiklinikalle, josta kerrottiin, että riittää, kun kävelee ovesta sisään. Paikan päällä näytin Kela-korttia ja kerroin osoitteeni, ja sitten pääsinkin jo hoitajan luo. Hoitajalla oli rokotetta varastossa, ja kun rokotteen tarve oli varmistettu, sain piikin käsivarteen, ja pääsin kassan kautta kotiin.

Australiassa prosessi oli hieman monimutkaisempi. Ensin Alycia soitti omalle yksityiselle lääkäriasemalleen, mutta he eivät ottaneet uusia potilaita. Sitten minä soitin toiselle suuremmalle (mutta huonompimaineiselle) lääkäriasemalle, mutta hekään eivät ottaneet uusia potilaita. Tuntui vähän hassulta, sillä enhän minä sinne asumaan jäisi. Halusin vain pikaisen piikin käsivarteen.

Alycia onnistui kuitenkin utelemalla työkavereiltaan löytämään lääkäriaseman, joka otti uusia potilaita, ja sai varattua ajan lääkärille. Australiassa sairaanhoitajat eivät vaikuta saavan paljoa vastuuta... Lääkäriasemalla minun piti ensin täyttää A4-lomake, jossa kysyttiin lähinnä minun ja omaisten yhteystietoja. Sitten reilun puolen tunnin kuluttua pääsin lääkärin juttusille. Australialaiset eivät ole niin uskonnollisen täsmällisiä ajan suhteen, joten ajan varaamista ilmeisesti käytetään vain jonotusajan hillitsemiseen, ei eliminoimiseen.

Lääkärille päästyäni hän ei enää turhia viivytellyt, vaan tulosti nopeasti reseptin, jonka kanssa kävelin kadun toisella puolella olevaan apteekkiin. Australialaisissa apteekeissa tarvitsee olla vain yksi alan koulutettu ihminen kerrallaan töissä. Asiakaspalvelijat hoitavat kassaa ja auttavat reseptivapaiden valmisteiden löytämisessä. Tässä apteekissa annoin reseptini kassalle, josta pyydettiin odottamaaan 10 minuuttia. Kassojen takana korotetulla alustalla työskentelevällä farmaseutilla, kun sattui olemaan hieman jonoa. Jossain vaiheessa farmaseutti sanoi nimeni ja kysyi, että olenko menossa saamaan pistoksen samoin tein. Vastasin kyllä, ja sitten asiakaspalvelija olikin jo valmis veloittamaan lääkkeistäni.

Lääkäri oli jo lähes lääkäriaseman etuovella vastassa kärsimättömänä antamaan pistokseni. Sain sen viivytyksittä, jonka jälkeen maksoin hoidosta kassalla. Suomen rokotus maksoi kokonaisuudessaan 50 €, ja Australian rokotuksen kokonaishinta oli noin 80 €. Hinta tosin laskee ainakin 20 €, jos päätän hakea jälkikäteen hyvitystä Australian terveydenhuoltojärjestelmästä. Australian ja Suomen välillä on nimittäin yllättävän ainutlaatuinen sopimus, jonka mukaan kumpikin maa tarjoaa vierailijoille samanlaisen terveydenhuollon kuin omille kansalaisilleen. Luonnollisesti sopimus ei koske ennen matkaa tapahtuneiden sairastumisien hoitoa. Itse en ole vielä paikallista Kela-korttia viitsinyt anoa, koska sen saadakseni minun pitäisi mennä istumaan johonkin toimistoon passini kanssa.

Loma on ohi

Mahataudin jäljet näkyvät yhä, sillä vatsa kramppaa vieläkin jonkin verran, ja en juuri tunnista nälkää tai janoa. Janon tunteen puuttuminen johti loman viimeisenä päivänä Bangkokissa siihen, etten tajunnut juoda tarpeeksi, vaikka liikuimme paljon suorassa auringossa. Sain siis auringonpistoksen paluulennolle. Positiivista tässä on se, että auringonpistos pakotti minut nukkumaan koko lennon ajan, joten lento ei tuntunut liian pitkältä.

Nyt olemme siis takaisin Alycian vanhempien farmilla. Yritän tottua taas takaisin sähköhuovan käyttöön. Pian pitää aloittaa töitten haku, jotta uskallamme aloittaa uuden kämpän haun. Tällä hetkellä pidän välttämättömänä sitä, että kämpästä löytyy keskusilmastointi jälkiasennetun ilmastointilaitteen sijaan. Keskusilmastoinnissa kylmä tai kuuma ilma johdetaan asunnon jokaiseen huoneeseen, ja ilmastointilaitteen melua ei juuri huomaa. Jälkiasennettu ilmastointilaite taas on melko äänekäs, ja koska ilma tulee asuntoon vain yhdestä pisteestä (seinästä roikkuvasta laitteesta) ei huonelämpötila jakaudu kovin tasaisesti. Heppoinen eristys vain korostaa tätä lämmön jakautumisen epätasaisuutta. Ja jos jossain kämpässä sattuisi olemaan tuplalasitus, niin vannon olevani valmis maksamaan siitä ilosta lisää vuokraa.

Mahatauti

Paadyimme vaihtamaan hotellia ensimmaisen yon jalkeen, ja olemme nyt olleet nelja paivaa aivan upeassa hotellissa, joka on tosin kaukana kaikesta. Hyva puoli on se, etta siella voi rentoutua rauhassa, mutta toisaalta kaikki taytyy kaytannossa ostaa hotellista hotellin hinnoin.

Hyvalle sangylle on kuitenkin ollut kayttoa, silla sain mahataudin lauantaina. Aluksi se ei ollut kovin paha, eika minun ole juuri vessassa tarvinnut rampata missaan vaiheessa. Maanantaina minulle tosin nousi kevyt kuume, jolloin Alycia hankki paikalle laakarin. Sain veden sekaan sekoitettavaa jauhetta nestehukkaan, pillereita mahakramppeihin, Panadolia kuumeeseen ja antibiootteja itse taudin parantamiseen. Laakari on taalla niin halpa, ettei matkavakuutus viela talla itseaan maksa, mutta pitaa palatessa selvittaa, etta maksaisiko se mitaan menetetyista lomapaivista.

Maha tuntuu nyt keskiviikkona vielakin melko sekavalta, mutta ainakin vessakaynnit ovat normalisoituneet kertojen ja laadun puolesta. Oudointa tassa kaikessa on se, etta sain mahataudin nyt, kun olin syonyt vain neljan ja viiden tahden hotelleissa. Yksin matkustaessani Thaimaassa ja Malesiassa soin aina koyhimman nakoisimmissa katukeittioissa, enka saanut koskaan mitaan oireita. Sattumaahan se toki vain on.

Lomakuulumisia

Suomen reissu meni hyvin, tosin valilla tuntui ettei aika meinannut riittaa kunnolla. Oli tosi kiva nahda kavereita ja sukulaisia pitkasta aikaa. Kelikin oli hyva suurimman osan aikaa.

Finnairin Bangkokin lennolle saimme yllatyksen, silla meidat ylennettiin business-luokkaan. Johtuisiko liene siita, etta Alycia on kasvissyoja, ja ehka he eivat jostain syysta olleet saaneet kasvisruokaa lennolle? Business-luokka tuntui kylla ylelliselta. Oli mukava voida nukkua lahes vaaka-asennossa, juoda shampanjaa ja nauttia moniosainen paivallinen. Tienaakohan sita koskaan niin paljon, ettei matka Eurooppaan kerran vuodessa business-luokassa veisi kaikkia saastoja...

Alycia oli onnistunut valitsemaan todella hienon hotellin Bangkokin parin paivan osuutta varten. En oikein keksi mitaan mika olisi voinut olla hoidettu paremmin. Nyt olemme jo Phuketissa suunnilleen saman hintaluokan paikassa, mutta taalla parannettavaa tuntuisi olevan vahan siella ja taalla. Sanky on kova jopa minun mitta-asteikolla, ja olemme odotelleet matkalaukkujamme jo yli tunnin. Ehka ne ovat saapuneet huoneeseen kun palaamme sinne seuraavan kerran. Hienolta tamakin paikka tosin nayttaa, ja suurimmilta osin kaikki on tahan asti toiminut oikein hyvin.

