Viikonloppu kului melkein pelkästään elokuvia katsellen. Sää ei ole oikein suosinut rantaelämää, mutta toisaalta 22 asteen viileys on vaihteeksi tervetullut asia. Lisäksi olen ollut vähän kipeänä, eli nukkuminen ja makoilu on tehnyt hyvää.
Tänään aloitin aamun tiskaamalla kauhean kasan astioita. Täällä ei käytetä tiskiharjoja, vaan tiskiharjan virkaa toimittaa sellainen, melkein samanlainen pesusieni, joita Suomessa on, mutta siitä lähtee ontto varsi, johon voi laittaa sisälle tiskiainetta. Kun sillä sitten tiskaa, se päästää tiskiainetta vähän kerrallaan irti. Kätevä peli, mutta tuhlaa varmaankin pesuainetta tarpeettomasti.
Seuraavaksi lähdin kaupungille ostoksille. Osasin valita ensimmäisen kaupan aika hyvin, sillä sieltä löytyi oikein hyviä t-paitoja parilla eurolla kipale. Täällä pistetään alennusmyynnissä käytännössä kaikki kamat alennukseen... Kesähän on nimittäin jo loppumassa. Tämä vaikeuttikin shortsien etsintää. Kausi on loppumassa ja ale on ollut jo jonkin aikaa, joten hyvät olivat vähissä. Alan ymmärtää miksi naisilla voi mennä shoppailuun niin paljon aikaa.
Parin tunnin tuloksettoman etsimisen jälkeen kävelin sivukatua pitkin ja törmäsin olohuoneen kokoiseen surffaushenkiseen vaatekauppaan. kaupan perällä oli sohva, jossa oli myyjän perhe katsomassa telkkaria, ja myyjä puhui tosi vahvaa slangia. "No worries" tuli yhtä usein kuin "vittu" humalaisen teinin suusta. Sieltä löytyikin sitten, ehkä parhaat siihen mennessä näkemäni shortsit ja sattuivat vieläpä olemaan oikeaa kokoakin.
Loppupäivä menikin sitten levätessä. Äsken oli yläkerran asukkaan Siennan synttärit. Vietettiin niitä tämän rakennuksen asukkien kesken. Meitä on noin 15. Jenkeistä kopioituun aussityyliin kaikilla oli sellaiset tyhmät tötteröhatut päässä, pöytä täynnä ilmapalloja ja jokaiselle vielä oma säkki karkkia. Aussikarkit ovat aika mauttomia. Olo oli kuin 7-vuotiaalla :) Koreassa kuulemma synttärisankaria pitää hakata ilmapallolla, ja jos kakku on kermainen niin hänen pää pitää upottaa siihen. Outoa :)
Huomenna on vuorossa 4 tuntia luentoja, kirjojen ostoa, kuntosalille liittyminen ja myös surffaustunnille ilmoittautuminen. Jos nyt saan kaiken tuon aikaiseksi...
28. helmikuuta 2005
26. helmikuuta 2005
Baareilua
Keikka oli ihan hyvä. Väsytti vaan aika paljon. Ja aamulla väsytti enemmän, kun oli englantia yhdeksältä :) Koulun jälkeen pitikin ottaa pienet torkut. Ulkona oli eilen +34c nukuin pelkät shortsit jalassa ilman peittoa tai mitään 1,5 tuntia. Ja loppuajasta alkoi tuntua jo melkein viileältä. Se oli hyvä.
Sitten pitikin matkata bussilla paikalliselle ostarille Jesmondiin. Tuli valittua huono bussi ja vaikka ostari on ihan muutaman kilsan päässä, aikaa matkaan meni päälle puoli tuntia. Bussi kun kiersi suuren lenkin kautta. Kun ruoka- ja olutvarastot oli täytetty, oli syytä mennä suihkuun.
Päivällisen ja Simpsoneiden jälkeen osallistuin leikkimieliselle viiniretkelle. Pihalla oli muutama pöytä ja niissä oli noin kaksikymmentä goonia (= hanapakkaus halpaa viiniä). Lisäksi löytyi kaavakkeita, joilla sai arvostella viinejä. Muutama valkoviini maistui jopa hyvältä. Juoda sai siis niin paljon kun jaksoi. Hintaa tällä ilolla oli 1,8 euroa. Yksi goon maksaa kaupassa normaalisti noin 7 euroa ja siinä on neljä litraa juomaa.
Kaupungissa löytyi tiski, josta sai ilmaisia hodareita. Aika hyvin, kun suomessa saa perjantai-iltaisin korkeintaan ilmaista teetä ja sitäkin vastaan pitää kuunnella pelastusta. Elkää kysykö miksi ne jakoi ilmaisia hodareita. Ei ne kertoneet.
Seikkailin illan aikana yhteensä kolmessa eri baarissa. Sisäänpääsymaksuja ei ole. Viimeinen paikka oli Brewery, mikä on vähän keskivertoa kalliimpi baari. Päivällä sieltä saa myös oikein hyvää safkaa. Puolet baarista on ikään kuin ulkona meren rannassa. Jossain vaiheessa siellä alkoi soittaa livebändi solistilla. Se oli jotain minulle uutta, mutta aika kivaa. Tanssilattia pysyi täytenä.
Tänään olen lähinnä laiskotellut. Liian kuumaa tehdä mitään järkevää, mutta toisaalta aurinko on pilvessä, joten rantakaan ei oikein naposta. Lupauduin mennä katsomaan rugby-ottelua huomenna.
Sitten pitikin matkata bussilla paikalliselle ostarille Jesmondiin. Tuli valittua huono bussi ja vaikka ostari on ihan muutaman kilsan päässä, aikaa matkaan meni päälle puoli tuntia. Bussi kun kiersi suuren lenkin kautta. Kun ruoka- ja olutvarastot oli täytetty, oli syytä mennä suihkuun.
Päivällisen ja Simpsoneiden jälkeen osallistuin leikkimieliselle viiniretkelle. Pihalla oli muutama pöytä ja niissä oli noin kaksikymmentä goonia (= hanapakkaus halpaa viiniä). Lisäksi löytyi kaavakkeita, joilla sai arvostella viinejä. Muutama valkoviini maistui jopa hyvältä. Juoda sai siis niin paljon kun jaksoi. Hintaa tällä ilolla oli 1,8 euroa. Yksi goon maksaa kaupassa normaalisti noin 7 euroa ja siinä on neljä litraa juomaa.
Kaupungissa löytyi tiski, josta sai ilmaisia hodareita. Aika hyvin, kun suomessa saa perjantai-iltaisin korkeintaan ilmaista teetä ja sitäkin vastaan pitää kuunnella pelastusta. Elkää kysykö miksi ne jakoi ilmaisia hodareita. Ei ne kertoneet.
Seikkailin illan aikana yhteensä kolmessa eri baarissa. Sisäänpääsymaksuja ei ole. Viimeinen paikka oli Brewery, mikä on vähän keskivertoa kalliimpi baari. Päivällä sieltä saa myös oikein hyvää safkaa. Puolet baarista on ikään kuin ulkona meren rannassa. Jossain vaiheessa siellä alkoi soittaa livebändi solistilla. Se oli jotain minulle uutta, mutta aika kivaa. Tanssilattia pysyi täytenä.
Tänään olen lähinnä laiskotellut. Liian kuumaa tehdä mitään järkevää, mutta toisaalta aurinko on pilvessä, joten rantakaan ei oikein naposta. Lupauduin mennä katsomaan rugby-ottelua huomenna.
24. helmikuuta 2005
Rantaelämää
Englantikin oli helppoa, joten koulusta ei ole tulossa turhan hankalaa. Ryhmä oli pieni ja ennenkuin huomasin, tunti oli jo ohi. Tunti oli aamulla, ja sen jälkeen olikin jo vuorossa iltapäivä rannalla.
Matkalla rannalle kävimme jossain Tiimarin tapaisessa, mutta Citymarketin kokoisessa paikassa. En tuntenut oloani kovin kotoisaksi siellä. Jeshie osti pussillisen sellaisia karkista tehtyjä kaulakoruja, ja antoi yhden minulle, joka tosin ei mahtunut kaulaan, vaan se piti laittaa ranteeseen. Sitten olikin jo vähän helpompaa olla siellä, kun keskityin vain syömään niitä karkkeja siitä :) Ja löysin minä sitten jostain kerroksesta isomman pyyhkeenkin.
Sää suosi rannalla. Noin 27 astetta lämmintä ja ei pahemmin tuulta. Kuusi naista ja minä :) Aloin ihmettelemään kun jaloistani kuului kova ääni kulkiessani kuumalla hiekalla. Jonkinlainen narina tai sellainen. Ihan kuin tallaisi smurffin kuoliaaksi jokaisella askeleella. Kuulemma on normaalia, mutta hassu ääni silti :)
Illalla käytiin Louisen ja Shannonin kanssa parilla oluella. Louise oli tehnyt 60 tunnin työviikon, mikä on jotain sellaista mitä en osaa edes kuvitella, ja mistä hän otti korvaukseksi vain yhden vapaapäivän. Taitaa olla samanlainen työnarkomaani kuin veljeni :) Tämän jälkeen oli vuorossa valmistautuminen baariin.
Baarissa t-paitani teksti "Läski tulee" kiinnitti jonkin Suomessa vaihdossa olleen huomion. Nautin puoli-ilmaisista Kilkennyistä hitaasti ja hartaasti, kunnes yksi hurri tarjos toisen, vaikka edellistäkin oli vielä puolet jäljellä. Sitten tytöt keksi, että jokainen tarjoaa vuorollaan, ja koska ne joi jotain pikkudrinkkejä niin jouduin kiskoo oluitani kaksin käsin. Eka kerta kun tuli otettua humala todella hyvällä oluella.
Baarin jälkeen käytiin vielä uimassa tuossa viereisellä altaalla varmaan tunti tai pidempäänkin.
