Illalla ohjelmassa oli Janessan täällä asuvan kaverin Maryn synttärit. Taisi olla kolmikymppiset jos oikein muistan. Synttäreiden oli tarkoitus olla yllärit, joten ne olivat jonkun Maryn kaverin luona.
Bussipysäkillä alettiin miettiä, että kuinka löydämme sinne. Janessa ei muistanut osoitetta, ja vaikka minulla oli puhelin, niin kellään ei ollut numeroita. Päätimme, että Janessa juoksee etsimään sen osoitteen, ja jos bussi tulee niin alamme kyselemään kaikkea tyhmää. Busseja on täällä helppo hidastaa: kukaan ei katso oudosti, jos joku pysäyttää bussin vaikka vain kysyäkseen, että milloin se ja se bussi tulee kyseiselle pysäkille ja pakollisen small talkin kanssa tämä voi viedä montakin minuuttia :) Tiedän, että joidenkin mielestä on ihastuttavaa, että näin voi täällä tehdä, mutta minä arvostan enemmän mahdollisuutta kävellä bussipysäkille tietäen bussin tulevan minuutin sisään, ja olevani perillä suunnilleen samalla tarkkuudella. Janessa kuitenkin palasi juuri samaan aikaan, kun bussi saapui pysäkille.
Perillä vain kaksi korttelia pääkadulta saavuimme kohtuukokoiseen omakotitaloon, josta bileiden järjestäjä maksoi kuulemma vain 250 euroa kuukaudessa. Jippona on se, että hän vuokraa vain pientä huonetta asunnosta, mutta käytännössä hän on ja tulee olemaan ainut siellä asuva ihminen. En tuntenut ennalta Maryn ja hänen saksalaisen kaverinsa lisäksi ketään. Taino, voinkohan sanoa tuntevani tätä saksalaistakaan kaveria, kun en muista edes hänen nimeään :P Hän oli joskus ollut pari viikkoa Suomessa ja oli oppinut laskemaan kymmeneen suomeksi ja osasi paljon muitakin sanoja. Minä pari vuotta saksaa opetelleena en pystynyt laskemaan kolmea pidemmälle ilman muistinvirkistystä :) Huomaan omaavani huonon kielipään. Toinen bileistä löytynyt kummajainen oli taloutta opiskeleva jenkki, jonka hyvin korrektin pukeutumisen alta paljastui vahva luonnonsuojelija.
Jutellessani jonkun intialaisen näköisen tytön kanssa oli suuri haaste olla olettamatta, että hän on kotoisin Intiasta :) Pian paljastuikin, että hän on täällä Kanadasta opettajakoulutuksessa, niin kuin niin moni muu kanadalainen.
Jossain vaiheessa joku Sydneystä oleva tyyppi yrittäen varmaan tehdä vaikutuksen alkoi stereotypisoimaan kanadalaisia tylsiksi jatkuvalla syötteellä. Vartin päästä Janessan kaverit olivat vaikuttuneet esityksestä sen verran, että meidän oli aika jättää bileet ja varsinkin tämä Sydney-tyyppi ja suunnata baariin :)
Baarissa tanssimme jonkun aikaa, ja hyväksi onneksi huomasimme vielä baarissa ollessamme sopivan bussin saapuvan pysäkille, ja kotimatka olikin sillä selvä.
Aamulla viimeistellessäni aamupalaa telkkarin ääressä näin liikettä lattialla. Jonkinlainen liskohan se siellä viipotti. Ehkä 20 senttiä pitkä. Janessalle iski tietenkin pakokauhu, ja hänet piti eristää olohuoneesta sulkemalla kaikki Janessa luo johtavat ovet. Mary Annen kanssa otimme sitten tovin pakollisia kuvia, ja lopuksi ajoin liskon paperikassiin, joka sitten tyhjennettiin ulos. Tämä lisko on kai sitten ainakin pisin täällä tähän mennessä ollut ötökkä, tosin samalla varmaan mieluisin. Jättimäiset torakat ja varsinkin hämähäkit ovat aika ikäviä, minkä vuoksi ne ei kai täältä elävänä yleensä poistukaan :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti