Ensimmäinen työpäivä uudessa työpaikassa on nyt ohi. Voin vain sanoa, että on todella kivaa olla taas töissä. Eihän tässä ehtinyt vierähtääkään, kuin melkein neljä kuukautta :) Työpaikkani on aivan Alycian työpaikan vieressä, joten voimme jakaa työmatkat ja lounastauotkin. Rakennus on upouusi ja hyvin tilava. Samassa toimipisteessä työskentelee ainakin yksi toinen suomalainen, jonka kanssa en tosin ehtinyt vaihtaa kuin lauseen tai kaksi.
Esimieheni ovat molemmat titteleiltään tutkijoita, josta voi varmaan päätellä, että kyseessä on hyvin litteä organisaatio. Projektissani työskentelee vain yksi toinen Sydneyssä sijaitseva henkilö, ja hänkin vain puolet ajastaan. Näyttää siis siltä että tulen työskentelemään melko itsenäisesti, ja minun odotetaankin hoitavan suurin osa kommunikoinnista NICTA:n yhteistyökumppanin kanssa.
Itse työtehtävä tulee olemaan suorituskykymallinnusta, jonka päämääränä on pystyä ennustamaan yhteistyökumppanin kehittämän sovelluksen skaalautumista. Projektin pääpaino on pystyä auttamaan yhteistyökumppania päätöstenteossa, mutta siinä sivussa saada palautetta suorituskykymallinnuksen toimivuudesta käytännön sovelluksissa.
29. syyskuuta 2008
26. syyskuuta 2008
Sain vihdoinkin töitä
Varmistin tänään meneväni maanantaina töihin NICTA:lle. Sopimus kestää aluksi kolme kuukautta, mutta jatko vaikuttaa varmalta. Nyt on siis aika juhlia, sillä tämän sopimuksen myötä voimme Alycian kanssa muuttaa taas omaan (vuokra-)asuntoon.
Työn saamisen tulevia vaikutuksia mielenkiintoisempana pidän hakuprosessia, joka alkoi viikkoja sitten. ARC:n valintakriteereihin vastaaminen helpottui huomattavasti sen jälkeen, kun agenttini lähetti minulle malliksi jonkun muun henkilön vastauksen toiseen rooliin. Mallivastaus osoitti riman olevan niin matalalla, että sain viimeisteltyä vastaukseni parissa tunnissa, ja myöhemmin agenttini sanoi sen olevan erittäin hyvä.
Viikot kuluivat vastauksen lähettämisen jälkeen, kunnes viime viikon keskiviikkona toinen agenttini soitti minulle, ja tarjosi haastattelua torstaille NICTA:n kanssa. Torstain haastattelu vaikutti lupaavalta. Pian NICTA:n haastattelun jälkeen kuulin, että tiistaina olisi vuorossa ARC:n haastattelu. Perjantaina oli jo aika varmaa, että pääsisin NICTA:lle. Tämän viikon maanantaina sain sieltä työtarjouksen, mutta sanoin tarvitsevani lisää aikaa, koska tiistaina minulla olisi työhaastattelu ARC:lle. Sain aikaa keskiviikkoon, jonka arvelin riittävän hyvin.
Tapasin agenttini ennen tiistain haastattelua, ja minulle selvisi, että ARC maksaisi parempaa palkkaa. Itse haastattelussa haastattelijoita oli kolme kappaletta, joista jokaisella oli oma roolinsa. Tykkään kertoa työstäni, joten tämäkin haastattelu vaikutti melko lupaavalta. Itse näin ongelmana sen, ettei työkokemukseni vastannut kovin hyvin heidän tarpeitaan, ja yhteen melko yksinkertaiseen kysymykseen aiemmin tekemästäni projektista jouduin vastaamaan suoraan, etten muistanut. Sanoin jo haastattelun lopuksi, että olen saanut toisen työtarjouksen ja tarvitsisin vastauksen jo keskiviikkoon mennessä. Tämän jälkeen agenttini alkoi yhteydenpidon sen varmistamiseksi, että vastaus todella tulisikin tarpeeksi nopeasti. Sain periaatteessa vihreää valoa keskiviikkona ARC:n rooliin, mutta kuulemma sairaana olevan osastonjohtajan pitäisi vielä virallisesti hyväksyä päätös.
NICTA:n roolia välittänyt agentti vahvisti työtarjouksen takarajaksi keskiviikon, joten korkeamman palkan perässä otin tietenkin riskin, ja jäin odottamaan ARC:n vastausta. Vastausta ei kuulunut vielä torstainakaan, ja illalla alkoi tuntua kovasti siltä, että olisikohan pitänyt sittenkin valita NICTA:n rooli.
Perjantaina aamupäivällä sain vihdoin palautetta ARC:ltä, ja vastaus oli melko hämmentävä. Kuulemma minut oli todettu rooliin sopivaksi, mutta kyseiseen rooliin ei ollutkaan rahoitusta, joten en saanut roolia. Kävivätkö ne todellakin läpi kalliin ja kaikkien aikaa vievän rekrytointiprosessin vain todetakseen, etteivät voineet palkata ketään?
Tässä vaiheessa otin tietenkin heti yhteyttä NICTA:n roolia välittäneeseen agenttiin, ja sanoin, että jos työtarjous vain sattuu olemaan voimassa, niin vastaus olisi tällä kertaa suora kyllä. Tunnin parin päästä agentti antoi minulle numeron, ja kehoitti soittamaan NICTA:n pomolle. Mietin, että haluaakohan se vain sanoa henkilökohtaisesti ei, mutta hän vain kysyikin, että haluanko roolin, ja vastasin kyllä.
Minuutin kuluttua tästä puhelusta minulle soitti ARC:n agentti, joka sanoi, että hän oli saanut neuvoteltua hieman lyhyemmän sopimuksen puuttumatta tuntipalkkaan. Kaiken tämän väännön jälkeen minun oli tässä vaiheessa helppo vastata ei kiitos, vaikka ARC olisikin maksanut paljon parempaa tuntipalkkaa. Myöhemmin sain vielä agentin kautta palautetta ARC:ltä, että he olisivat kiinnostuneita palkkaamaan minut, kun nykyinen kolmen kuukauden NICTA:n sopimus päättyy. NICTA on lupaillut myös jatkoa, eli saa nähdä mitä tulee tapahtumaan vuoden vaihteessa.
Mielenkiintoinen lisä tähän kaikkeen on se, että NICTA:n roolissa tulen työskentelemään projektissa, joka on ARC:n roolin projektin osaprojekti. Eli käytännössä työnvälitysagentteja lukuun ottamatta kaikki tuntevat toisensa tässä sopassa :)
Työn saamisen tulevia vaikutuksia mielenkiintoisempana pidän hakuprosessia, joka alkoi viikkoja sitten. ARC:n valintakriteereihin vastaaminen helpottui huomattavasti sen jälkeen, kun agenttini lähetti minulle malliksi jonkun muun henkilön vastauksen toiseen rooliin. Mallivastaus osoitti riman olevan niin matalalla, että sain viimeisteltyä vastaukseni parissa tunnissa, ja myöhemmin agenttini sanoi sen olevan erittäin hyvä.
Viikot kuluivat vastauksen lähettämisen jälkeen, kunnes viime viikon keskiviikkona toinen agenttini soitti minulle, ja tarjosi haastattelua torstaille NICTA:n kanssa. Torstain haastattelu vaikutti lupaavalta. Pian NICTA:n haastattelun jälkeen kuulin, että tiistaina olisi vuorossa ARC:n haastattelu. Perjantaina oli jo aika varmaa, että pääsisin NICTA:lle. Tämän viikon maanantaina sain sieltä työtarjouksen, mutta sanoin tarvitsevani lisää aikaa, koska tiistaina minulla olisi työhaastattelu ARC:lle. Sain aikaa keskiviikkoon, jonka arvelin riittävän hyvin.
Tapasin agenttini ennen tiistain haastattelua, ja minulle selvisi, että ARC maksaisi parempaa palkkaa. Itse haastattelussa haastattelijoita oli kolme kappaletta, joista jokaisella oli oma roolinsa. Tykkään kertoa työstäni, joten tämäkin haastattelu vaikutti melko lupaavalta. Itse näin ongelmana sen, ettei työkokemukseni vastannut kovin hyvin heidän tarpeitaan, ja yhteen melko yksinkertaiseen kysymykseen aiemmin tekemästäni projektista jouduin vastaamaan suoraan, etten muistanut. Sanoin jo haastattelun lopuksi, että olen saanut toisen työtarjouksen ja tarvitsisin vastauksen jo keskiviikkoon mennessä. Tämän jälkeen agenttini alkoi yhteydenpidon sen varmistamiseksi, että vastaus todella tulisikin tarpeeksi nopeasti. Sain periaatteessa vihreää valoa keskiviikkona ARC:n rooliin, mutta kuulemma sairaana olevan osastonjohtajan pitäisi vielä virallisesti hyväksyä päätös.
NICTA:n roolia välittänyt agentti vahvisti työtarjouksen takarajaksi keskiviikon, joten korkeamman palkan perässä otin tietenkin riskin, ja jäin odottamaan ARC:n vastausta. Vastausta ei kuulunut vielä torstainakaan, ja illalla alkoi tuntua kovasti siltä, että olisikohan pitänyt sittenkin valita NICTA:n rooli.
Perjantaina aamupäivällä sain vihdoin palautetta ARC:ltä, ja vastaus oli melko hämmentävä. Kuulemma minut oli todettu rooliin sopivaksi, mutta kyseiseen rooliin ei ollutkaan rahoitusta, joten en saanut roolia. Kävivätkö ne todellakin läpi kalliin ja kaikkien aikaa vievän rekrytointiprosessin vain todetakseen, etteivät voineet palkata ketään?
Tässä vaiheessa otin tietenkin heti yhteyttä NICTA:n roolia välittäneeseen agenttiin, ja sanoin, että jos työtarjous vain sattuu olemaan voimassa, niin vastaus olisi tällä kertaa suora kyllä. Tunnin parin päästä agentti antoi minulle numeron, ja kehoitti soittamaan NICTA:n pomolle. Mietin, että haluaakohan se vain sanoa henkilökohtaisesti ei, mutta hän vain kysyikin, että haluanko roolin, ja vastasin kyllä.
Minuutin kuluttua tästä puhelusta minulle soitti ARC:n agentti, joka sanoi, että hän oli saanut neuvoteltua hieman lyhyemmän sopimuksen puuttumatta tuntipalkkaan. Kaiken tämän väännön jälkeen minun oli tässä vaiheessa helppo vastata ei kiitos, vaikka ARC olisikin maksanut paljon parempaa tuntipalkkaa. Myöhemmin sain vielä agentin kautta palautetta ARC:ltä, että he olisivat kiinnostuneita palkkaamaan minut, kun nykyinen kolmen kuukauden NICTA:n sopimus päättyy. NICTA on lupaillut myös jatkoa, eli saa nähdä mitä tulee tapahtumaan vuoden vaihteessa.
Mielenkiintoinen lisä tähän kaikkeen on se, että NICTA:n roolissa tulen työskentelemään projektissa, joka on ARC:n roolin projektin osaprojekti. Eli käytännössä työnvälitysagentteja lukuun ottamatta kaikki tuntevat toisensa tässä sopassa :)
1. syyskuuta 2008
Kevään ensimmäinen päivä
Syyskuu aloittaa Australiassa kevään, ja viime päivinä Canberrassa on voinutkin oleilla ulkona päiväsaikaan ilman takkia. Kesään on kuitenkin vielä matkaa. Suomen kesä oli tänä vuonna käsittääkseni hyvin kylmä, ja se sai minut miettimään, että miksi ainakaan Canberran kesä ei juuri muistuta edes lämmintä kesää Suomessa.
Kun täällä menee kesällä ulos, yllättää ensimmäisenä kuiva ja kuuma tuulenvire. Aurinko tuntuu paistavan koko päivän suurin piirtein suoraan yläpuolelta, mikä minimoi varjojen määrän, ja auringon säteily on niin voimakasta, että kaikki suojaamattomat kehon osat tuntevat lämpösäteilyn pistävän kuumana. Pienikin tuulenvire saa kuivan maaston rahisemaan tuulessa, tosin tätä rahinaa on vaikea kuulla loppumattoman, tasaisen ja voimakasäänisen heinäsirkkakonsertin seasta. Itikoiden sijaan täällä saakin huitoa urakalla kärpäsiä loitommalle. Suomessa hyvällä säällä sisällä on kuuma ja ulkona sopiva, mutta täällä huonommallakin säällä ulkona on kuuma ja sisällä joko vähemmän kuuma tai jopa viileää riippuen ilmastoinnista.
Kun täällä menee kesällä ulos, yllättää ensimmäisenä kuiva ja kuuma tuulenvire. Aurinko tuntuu paistavan koko päivän suurin piirtein suoraan yläpuolelta, mikä minimoi varjojen määrän, ja auringon säteily on niin voimakasta, että kaikki suojaamattomat kehon osat tuntevat lämpösäteilyn pistävän kuumana. Pienikin tuulenvire saa kuivan maaston rahisemaan tuulessa, tosin tätä rahinaa on vaikea kuulla loppumattoman, tasaisen ja voimakasäänisen heinäsirkkakonsertin seasta. Itikoiden sijaan täällä saakin huitoa urakalla kärpäsiä loitommalle. Suomessa hyvällä säällä sisällä on kuuma ja ulkona sopiva, mutta täällä huonommallakin säällä ulkona on kuuma ja sisällä joko vähemmän kuuma tai jopa viileää riippuen ilmastoinnista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
