Lomalla Perthissä

Aloitimme perjantaina reilun viikon mittaisen loman täällä Perthissä. Perth on yllättävän kaukana Canberrasta, sillä suora lento kesti melkein viisi tuntia. Laskeuduttuamme kapteeni kertoi, että terminaalissa oli palohälytys, ja että meidän edellämme oli kaksikymmentä konetta odottamassa vuoroaan päästä terminaaliin. Tilaa terminaalissa kuitenkin taisi riittää, sillä puolen tunnin odotuksen jälkeen mekin pääsimme terminaaliin vain minuutteja sen jälkeen, kun jono alkoi liikkua.

Olimme varanneet käyttöömme perillä yksityisen kuskin, koska saavuimme myöhään illalla ja halusimme vähän luksusta loman alkuun. Se osoittautuikin tässä tilanteessa loistoratkaisuksi, sillä taksijonossa olisimme saaneet viettää aikaa varmaankin tunteja.

Vuokrasimme talon Cottesloen kaupunginosasta, jonne Perthiläiset suuntaavat helteillä nauttimaan merenrannasta. Alycian sisko ja äiti saapuivat Perthiin jo pari päivää aiemmin, ja he ovat majailleet toistaiseksi hotellissa Perthin keskustassa. He muuttavat tähän taloon joko tänään tai huomenna.

Talo on vain noin parin sadan metrin päässä rannasta, ja meren kohinan kuulee tänne sisälle asti. Toisaalta noin sadan metrin päässä on erään baarin ulkoilmaterassi, ja eilen illalla musiikki oli siellä niin lujalla, että makuuhuoneessamme joutui korottamaan ääntä, jos halusi sanoa jotain :) Onneksi musiikkiin on kuitenkin helppo nukahtaa.

Tämä on minun ensimmäinen vapaa viikko sitten joulun, joten suunnitelmiini kuuluu lähinnä rentoutumista, rentoutumista ja rentoutumista :) Hyvällä tuurilla viikon päästä olen erittäin kyllästynyt rentoutumiseen :)

Ajokortti

Menimme tänään töiden jälkeen anomaan minulle ajokorttia. Suomalaisen ajokortin vaihtaminen ACT:n (Australian Capital Territory) ajokorttiin on nopea toimenpide. Lomakkeen täyttämiseen meni viisi minuuttia, tiskillä aikaa kului toiset viisi minuuttia mukaanlukien näkötesti. Lopuksi menin vielä eri tiskille otattamaan kuvan, ja noin minuutin odottelun jälkeen sain ajokortin käsiini. Hintaa koko operaatiolle tuli noin 50 euroa. Ensimmäinen korttini on voimassa vain kolme vuotta, ja senkin jälkeiset kortit vanhentuvat viidessä vuodessa.

En tiedä, että onko tästä ajokortista minulle mitään suoranaista iloa, sillä suomalainen ajokorttini on ainakin tähän mennessä toiminut aivan kuten paikallinen ajokortti. Toisaalta se, että missä vaiheessa ulkomaalainen ajokortti ei enää riitä, on ACT:n säännöissä hieman tulkinnanvaraista. On siis vähän turvallisempi olo nyt, kun ei tarvitse jännittää, että jotain sattuisi, ja kävisi ilmi, että minun olisikin pitänyt anoa paikallista ajokorttia jo aiemmin.

Sydney ja Ikea

Alkuperäinen syy Sydneyn viikonloppureissullemme oli netistä löytämäni kengät, jotka halusin kuitenkin nähdä ja kokeilla ennen ostamista. Pelkkien kenkien vuoksi lähes 300 kilometrin matka olisi kuitenkin ollut ehkä turhan pitkä, joten mahdutimme ohjelmaan myös Ikeassa "pistäytymisen". Emme ole hankkineet tähän mennessä yhtään uutta huonekalua sänkyä lukuunottamatta, joten mielessä oli jo ennakkoon muutama tuote, joka Ikeasta saattaisi tarttua kainaloon.

Ajoimme lauantaina suoraan Sydneyyn ja Ikeaan, jonne saavuimme puolen päivän maissa lihapullaluonaalle. Nelisen tuntia myöhemmin todellisuus iski kasvoille, sillä ostoslistamme oli paisunut melkoisesti, ja osa listallamme olevista huonekaluista oli myyty loppuun. Noin tuntia myöhemmin nostimme kädet pystyyn, ja jatkoimme kassalle vain yhden ostoskärryllisen voimin. Ulos päästyämme ulkona oli jo pimeää, mutta ihmeellistä kyllä erittäin lämmintä. Vaikka Canberrassa onkin vielä melkein yhtä kylmää kuin talvella, niin Sydneyssä sää oli jo hyvinkin kesäinen. Kirosimme molemmat Canberran säätä.

Sitten olikin kiire kenkäkauppaan, joka menee lauantaisin kiinni kuudelta ja on sunnuntaisin suljettu. Ehdimme sinne reilut 20 minuuttia ennen sulkemisaikaa, ja kengät olivat juuri sopivat. Tässä vaiheessa olimme molemmat aivan poikki, joten suuntasimme vihdoinkin hotelliin, jossa maksoimme vähän lisää jotta saimme vaihdettua huoneemme sviittiin (ja näköalan toisen hotellin seinästä sataman suuntaan).



Yllätyksekseni hotellissa oli kunnollinen sauna. Lämpötila nousi reiluun 70 asteeseen, ja vedenheittovälineetkin löytyi. Hotellisaunojen käyttöaste lähentelee täällä yleensä nollaa, mutta tällä kertaa pari muuta hotellivierasta eksyi saunaan juuri sen jälkeen kun olin heittänyt löylyä. Ei ne jostain syystä viihtyneet siellä saunassa kahta minuuttia pidempään :)

Seuraavan päivän aamiaisen jälkeen suuntasimme takaisin Ikeaan tavoitteenamme rynnätä suoraan varastoon ennen kuin tuotteet olisivat taas loppu. Tekniikka toimi, ja selvisimme tällä kertaa kassalle melkein tunnissa kolmen kärryllisen voimin. Ikea ei varsinaisesti tarjoa kotiinkuljetusta, mutta heidän tiloissaan toimii toinen yritys, joka hoitaa tarjoaa sitä lisähintaan. Loppujen lopuksi saimme mitä halusimme, mutta en voi välttää ajatusta siitä, että miten paljon helpompaa olisi ollut, jos olisimme voineet esittelykierroksen jälkeen tilata tavarat netin kautta suoraan kotiin.

Ikean herkkumyymälästä löysimme vielä kaikkea mukavaa, kuten Daim-suklaata, puolukka- ja mustikkamehua, kahvia ja salmiakkia.

Aamulehti

Kaveri yllätti eilen kertomalla, että sikainfluenssaa käsittelevä viestini oli julkaistu Aamulehden sunnuntailiitteessä. Ei voi kun todeta, että tämä oli iloinen yllätys :)

Sikainfluenssa

Sikainfluenssa on nyt toistaiseksi todettu melko vaarattomaksi, ja täällä Australiassakin on tähän mennessä vasta 12 kuollutta 5000 sairastunutta kohti. En tiedä miksi sikainfluenssa on levinnyt Australiassa näin nopeaan. Ainakin näennäisesti leviämistä on yritetty estää monin eri tavoin.

Ensimmäinen konkreettinen huomaamani muutos oli se, kun työpaikkani seinille ilmestyi lehtisiä, joissa lueteltiin eri flunssan oireita, ja kehotettiin menemään kotiin, jos löysi itsestään kaksi tai useampaa oiretta. Keittiöön oli kannettu erityistä alkoholipohjaista käsienpesuainetta, ja kaappien oviin oli teipattu käsienpesuohjeita. En tosin nähnyt kenenkään koskaan noudattavan kyseisiä ohjeita.

Toinen silmiin pistävä muutos oli keskustassa sijaitsevan ostoskeskuksen flunssan vastainen kampanja. Ostoskeskusta brandia kohottavat mainostaulut sisältävät yleensä kuvia nuorista naisista, mutta nyt ne on korvattu yksinkertaisella mustaa valkoisella viestillä, joka kertoo miten kyseisen ostoskeskuksen vessojen käsienpesunesteet ovat nykyään sairaalakäyttöön luokiteltuja.

Uutisissa on myös kerrottu useista koulujen sulkemisista. Riittää, että yksi koulun oppilas saa tartunnan, kun jo koko koulu voidaan sulkea melkein viikoksi. "Onnekkaat" oppilaat saavat monessa osavaltiossa jäädä ylimääräiseksi viikoksi kotiin koulusta pelkästään vierailemalla Victorian osavaltiossa, jossa sikainfluenssaa on tavattu muuta maata enemmän.

Tässä vaiheessa nämä toimet tuntuvat vähän ylilyönneiltä, mutta sitähän ei vielä tiedä, että ehtiikö kyseinen virus kehittymään katastrofaaliseksi ennen kuin rokote ehtii markkinoille. Toivotaan ettei ehdi :)

P.S. Suunnittelimme alun perin pitkää häämatkaa Euroopassa, mutta tällä hetkellä näyttää taloudellisesti vastuullisemmalta tyytyä lyhyempään lomaan täällä Australiassa.

Eurovaalit

Menimme eilen Alycian kanssa suoraan töiden jälkeen äänestämään Suomen suurlähetystöön. Meiltä meni jonkin aikaa sen löytämisessä, vaikka se on samassa kaupunginosassa missä me asumme. Kadut ovat sen lähettyvillä kaukana ruutukaavasta. Itse rakennus on helppo tunnistaa, sillä se on suhteellisen uusi rakennus, ja sen ympärillä ei ole aitaa. Kaikki muut suurlähetystöt tuntuvat olevan täällä aidattuja. Muutaman mutkan jälkeen lähetystö kuitenkin löytyi. Paikalla oli hyvin hiljaista. Suurlähetystön ovi oli lukossa, ja minun piti painaa ovikelloa ennen kuin pääsimme sisään. Paikalla oli vain yksi vaalivirkailija, joka valitteli myös, että hiljaista oli ollut. Hänen edessään oli A4-lomake, jossa oli kolme riviä täytettynä. Kysyin, että oliko siinä kaikki äänestäjät, mutta kuulemma oli jo toinen lomake menossa :) Oli mukava nähdä suurlähetystöä sisältäkin päin, sillä se on hieno ja hyvin suomalainen rakennus. Parin minuutin ajon ja muutaman mutkan jälkeen tulimme kuin puskasta melkein kotiovelle. Tuntui vähän nololta huomata asuneensa melko pitkään niin lähellä suurlähetystöä tietämättä sen tarkkaa sijaintia.

Naapurimme kenraalikuvernööri

Saimme Alycian äidin kautta kutsun kenraalikuvernöörin (Australian muodollinen valtionpäämies) pihamaalla järjestettyyn piknikkiin, johon otimme osaa tänään. Tapahtuman varsinainen järjestäjä oli Canberran lääkärien yhdistys, joka keräsi rahaa keskellä erämaata (outback) asuvien aboriginaalien terveydenhuollon parantamista varten. Suomalaisittain tuntuisi siltä, ehkäpä tämä olisi valtion tehtävä, varsinkin kun Australia takaa ilmaisen terveydenhoidon kaikille asukkailleen, mutta ei se oikein toimi syrjässä asuville.



Matka ei ollut pitkä, sillä kenraalikuvernöörin asunto sattuu sijaitsemaan tässä samassa kaupunginosassa. Tilaisuuteen ei tarvittu lippuja, mutta alue oli väljästi rajattu muutaman kyltin ja turvamiehen avustuksella. Jouduimme siis tyytymään ihailemaan itse asuntoa turvallisen välimatkan päästä. Kenraalikuvernööri tuli pitämään jossain välissä puheen, jonka sisällöstä noin kaksi kolmasosaa sisälsi puutarhan ylistystä. En voi häntä moittia. Oli hienoa nähdä vihreää siroa nurmea, sillä täkäläiset nurmikot koostuvat normaalisti paksusta karheasta ruohosta, joka muistuttaa varsinkin sateiden puuttuessa monesti enemmän korsipeltoa kuin kotimaista ruohikkoa.

Hiekkamyrsky

Tänään puolen päivän jälkeen sain Alycialta sähköpostia, jossa hän kehotti minua katsomaan ulos ikkunasta. Olin jo kuullut valitteluja kovasta tuulesta, mutta ulkona odotti yllätys. Taivas oli ruskea, ja kiitoradan takana olevaa maastoa ei erottanut. Lentokoneita tämä hiekkamyrsky ei kuitenkaan vaikuttanut juuri hidastavan. Kuulemma lännestä puhaltavat myrskytuulet tuovat autiomaan tomua melko useinkin Canberraan.

Sydneyn hotelleja

Sain kysymyksen, että missä hotellissa kannattaisi yöpyä Sydneyssä uuden vuoden taitteessa. Kirjoitan vinkkini tänne, niin toivottavasti niistä on iloa muillekin.

Kun matkustamme Alycian kanssa Australiassa, käytämme yleensä wotif.com:ia löytääksemme viime hetken tarjouksia, jotka mahtuvat budjettiimme. Lopullisen valinnan tekemisessä auttaa tripadvisor.com, josta löytyy asiakkaiden antama arvosana käytännössä jokaiselle hotellille.

Sydney on iso kaupunki, joten kannattaa varmistaa, että hotelli on kohtuullisen lähellä keskustaa. Ainakin Darling Harbour ja Circular Quay ovat molemmat hyvin keskeisillä paikoilla.

Lentokentän ja hotellin välisen matkan tekemiseen on monta vaihtoehtoa. Halvin ja nopein tapa on matkustaa junalla. Taksi on kallein ja helpoin tapa, mutta väliin mahtuu vielä kimppakyyti. Jos lento lähtee aikaisin aamulla, niin yöunien pituuden voi maksimoida majoittumalla viimeiseksi yöksi lähelle lentokenttää.

Sydneyyn tulee uudeksi vuodeksi aika paljon turisteja, joten hotelli kannattaa varata mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, jos yöpyminen osuu uuden vuoden lähettyville. Moni hotelli on jo nyt täyteen varattu kyseisenä ajankohtana.

Työt jatkuvat

Ensimmäinen sopimukseni ARC:n kanssa loppuu 12. huhtikuuta. Sain jo viime viikolla vihiä siitä, että jatkoa on luvassa, ja tällä viikolla sain varmistuksen kuuden kuukauden jatkosopimuksesta. Kuusi kuukautta tuntuu melkein ikuisuudelta verrattuna viime aikaisiin kolmen kuukauden mittaisiin sopimuksiin :) Nyt voikin sitten tehdä rauhassa töitä seuraavat puoli vuotta, kunnes pitää alkaa jännittämään, että miten saisi pidettyä itsensä leivän syrjässä kiinni parin kuukauden vuoden vaihteeseen ajoittuvasta lomasta huolimatta.

Olemme koonneet kaveriporukalla pienen lentopallotiimin, ja toinen pelimme olisi huomenna. Kenttä on aika mielenkiintoinen, sillä se on ympäröity hyvin tiiviisti verkoilla. Verkko tulee vastaan noin puolen metrin päässä kentän ulkorajoista ja katon virkaa toimittava verkko on arviolta noin 3,5 metrin korkeudella. Sopii siis hyvin meille aloittelijoille, koska pallo ei pääse karkaamaan minnekään :)

Alkusyksyä

Helteet ovat olleet ohi jo parisen viikkoa ja hyvä niin. Tuhotyö on tosin jo tehty, sillä nurmet ovat keltaisia ja muistaakseni eivät tästä taida pahemmin vihertyä ennen ensi kevättä. Varsinainen tuho on tietty tapahtunut Victorian osavaltiossa, jossa maastopalot riehuvat näillä näkymin vielä ainakin kuukauden. Queenslandin osavaltiossa kävi päinvastoin tulvien muodossa. Canberrasta jännitys on puuttunut.

Huh hellettä

Päivälämpötilat ovat kieppuneet jo pidemmän aikaa reilussa 30 asteessa eikä helpotusta ole luvassa ainakaan toviin. Pitkän viikonlopun aikana (maanantai oli Australia-päivä) tätä oli vaikea huomata, koska ilmastointilaite oli päällä jatkuvasti. Arjen koitettua olemme kuitenkin sammuttaneet ilmastointilaitteen päiväksi, koska olemme silloin molemmat töissä.

Nyt 37 asteen helteessä ilmastointilaite alkaa olla jo äärirajoillaan. Vaikka laitamme sen takaisin käyntiin heti töistä tultuamme, ei se meinaa ehtiä viilentää tarpeeksi ennen nukkumaanmenoa. Olemme siis rajoittuneita olohuoneeseen ja keittiöön, jos emme halua hikoilla liikaa. Viileämpää täällä tosin on kuin edellisissä asuinpaikoissamme. Ja työpaikalla on niin tehokas ilmastointi, ettei ulkopuolella olevasta helteestä ole siellä tietoakaan. Pitää kai yrittää vaan nauttia helteestä, kun sitä vielä kestää :)

Kettukusu

Eilen pimeän tultua pihan perältä alkoi kuulua kuin raivotautisen koiran murinaa. Ääni tuli kuitenkin ylhäältä, joten oli selvää, että kyseessä oli kettukusu (aiemmin luulin näitä opossumeiksi, koska niiden englanninkielinen nimi on possum). Alycia halusi ruokkia sitä, joten he laittoivat lähipuuhun banaanin. Kusu saapuikin pian mutustelemaan banaania, mutta tiputti siitä suurimman osan maahan. Olisi se sen sieltä varmasti itsekin hakenut huomion kadottua, mutta menin ja nostin sille palasia maasta, jotka se mutusteli tottuneesti suoraan kädestäni. En tainnut siis olla ensimmäinen kyseistä kusua ruokkinut ihminen :) Kusuilla on omat reviirinsä, ja kyseinen yksilö onkin kaikella todennäköisyydellä sama kusu, joka on mekastanut ulkona säännöllisesti. Saa nähdä pääseekö sitä ruokkimaan useamminkin tulevaisuudessa :)

Kesän riemuja

Kostea ilma saa hyönteiset liikkeelle, ja viime päivien ukkosten myötä olemme löytäneet talosta mm. muutaman torakan. Perjantaina aamulla kuivatessani itseäni suihkun jälkeen tuntui kuin päähäni olisi tarttunut hieman hämähäkinseittiä. Siinä ei sinällään ollut mitään erikoista, sillä hämähäkit kutoo seittejään vähän minne sattuu. Kun kuitenkin yritin pyyhkäistä seittiä pois, niin se vaan siirtyi eri paikkaan, ja loikkasi lopulta olkapäälle. Tämä suomalaisittain suuri hämähäkki oli tietenkin oleskellut pyyhkeessäni ja joutui raukka kieputukseen kun aloin kuivaamaan itseäni.

Punaselkä se ei ainakaan ollut, mutta punaselät eivät ole ainoita myrkyllisiä hämähäkkejä. En viitsinyt alkaa huitomaan selkääni, koska epäonnistunut pyyhkäisy saattaisi pakottaa hämähäkin puremaan itsepuolustukseksi. Kutsuin Alycian paikalle, ja hetken hämmästeltyään, hän pyyhkäisi hämähäkin pois selästäni sanomalehteä käyttäen. Nappasimme siitä alla olevan kuvan, ennen kuin sen matka jatkui viemäristä alas.



Kyseessä vaikuttaisi olevan Black House Spider, eli musta talohämähäkki. Myrkyllinen, muttei erityisen vaarallinen. Ja eihän hämähäkit tosiaan aggressiivisia ole (paria poikkeusta lukuun ottamatta).

Lisää kuulumisia

Edellinen viesti jäi vähän lyhyeksi, kun teki niin kovasti mieli pelata yhtä uutta tietokonepeliä :)

Uusi työpaikkani sijaitsee Canberran lentokentän yhteydessä, ja ikkunapaikaltani näkee kahden rakennuksen välistä osan kiitorataa, ja sen takana olevan niityn ja metsän. Lentokoneiden ääni ei sisälle juuri kuulu. Eilen huomasin huminan kerran, mutta tänään en kertaakaan. Autolla matkaan menee 20 minuuttia, mutta kunhan alan kyydittämään Alyciaa tulee siihen kulumaan 5-10 minuuttia pidempään. Samassa toimistossa on noin 20-30 muuta ARC:n työntekijää, eli kyseessä on melko pieni toimisto. Projektissa kehitetään hallintajärjestelmää tutkimusapurahojen jakamista varten ARC:n omaan käyttöön, ja saman projektin parissa on noin kahdeksan muuta työntekijää. Istumme yhtä etätyöläistä lukuun ottamatta kaikki samassa kasassa, joten kommunikointi ei ole vaikeaa.

Töissä menee siis hyvin. Toisella rintamalla yritämme löytää Alycialle mieluista kihlasormusta. Kosin ilman sormusta, sillä täällä suunnalla kihlasormus on näyttävin sormus, ja Alycialla on aika tarkka maku sormusten suhteen. Tulevana viikonloppuna menemme onneksi Sydneyyn, jossa valikoiman luulisi olevan paljon Canberran valikoimaa suurempi. Olemme päättäneet pitää häät Alycian vanhempien farmilla 19.12.2009, eli melko lähelle jouluahan ne menee :) Alycian vanhemmat ovat hyvin innostuneita häistä, ja Alycia saakin neuvoja/ideoita äitiltään ja siskoiltaan puheluiden muodossa ainakin tässä vaiheessa useamman kerran päivässä.

Työt alkoivat uudessa paikassa

Ensimmäinen päiväni ARC:llä on nyt ohi. Vaihdoin työpaikkaa pääasiassa paremman palkan ja suurempien haasteiden perässä, mutta ARC vaikuttaa ainakin tämän päivän perusteella joka suhteessa paremmalta ja viihtyisämmältä valinnalta. En malta odottaa pääseväni töihin taas huomenna.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Viimeinen lomaviikkona alkoi tänään. Uusi työ kun alkaa vasta 12. päivä. Alycian työt alkoivat tänään, joten viikko pitäisi jotenkin saada kulumaan. Puutarhassa riittäisi kyllä tekemistä, ja sain joululahjaksi pari mielenkiintoista kirjaakin. Saa nyt nähdä mitä tässä keksii.

Joulu meni leppoisesti lämpimän sään merkeissä. Joulun jälkeen matkasimme Alycian kanssa rannikolle viettämään välipäiviä ja uutta vuotta. Olin odottanut oikeaa kosimishetkeä jo tovin, ja uudenvuoden aattoiltana se vihdoin koitti, kun menimme meren rannalle piknikille siihen samaan paikkaan, missä alun perin päätimme alkaa seurustelemaan kolmisen vuotta sitten. Tämä vuosi taitaakin siis kulua häävalmisteluiden merkeissä.