Kohta alkaa matka

Lento kohti Japania lähtee maanantaina. Olemme jännittäneet tämän viikon, sillä Qantasin lentomekaanikot ovat lakkoilleet, ja useat lennot ovat joko viivästyneet tai peruuntuneet kokonaan. Tämän päivän uutisten mukaan Qantasin johto suostui kuitenkin neuvotteluihin maanantaiksi, joten lähtömme pitäisi siten olla turvattu. Käytännössähän pahin uhkakuva olisi vain Japanin pikaloman peruuntuminen, mikä ei paljoa menoa haittaisi.

Nähdään pian!

Matka-aikataulu

30.6. Lento Tokioon
1.7.  Päivä Tokiossa
2.7.  Saapuminen Helsinkiin
5.7.  Siirtyminen Tampereelle
10.7. Siirtyminen Lieksaan
14.7. Siirtyminen Helsinkiin
15.7. Lähtö Thaimaahan
30.7. Paluu Australiaan

Hrrrr

Aika kuluu nopeasti ja leppoisasti täällä farmilla, mutta välillä meinaa vähän paleltaa. Sisällä on viimeisimmän mittauksen mukaan noin 10 astetta lämmintä. Ulkona paistaa aurinko, mutta sää on tuulinen, joten sisällä pysyn varmastikin lämpimämpänä. Olen taipunut viimeinkin sähköhuovan käyttöön. Kyseinen kapine on käytännössä ylimääräinen petauspatjan päälle laitettava kerros, joka lämpenee sähköllä. Synkkinä hetkinä olen myös harkinnut pyjamasetin ostamista, mutta eiköhän tämä tästä :) Suomen loman alkuun on aikaa enää reilut kaksi viikkoa, ja sitten lämpöä pitäisi taas riittää.

Lomille lomps!

Perjantai oli viimeinen työpäiväni Sunilla. Työkaverit järjestivät yhteisen lounaan, ja valitsin paikaksi japanilaisen ravintolan, joka oli saanut netissä hyvät arvostelut. Hyväksi paikka osoittautuikin. Lautaseni oli täynnä erinäisiä raakoja paloja merenelävistä, joista osa oli niin outoja, etten ollut varma, että olivatko ne lihaa ollenkaan :) Työpäivän päätteeksi kävimme vielä pelaamassa muutaman erän biljardia, ja nautimme päivällisen kiinalaisessa ravintolassa.

Nyt olen sitten seuraavat kaksi kuukautta lomalla. Muutamme Alycian vanhempien farmille viikon päästä, jonne olen suunnitellut ohjelmaksi lähinnä koodaamista, ehkä pelaamista ja ulkoilua. Ja tietty puhekin pitää valmistella veljeni Akin häitä varten.

Soutua ja huopaamista

Vuokratyöfirman agentilta ei mennyt päivääkään löytää paikkaa, jonne voisin mahdollisesti päästä jo kesäkuuksi, vaikka olen koko heinäkuun matkoilla. Olisiko tieto vuotanut pomolleni, sillä hän pyysi minut tänään puheilleen, ja sanoi saaneensa pomonsa pomon vakuuttuneeksi, että sopimusta olisi syytä jatkaa, vaikka Sunin tilanne on mikä on.

Lämmittää tietenkin mieltä, että yritystä vielä riittää, mutta eiköhän tulevana viikonloppuna tule lähetettyä ainakin pari työhakemusta varmuuden vuoksi. Alycia nimittäin vilauttelee mahdollisuutta säästää rahaa muuttamalla kesäkuuksi hänen vanhempiensa farmille laajakaistan kantamattomiin, mikä herättää tässä Internet-addiktissa pakokauhun valtaisia tunteita, ja halua löytää töitä kesäkuuksi lähes keinolla millä hyvänsä ;)

Sopimus päättyy

Kuulin tänään, ettei sopimustani jatketa kesäkuun loppuun. Kirjoitin viime viikon tiistaina siitä, miten Sun on aikeissa irtisanoa jopa seitsemän prosenttia työvoimasta. Keskiviikkona tapasin työnvälitystoimiston tädin, joka halusi allekirjoitukseni sopimuksen jatkamisesta heidän kanssa kesäkuun loppuun. Olin vähän yllättynyt, koska en ollut kuullut sopimuksen jatkamisesta omalta pomoltani. Pomoni oli tosin ollut työmatkalla jo kaksi viikkoa siinä vaiheessa, joten ajattelin, ettei hän vain ollut ehtinyt informoida minua.

Tänään pomoni saapui töihin ja kertoi, ettei hän voi jatkaa sopimuksia tai palkata ketään ainakaan pariin kuukauteen, koska irtisanomiset ovat käynnissä. Samalla hän antoi ymmärtää, että heinäkuun lomani jälkeen on uusi vuosineljännes käynnissä, ja tilanne on todennäköisesti aivan toinen.

Harmittava tilanne siinäkin mielessä, että töitä projektissa kyllä riittäisi tekemistä. Muu tiimi vaikuttikin aika pettyneeltä, ja jäivät käsittääkseni purnaamaan asiasta pomolle viikkopalaverin jälkeen kokoushuoneeseen.

Jatkosuunnitelmat ovat tässä vaiheessa vielä vähän auki. En kuitenkaan uskalla jäädä toimettamana odottelemaan Sunin tilannetta elokuussa. Pitää nyt pohdiskella muutama päivä. Tai jos ei nyt jaksa suunnitella, niin kesäkuussa aikaa tulee kyllä riittämään :)

Foo Fighters

Ajoimme perjantaina Sydneyyn viikonlopun viettoon. Matka kestää autolla vain noin 3,5 tuntia. Oli todella kiva nähdä vaihteeksi vihreää kasvillisuutta edes sen verran mitä suurkaupungissa voi nähdä. Canberran värit ovat kuin Suomen lokakuusta, sillä vettä ei taivaalta juurikaan tipu. Aurinkoonkin voi kyllästyä.

Heti perjantai-iltana kävimme katsomassa Foo Fighterssin konsertin. Oli aika hienoa, tosin sanoisin, että R.E.M.:n konsertti Helsingissä 2005 oli mieleenpainuvampi. Lauantaina kävelimme ympäri kaupunkia, ja illalla nautimme päivällisen Darling Harbourissa. Sunnuntaina oli aika lähteä takaisin kotiin.

Jenkeissä menee huonosti

Perjantaina selvisi, että Sun aikoo irtisanoa jopa 2500 työntekijää, koska viimeinen vuosineljännes meni heikosti erityisesti jenkeissä. Australiassa ja Aasiassa tulostavoitteet on toisaalta ylitetty roimasti. Meidän yksikköä se tosin tuskin auttaa, sillä kehitämme ohjelmistoa maailmanlaajuisille markkinoille. Tilanne on tietenkin vähän huolestuttava, sillä suunnitelmissa oli vakinaistaa työsuhteeni heti Suomen loman jälkeen.

Mitään rekrytointikieltoa ei tosin ole asetettu, ja mahdollisten leikkausten pitäisi kohdistua kokonaisiin tuoteryhmiin yksittäisten henkilöiden (viimeiseksi taloon tulleiden) sijaan. Juuri kukaan ei omassa tiimissäni ole tuntunut noteeraavan koko asiaa, mikä tietty rauhoittaa vähän. Eiköhän jossain vaiheessa selviä, että tarvitseeko alkaa katselemaan uutta paikkaa elokuuksi.

Olympiasoihtu

Olen töissä samalla kadulla kuin missä asun, mutta työpaikalleni on noin kahden kilometrin matka. Olin jo aiemmin viikolla ihmetellyt matkalle ilmestyneitä aitoja. Myöhemmin selvisi, että olympiasoihtu tulisi kulkemaan kyseistä katua pitkin torstaina aamupäivällä.

Eilen aamulla lähtiessäni töihin noin kello 7:30 minut kohtasi yllättävä näky. Tien toisella puolella oleva jalkakäytävä oli täynnä punaisiin verhoutunutta kansaa. Kyseessä oli tietenkin soihtuviestiä katsomaan tulleita kiinalaisia. Muutaman sata metriä käveltyäni kadun toinen puoli oli vieläkin täynnä kiinalaisia. Sitten muistin lukeneeni uutisen, jonka mukaan Kiinan lähetystö aikoi tarjota kiinalaisille opiskelijoille ilmaisen kyydin Canberraan ainakin Sydneystä. Suurien kiinan lippujen ja muun punaisen krääsän määrästä päätellen kyyti ei ollut ainoa lähetystön sponsoroima asia.

Sarkasmia? :)

Loppujen lopuksi kiinalaisia oli tien toisella puolella koko kahden kilometrin matkan. Ei käynyt kateeksi Tiibetin itsenäisyyttä vaativia mielenosoittajia. Täytyy myöntää, että aluksi jännitti vähän kävellä noin satapäisen samalla puolella tietä olleen ryhmän läpi, koska väkisinkin mielessä välkkyi Putin-nuorten ylilyönnit.

Itse myöhemmin aamupäivällä olleen soihtuviestin jätin väliin, mutta myöhemmin kuulin paikalla olleen yli kymmenen tuhatta kiinalaista. Olisiko Kiinan lähetystön tavoitteena ollut sijoittaa yksi kansallismielinen opiskelija kullekin viestin 16 000 metrille?

Sairastelua ja saunomista

Olen ollut viimeiset kaksi viikkoa kevyen räkätaudin kourissa. Lähinnä öisin on ollut hankala nukkua yskän sun muun vuoksi. Kotiin en ole vielä kuitenkaan töistä jäänyt. Alycia on ollut kipeänä yhtä lailla. Eiköhän tämä tästä kuitenkin pian hellitä.

Olemme käyneet Alycian kanssa saunomassa paikallisessa urheiluinstituutissa nyt kahtena viikonloppuna. Kyseessä on uimastadionin yhteydestä löytyvä osasto, joka sisältää saunan, kylmäaltaan ja porealtaan. Saunassa on sopivat 70 astetta lämmintä, mutta kiukaaseen ei saa heittää vettä. Kiukaan yläpuolella on putkiviritys, jonka funktiona on selkeästi annostella vettä automaattisesti. Mitään siitä ei ole kuitenkaan näinä kahtena kertana valunut. Ratkaisimme ongelman tänä lauantaina käytännöllisesti ottamalla vesipullot mukaan saunaan :) Kylmäaltaaseen en tällä kertaa uskaltanut mennä, koska ajattelin sen hidastavan parantumista. Alycian nykyinen kylmäallasennätys on vyötäröön asti kastautuminen :) Saunan ja kuuman porealtaan vuorottelu on toisaalta hieman yksitoikkoinen lämpötilavaihtelun kantilta, mutta silti kivaa vaihtelua arkiseen suihkuun verrattuna.

Viileää

Ulkona oli aamulla vain noin viisi astetta lämmintä, vaikka aurinko paistoi. Tosin ei se kovin kauan ollut vielä ehtinyt paistaa, sillä herätessäni aamuseitsemältä oli vielä aivan hämärää. Reilun viikon päästä täällä siirrytään onneksi talviaikaan, jolloin herääminen onnnistuu taas auringonpaisteesen. Tajusin juuri, että pian joudun todennäköisesti tarpomaan kotiin töistä pimeässä. Hmmh...

Haluatko 200 euron edestä puheaikaa ilman linjavuokraa maksaen vain 29 €/kk?

Montako ristiriitaisuutta löydätte tämän viestin otsikosta? Kyseessä on Australian toiseksi suurimman operaattorin tarjoaman lankaliittymän (Kyllä, lankaliittymän) mainos, joka tipahti postiluukkuumme tällä viikolla. Samalla konseptilla myydään täällä myös lähes kaikki matkapuhelinliittymät, tosin ne sisältävät yleensä myös itse puhelimen. Kyseessä on A4:n kokoinen taitettu mainos, jonka sisäsivulla toistetaan käytännössä otsikon mainitsemat faktat lisättynä tiedolla, että enintään 20 minuutin puhelut iltaisin kahdeksan jälkeen ovat täysin ilmaisia. Lisäksi sisäsivulla korostetaan, että kyseessä on linjavuokraton liittymä.

Mitä kyseinen otsikko tarkoittaa käytännössä? Käyn sen läpi osa osalta. 200 euron edestä puheluja tarkoittaa normaalihinnaston mukaista puhelujen määrää. Ei linjavuokraa tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettei liittymästä itsestään tarvitse maksaa kuukausittain mitään. Lopulta 29€/kk on hinta 200 euron puhepaketille.

Tämä markkinointitapa on täällä ainakin puhelinliittymissä vallitseva ja toimivaksi havaittu. Kokemuksesta tiedän, että kun keskustelu kääntyy liittymiin, niin ensimmäisenä aina mainitaan se, että kuinka monta sataa euroa kuukaudessa kukin säästää nykyisellä liittymällään. Säästöllä tarkoitetaan tietenkin normaalihinnaston mukaisen hinnan ja puhepaketin hinnan erotusta.

Vaihtovuoteni aikana erehdyin aina utelemaan, että millainen normaalihinnasto on. Keskustelu tyrehtyi aina siihen paikkaan, sillä kukaan ei oikeastaan tiennyt normaalihinnastoa.

Ei kannata käsittää väärin. Kysessä ei ole niinkään välinpitämättömyys, kuin se tosiasia, että normaalihinnastoon on lähes mahdotonta päästä käsiksi. Itseasiassa missään ei edes mainita edes termiä normaalihinnasto. Esimerkiksi ottamani mainos sisältää todella pitkän litanian pienellä printattua, mutta missään ei mainita mitään siitä mitä tällä 200 euron kuvitteellisella puheajalla saa. Itseasiassa epäilen ettei normaalihinnaston mukaista liittymää ole edes mahdollista saada. Hinnat ovat kyllä olemassa, sillä olen löytänyt ne aina etsinnän jälkeen haudattuna jonnekin operaattorin sivuille. Kyseessä on siis yksinkertaisesti lainsäädännön mahdollistama tapa harhauttaa kuluttajia.

Käytännössähän kyseinen mainos tulisi tulkita suunnilleen näin: 30 euron kuukausimaksulla voin käyttää lankaliittymääni suhteellisen vapaasti. Toisaalta puhelut palvelunumeroihin tai ulkomaille eivät kuulu kyseiseen tarjoukseen, joten lasku voi helposti kasvaa suuremmaksikin.

Suosikkimainokseni on kuitenkin Australian arvostetuimman sanomalehden verkkosivuilla nyt jo kuukausia ollut lomamainos, jossa mainostetaan ilmaista yötä, kun ostaa 500 euroa maksavan viiden yön paketin. Avautuvalta sivulta selviää, että ilmainen yö on yksi näistä viidestä yöstä :)

Jatkosuunnitelmat

Ostimme vihdoin pari viikkoa sitten lentoliput Suomeen veljeni häihin heinäkuuksi. Tulemme Suomeen Japanin kautta, jossa vietämme yhden päivän. Parin viikon jälkeen kuun puolessa välissä lennämme Thaimaaseen, jossa vietämme toiset kaksi viikkoa.

Aluksi vähän huoletti varata liput kuukauden päähän työsopparin loppumisesta, jolloin paluun jälkeen viisumissa olisi ollut aikaa enää alle kolme kuukautta. Tänään esimies kuitenkin tarjosi vakituista paikkaa ja kaikesta viisumibyrokratiasta ja -kustannuksista huolehtimista, joten nyt sekin asia on kunnossa.

Pari viikkoa sää antoi merkkejä talven paluusta. Jouduin jopa kaivamaan pitkähihaisen muutamana aamuna. Täksi viikoksi kesä tuli kuitenkin takaisin, ja lämmön pitäisi olla 30 asteen tuntumassa jokaisena päivänä. Ilmeisesti kuivuus on kuitenkin värjännyt useimmat puut ja ruohon melko keltaiseksi, joten tunnelma on aika syksyinen. Odottelen pelolla tulevan talven aiheuttamaa laskua sisälämpötilassa.

Anteeksipyyntö aboriginaaleille

Tänään Australian uusi pääministeri Kevin Rudd pyysi virallisesti anteeksi aboriginaaleilta. Kyseessä on ele, jota aboriginaalit ovat odottaneet vuosikausia, mutta joka on ollut edellisille oikeistohallituksille mahdoton ajatus. Suurin kitka on ollut 60-luvun loppupuolelle jatkuneet aboriginaalilasten pakkohuostaanotot. Virallista selitystä niille ei käsittääkseni ole koskaan annettu, mutta ilmeisesti tarkoituksena on ollut sulauttaa aboriginaalit valtaväestöön.

Kuulijat boikotoivat oppositiojohtajan puhetta parlamentin pihamalla kääntämällä selkänsä.

Alycia pääsi kyseiseen tilaisuuteen työnsä puolesta, ja kuulemma tuolla pihamaalla oli aika historiallinen tunnelma.

Äideistä parhain

Eilen alkoi Canberrassa Kansallinen monikulttuurinen festivaali (National Multicultural Festival), joka kestää viikon. En tiedä festivaaliohjelmasta paljoa, mutta vietimme iltapäivän elokuvateatterissa katsoen elokuvan nimeltä Äideistä parhain. Oli kiva nähdä vaihteeksi suomalaista viihdettä, jos sitä nyt viihteeksi voi kutsua, koska kyseessä oli melko surullinen aihe. Alycia on nyt nähnyt nyt kaksi suomalaista elokuvaa, ja molemmat ovat olleet yhtä synkkiä. Pitäisi ehkä yrittää löytää jostain vähän kevyempää suomalaista viihdettä, jotta hänelle ei muodostuisi liian vahvoja steretypioita :)

Elokuvan jälkeen kävimme kiertelemässä keskustan kävelykatuja, jotka oli täytetty esiintymislavoilla ja kojuilla, joissa myytiin pääasiassa olutta, makeisia ja ruokaa lukuisista eri maista. Ohjelma ei paljoa vakuuttanut, sillä ensimmäinen lava oli täynnä australialaisia hassuissa asuissa harjoittaen rivissä joitain itämaisia itsepuolustusliikkeitä, ja toisella lavalla kolme teini-ikäistä tyttöä suoritti kotitekoista koreografiaa Billy Idolin Rebel Yellin tahtiin.

Ensimmäinen Suomesta muistuttava koju oli pohjoismainen, jossa oli tarjolla ainakin Fazerin makeisia, tosin salmiakkia en huomannut. Seuraavaksi törmäsimme Suomalaisen luterilaisen seurakunnan kojuun, jossa maistatin Alycialle simaa ja kanelipullaa. Siman jouduin paluumatkalla tosin viimeistelemään itse :)

Hyökkäyspäivä

Australian itsenäisyyspäivää (Australia Day) juhlistetaan täällä 26.1. Kyseessä on päivä, jolloin kapteeni Arthur Phillip rantautui nykyisen Sydneyn paikalle, ja liitti Australian osaksi Yhdistyneitä Kuningaskuntia perustaen paikalle vankilan :) Kun päivästä käytetään nimitystä hyökkäyspäivä (Invasion Day), pyritään ottamaan huomioon se seikka, että kyseinen päivä aloitti samalla aboriginaalien kulttuurin tuhon. Kyseistä termiä käytetään lähinnä tilanteissa, joissa halutaan laittaa jäitä hattuun turhan isänmaallisille tapauksille.

Itse vietin Australia-päivän suoman pitkän viikonlopun Alycian vanhempien kesäasunnolla rannikolla Alycian ja hänen siskonsa kanssa. Toisin kuin Suomessa, täällä itsenäisyyspäivää ei vietetä television ääressä kauhistellen julkkiksia, jotka pyrkivät kilvan pääsemään seuraavan päivän lööppeihin asuvalinnoillaan. Täällä itsenäisyyspäivää vietetään kokoontumalla ystävien kanssa nauttimaan kesäillasta grillaten ja olutta kitaten. Vanhukset vilistävät jalkakäytäviä pitkin sähkökäyttöisillä rullatuoleillaan, joiden viiri on korvattu Australian lipulla. Innokkaimmat nuoret kietovat itsensä Australian lippuun, jolle moni murahtaa hiljaa (ja osa varmasti vähän lujempaakin), sillä se muistuttaa taannoisista mellakoista Sydneyn rannoilla, joissa maahanmuuttajat ottivat yhteen Australian lippuun kietoutuneiden lähiönuorten kanssa.

Viikonloppuna realisoitui samalla ensimmäinen surffauskertani sitten tänne muuttamisen jälkeen. Aallot olivat tosin hieman turhan suuria minulle, sillä suurin osa energiastani meni sen kanssa taisteluun, että pääsisin tarpeeksi kauas rannasta. Toisella kerralla luovutin kokonaan, kun huomasin kuluttaneeni viimeiset 15 minuuttia etenemättä metriäkään, sillä aina toivuttuani edellisestä aallosta, oli uusi aalto jo kohdalla :) Kerran ehdin käydä ihan kunnollankin upoksissa aallon riepoteltavana, mutta tuttuun tapaan tilanne korjaantuu odottelemalla ihan rauhassa suojaten päätä käsillä, ja aallon mentyä sitä yleensä pompsahtaa takaisin pinnalle kuin itsestään. Seuraavana päivänä paikat olivat sen verran hellinä, että päätin jättää surffaamisen suosiolla ensi kertaan.

Kesäasunnon sijaintia ei voi kun ylistää: Jokaisesta ikkunasta (jopa vessasta) on merinäköala, ja meren pauhu kuuluu vienosti sisälle asti. Mieleen tuli väkisin lapsuuden reissut kesämökillemme Pielisen rannalla. Tavoitteena onkin alkaa käyttämään kyseistä kesäasuntoa useammin tästä lähtien. Ainoa suurempi este on varmaan rannikon etäisyys Canberrasta, sillä kyseessä on reilun kahden tunnin ajomatka.

Luistelemassa

Vietimme iltapäpäivän paikallisessa jäähallissa luistellen. Kaksi tuntia maksoi kymmenen euroa hengeltä sisältäen luistinvuokran. Pakkasimme mukaan runsaasti lämmintä vaatetta, koska pieni googletus antoi olettaa, että hallissa olisi suhteellisen kylmä. Kyllä halli melko viileältä tuntuikin, kun sinne astui sisään 33 asteen helteestä. Arvioisin sisälämpötilaksi noin 20 astetta. Käytännössä kaikki olivatkin sisällä samoissa asusteissa kuin ulkona mutta luistimien kera. Jään pinnalla oli ohut vesikerros, joten kaatuminen tiesi varmaa kastumista.

Oli jännä luistella ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen. Onneksi luistelutaitoa ei kuitenkaan ilmeisesti koskaan unohda, sillä muutamassa minuutissa olin lähes täydessä vauhdissa. Suurimmalla osalla paikallisista näytti toisaalta olevan suuria ongelmia ongelmia pysyä pystyssä. Alycia ei onneksi kaatunut kertaakaan, tosin läheltäpititilanteita kyllä riitti :)

Käytännössä kaikki paikallaolijat olivat joko lapsia vanhempineen tai teinejä. Musiikki oli ehkä suunnattu hieman erilaiselle yleisölle, sillä mukana oli kappaleita mm. Ramsteinilta ja Bomfunk Mc's:ltä.