3. lokakuuta 2005

Shannonin 30-vuotissynttärit

On tämä vaan rankkaa. Eilen tuli oltua ulkona kolmatta iltaa putkeen. Päivä alkoi, kun Pete tuli kolmen aikaan iltapäivällä noutamaan minua tyttöystävänsä kanssa. Menimme Louisen ja Shannonin luo, jonne kerääntyi jonkin verran porukkaa. Sitten kannoimme kamat kadun toisella puolella olevaan puistoon. Suurin osa ajasta kului pelaten rantakrikettiä, mikä on krikettiä vähän rennommilla säännöillä, jolloin olutpullon pitäminen toisessa kädessä ei pilaa suoritusta kokonaan. Pelimme houkutteli paikalle lapsia naapurustosta, ja he otettiin luonnollisesti mukaan pelaamaan. Osa heistä oli Afrikasta, eivätkä puhuneet englantia, mutta oppivat nopeasti pelin juonen.

Pari vierasta heittivät varmaankin ajattelemattomuuttaan melko rasistista läppää, jota lapset eivät onneksi ymmärtäneet. Shannonin isä kertoi myöhemmin, että ensin tänne tuli Kreikkalaisia, sitten italialaisia, myöhemmin kiinalaisia, ja viime vuosina pakolaisia afrikasta. Jokaista ryhmää on kuulemma ensin vähän pelätty, mutta pelot ovat osoittautuneet aina aiheettomiksi.

Pelin jälkeen siirryin auttamaan Peteä grillauspuuhissa. Grillit ovat täällä vähän erilaisia kuin Suomessa. Niissä on yleensä vain kuuma metallilevy, ja reikä jossain kohtaa liian rasvan varalta. Puistot ovat täynnä ilmaisia grillejä, jotka kuumenevat tarvittaessa yksinkertaisesti nappia painamalla. Synttäreillä käytetty grilli toimi kuitenkin kaasulla. Levy oli noin neliömetrin kokoinen, ja lihaa sun muuta tavaraa riitti käänneltäväksi yllin kyllin.

Ruoan jälkeen oli aika mennä puiston laidalla olevan keilausklubin sisälle katsomaan rugbykauden päätösottelua. Katselin sitä puoliaikaan saakka, mutta sitten minut houkuteltiin pelaamaan biljardia. Kaikkien suoritukset laskivat tasaista tahtia humalan noustessa.

Keilauksella täällä tarkoitetaan vähän petankin kaltaista peliä, mutta ruohoalustalla ja epäkeskoilla palloilla. Sitä varten on klubeja jokaisessa asumustossa, ja suurin osa klubin toiminnasta koostuu lähiöbaarina toimimisesta.

Loppuillaksi menimme vielä takaisin Shannonin ja Louisen kämpille, jossa miehet alkoivat laulamaan innoissaan karaokea. Minuakin yritettiin houkutella laulamaan, mutta olin aika ehdottomasti sitä vastaan :) Lopuksi sain vielä kyydin kotiin nukkumaan.

Ei kommentteja: