Eläimet tuntuvat olevan vähemmän varovaisia täällä, tai sitten niitä on vain paljon enemmän. En sulje sitäkään mahdollisuutta pois, että pidän täällä silmiäni enemmän auki ja asun enemmän puskassa kuin Suomessa.
Tiskailin tuossa ja ikkunaan takaa kuului kamala metakka. Nyt se metakka on muuten siirtynyt tänne huoneeni ikkunan ulkopuolelle... Katselin pitkään ja en nähnyt kuin yhden täysikasvuisen näköisen harakan. Sitten kaksi. Toisella niistä oli suu auki koko ajan ja se pomppi ensimmäisen perässä. Eli taisi sittenkin olla poikanen. Välillä se sai siltä ensimmäiseltä jotain suupaloja. Muun ajan ensimmäinen käytti tonkien maata ja pomppien sinne tänne. Ääni ei lakannut, vaikka ihmisiä kulki välillä muutaman metrin päässä.
Tuo jatkuva parkuna veisi minut varmaan mielisairaalaan, jos joutuisin kuuntelemaan sitä muutaman viikon putkeen. Onneksi en ole harakka.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti