Hyökkäyspäivä

Australian itsenäisyyspäivää (Australia Day) juhlistetaan täällä 26.1. Kyseessä on päivä, jolloin kapteeni Arthur Phillip rantautui nykyisen Sydneyn paikalle, ja liitti Australian osaksi Yhdistyneitä Kuningaskuntia perustaen paikalle vankilan :) Kun päivästä käytetään nimitystä hyökkäyspäivä (Invasion Day), pyritään ottamaan huomioon se seikka, että kyseinen päivä aloitti samalla aboriginaalien kulttuurin tuhon. Kyseistä termiä käytetään lähinnä tilanteissa, joissa halutaan laittaa jäitä hattuun turhan isänmaallisille tapauksille.

Itse vietin Australia-päivän suoman pitkän viikonlopun Alycian vanhempien kesäasunnolla rannikolla Alycian ja hänen siskonsa kanssa. Toisin kuin Suomessa, täällä itsenäisyyspäivää ei vietetä television ääressä kauhistellen julkkiksia, jotka pyrkivät kilvan pääsemään seuraavan päivän lööppeihin asuvalinnoillaan. Täällä itsenäisyyspäivää vietetään kokoontumalla ystävien kanssa nauttimaan kesäillasta grillaten ja olutta kitaten. Vanhukset vilistävät jalkakäytäviä pitkin sähkökäyttöisillä rullatuoleillaan, joiden viiri on korvattu Australian lipulla. Innokkaimmat nuoret kietovat itsensä Australian lippuun, jolle moni murahtaa hiljaa (ja osa varmasti vähän lujempaakin), sillä se muistuttaa taannoisista mellakoista Sydneyn rannoilla, joissa maahanmuuttajat ottivat yhteen Australian lippuun kietoutuneiden lähiönuorten kanssa.

Viikonloppuna realisoitui samalla ensimmäinen surffauskertani sitten tänne muuttamisen jälkeen. Aallot olivat tosin hieman turhan suuria minulle, sillä suurin osa energiastani meni sen kanssa taisteluun, että pääsisin tarpeeksi kauas rannasta. Toisella kerralla luovutin kokonaan, kun huomasin kuluttaneeni viimeiset 15 minuuttia etenemättä metriäkään, sillä aina toivuttuani edellisestä aallosta, oli uusi aalto jo kohdalla :) Kerran ehdin käydä ihan kunnollankin upoksissa aallon riepoteltavana, mutta tuttuun tapaan tilanne korjaantuu odottelemalla ihan rauhassa suojaten päätä käsillä, ja aallon mentyä sitä yleensä pompsahtaa takaisin pinnalle kuin itsestään. Seuraavana päivänä paikat olivat sen verran hellinä, että päätin jättää surffaamisen suosiolla ensi kertaan.

Kesäasunnon sijaintia ei voi kun ylistää: Jokaisesta ikkunasta (jopa vessasta) on merinäköala, ja meren pauhu kuuluu vienosti sisälle asti. Mieleen tuli väkisin lapsuuden reissut kesämökillemme Pielisen rannalla. Tavoitteena onkin alkaa käyttämään kyseistä kesäasuntoa useammin tästä lähtien. Ainoa suurempi este on varmaan rannikon etäisyys Canberrasta, sillä kyseessä on reilun kahden tunnin ajomatka.

Luistelemassa

Vietimme iltapäpäivän paikallisessa jäähallissa luistellen. Kaksi tuntia maksoi kymmenen euroa hengeltä sisältäen luistinvuokran. Pakkasimme mukaan runsaasti lämmintä vaatetta, koska pieni googletus antoi olettaa, että hallissa olisi suhteellisen kylmä. Kyllä halli melko viileältä tuntuikin, kun sinne astui sisään 33 asteen helteestä. Arvioisin sisälämpötilaksi noin 20 astetta. Käytännössä kaikki olivatkin sisällä samoissa asusteissa kuin ulkona mutta luistimien kera. Jään pinnalla oli ohut vesikerros, joten kaatuminen tiesi varmaa kastumista.

Oli jännä luistella ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen. Onneksi luistelutaitoa ei kuitenkaan ilmeisesti koskaan unohda, sillä muutamassa minuutissa olin lähes täydessä vauhdissa. Suurimmalla osalla paikallisista näytti toisaalta olevan suuria ongelmia ongelmia pysyä pystyssä. Alycia ei onneksi kaatunut kertaakaan, tosin läheltäpititilanteita kyllä riitti :)

Käytännössä kaikki paikallaolijat olivat joko lapsia vanhempineen tai teinejä. Musiikki oli ehkä suunnattu hieman erilaiselle yleisölle, sillä mukana oli kappaleita mm. Ramsteinilta ja Bomfunk Mc's:ltä.