Eurovaalit

Menimme eilen Alycian kanssa suoraan töiden jälkeen äänestämään Suomen suurlähetystöön. Meiltä meni jonkin aikaa sen löytämisessä, vaikka se on samassa kaupunginosassa missä me asumme. Kadut ovat sen lähettyvillä kaukana ruutukaavasta. Itse rakennus on helppo tunnistaa, sillä se on suhteellisen uusi rakennus, ja sen ympärillä ei ole aitaa. Kaikki muut suurlähetystöt tuntuvat olevan täällä aidattuja. Muutaman mutkan jälkeen lähetystö kuitenkin löytyi. Paikalla oli hyvin hiljaista. Suurlähetystön ovi oli lukossa, ja minun piti painaa ovikelloa ennen kuin pääsimme sisään. Paikalla oli vain yksi vaalivirkailija, joka valitteli myös, että hiljaista oli ollut. Hänen edessään oli A4-lomake, jossa oli kolme riviä täytettynä. Kysyin, että oliko siinä kaikki äänestäjät, mutta kuulemma oli jo toinen lomake menossa :) Oli mukava nähdä suurlähetystöä sisältäkin päin, sillä se on hieno ja hyvin suomalainen rakennus. Parin minuutin ajon ja muutaman mutkan jälkeen tulimme kuin puskasta melkein kotiovelle. Tuntui vähän nololta huomata asuneensa melko pitkään niin lähellä suurlähetystöä tietämättä sen tarkkaa sijaintia.

Naapurimme kenraalikuvernööri

Saimme Alycian äidin kautta kutsun kenraalikuvernöörin (Australian muodollinen valtionpäämies) pihamaalla järjestettyyn piknikkiin, johon otimme osaa tänään. Tapahtuman varsinainen järjestäjä oli Canberran lääkärien yhdistys, joka keräsi rahaa keskellä erämaata (outback) asuvien aboriginaalien terveydenhuollon parantamista varten. Suomalaisittain tuntuisi siltä, ehkäpä tämä olisi valtion tehtävä, varsinkin kun Australia takaa ilmaisen terveydenhoidon kaikille asukkailleen, mutta ei se oikein toimi syrjässä asuville.



Matka ei ollut pitkä, sillä kenraalikuvernöörin asunto sattuu sijaitsemaan tässä samassa kaupunginosassa. Tilaisuuteen ei tarvittu lippuja, mutta alue oli väljästi rajattu muutaman kyltin ja turvamiehen avustuksella. Jouduimme siis tyytymään ihailemaan itse asuntoa turvallisen välimatkan päästä. Kenraalikuvernööri tuli pitämään jossain välissä puheen, jonka sisällöstä noin kaksi kolmasosaa sisälsi puutarhan ylistystä. En voi häntä moittia. Oli hienoa nähdä vihreää siroa nurmea, sillä täkäläiset nurmikot koostuvat normaalisti paksusta karheasta ruohosta, joka muistuttaa varsinkin sateiden puuttuessa monesti enemmän korsipeltoa kuin kotimaista ruohikkoa.