Kuvia talosta

Sain perjantaina vihdoin viisumipaperit postiin. Olen ollut täällä kohta kaksi vuotta väliaikaisella asumisluvalla ensin avoliittoon ja sittemmin avioliittoon perustuen, ja nyt oli aika täyttää vielä lisää lomakkeita, jotta saan pysyvän asumisluvan. Kansalaisuutta voin hakea jo vuoden päästä. Australiassa on paljon brittejä, jotka ovat asuneet täällä koko ikänsä ilman kansalaisuutta pysyvän asumisluvan voimin, joten kansalaisuus ei ole suuri askel. Toisaalta jos päädymme vielä joskus Canberraan, niin kansalaisuus mahdollistaisi työskentelyn puolustusvoimissa, joka on suuri IT-alan työllistäjä Canberrassa.



Mutta kun siis sain viisumilomakkeet postiin ja asian pois mielestä, niin nyt oli hyvä aika ottaa vihdoin kuvia vuokraamastamme talosta. Olemme olleet taloon oikein tyytyväisiä, tosin vaikka säät täällä Sydneyssä ovatkin Canberraa paljon lämpimämpiä, niin lämmitys on vastaavasti heikompaa. Tässä talossa saamme pidettyä lämpimänä käytännössä ainoastaan olohuoneen.

Käytämme Alycian kanssa molemmat julkisia liikennevälineitä työmatkoihimme, ja lähipysäkkimme ohi menee busseja aamuisin ja iltaisin noin kolmen minuutin välein. Tämä on tarkoittanut minun tapauksessa sitä, että olen vähentänyt kellon seuraamista. En käytä enää herätyskelloa vaan herään milloin herään. Työt ovat niin mielenkiintoisia uudessa työpaikassa, että joudun seuraamaan aikaa sen verran, että huomaan lähteä töistä ajoissa, jotten tekisi liian montaa viikkotuntia töitä. Arki sujuu siis hyvin rennosti.

Sydney

Tässä vaiheessa voinee julistaa, että olemme onnistuneesti muuttaneet Sydneyyn. Emme löytäneet uutta asuinpaikkaa Sydneystä ennen vuokrasopimuksemme päättymistä, joten laitoimme tavaramme varastoon Canberrassa. Ja olemme nyt majailleet noin viikon väliaikaisessa asunnossa aivan keskustan tuntumassa.

Alycialla oli työhaastattelu samana päivänä kuin saavuimme Sydneyyn, ja eilen oli jo hänen ensimmäinen työpäivänsä. Alycia käy töissä vain kahtena päivänä viikossa, ja käyttää lopun ajan väitöstyönsä parissa. Minä taas aloitan Atlassianilla vasta viikon päästä maanantaina, mutta osallistuin jo eilen Atlassianin virkistyspäivään, jossa oli ohjelmassa mm. hevosratsastusta.

Löysimme myös tällä viikolla talon Drummoynesta, joka on alle 20 minuutin bussimatkan päässä keskustasta. Lähes kaikki palvelut löytyvät kahden korttelin säteeltä, joten vaikuttaa siltä, että autollemme ei tule olemaan juuri käyttöä. Saamme avaimet taloon viikon päästä, mutta emme vielä tiedä missä vaiheessa saamme rahdattua tavaramme Sydneyyn. Voimme onneksi tarvittaessa pysytellä väliaikaisessa asunnossamme vielä kolme viikkoa.

Kodittomuus vaikuttaa paljon yleisemmältä täällä Sydneyssä kuin Canberrassa. Olen jo nähnyt muutaman kodittoman raahaavan omaisuuttaan ostoskärryissä kadulla, ja näin myös yhden kodittoman, joka nukkui patjallaan työpaikkani takapihalla käyttämättömällä lastauslaiturilla. Noin puolet poliitikoista (lähinnä konservatiivit) uskovat, että kodittomat ovat kodittomia omasta tahdostaan, joten kodittomuuden vähentyminen ei vaikuta kovin todennäköiseltä ainakaan lähitulevaisuudessa.

Atlassian

Kuusi viikkoa kestänyt työnhakuprosessi on nyt ohi, ja aloitan elokuun alussa vakituisessa työpaikassa Atlassianilla Sydneyssä. Nykyinen määräaikainen sopimukseni loppuu tämän kuun loppuun, ja ilmoitin tällä viikolla, etten halua sille enää jatkoa. Tietohallintojohtaja yritti houkutella minua tekemään pari ylimääräistä viikkoa toisessa projektissa, mutta jätän mieluummin heinäkuun kokonaan vapaaksi.

Atlassian yrittää helpottaa muuttoa lupautumalla maksamaan tavaroidemme kuljetuksen Sydneyyn, ja tarvittaessa tarjoamalla väliaikaisen asunnon, jos emme ehdi löytää sopivaa paikkaa Sydneystä ennen sinne muuttoa. Saimme myös 300 euron arvoisen matkalahjakortin. Aika reilua siis.

Sopivan asunnon löytäminen ei ole helppoa. Sydneystä löytyy kyllä paljon asuntoja kaikissa hintaluokissa, mutta matkustusajat tuppaavat olemaan aika pitkiä. Työmatkani ydinkeskustaan tulee viemään melkein väkisinkin puolesta tunnista tuntiin suuntaansa. Toisaalta olen kaivannut mahdollisuutta käyttää julkisia liikennevälineitä työmatkoihin.

En malta päästä yksityiselle puolelle töihin, sillä valtion hommissa on täällä melko helppoa ajautua apatiaan. Olen löytänyt nykyisessä työpaikassani useita keinoja vähentää turhia viiveitä, jotka olisivat maksaneet itsensä takaisin viikossa parissa, mutta juuri mitään niistä ei ole toteutettu. Muutamien eurojen arvoisten toimistotarvikkeiden hankkiminen on joko mahdotonta, tai vaatii paljon työtä ja aikaa. Suuri osa työntekijöistä on epäpäteviä työhönsä. Saman tyyppisiä ongelmia näin tosin myös Sunilla, eli ehkä kyse on yleisesti suurien organisaatioiden ongelmista.

Atlassian on kohtuullisen pieni sovelluskehitykseen erikoistunut yritys, joka panostaa kovasti osaamiseen. Tämä näkyy muun muassa siitä, että vain noin yksi sadasta heidän vastaanottamastaan työhakemuksesta johtaa työsuhteeseen. Odotankin innolla esimiestä, joka ei tule tarvitsemaan apua sähköpostin lähettämisessä ;) Työpaikka kuulemma tarjoaa pikkupurtavat ja juomat. Pitää vaan yrittää pysytellä enemmän hedelmä- kuin suklaapuolella, ja jättää oluenjuonti illemmalle :)

Hääkuvat

Saimme vihdoinkin hääkuvat käsiimme.

Peter Garrett

Kävin eilen Canberran Luterilaisen kirkon myyjäisissä, josta mukaan tarttui mm. ruisleipää, pullia ja karjalanpiirakoita. Ei voi kun harmitella, ettei näitä tuotteita löydy täältä kaupallisessa mittakaavassa.

Yritän yleensä vältellä seuraamasta Australialaista politiikkaa, sillä se on surullisen heikkolaatuista. Vallassa oleva työväenpuolue ja oppositiossa olevat konservatiivit tuntuvat käyttävän kaiken energiansa toistensa mustamaalaamiseen mediassa. Yleensä tämä mustamaalaaminen vie huomion itse päätöksentekoa vaativalta asialta. Yksi aihe on kuitenkin tulvinut viime viikkoina joka tuutista, joten luovutin ja päätin tutustua aiheeseen mediapelin takana.

Osa Australian talouden elvytyspakettia oli ohjelma, jossa valtio hyvittää osan talojen eristämiskustannuksista. Olen varmaankin jo aiemmin maininnut, että taloja ei täällä juuri eristetä, ja tämän eristämisohjelman tarkoituksena oli saada talonomistajat eristämään talonsa, ja siten piristämään taloutta samalla, kun kasvihuonepäästöt tulisivat laskemaan vähentyneen lämmitystarpeen johdosta.

Ohjelman puitteissa on tähän mennessä eristetty miljoona asuntoa. Muutama asentaja on kuitenkin kuollut luonnollisen valinnan kautta hakkaamalla nauloja sähköjohtoihin, ja tästä on noussut valtava häly. Konservatiivien mielestä ympäristöministeri Peter Garrett on vastuussa näistä kuolemista, sillä kyseinen eristämisohjelma toimii hänen ministeriössään.

Voisi kysyä, että onko kuolemia sattunut tähän ohjelmaan liittyen keskivertoa enempää ottaen huomioon ohjelman laajan mittakaavan. Ja jos syyllistä lähdetään etsimään, niin voiko sitä oikeasti etsiä talon eristämistyön osittaisesta rahoittajasta?

Tuntuu naurettavalta, että Garrettin syyllisyyttä näihin onnettomuuksiin edes epäillään, mutta Australian politiikka elää aivan omassa maailmassaan. Pääministeri taipui lopulta mediamyllerryksen kourissa, ja vähensi Garrettin vastuualueita ministerinä.

Jännä sivujuonne on se, että Garrett on ministerinä tietääkseni lähinnä mediapelin tuotoksena. Hän sattuu olemaan suositun rock-yhtyeen keulahahmo, ja oli ennen ministeriksi tuloaan tunnettu lähinnä ympäristöön ja sosiaalisiin ongelmiin puuttumisesta lauluissaan. Kevin halusi siis ministerivalintoihinsa mediaseksikkyyttä osaamisen kustannuksella.

Häät

Aloitin neljän viikon kesälomani torstaina 10. joulukuuta lentämällä töiden jälkeen Sydneyyn isää ja veljeäni vastaan. He tulivat lentoaseman portista ulos noin yhdentoista maissa illalla, ja sitten pääsinkin totuttelemaan taas puhumaan suomea. Kun olimme selvinneet hotellille menimme vielä lähipubiin parille oluelle, ja kylläpä olikin hienoa olla oluella kadun varressa lämpimänä iltana isän ja veljen kanssa, joita kumpaakaan en ollut nähnyt noin puoleentoista vuoteen.



Seuraavat pari päivää kuluivat Sydneyn nähtävyyksiä kierrellen. Sunnuntaina kaverini Juhakin liittyi seuraan. Maanantaina teimme päiväreissun Blue Mountainssille, ja samana iltana maahan saapui myös äitini ja siskoni. Tiistai-aamuna ajoimme suoraan Canberraan, jotta perheeni pääsi näkemään Alycian, ja tutustumaan Alycian perheeseen ennen suurta päivää. Loppuosa viikosta kului enemmän tai vähemmän häihin liittyvien yksityiskohtien hiomiseen.



Perjantai-aamuna veljeni ja bestmanini laittoi minulle Zetorin lippiksen päähän. Seuraavaksi minut vietiin pelaamaan värikuulapeliä. Kaikille muille jaettiin maastopuku, mutta minä sain valkoisen jänisasun, johon kuului myös pitkät korvat. Huomaamaton hiipiminen ei siis tullut olemaan minun taktiikkani :) Parin tunnin kuluttua, kun oli varmistettu, että jo pelkässä selässäni oli noin parikymmentä punaista mustelmaa, oli aika siirtyä panimokierrokselle. Kierros oli oikein hyvä, sillä sen pitäjänä oli panimon omistaja/panimomestari, joten hänellä oli paljon laadukkaampaa sanottavaa, kuin suurempien panimoiden kiertueoppailla. Panimolounaan jälkeen jatkoimme Kambah Pool-nimiselle uimarannalle, joka sijaitsee kansallispuistossa joen varressa. Ulkona oli reilut 30 astetta lämmintä ja vesikin tuntui noin 25 asteiselta, eli hyvin lämpimältä. Päivän päätimme Kingston Hotel nimisessä ravintolassa/pubissa, jossa paistoimme jokainen omat pihvimme. Kyseessä oli loistava päivä, ja ensimmäinen sellainen pitkään aikaan, jolloin häävalmistelut eivät pyörineet mielessä kertaakaan.



Lauantai-aamuna häävalmistelut tulivat takaisin mieleen, sillä häät tulisivat alkamaan kuudelta illalla, ja minulla oli puheestani mielessä vain irtopalasia. Onneksi kaikki muu olikin jo valmista, joten pystyin käyttämään ainakin useamman tunnin puheen valmisteluun ja sen harjoittelemiseen. Luppoaikaa ei lopulta juuri jäänytkään, kun olin hääpaikalla pukeissa ja häävieraita alkoi hiljalleen tulemaan paikalle. Ilta oli aurinkoinen ja tyyni aivan siihen asti, kunnes morsian saapui isänsä kanssa, jolloin alkoi puuskainen tuuli. Alycian kävely alttarille kesti tästä johtuen aika pitkään, sillä tuulenpuuskat meinasivat viedä hänet morsiuspukuineen :)



Ilta kului uskomattoman nopeasti ainakin minun ja Alycian osalta. Puheet ja terveiset kotisuomesta olivat todella liikuttavia. Hotellille matkustaessamme mietimme, että olimmeko ehtineet jutella tarpeeksi kaikkien vieraiden kanssa. Ilta oli joka tapauksessa ikimuistoinen, ja täysin onnistunut.

Häiden jälkeisenä aamuna olo tuntui oudon vapautuneelta, sillä vuoden kestänyt järjestely oli nyt ohi, ja pystyimme keskittymään Alycian kanssa vain rentoutumiseen. Seuraaviksi päiviksi matkustimme Alycian, äidin, isän ja siskon kanssa Alycian vanhempien ranta-asunnolle nauttimaan periaustralialaisesta rantaelämästä. Jouluaattoaamuna palasimme takaisin Canberraan talollemme, jossa vietimme aattoillan Alycian perheen kanssa syöden ja juoden puutarhassamme. Lahjoja emme avanneet kuin vasta joulupäivänä Alycian vanhempien luona, jossa ohjelmaan kuului myös syömistä.

Tapaninpäivänä matkasimme perheeni ja Alycian kanssa takaisin Sydneyyn, jossa kävimme vielä akvaariossa katsomassa haita ennen isäni ja veljeni lentoa takaisin Suomeen. Seuraavat pari päivää vietimme vuorostaan Alycian, äidin ja siskon kanssa Sydneyn nähtävyyksiä ihaillen, kunnes tuli aika heittää jäähyväiset myös äidille ja siskolleni.

Tämän jälkeen ajoimme Alycian kanssa Berrimaan neljäksi yöksi. Berrima on siitä hassu paikka, että siitä suunniteltiin 1830-luvulla lähialueiden hallintokaupunkia, mutta hieman myöhemmin rakennetun rautatien ohittaessa Berriman, se jäi käytännössä unholaan reiluksi sadaksi vuodeksi. 1970-luvulla se "löydettiin" uudestaan, ja nyt kyseinen paikka on noin 400 asukkaan kylä, jonka pääkadulla ei ole käytännössä yhtään 1800-lukua uudempaa rakennusta. Kävimme esimerkiksi lounaalla majatalossa, joka on toiminut samoissa tiloissa vuodesta 1835.

Berriman ympärysalueet ovat siitä mielenkiintoisia, että ne ovat täynnä käytössä olevia kartanoita. Niiden päärakennukset ovat tietty kaikki tieltä ainakin muutaman sadan metrin päässä, mutta ihmettelimme kovasti niiden laitettuja puutarhoja ja pihateitä. Yksi autosta käsin hyvin laitetulta pieneltä omakotitalolta kauniine puutarhoineen näyttävä rakennus paljastui lähemmässä tarkastelussa traktoritalliksi. Toisella asukilla oli osana puutarhaansa ympärysmitaltaan noin 20 metrinen suihkulähde, joka sisälsi kiviä ja kasveja.

Berriman loma on nyt ohi, ja palasimme Alycian kanssa eilen takaisin Canberraan. Minun työt alkavat onneksi vasta viikon päästä, ja alycian kahden viikon päästä, joten meillä on vielä hyvin aikaa palautua viime viikkojen vilinästä. Häälahjat pitäisi saada mahdutettua jonnekin vielä paikoilleen, jotta talon saisi siivottua, mutta siinäpä se ohjelma taitaa ollakin ainakin nyt toistaiseksi :)