Heräsin puolilta päivin. Ei koulua. Rannalle siis. Eilen rannalta löytyi meritähti, mutta ei valitettavasti enää tänään, kun kamera oli mukana. Hiekka oli täynnä sinisiä meduusoja, joiden häntä tai sellainen on myrkyllinen. Tai en tiedä myrkystä, mutta jos siihen astuu niin pitää melkein käydä hakee jotain lääkettä, jotta saisi kivun lakkaamaan. Kalliosta löytyi sellaisia pieniä tötteroitä, joiden päässä on jotain riippuvia juttuja. Kun niihin työntää sormen niin ne yrittää imaista sen. Ovat varmaan nälkäisiä :) Lokkeja rannalla riitti, mutta pelikaani oli reissun vaikuttavin ilmestys. Iso kuin mikä, mutta ei pelkää ihmistä. Saattaa kuulemma näykkästä tosin. Pysyttelin muutaman metrin päässä :) Lopuksi löytyi vielä kuollut kala, mikä oli hyvin ruma sellainen. Kannattaa katsoa kuvat noista.
Tutkin jossain vaiheessa Internettiä, ja totesin, että voin ajaa täällä autoa, ilman erikoisia ajokortteja. Kunhan oma ajokorttini on englanniksi. Tutkin sitä vähän aikaa ja pinkistä taustasta on erotettavissa pinkki "Driving licence" jos katsoo tarkasti. Se saa riittää. Tiet ovat täynnä sellaisia merkkejä, jotka ovat koholla tien pinnasta. Kun ei tartte aurata teitä niin tollanenkin onnistuu.
Illalla keikka, missä on kuusi bändiä ja kolme eri lavaa. Toivottavasti ei mene myöhään, koska aamulla olisi englantia jo yhdeksältä. Ennen keikkaa on kuitenkin päivällinen, mikä siis sisältyy vuokraan. Vieressä on iso ruokailusali ja pääruokaa on yleensä kolmea eri sorttia. Lisäksi annokseen kuuluu yleensä keittoa, leipää, kahvia, mehua, monensorttista salaattia ja hedelmä mukaanotettavaksi. Nälkä siis lähtee varmasti.
Peruna on täälläkin tuttu tuote. Yhtenä päivänä oli keittona jonkinlaista perunasosekeittoa, kanan kanssa valkosipuliperunoita ja salaattipöydästä löytyi lisäksi perunasalaattia. Perunat syödään täällä kuorineen ja monesti kuoret on tehty jollain lailla rapeiksi ja maustettu. Perunasalaatti on myös hyvin yleistä ja paljon pidettyä. Eroaa suomalaisesta perunasalaatista vain siten, että perunanpalat ovat paljon suurempia.
Sää on suosinut. Vain kerran on ollut epämiellyttävän kuuma ja ei kertaakaan liian viileää. Yksi ukkosmyrskykin oli, mutta runsaasta salamoinnista huolimatta sade oli tosi pientä. Sain sellaisen käsityksen, ettei sen rajummin sada juuri koskaan. Niiden pitäisi nähdä millaista on suomen sade silloin ku tosissaan sataa :) No joku turisti kuitenkin oli kuollut Sydneyssä rannalle kun sai salamaniskun ja jossain päin satoi nyrkin kokoisia jääpaloja taivaalta. Ja ne oli oikeesti nyrkin kokoisia, näin telkusta. Peltisepille töitä, kun autot menee lommoille.
Matkalla rannalle kävimme jossain Tiimarin tapaisessa, mutta Citymarketin kokoisessa paikassa. En tuntenut oloani kovin kotoisaksi siellä. Jeshie osti pussillisen sellaisia karkista tehtyjä kaulakoruja, ja antoi yhden minulle, joka tosin ei mahtunut kaulaan, vaan se piti laittaa ranteeseen. Sitten olikin jo vähän helpompaa olla siellä, kun keskityin vain syömään niitä karkkeja siitä :) Ja löysin minä sitten jostain kerroksesta isomman pyyhkeenkin.
Sää suosi rannalla. Noin 27 astetta lämmintä ja ei pahemmin tuulta. Kuusi naista ja minä :) Aloin ihmettelemään kun jaloistani kuului kova ääni kulkiessani kuumalla hiekalla. Jonkinlainen narina tai sellainen. Ihan kuin tallaisi smurffin kuoliaaksi jokaisella askeleella. Kuulemma on normaalia, mutta hassu ääni silti :)
Illalla käytiin Louisen ja Shannonin kanssa parilla oluella. Louise oli tehnyt 60 tunnin työviikon, mikä on jotain sellaista mitä en osaa edes kuvitella, ja mistä hän otti korvaukseksi vain yhden vapaapäivän. Taitaa olla samanlainen työnarkomaani kuin veljeni :) Tämän jälkeen oli vuorossa valmistautuminen baariin.
Baarissa t-paitani teksti "Läski tulee" kiinnitti jonkin Suomessa vaihdossa olleen huomion. Nautin puoli-ilmaisista Kilkennyistä hitaasti ja hartaasti, kunnes yksi hurri tarjos toisen, vaikka edellistäkin oli vielä puolet jäljellä. Sitten tytöt keksi, että jokainen tarjoaa vuorollaan, ja koska ne joi jotain pikkudrinkkejä niin jouduin kiskoo oluitani kaksin käsin. Eka kerta kun tuli otettua humala todella hyvällä oluella.
Baarin jälkeen käytiin vielä uimassa tuossa viereisellä altaalla varmaan tunti tai pidempäänkin.
Heräsin puolilta päivin. Ei koulua. Rannalle siis. Eilen rannalta löytyi meritähti, mutta ei valitettavasti enää tänään, kun kamera oli mukana. Hiekka oli täynnä sinisiä meduusoja, joiden häntä tai sellainen on myrkyllinen. Tai en tiedä myrkystä, mutta jos siihen astuu niin pitää melkein käydä hakee jotain lääkettä, jotta saisi kivun lakkaamaan. Kalliosta löytyi sellaisia pieniä tötteroitä, joiden päässä on jotain riippuvia juttuja. Kun niihin työntää sormen niin ne yrittää imaista sen. Ovat varmaan nälkäisiä :) Lokkeja rannalla riitti, mutta pelikaani oli reissun vaikuttavin ilmestys. Iso kuin mikä, mutta ei pelkää ihmistä. Saattaa kuulemma näykkästä tosin. Pysyttelin muutaman metrin päässä :) Lopuksi löytyi vielä kuollut kala, mikä oli hyvin ruma sellainen. Kannattaa katsoa kuvat noista.
Tutkin jossain vaiheessa Internettiä, ja totesin, että voin ajaa täällä autoa, ilman erikoisia ajokortteja. Kunhan oma ajokorttini on englanniksi. Tutkin sitä vähän aikaa ja pinkistä taustasta on erotettavissa pinkki "Driving licence" jos katsoo tarkasti. Se saa riittää. Tiet ovat täynnä sellaisia merkkejä, jotka ovat koholla tien pinnasta. Kun ei tartte aurata teitä niin tollanenkin onnistuu.
Illalla keikka, missä on kuusi bändiä ja kolme eri lavaa. Toivottavasti ei mene myöhään, koska aamulla olisi englantia jo yhdeksältä. Ennen keikkaa on kuitenkin päivällinen, mikä siis sisältyy vuokraan. Vieressä on iso ruokailusali ja pääruokaa on yleensä kolmea eri sorttia. Lisäksi annokseen kuuluu yleensä keittoa, leipää, kahvia, mehua, monensorttista salaattia ja hedelmä mukaanotettavaksi. Nälkä siis lähtee varmasti.
Peruna on täälläkin tuttu tuote. Yhtenä päivänä oli keittona jonkinlaista perunasosekeittoa, kanan kanssa valkosipuliperunoita ja salaattipöydästä löytyi lisäksi perunasalaattia. Perunat syödään täällä kuorineen ja monesti kuoret on tehty jollain lailla rapeiksi ja maustettu. Perunasalaatti on myös hyvin yleistä ja paljon pidettyä. Eroaa suomalaisesta perunasalaatista vain siten, että perunanpalat ovat paljon suurempia.
Sää on suosinut. Vain kerran on ollut epämiellyttävän kuuma ja ei kertaakaan liian viileää. Yksi ukkosmyrskykin oli, mutta runsaasta salamoinnista huolimatta sade oli tosi pientä. Sain sellaisen käsityksen, ettei sen rajummin sada juuri koskaan. Niiden pitäisi nähdä millaista on suomen sade silloin ku tosissaan sataa :) No joku turisti kuitenkin oli kuollut Sydneyssä rannalle kun sai salamaniskun ja jossain päin satoi nyrkin kokoisia jääpaloja taivaalta. Ja ne oli oikeesti nyrkin kokoisia, näin telkusta. Peltisepille töitä, kun autot menee lommoille.
22. helmikuuta 2005
Ensimmäinen koulupäivä
Kaljun silittäminen tuottaa ainakin täällä ja jenkeissä onnea silittäjälle. Olen ainut täällä näkemäni kalju, jos ei lasketa viime keskiviikkona esiintyneen brittibändin kitaristia, joten pääni on ollut ahkerassa käytössä. Lähdin eilen ajoissa baarista, ja heräsinkin tänään pirteänä ensimmäiseen kouluaamuuni jo yhdeksältä.
Ensimmäinen luento alkoi kymmeneltä aiheella filosofia ja kesti kaksi tuntia. Luennoitsija puhui kaikki asiat kolmeen kertaan hitaalla, hyvin selvällä kirjakielienglannilla ja lisäksi kirjoitti melkein kaikki vielä taulullekin. Oisko ideana ollut tehdä muistiinpanoja? Niihin en kyllä aivan heti lankea.
Kaikesta hitaudesta huolimatta pidin luennosta, koska se oli filosofiasta ja siellä pääsi vaivaamaan päätänsäkin sopivasti. Kurssi vaikuttaa melko helpolta. Parasta on, että tämä on jotain aivan muuta, kuin mitä opiskelisin suomessa :)
Keskipäivällä oli tunnin tauko, ja kävinkin tauolla syömässä täällä kotona pari leipää. Huomasin, että vaikka asun kampuksella, niin alue on laaja ja kaikki luentoni ovat juuri toisella laitaa kampusta. Yhden tai kahden kilometrin matkasta muodostuukin elämäni toiseksi pisin koulumatka ja pisin koulumatka, jonka olen tainnut jalan. Ja kaikki tämä periaatteessa koulun sisällä. Polkupyörä ei olisi yhtään huonompi keksintö.
Iltapäivällä oli vuorossa lakia. Kurssin jälkeen minun pitäisi tietää Australian hallinnosta enemmän kuin liikaa :) Tämä kurssi oli jo vähän haastavampi, sillä osa lakisanoista oli uusia. Kuitenkin aika helppoa tavaraa. Paitsi jos kysyy tentissä päivämääriä. Ainakin luennolla painotti niitä paljon joka välissä.
Luennot ovat hieman tehokkaampia täällä kuin Suomessa. Kahden tunnin luennossa on tuntia ja 45 minuuttia tehokasta opetusaikaa, kun Suomessa on vain tunti ja 30 minuuttia. Toisaalta luentoja on vähemmän. Kerään puolessa vuodessa noin 10 opintoviikkoa kuuden tunnin kuuntelemisella viikottain. Tietty harkat ja harkkatyöt päälle...
Huomenna alkaakin sitten todennäköisesti inhottavin, mutta samalla hyödyllisin kurssi: Akateeminen englanti.
Ensimmäinen luento alkoi kymmeneltä aiheella filosofia ja kesti kaksi tuntia. Luennoitsija puhui kaikki asiat kolmeen kertaan hitaalla, hyvin selvällä kirjakielienglannilla ja lisäksi kirjoitti melkein kaikki vielä taulullekin. Oisko ideana ollut tehdä muistiinpanoja? Niihin en kyllä aivan heti lankea.
Kaikesta hitaudesta huolimatta pidin luennosta, koska se oli filosofiasta ja siellä pääsi vaivaamaan päätänsäkin sopivasti. Kurssi vaikuttaa melko helpolta. Parasta on, että tämä on jotain aivan muuta, kuin mitä opiskelisin suomessa :)
Keskipäivällä oli tunnin tauko, ja kävinkin tauolla syömässä täällä kotona pari leipää. Huomasin, että vaikka asun kampuksella, niin alue on laaja ja kaikki luentoni ovat juuri toisella laitaa kampusta. Yhden tai kahden kilometrin matkasta muodostuukin elämäni toiseksi pisin koulumatka ja pisin koulumatka, jonka olen tainnut jalan. Ja kaikki tämä periaatteessa koulun sisällä. Polkupyörä ei olisi yhtään huonompi keksintö.
Iltapäivällä oli vuorossa lakia. Kurssin jälkeen minun pitäisi tietää Australian hallinnosta enemmän kuin liikaa :) Tämä kurssi oli jo vähän haastavampi, sillä osa lakisanoista oli uusia. Kuitenkin aika helppoa tavaraa. Paitsi jos kysyy tentissä päivämääriä. Ainakin luennolla painotti niitä paljon joka välissä.
Luennot ovat hieman tehokkaampia täällä kuin Suomessa. Kahden tunnin luennossa on tuntia ja 45 minuuttia tehokasta opetusaikaa, kun Suomessa on vain tunti ja 30 minuuttia. Toisaalta luentoja on vähemmän. Kerään puolessa vuodessa noin 10 opintoviikkoa kuuden tunnin kuuntelemisella viikottain. Tietty harkat ja harkkatyöt päälle...
Huomenna alkaakin sitten todennäköisesti inhottavin, mutta samalla hyödyllisin kurssi: Akateeminen englanti.
20. helmikuuta 2005
Puhelinnumero
Uusi puhelinnumeroni alkoi juuri toimia. Se on +61421521359.
Liittymät ovat täällä paljon kalliimpia. Itse asiassa australialaiset ja jenkit eivät edes tiedä sanaa liittymä. Siis niillä ei ole sille sanalle vastinetta. Ne vain puhuvat sopimuksista teleyhtiöiden kanssa. Ostin halvimmalta tuntuvan prepaid-liittymän. Vertailu on hankalaa, kun kaikilla on erilaiset hinnastot. Kuukausimaksullisia liittymiä kutsutaan täällä nimellä plan, "suunnitelma". Siltä se kuulostaakin, sillä tietyllä kuukausimaksulla saa tietyn summan tekstiviestejä, MMS-viestejä, puheluminuutteja sun muuta sellaista. Ja niiden jälkeen maksat kauheita. Pienin kuukausimaksu on ehkä noin 20 euroa. Itseasiassa prepaidissakin se on vähintään 5 euroa. Onneksi sain suomalaisen liittymäni vaihdettua kuukausimaksuttomaan.
Kännyköiden käytön kalleutta tasoittaa se, että paraskin salami maksaa täällä vain sen verran kuin normaali metwursti suomessa :) Mc Donalds on noin puolet halvempi kuin Suomessa. Eli Big Mac -ateria maksaa noin kolme euroa. Salaattia siinä ei tosin ole yhtä paljoa... Hehe, lisää halppistietoutta. Kaveri kertoi tänään, että oli ostanut neljän litran laatikon viinä 7 eurolla :)
Kämppis (Anna) vähän huolettaa joo. Se muutti tänne aamulla, ja kun noin yhdentoista aikaan olin tarpeeksi hereillä kömpiäkseni olohuoneeseen hän oli siellä jo aloittelemassa poikaystävänsä kanssa. Pari tuntia osasin kieltäytyä ottamasta kaljaa heidän kanssa, ja sitten menin paikalliselle ostarille. Sieltä löytyi paremmat sandaalit ja vähän ruokaa. Jo ennen kuin ehdin takaisin, sain tekstiviestin, että pitäisi mennä johonkin kämppään bileisiin. No, kello olikin jo melkein viisi iltapäivällä :). Tarkoitus oli kai mennä johonkin pubiin illalla, mutta nämä vetävät kaverit olivat liian sekaisin jo siinä vaiheessa :) Toisaalta hyvä näin. Ilta oli hauska.
Ihmiset eivät vaikuta olevan kauhean uskonnollisia täällä, vaikka kirkkoja onkin kaikkialla. Rhiannon, joka kävi katollista koulua, ei koskaan käynyt kirkossa sunnuntaina, mutta Anna, joka on suomalaisittain käsittääkseni aika kova juomaan (vaikka verrattuna suomalaisiin miehiin, ja varsinkin minuun :), käy kuulemma kirkossa aina, kun ei ole sunnuntaisin humalassa. Ja kuulemma useimmiten ei ole sunnuntaisin humalassa. Outoa :)
Huomenna pitäisi etsiä suht halpa vaatekautta, ja ehkä mennä rannalle. Luennot alkavat vasta tiistaina.
Liittymät ovat täällä paljon kalliimpia. Itse asiassa australialaiset ja jenkit eivät edes tiedä sanaa liittymä. Siis niillä ei ole sille sanalle vastinetta. Ne vain puhuvat sopimuksista teleyhtiöiden kanssa. Ostin halvimmalta tuntuvan prepaid-liittymän. Vertailu on hankalaa, kun kaikilla on erilaiset hinnastot. Kuukausimaksullisia liittymiä kutsutaan täällä nimellä plan, "suunnitelma". Siltä se kuulostaakin, sillä tietyllä kuukausimaksulla saa tietyn summan tekstiviestejä, MMS-viestejä, puheluminuutteja sun muuta sellaista. Ja niiden jälkeen maksat kauheita. Pienin kuukausimaksu on ehkä noin 20 euroa. Itseasiassa prepaidissakin se on vähintään 5 euroa. Onneksi sain suomalaisen liittymäni vaihdettua kuukausimaksuttomaan.
Kännyköiden käytön kalleutta tasoittaa se, että paraskin salami maksaa täällä vain sen verran kuin normaali metwursti suomessa :) Mc Donalds on noin puolet halvempi kuin Suomessa. Eli Big Mac -ateria maksaa noin kolme euroa. Salaattia siinä ei tosin ole yhtä paljoa... Hehe, lisää halppistietoutta. Kaveri kertoi tänään, että oli ostanut neljän litran laatikon viinä 7 eurolla :)
Kämppis (Anna) vähän huolettaa joo. Se muutti tänne aamulla, ja kun noin yhdentoista aikaan olin tarpeeksi hereillä kömpiäkseni olohuoneeseen hän oli siellä jo aloittelemassa poikaystävänsä kanssa. Pari tuntia osasin kieltäytyä ottamasta kaljaa heidän kanssa, ja sitten menin paikalliselle ostarille. Sieltä löytyi paremmat sandaalit ja vähän ruokaa. Jo ennen kuin ehdin takaisin, sain tekstiviestin, että pitäisi mennä johonkin kämppään bileisiin. No, kello olikin jo melkein viisi iltapäivällä :). Tarkoitus oli kai mennä johonkin pubiin illalla, mutta nämä vetävät kaverit olivat liian sekaisin jo siinä vaiheessa :) Toisaalta hyvä näin. Ilta oli hauska.
Ihmiset eivät vaikuta olevan kauhean uskonnollisia täällä, vaikka kirkkoja onkin kaikkialla. Rhiannon, joka kävi katollista koulua, ei koskaan käynyt kirkossa sunnuntaina, mutta Anna, joka on suomalaisittain käsittääkseni aika kova juomaan (vaikka verrattuna suomalaisiin miehiin, ja varsinkin minuun :), käy kuulemma kirkossa aina, kun ei ole sunnuntaisin humalassa. Ja kuulemma useimmiten ei ole sunnuntaisin humalassa. Outoa :)
Huomenna pitäisi etsiä suht halpa vaatekautta, ja ehkä mennä rannalle. Luennot alkavat vasta tiistaina.
19. helmikuuta 2005
Lauantai
Valuin kaupungille vähän neljän jälkeen tarkoituksena kerätä tarpeellista tavaraa, mutta käytännössä kaikki paikat olivat menneet jo kiinni. Aukioloaikoja katsellessa sama taitaa toistua viikoillakin. Kaupunkiin pitää mennä aikaisin. No jotain kuvia sain sentään otettua kaupungista ja kävin syömässäkin.
Täällä on hanoissa ja suihkuissa erilliset nipukat kylmälle ja kuumalle vedelle. Rappukäytävät kiertävät vastapäivään ylöspäin mentäessä. Ja ovet avataan aina sisälle päin. Vessanpöntöt ovat juuresta nelikulmaisia, joten vesi ei pyöri mihinkään suuntaan.
Ulkona alkoi juuri tuulemaan ja on jyrissyt jo jonkin aikaa. Sähkötkin katkesivat hetkeksi. Irkissä kerrottiin, että olisi parikin myrskyä luvassa. Hienoa :) Kunhan ei sähköt katkea kokonaan, että voi viettää illan katsoen leffoja. Tunnin päästä alkaisi Black Hawk Down.
Täällä on hanoissa ja suihkuissa erilliset nipukat kylmälle ja kuumalle vedelle. Rappukäytävät kiertävät vastapäivään ylöspäin mentäessä. Ja ovet avataan aina sisälle päin. Vessanpöntöt ovat juuresta nelikulmaisia, joten vesi ei pyöri mihinkään suuntaan.
Ulkona alkoi juuri tuulemaan ja on jyrissyt jo jonkin aikaa. Sähkötkin katkesivat hetkeksi. Irkissä kerrottiin, että olisi parikin myrskyä luvassa. Hienoa :) Kunhan ei sähköt katkea kokonaan, että voi viettää illan katsoen leffoja. Tunnin päästä alkaisi Black Hawk Down.
Pukujuhlat
Iltapäivällä kierrettiin Mattin kanssa käytettyjen vaatteiden kauppoja. En osaa ostaa sellaisista niin mitään. Kahdesta ekasta ei löytynyt mitään, mutta kun tiesi kolmannessa kaupassa, että aika alkaa loppumaan, niin löytyihän sitä jotain. Näytin kai eniten joltain konduktööriltä tai sellaselta.
Tällaisia bileitä pidetään kuulemma muutaman kerran vuodessa. Ensi kerralla menen suoraan johonkin naamiaiskauppaan tai sitten armeijan ylijäämävarastoon.
Jossain välissä saapui viimeinenkin kämppis. Hänen nimensä on Anna ja hän on kova bilettämään. Toivottavasti ei vie pahoille teille :)
Eilinen illallinen oli vähän normaalia parempi. Ruoka tarjoiltiin pöytiin, ja alkupaloissakin olisi ollut aivan riittämiin syömistä. Säälittää vähän, kun melkein puolet ruoasta joudutaan heittämään hukkaan. Otin evääksi muutaman kääretortun. Sisällä tuoretta mansikkaa :)
Heti illallisen jälkeen alkoi Simpsons-putki. Ei voi kun nauttia kun tulee hyvää ohjelmaa :) Samalla piti alkaa vähän ottaa pohjia, että pystyisi kulkemaan pää pystyssä niiden vaatteiden kanssa. Jotkut tuntuivat tarvitsevan siihen vähän enemmänkin pohjia, kun aloittivat juomisen jo iltapäivällä. Kolme kaljaa toimi minulla aivan tarpeeksi hyvin.
Tapahtumapaikkana toimi jonkin paikallisen hotellin pubi. Tunnelma ja musiikki muuttivat sen täysveriseksi baariksi. Hinnoista sen verran, että lasillinen Shampanjaa maksoi 1,2 euroa. Pysyttelin silti oluessa. En odottanut bileiltä paljoa, mutta ne oli kyllä viikon parhaat bileet. Tuli tutustuttua taaskin niin moneen uuteen ihmiseen. Harmittaa vain kun minulla on niin huono nimimuisti, että tässä on käynyt taaskin niin, että minua tervehtivät nimeltä henkilöt, joiden nimistä minulla ei ole harmainta aavistusta. Pitää yrittää elää sen kanssa :/
Orientaatioviikko on nyt ohi, ja sehän tarkoittaa sitä, että tästä lähtien voin itse päättää aikatauluni. Se on hyvä. En arvosta niin paljoa tuollaista tiukkaa aikataulua. Toisaalta opiskelut alkavat.
Tällaisia bileitä pidetään kuulemma muutaman kerran vuodessa. Ensi kerralla menen suoraan johonkin naamiaiskauppaan tai sitten armeijan ylijäämävarastoon.
Jossain välissä saapui viimeinenkin kämppis. Hänen nimensä on Anna ja hän on kova bilettämään. Toivottavasti ei vie pahoille teille :)
Eilinen illallinen oli vähän normaalia parempi. Ruoka tarjoiltiin pöytiin, ja alkupaloissakin olisi ollut aivan riittämiin syömistä. Säälittää vähän, kun melkein puolet ruoasta joudutaan heittämään hukkaan. Otin evääksi muutaman kääretortun. Sisällä tuoretta mansikkaa :)
Heti illallisen jälkeen alkoi Simpsons-putki. Ei voi kun nauttia kun tulee hyvää ohjelmaa :) Samalla piti alkaa vähän ottaa pohjia, että pystyisi kulkemaan pää pystyssä niiden vaatteiden kanssa. Jotkut tuntuivat tarvitsevan siihen vähän enemmänkin pohjia, kun aloittivat juomisen jo iltapäivällä. Kolme kaljaa toimi minulla aivan tarpeeksi hyvin.
Tapahtumapaikkana toimi jonkin paikallisen hotellin pubi. Tunnelma ja musiikki muuttivat sen täysveriseksi baariksi. Hinnoista sen verran, että lasillinen Shampanjaa maksoi 1,2 euroa. Pysyttelin silti oluessa. En odottanut bileiltä paljoa, mutta ne oli kyllä viikon parhaat bileet. Tuli tutustuttua taaskin niin moneen uuteen ihmiseen. Harmittaa vain kun minulla on niin huono nimimuisti, että tässä on käynyt taaskin niin, että minua tervehtivät nimeltä henkilöt, joiden nimistä minulla ei ole harmainta aavistusta. Pitää yrittää elää sen kanssa :/
Orientaatioviikko on nyt ohi, ja sehän tarkoittaa sitä, että tästä lähtien voin itse päättää aikatauluni. Se on hyvä. En arvosta niin paljoa tuollaista tiukkaa aikataulua. Toisaalta opiskelut alkavat.
17. helmikuuta 2005
Keikka
No nyt tuli käytyä keikalla. Täällä yliopistojen alueilla on baareja. Tämäkin keikka oli kampuksen keskellä sijaitsevassa baarissa nimeltä Bar on the Hill. Kolme rokahtavaa metallibändiä joista myös pidin. Tumma olut maksaa alle kaksi euroa aina, ainakin kyseisessä baarissa. Kilkennysta piti kyllä eilen pulittaa melkein neljä euroa (päälle 6 desilitraa).
Matkalla kotiin oli hyvä ottaa muutamia valokuvia eläimistä. Täällä on hämähäkinseittejä melkeinpä useampia jokaista neliömetriä kohti. Isoja sellaisia. Ja polulta ei tarvitse paljo poiketa, että saa kuvia, koska osa seiteistä on polkujen päällä ja osa aivan polun kyljessä.
Pari päivää sitten alkoi huomata sellaista, että välillä meinaa lipsahtaa suomea sekaan kun puhun. Ei tule enää kiinnitettyä niin paljoa huomiota siihen, että mitä kieltä puhuu kuin aluksi. Helppoja lauseita ei tarvitse kääntää tai mitään, mutta ainakin vielä tässä vaiheessa saa kyllä miettiä vähän väliä, että miten sanoisi asiansa.
Yliopistoon tullaan täällä ensin neljäksi vuodeksi. Eli näillä ei ole ammattikorkeakoulua, vaan suurin osa tulee opiskelemaan yliopistoon ja pieni osa jatkaa neljän vuoden jälkeen vielä kaksi vuotta, jolloin heillä on kasassa vähän samanlainen tutkinto, kuin minulla tulee olemaan. Vähän häiritsevää, kun kaikki ovat niin nuoria ja tulevat vieläpä valmistumaan nuorempina kuin minulla on ikää nyt.
Huomenna olisi jonkinlainen pukujuhla aiheena "When I grow up". Iltapäivällä pitäisi mennä kirppiksille katsomaan sopivaa asua. En oikein välitä kyllä tällaisesta, mutta kuulemma pitäisi olla hauskat bileet. Minun pitäisi kai pukeutua nörtiksi. Blah.
Matkalla kotiin oli hyvä ottaa muutamia valokuvia eläimistä. Täällä on hämähäkinseittejä melkeinpä useampia jokaista neliömetriä kohti. Isoja sellaisia. Ja polulta ei tarvitse paljo poiketa, että saa kuvia, koska osa seiteistä on polkujen päällä ja osa aivan polun kyljessä.
Pari päivää sitten alkoi huomata sellaista, että välillä meinaa lipsahtaa suomea sekaan kun puhun. Ei tule enää kiinnitettyä niin paljoa huomiota siihen, että mitä kieltä puhuu kuin aluksi. Helppoja lauseita ei tarvitse kääntää tai mitään, mutta ainakin vielä tässä vaiheessa saa kyllä miettiä vähän väliä, että miten sanoisi asiansa.
Yliopistoon tullaan täällä ensin neljäksi vuodeksi. Eli näillä ei ole ammattikorkeakoulua, vaan suurin osa tulee opiskelemaan yliopistoon ja pieni osa jatkaa neljän vuoden jälkeen vielä kaksi vuotta, jolloin heillä on kasassa vähän samanlainen tutkinto, kuin minulla tulee olemaan. Vähän häiritsevää, kun kaikki ovat niin nuoria ja tulevat vieläpä valmistumaan nuorempina kuin minulla on ikää nyt.
Huomenna olisi jonkinlainen pukujuhla aiheena "When I grow up". Iltapäivällä pitäisi mennä kirppiksille katsomaan sopivaa asua. En oikein välitä kyllä tällaisesta, mutta kuulemma pitäisi olla hauskat bileet. Minun pitäisi kai pukeutua nörtiksi. Blah.
Netti toimii!
ÄÄKKÖSET! \o/
Teettää paljon vaikeuksia tottua käyttämään näitä ääkkösiä kun on viikon käyttänyt vain aakkosia :)
Eilen oli päivällisen yhteydessä mahdollisuus liittyä erilaisiin kerhoihin. Täällähän ei ole kiltoja, vaan aktiviteettia järjestävät lähinnä nämä kampus-asuntolat. Täällä International Housessa olisi ollut jotain urheilukerhoa, bilekerhoa sun muuta. En liittynyt yhteenkään. Toivottavasti eivät potki pois siitä syystä :) Sopivasti sen jälkeen tulikin Simpsonit. Illalla mentiin Irkkupubiin, jonka alakerta vaikutti vähän irkkupubilta, mutta yläkerta oli yökerho. Ja yläkerran musiikki kuului suoraan alakertaan :) Matt (Jenkkikämppis) hehkutti, että seinällä oli mainos, jossa luvattiin ruokasettejä noin kuudella eurolla oluen kanssa, ja että irkkuruoka on parasta. Arvasin oikein kun epäilin, ettei niiden menu ole irkkuruoasta kuullutkaan :)
Yläkerrassa soi tällä kertaa vähän parempi musiikki. Seassa oli ainakin kaksi biisiä Suomestakin. Daruden Sandstorm ja joku Bomfunk MC:ssien kappale. Samat bändit ovat kai olleet täällä suosiossa jo vuosia. Mutta muista en ole kuullut täällä.
Jossain vaiheessa lähdettiin kavereiden kanssa kiertämään katuja, jos vaikka löytyisi muitakin paikkoja. Keskiviikko on täällä jonkinlainen bilepäivä. Asukoodi on täällä hyvin vapaa, mutta yksi rajoitus on. Sandaalit jalassa ei yleensä pääse sisään. Kiertely jäi siis katujen kiertelyyn.
Kun oli aika mennä takaisin, niin lähdettiin Rhiannonin ja Mattin kanssa katsomaan junaa, mutta sen lähtöön oli vielä aikaa. Käveltiin seuraavalle asemalle ja silloin tein varmaankin virheen. Näytin mallia kuinka laiturilta toiselle pääsee nopeammin, kuin kiertämällä 300 metriä rappuja. Välissä siis vain kaksi raidetta ja ei junia missään. No tämähän sattui olemaan näille kahdelle jotain aivan uutta ja mahtavaa. Huono merkki.
Seuraavaksi minut yllytettiin mukaan kulkemaan rataa pitkin seuraavalle asemalle. Tulos: Pari pientä haavaa aidasta, kun piti mennä piiloon junaa, housut täynnä takiaisia ja hävettää vähän, koska kyseinen tempaus soveltuu paremmin teini-ikäisille. Ratoja pitkin voi kävellä Suomessakin ilman pelkoa 600 euron sakoista ja putkasta.
Heräsin ennen puolta päivää, ja sitten käytiin hakemassa liput parille keikalle. Tunti sitten alkoi jokin Scavenger Hunt, mutta luulen sen olevan sellaista fuksitouhuilua erilaisilla rasteilla, ja olen kyllä jo siinä vaiheessa, että olen mieluummin rastinpitäjä kuin rasteja käyvä fuksi.
Illalla on luvassa toinen näistä keikoista. Ei noista esiintyjistä osaa sanoa, kun ovat paikallisia, enkä ole kuullut niiden musiikkia. Toivotaan parasta.
Malesiasta vielä sen verran unohdin kertoa, että lentoaseman Mäkissä huomasin pienen mustan leiman jokaisessa heidän kyltissään tai mainoksessaan. Se oli joku valtion islamilaisen kasvatuksen ministeriön hyväksymisleima. Siinä vaiheessa oli myöhäistä etsiä kyseistä leimaa jokaisesta mainoksesta, mutta näköjään kontrolli toimii :)
Teettää paljon vaikeuksia tottua käyttämään näitä ääkkösiä kun on viikon käyttänyt vain aakkosia :)
Eilen oli päivällisen yhteydessä mahdollisuus liittyä erilaisiin kerhoihin. Täällähän ei ole kiltoja, vaan aktiviteettia järjestävät lähinnä nämä kampus-asuntolat. Täällä International Housessa olisi ollut jotain urheilukerhoa, bilekerhoa sun muuta. En liittynyt yhteenkään. Toivottavasti eivät potki pois siitä syystä :) Sopivasti sen jälkeen tulikin Simpsonit. Illalla mentiin Irkkupubiin, jonka alakerta vaikutti vähän irkkupubilta, mutta yläkerta oli yökerho. Ja yläkerran musiikki kuului suoraan alakertaan :) Matt (Jenkkikämppis) hehkutti, että seinällä oli mainos, jossa luvattiin ruokasettejä noin kuudella eurolla oluen kanssa, ja että irkkuruoka on parasta. Arvasin oikein kun epäilin, ettei niiden menu ole irkkuruoasta kuullutkaan :)
Yläkerrassa soi tällä kertaa vähän parempi musiikki. Seassa oli ainakin kaksi biisiä Suomestakin. Daruden Sandstorm ja joku Bomfunk MC:ssien kappale. Samat bändit ovat kai olleet täällä suosiossa jo vuosia. Mutta muista en ole kuullut täällä.
Jossain vaiheessa lähdettiin kavereiden kanssa kiertämään katuja, jos vaikka löytyisi muitakin paikkoja. Keskiviikko on täällä jonkinlainen bilepäivä. Asukoodi on täällä hyvin vapaa, mutta yksi rajoitus on. Sandaalit jalassa ei yleensä pääse sisään. Kiertely jäi siis katujen kiertelyyn.
Kun oli aika mennä takaisin, niin lähdettiin Rhiannonin ja Mattin kanssa katsomaan junaa, mutta sen lähtöön oli vielä aikaa. Käveltiin seuraavalle asemalle ja silloin tein varmaankin virheen. Näytin mallia kuinka laiturilta toiselle pääsee nopeammin, kuin kiertämällä 300 metriä rappuja. Välissä siis vain kaksi raidetta ja ei junia missään. No tämähän sattui olemaan näille kahdelle jotain aivan uutta ja mahtavaa. Huono merkki.
Seuraavaksi minut yllytettiin mukaan kulkemaan rataa pitkin seuraavalle asemalle. Tulos: Pari pientä haavaa aidasta, kun piti mennä piiloon junaa, housut täynnä takiaisia ja hävettää vähän, koska kyseinen tempaus soveltuu paremmin teini-ikäisille. Ratoja pitkin voi kävellä Suomessakin ilman pelkoa 600 euron sakoista ja putkasta.
Heräsin ennen puolta päivää, ja sitten käytiin hakemassa liput parille keikalle. Tunti sitten alkoi jokin Scavenger Hunt, mutta luulen sen olevan sellaista fuksitouhuilua erilaisilla rasteilla, ja olen kyllä jo siinä vaiheessa, että olen mieluummin rastinpitäjä kuin rasteja käyvä fuksi.
Illalla on luvassa toinen näistä keikoista. Ei noista esiintyjistä osaa sanoa, kun ovat paikallisia, enkä ole kuullut niiden musiikkia. Toivotaan parasta.
Malesiasta vielä sen verran unohdin kertoa, että lentoaseman Mäkissä huomasin pienen mustan leiman jokaisessa heidän kyltissään tai mainoksessaan. Se oli joku valtion islamilaisen kasvatuksen ministeriön hyväksymisleima. Siinä vaiheessa oli myöhäistä etsiä kyseistä leimaa jokaisesta mainoksesta, mutta näköjään kontrolli toimii :)
16. helmikuuta 2005
Australia
Harmittaa, etten ole paassyt nettiin aiemmin, koska olen ollut hyvin kiireinen, eika minulla ole viela nettia omassa kampassa. Mutta tosi paljon on kaikkea kivaa tapahtunut ja yritan ainakin osan kerrata tassa.
Kuala Lumpurin kansainvalisella lentokentalla vietin siis aikaa iltaseiskasta aamukuuteen. Lahinna istuin ja katselin ohi kulkevia ihmisia. En uskaltanut nukahtaa, koska olin yksin ja check-in aukesi vasta aamukolmelta, joten tavaraakin oli vahan liikaa vahdittavaksi nukuksista. Onneksi oli mp3-soitin ainakin puoliksi taynna hyvaa musiikkia. Ja koska olin toinen tai kolmas asiakas check-inissa ja ensimmainen joka tajusi pyytaa hyvaa paikkaa, niin paasin ikkunapaikalle ensimmaiseen riviin, missa on siis kivasti tilaa.
Lentokone oli Boeing 777, ja varmaankin ensimmaisia valmistettuja. Sisustuksessa lahinna puuta, nahkaa ja kangasta. Ei kovin paljoa muovia. Piti epamaaraisia aania silloin talloin ja ainakin matkustamon laitteista moni tuntui olevan rikki. Vaikutti siis hieman epamaaraiselta koneelta, mutta kai niiden ilmassa pitaisi pysya. Kahdeksan tunnin lento melkein 12 tunnin odottelun jalkeen menikin hyvin nopeasti. Varsinkin kun tuli muutama tunti nukuttuakin. Australia naytti todella jannalta ilmasta. Punaista autiomaata ja valilla jattimaisia peltoja silmankantamattomiin.
Tiesin, etta Australialaiset olisivat ystavallisia, mutta jo tullissa yllatyin siita, etta he olivat ystavallisempia kuin osasin kuvitella :) Parhaiten se nakyy siita, etta kohteliaisuuksia heitellaan kenelle sattuu minka ehtivat. Ja kohteliaisuus ei jaa vain sanoihin vaan nakyy myos teoissa. Itsensa tuntee melko epakohteliaaksi naiden keskella :)
Kun perjantaina saavuin Sydneyyn, jatkoin sielta junalla Newcastleen, ja se oli ehka reissun ikavin vaihe. Lahes 36 tunnin valveillaolon jalkeen paasin nauttimaan junasta, jossa kahden tunnin automatka muuttuu neljan tunnin junamatkaksi, myohastymisiin ja epavarmuuteen perille paasysta. Junaliikenne on ainakin taalla suunnalla pelkka vitsi. Junat ovat lahes aina myohassa ja joskus ne eivat liiku ollenkaan. Joskus ne jaavat matkalle.
Perilla Newcastlessa iltakymmenelta odottikin autuus. Minua oli vastassa 10 vuotta sitten Lieksassa vaihdossa ollut Lousie, joka oli kuulemma joskus ainakin nahnyt minut, mina en muista nahneeni hanta, ja hanen miehensa Shannon. Suihkun ja pienen purtavan jalkeen Suureen pehmeaan ihanan viileaan sankyyn. Nukuin hyvin :)
Louise ja Shannon asuvat takalaisittain keskikokoisessa talossa, mutta suomalaisen silmin suuressa lukaalissa. Ainakin kun heita on vain kaksi. Jaakaappiin mahtuisi kolme aikuista ihmista, pari olohuonetta, kaksi kylpyhuonetta, kolme normaalia huonetta ja kaksi ihmista seka pieni koira. No siina missa talossa oli tilaa, niin pihamaa olikin jo melko pieni. Asuminen eroaa Suomesta lahinna siten, ettei kerrostaloja ole oikein missaan, kaikki asuvat omakotitaloissa.
Newcastle on siita janna paikka ettei taalla ole korkeita rakennuksia edes keskustassa. Kuulemma haluavat pitaa huolta siita, etta kirkko on korkein rakennus. Takalainen kuvasi asennetta silla lailla, etta Newcastle on suuri kaupunki, joka haluaa nayttaa pikkukaupungilta. Ja osui siina oikeaan.
Lauantai vietettiin ajelemalla kaupunkia ympariinsa ja samalla tarkistettiin kolme tarkeinta rantaa. Ranta on aika huono nimitys, silla siita tulee mieleen suomen rannat. Taalla rannalla tarkoitetaan ainakin kilometrin pituista ja sata metria leveaa hiekka-rantaa. Uiminen on tosin vahan hankalampaa, koska aallot ovat niin jumalattoman suuria, etta jos ei halua loytaa itseaan rannalta aallon jaljilta, kannattaa sukeltaa sen ali. Kay tyosta, kun koko ajan joutuu sukeltaa. Tosin kuulemma valilla ne aallot ovat pienempiakin. Se, etta aallot ovat niin suuria ei tarkoita, etta ne olisivat suuria merella, vaan koska kyseessa on hyvin matala ranta niin ne pakkautuvat suuriksi vasta pari sataa metria ennen rantaa.
Talla hetkella minulla on kasitys, etta paikalliset ovat keskimaarin herkempia auringolle kuin mina. Kirotkoon brittivertansa. Kerkesin tosin saada jo paanahkani punaiseksi kerran, joten nyt olen pidempia ulkotapahtumia varten laittanut sinne vahan rasvaa.
Lauantaina kaytiin sitten samalla sellaisessa puistossa, missa oli koaloja ja kenguruja. Pienia sellaisia tosin. Koalat eivat juuri liikkuneet, mutta kengurut olivat hyvinkin ketteria kalliojyrkanteilla.
Sunnuntaina oli vuorossa. Louisen siskon syntymapaivat Sydneyssa Harbour Bridgen vieressa. Se silta on tajuttoman suuri. Oopperatalokin tuli nahtya, koska se on ihan sen sillan vieressa. Eli sen sillan vieressa oli jonkinlainen vanha huvipuisto ja sen laidalla jonkin Sydneylaisen rygby-joukkueen kauden avajaisbileet, ja koska Louisen sisko on sen joukkueen suuri kannattaja, niin han oli kutsunut kaikki synttarivieraat niihin bileisiin. Oli vahan outoa olla bileissa, jossa isot miehet melkein kyynelehtivat, koska saivat nimikirjoituksen joltain pelaajalta :)
Maanantain suuntasin viimein kampukselle. Oli vaikea lahtea, koska Louise ja Shannon pitivat minusta niin hyvaa huolta, mutta pitihan ne tulevat kamppiksetkin nahda. Paikan paalla toimiston tati huusi "Hi Ollie!!!" melkein samalla hetkella, kun avasin oven. Ei suostunut paljastamaan, miten ihmeessa tiesi minut jo nimelta. Olen kylla ainut mulipaa siella :)
Huone oli odotettua suurempi, ja patjakin on oikein hyva runkopatja. Paasin viiden hengen soluun, jonne oli minua ennen tulleet vain Clea, joka on tytto ja Australiasta, seka Matt jenkeista Wisconsinista. Heti kun sain kamani purettua Clea vei minut kolmen muun tyton kanssa paikalliselle ostarille. Mista tarttuikin iso laatikko olutta mukaan hintaan 60 senttia per tolkki. Ei siis mitaan tarjoustavaraa viela, mutta melko halpaa silti.
Ostarin jalkeen kavin katsomassa yliopistolla jonkinlaista orientaatiojuttua, mutta se oli yhta tylsaa kuin omassakin koulussa ollut vastaava juttu. Jatkoin 10 minuutin ihmettelyn jalkeen urheilukentalle, missa oli kaikenlaisia pienia peleja. Tunsin itseni jalleen fuksiksi. Ei nain. Suihkun jalkeen pienta grillailua pihalla, pohjien ottoa ja lopuksi ohjattuun baareiluun. Baarin nimi oli Customs ja se oli nimensa mukaisesti vanhassa tullitalossa. Olut maksoi hieman alle kaksi euroa. Ja poikkeuksena Suomeen, taalla lahes kaikki oluet maksaa sen saman. Eli voi valita noin seitsemasta oluesta mieleistansa samalla hinnalla. Musiikki on ollut aika huonoa niissa paikoissa, missa olen tahan mennessa ollut. Kovin monessa en tosin viela ole ollut...
Illan kruunasi se kun menin Rhiannonin (tytto, outoja nimia taalla :) kanssa baarin jalkeen uimaan laheiselle rannalle. Taivas oli pimea, taynna tahtia. Horisontissa nakyi valoja satamaan paasya odottavista laivoista. Majakka hohti kilometrin paassa. Ranta oli aivan tyhja. Aallot lievia. Ja lampotila oli juuri sopiva. Aika mahtavaa.
Eilen tuli neljaskin asukas kamppaan ja han on tytto Kanadasta. En muista nimea - normaalia minulle. Viides asukas on kuulemma joku Anna Australiasta. Ilmeisesti melko sosiaalinen ihminen, kun kaikki tuntuvat tietavan hanet. Eli olen sitten niinkuin ainoa siina kampassa, jonka aidinkieli ei ole englanti :)
Odotin, etta vaihto-oppilaina olisi taalla paljon norjalaisia, mutta lahinna taalla on jenkkeja ja kanadalaisia ja sitten yksittaisia ihmisia mista sattuu. 25 kansalaisuutta. Vain muutama aasialainen. Hyvannakoisia naisia riittamiin.
Tanaan herasin kympilta. Soin vahan aamupalaa, pesin pyykkia ja katsoin huonoa ohjelmaa telkusta.
Keskimaarin taalla tulee paljon parempaa ohjelmaa kuin Suomessa, ja ilmaiskanavilta. Tiistaina alkaen seiskalta kolme tai nelja simpsonia perakkain, joista ainakin yksi on uusi jakso, ja kuten suomessa, O.C. niiden jalkeen :) Lauantaina taisi tulla jo iltakuudelta MIB 2 jne. Mainoksia vaan on tosi paljon: Simpsonit kestavat taalla 30 min, eli 5 minuuttia pidempaan kuin suomessa, johtuen mainoskatkoista. Ja mainokset ovat vielapa huonompia kuin suomessa. Eniten mainostetaan lainoja ja pitkia maksuaikoja. Esim. jos siirtaa asuntolainansa jollekkin pankille niin saa ilmaisen loman jossain ulkomailla ja noin 7 senttia alennusta bensan hinnasta. Sangyn ostaja saa korotonta maksuaikaa kaksi vuotta. Eivat taida lainanottajat tajuta, etta kuka sen loman maksaa loppujen lopuksi :)
Kampus hyvin suuri metsa, jolle on ikaan kuin ripoteltu pienia rakennuksia sinne tanne puiden suojaan. Epamaaraisia polkuja kulkee sinne tanne ja polkujen varret ovat taynna noin neliometrin suuruisia hamahakinseitteja. Eilen matkalla kampuksen keskella sijaisevaan baariin. Nain ensimmaista kertaa vahan suuremman hamahakin. Jalkoineen noin 10 senttia. Se leijui ilmassa keskella polkua noin 30 sentin paassa paani ylapuolella. Tytot vahan saikahtivat :) Kuulemma isot hamahakit eivat kuitenkaan ole myrkyllisia. Aamulla vessasta loytyi torakka. Raukka oli jaanyt selalleen, eika onnistunut kaantaman itseaan oikein pain. Annoin olla. Kanadalaisvahvistus vahan empii, etta onkohan tullut oikeaan paikkaan, kun menee pieneen paniikkiin aina kun nakyy otokka. Mutta toisaalta sama homma on Clealla, joka on sentaan asunut taalla ikansa.
Illalla taas baariin, mutta jotain muutakin voisi viela kai odotellassa kehitella. Saisinpa kuvat pian nettiin.
Kuala Lumpurin kansainvalisella lentokentalla vietin siis aikaa iltaseiskasta aamukuuteen. Lahinna istuin ja katselin ohi kulkevia ihmisia. En uskaltanut nukahtaa, koska olin yksin ja check-in aukesi vasta aamukolmelta, joten tavaraakin oli vahan liikaa vahdittavaksi nukuksista. Onneksi oli mp3-soitin ainakin puoliksi taynna hyvaa musiikkia. Ja koska olin toinen tai kolmas asiakas check-inissa ja ensimmainen joka tajusi pyytaa hyvaa paikkaa, niin paasin ikkunapaikalle ensimmaiseen riviin, missa on siis kivasti tilaa.
Lentokone oli Boeing 777, ja varmaankin ensimmaisia valmistettuja. Sisustuksessa lahinna puuta, nahkaa ja kangasta. Ei kovin paljoa muovia. Piti epamaaraisia aania silloin talloin ja ainakin matkustamon laitteista moni tuntui olevan rikki. Vaikutti siis hieman epamaaraiselta koneelta, mutta kai niiden ilmassa pitaisi pysya. Kahdeksan tunnin lento melkein 12 tunnin odottelun jalkeen menikin hyvin nopeasti. Varsinkin kun tuli muutama tunti nukuttuakin. Australia naytti todella jannalta ilmasta. Punaista autiomaata ja valilla jattimaisia peltoja silmankantamattomiin.
Tiesin, etta Australialaiset olisivat ystavallisia, mutta jo tullissa yllatyin siita, etta he olivat ystavallisempia kuin osasin kuvitella :) Parhaiten se nakyy siita, etta kohteliaisuuksia heitellaan kenelle sattuu minka ehtivat. Ja kohteliaisuus ei jaa vain sanoihin vaan nakyy myos teoissa. Itsensa tuntee melko epakohteliaaksi naiden keskella :)
Kun perjantaina saavuin Sydneyyn, jatkoin sielta junalla Newcastleen, ja se oli ehka reissun ikavin vaihe. Lahes 36 tunnin valveillaolon jalkeen paasin nauttimaan junasta, jossa kahden tunnin automatka muuttuu neljan tunnin junamatkaksi, myohastymisiin ja epavarmuuteen perille paasysta. Junaliikenne on ainakin taalla suunnalla pelkka vitsi. Junat ovat lahes aina myohassa ja joskus ne eivat liiku ollenkaan. Joskus ne jaavat matkalle.
Perilla Newcastlessa iltakymmenelta odottikin autuus. Minua oli vastassa 10 vuotta sitten Lieksassa vaihdossa ollut Lousie, joka oli kuulemma joskus ainakin nahnyt minut, mina en muista nahneeni hanta, ja hanen miehensa Shannon. Suihkun ja pienen purtavan jalkeen Suureen pehmeaan ihanan viileaan sankyyn. Nukuin hyvin :)
Louise ja Shannon asuvat takalaisittain keskikokoisessa talossa, mutta suomalaisen silmin suuressa lukaalissa. Ainakin kun heita on vain kaksi. Jaakaappiin mahtuisi kolme aikuista ihmista, pari olohuonetta, kaksi kylpyhuonetta, kolme normaalia huonetta ja kaksi ihmista seka pieni koira. No siina missa talossa oli tilaa, niin pihamaa olikin jo melko pieni. Asuminen eroaa Suomesta lahinna siten, ettei kerrostaloja ole oikein missaan, kaikki asuvat omakotitaloissa.
Newcastle on siita janna paikka ettei taalla ole korkeita rakennuksia edes keskustassa. Kuulemma haluavat pitaa huolta siita, etta kirkko on korkein rakennus. Takalainen kuvasi asennetta silla lailla, etta Newcastle on suuri kaupunki, joka haluaa nayttaa pikkukaupungilta. Ja osui siina oikeaan.
Lauantai vietettiin ajelemalla kaupunkia ympariinsa ja samalla tarkistettiin kolme tarkeinta rantaa. Ranta on aika huono nimitys, silla siita tulee mieleen suomen rannat. Taalla rannalla tarkoitetaan ainakin kilometrin pituista ja sata metria leveaa hiekka-rantaa. Uiminen on tosin vahan hankalampaa, koska aallot ovat niin jumalattoman suuria, etta jos ei halua loytaa itseaan rannalta aallon jaljilta, kannattaa sukeltaa sen ali. Kay tyosta, kun koko ajan joutuu sukeltaa. Tosin kuulemma valilla ne aallot ovat pienempiakin. Se, etta aallot ovat niin suuria ei tarkoita, etta ne olisivat suuria merella, vaan koska kyseessa on hyvin matala ranta niin ne pakkautuvat suuriksi vasta pari sataa metria ennen rantaa.
Talla hetkella minulla on kasitys, etta paikalliset ovat keskimaarin herkempia auringolle kuin mina. Kirotkoon brittivertansa. Kerkesin tosin saada jo paanahkani punaiseksi kerran, joten nyt olen pidempia ulkotapahtumia varten laittanut sinne vahan rasvaa.
Lauantaina kaytiin sitten samalla sellaisessa puistossa, missa oli koaloja ja kenguruja. Pienia sellaisia tosin. Koalat eivat juuri liikkuneet, mutta kengurut olivat hyvinkin ketteria kalliojyrkanteilla.
Sunnuntaina oli vuorossa. Louisen siskon syntymapaivat Sydneyssa Harbour Bridgen vieressa. Se silta on tajuttoman suuri. Oopperatalokin tuli nahtya, koska se on ihan sen sillan vieressa. Eli sen sillan vieressa oli jonkinlainen vanha huvipuisto ja sen laidalla jonkin Sydneylaisen rygby-joukkueen kauden avajaisbileet, ja koska Louisen sisko on sen joukkueen suuri kannattaja, niin han oli kutsunut kaikki synttarivieraat niihin bileisiin. Oli vahan outoa olla bileissa, jossa isot miehet melkein kyynelehtivat, koska saivat nimikirjoituksen joltain pelaajalta :)
Maanantain suuntasin viimein kampukselle. Oli vaikea lahtea, koska Louise ja Shannon pitivat minusta niin hyvaa huolta, mutta pitihan ne tulevat kamppiksetkin nahda. Paikan paalla toimiston tati huusi "Hi Ollie!!!" melkein samalla hetkella, kun avasin oven. Ei suostunut paljastamaan, miten ihmeessa tiesi minut jo nimelta. Olen kylla ainut mulipaa siella :)
Huone oli odotettua suurempi, ja patjakin on oikein hyva runkopatja. Paasin viiden hengen soluun, jonne oli minua ennen tulleet vain Clea, joka on tytto ja Australiasta, seka Matt jenkeista Wisconsinista. Heti kun sain kamani purettua Clea vei minut kolmen muun tyton kanssa paikalliselle ostarille. Mista tarttuikin iso laatikko olutta mukaan hintaan 60 senttia per tolkki. Ei siis mitaan tarjoustavaraa viela, mutta melko halpaa silti.
Ostarin jalkeen kavin katsomassa yliopistolla jonkinlaista orientaatiojuttua, mutta se oli yhta tylsaa kuin omassakin koulussa ollut vastaava juttu. Jatkoin 10 minuutin ihmettelyn jalkeen urheilukentalle, missa oli kaikenlaisia pienia peleja. Tunsin itseni jalleen fuksiksi. Ei nain. Suihkun jalkeen pienta grillailua pihalla, pohjien ottoa ja lopuksi ohjattuun baareiluun. Baarin nimi oli Customs ja se oli nimensa mukaisesti vanhassa tullitalossa. Olut maksoi hieman alle kaksi euroa. Ja poikkeuksena Suomeen, taalla lahes kaikki oluet maksaa sen saman. Eli voi valita noin seitsemasta oluesta mieleistansa samalla hinnalla. Musiikki on ollut aika huonoa niissa paikoissa, missa olen tahan mennessa ollut. Kovin monessa en tosin viela ole ollut...
Illan kruunasi se kun menin Rhiannonin (tytto, outoja nimia taalla :) kanssa baarin jalkeen uimaan laheiselle rannalle. Taivas oli pimea, taynna tahtia. Horisontissa nakyi valoja satamaan paasya odottavista laivoista. Majakka hohti kilometrin paassa. Ranta oli aivan tyhja. Aallot lievia. Ja lampotila oli juuri sopiva. Aika mahtavaa.
Eilen tuli neljaskin asukas kamppaan ja han on tytto Kanadasta. En muista nimea - normaalia minulle. Viides asukas on kuulemma joku Anna Australiasta. Ilmeisesti melko sosiaalinen ihminen, kun kaikki tuntuvat tietavan hanet. Eli olen sitten niinkuin ainoa siina kampassa, jonka aidinkieli ei ole englanti :)
Odotin, etta vaihto-oppilaina olisi taalla paljon norjalaisia, mutta lahinna taalla on jenkkeja ja kanadalaisia ja sitten yksittaisia ihmisia mista sattuu. 25 kansalaisuutta. Vain muutama aasialainen. Hyvannakoisia naisia riittamiin.
Tanaan herasin kympilta. Soin vahan aamupalaa, pesin pyykkia ja katsoin huonoa ohjelmaa telkusta.
Keskimaarin taalla tulee paljon parempaa ohjelmaa kuin Suomessa, ja ilmaiskanavilta. Tiistaina alkaen seiskalta kolme tai nelja simpsonia perakkain, joista ainakin yksi on uusi jakso, ja kuten suomessa, O.C. niiden jalkeen :) Lauantaina taisi tulla jo iltakuudelta MIB 2 jne. Mainoksia vaan on tosi paljon: Simpsonit kestavat taalla 30 min, eli 5 minuuttia pidempaan kuin suomessa, johtuen mainoskatkoista. Ja mainokset ovat vielapa huonompia kuin suomessa. Eniten mainostetaan lainoja ja pitkia maksuaikoja. Esim. jos siirtaa asuntolainansa jollekkin pankille niin saa ilmaisen loman jossain ulkomailla ja noin 7 senttia alennusta bensan hinnasta. Sangyn ostaja saa korotonta maksuaikaa kaksi vuotta. Eivat taida lainanottajat tajuta, etta kuka sen loman maksaa loppujen lopuksi :)
Kampus hyvin suuri metsa, jolle on ikaan kuin ripoteltu pienia rakennuksia sinne tanne puiden suojaan. Epamaaraisia polkuja kulkee sinne tanne ja polkujen varret ovat taynna noin neliometrin suuruisia hamahakinseitteja. Eilen matkalla kampuksen keskella sijaisevaan baariin. Nain ensimmaista kertaa vahan suuremman hamahakin. Jalkoineen noin 10 senttia. Se leijui ilmassa keskella polkua noin 30 sentin paassa paani ylapuolella. Tytot vahan saikahtivat :) Kuulemma isot hamahakit eivat kuitenkaan ole myrkyllisia. Aamulla vessasta loytyi torakka. Raukka oli jaanyt selalleen, eika onnistunut kaantaman itseaan oikein pain. Annoin olla. Kanadalaisvahvistus vahan empii, etta onkohan tullut oikeaan paikkaan, kun menee pieneen paniikkiin aina kun nakyy otokka. Mutta toisaalta sama homma on Clealla, joka on sentaan asunut taalla ikansa.
Illalla taas baariin, mutta jotain muutakin voisi viela kai odotellassa kehitella. Saisinpa kuvat pian nettiin.
10. helmikuuta 2005
Lentokentta odottaa
Aiemmin unohtui sanoa, etta tyovoima on taalla halpaa. 30 nelion kultasepanliikkeessa tuossa vieressa on 10 myyjaa. Poliisin loytaa melkein aina 50 metrin sateelta ja jokaisessa rakennuksessa on vartija tai kaksi ympari vuorokauden. Tassa 15 koneen nettipisteessa on ainakin kolme tyontekijaa. Pudonneita lehtia on vara kasata melkein lehti kerrallaan nostellen. Olen kylla yhden puhaltajankin nahnyt, mutta yleensa katuja puhdistetaan luudilla.
Helteeseen on myos hankala tottua: Pitaisi olla juomaa koko ajan melkein kadessa, etta se tyydyttaisi nestehukan. Sekin saattaisi tietty auttaa, etta kayttaisi shortseja farkkujen sijaan. Mutta en halua nayttaa turistilta :) Olen siina ilmeisesti onnistunut, kun joku tytto halusi kanssani kuvaan ostarilla ja minun piti hanelle erikseen sanoa, etta hanen on parempi puhua englantia, jos haluaa minun ymmartavan :) Muuallakin palvelu aloitetaan yleensa aina jollain muulla kielella kuin englannilla.
Tee ei ole maistunut varmaan koskaan paremmalta kuin se maistui siella ostarilla sinne menon jalkeen. Kyseessa olikin reilu varmaan puolen litran annos normaalia teeta, joka oli taynna jaahiletta :) Kadulla kun syo niin limppari toimitetaan lampimana lasin kanssa, joka on taynna jaita. Siita tulee kohtuu viileaa ainakin osaksi aikaa, mutta aina jaa silti jano ja lasinpohjalle jaavista jaapaloista on turha uneksia.
Ostarilla pistaa silmaan ensimmaiseksi se, ettei juuri kellaan ole muovikasseja. Siella oli kevyesti kymmenen tuhatta ihmista, mutta nain vain kaksi muovipussia, tosin en tietty aivan koko aikaa kytannyt niita :) Joillakin ihmisilla oli kassit, mutta roimalla enemmistolla ei ollut mitaan kantovalinetta. Olisiko kaupat siella sitten liian kalliita suurelle enemmistolle; ne ovat kalliita minullekin.
Kohta pitaisikin matkata lentokentalle odottelemaan 11,5 tunnin kuluttua lahtevaa lentokonetta. Konematka kestaa 8 tuntia ja sitten pitaa viela jatkaa bussilla kolme tuntia. Eli suihkuun on enaa hieman reilut 24 tuntia :) En malta odottaa maisemanvaihdosta.
Helteeseen on myos hankala tottua: Pitaisi olla juomaa koko ajan melkein kadessa, etta se tyydyttaisi nestehukan. Sekin saattaisi tietty auttaa, etta kayttaisi shortseja farkkujen sijaan. Mutta en halua nayttaa turistilta :) Olen siina ilmeisesti onnistunut, kun joku tytto halusi kanssani kuvaan ostarilla ja minun piti hanelle erikseen sanoa, etta hanen on parempi puhua englantia, jos haluaa minun ymmartavan :) Muuallakin palvelu aloitetaan yleensa aina jollain muulla kielella kuin englannilla.
Tee ei ole maistunut varmaan koskaan paremmalta kuin se maistui siella ostarilla sinne menon jalkeen. Kyseessa olikin reilu varmaan puolen litran annos normaalia teeta, joka oli taynna jaahiletta :) Kadulla kun syo niin limppari toimitetaan lampimana lasin kanssa, joka on taynna jaita. Siita tulee kohtuu viileaa ainakin osaksi aikaa, mutta aina jaa silti jano ja lasinpohjalle jaavista jaapaloista on turha uneksia.
Ostarilla pistaa silmaan ensimmaiseksi se, ettei juuri kellaan ole muovikasseja. Siella oli kevyesti kymmenen tuhatta ihmista, mutta nain vain kaksi muovipussia, tosin en tietty aivan koko aikaa kytannyt niita :) Joillakin ihmisilla oli kassit, mutta roimalla enemmistolla ei ollut mitaan kantovalinetta. Olisiko kaupat siella sitten liian kalliita suurelle enemmistolle; ne ovat kalliita minullekin.
Kohta pitaisikin matkata lentokentalle odottelemaan 11,5 tunnin kuluttua lahtevaa lentokonetta. Konematka kestaa 8 tuntia ja sitten pitaa viela jatkaa bussilla kolme tuntia. Eli suihkuun on enaa hieman reilut 24 tuntia :) En malta odottaa maisemanvaihdosta.
Viimeinen paiva Malesiassa
Kavin viela eilen illalla pyorimassa kiinalaiskortteleita lapi, muttei siella nakynyt mitaan erikoista. Taino porukkaa oli kylla paljon ja turistejakin vilisi, mutta ei sen kummempaa. Helsingin Sanomissa sanottiin etta juhlinta alkaisi puolen yon jalkeen. En malttanut valvoa niin myohaan :) Sekin epailyttaa, etta herasin jo toissa yona ilotulitukseen. Missasinkohan bileet vuorokaudella?
Yo oli ennakko-odotusten vastaisesti taaskin huono. Ennen kiinalaiskortteleihin menemista makasin vahan sangylla ja meinasin vakisinkin nukahtaa siihen. Kun sitten olin pakottanut itteni pienelle lenkille ja kaynyt suihkussakin sen paatteeksi, en saanut unta niin millaan ennen kolmea aamuyolla. Sitten nukuttikin jo ihan hyvin. Kannykka oli soinut seitseman minuuttia kun herasin sen aaneen.
Sitten suihku ja nopeahko pakkaaminen. Toivottavasti en unohtanut mitaan... Piti kirjautua ulos hotellista. Koneeni lahtee vasta 19 tunnin paasta. Onneksi sain jatettya rinkan paivaksi viela hotelliin. Mutta vahan kaivelee, etten todennakoisesti paase suihkuun ennen perjantai-iltaa. Pitaa yrittaa valttaa hikilenkkeja tanaan.
Alkaa olla muutenkin jo sellainen olo, etta kaikki mielenkiintoinen on jo nahty. Tai siis minulla on varmaan jonkinlainen nahtavyysahky. Periaatteessa mielenkiintoisia paikkoja olisi kai viela riittamiin, mutta enaa ei vain jaksa kiinnostua mistaan. Syyna voi tietty olla sekin, etta lahto lahenee ja kaikkea ei voi oikein enaa tehda. Mielessa pyorii enemman jo seuraava matkakohde.
Yo oli ennakko-odotusten vastaisesti taaskin huono. Ennen kiinalaiskortteleihin menemista makasin vahan sangylla ja meinasin vakisinkin nukahtaa siihen. Kun sitten olin pakottanut itteni pienelle lenkille ja kaynyt suihkussakin sen paatteeksi, en saanut unta niin millaan ennen kolmea aamuyolla. Sitten nukuttikin jo ihan hyvin. Kannykka oli soinut seitseman minuuttia kun herasin sen aaneen.
Sitten suihku ja nopeahko pakkaaminen. Toivottavasti en unohtanut mitaan... Piti kirjautua ulos hotellista. Koneeni lahtee vasta 19 tunnin paasta. Onneksi sain jatettya rinkan paivaksi viela hotelliin. Mutta vahan kaivelee, etten todennakoisesti paase suihkuun ennen perjantai-iltaa. Pitaa yrittaa valttaa hikilenkkeja tanaan.
Alkaa olla muutenkin jo sellainen olo, etta kaikki mielenkiintoinen on jo nahty. Tai siis minulla on varmaan jonkinlainen nahtavyysahky. Periaatteessa mielenkiintoisia paikkoja olisi kai viela riittamiin, mutta enaa ei vain jaksa kiinnostua mistaan. Syyna voi tietty olla sekin, etta lahto lahenee ja kaikkea ei voi oikein enaa tehda. Mielessa pyorii enemman jo seuraava matkakohde.
9. helmikuuta 2005
Seikkailua
Nyt oli hyva reissu. Minullahan ei ole karttaa taalla niin lahdin ulkomuistista sitten etsimaan sita Chinatownia. Ei se nyt ainakaan paivalla tehnyt kauheaa vaikutusta. Oli lahinna sellainen ostoskuja. Tyylikkaampi kuin Mustamaen tori Tallinnassa, mutta muuten sama meno. Pidan enemman tasta Pikku Intiasta. No kun paassyt sen noin kilometrin mittaisen ostoskadun paahan, niin ajattelin kayda viela katsomassa sen sulttaanin kampan, jonka piti olla melkein matkan varrella hotellille. En loytanyt sita :/ Tai jos se oli se yksi paikka mika naytti vahan sellaiselta, niin ei tehnyt vaikutusta. Sen sijaan olin vahan hakusessa suunnista ja tein noin kahden tunnin mittaisen lenkin, mista voi paatella, etta olen ollut aika harhateilla kun siihen mennessa reissu oli kestanyt ehka vartin ja suuntana oli koti :)
Puolen tunnin kavelyn jalkeen olin aika hukassa suunnasta, kun olin niin alhaalla ettei edes pilvenpiirtajien huiput nakyneet, paitsi muutaman joita en tunnistanut. Siina vaiheessa viereen sattui mielenkiintoinen rakennus, mika paljastui kansallismuseoksi tai vastaavaksi. Se oli pienen maen paalla, eli oikein hyva paikka tiirailla tutumpia pilvenpiirtajia. Ei nakynyt. Lahdin kiertamaan museon toiselle puolella, mutta sita kautta ei paassyt sinne, vaan tie johdatteli kaupunginpuistoon. Siella oli komea lampi ja leppoisa tunnelma, kun joka puolella nakyi vaan metsaa. Mutta ennen kaikkea siella oli tie, joka vei korkeammalle :)
Huipulta loytyi Malesian avaruuskeskus :P Mutta ennen kaikkea horisontista siinsi KL Tower, mika on jo parin kilsan paassa hotelliani. Matkalla alas loytyi lisaa kivaa, nimittain Malesian kansallismoskeija. Valitettavasti ainakaan tanaan sinne ei saanut turistit menna, mutta sai sielta pihaltakin jotain kuvia. Kun paatin jatkaa matkaa, menin vahan hiljaisempaa reittia pois ja huomasin vahan oikaistuani kiiltavan lattian kautta edessani kenkia. Katsoin taakse ja kaikki muut olivat avojaloin. Pahin loukkaus muslimia kohtaan on heittaa hanta kengalla. Kengat on kai jonkin epapuhtauden symboli tai jotain. Sen sijaan, etta olisin jaanyt ihmettelemaan heidan reaktioitaan kansallismoskeijan tallomiseen kengilla, paatin jatkaa matkaani ripeasti pois pain :)
Seuraavaksi vastaani tuli jonkinlainen ruohokentta. Ei aavistustakaan lajista mita siella pelataan, mutta oli ainakin iso screeni sen laidalla. Viereisen suihkulahteen luona parveili ihmisia satamaarin, ja sielta loytyi jonkinlainen kuvaussessio. Joku tytto ja mies tanssivat siina. Siita on minullakin videota :) Tasta ei ollutkaan enaa pitka matka kun tormasin kadulle, missa alkoi nayttaa Intialaiselle ja pian tormasinkin jo tuttuun nettipaikkaan :)
Illalla voisi ehka menna katsomaan uudelleen sita kiinalaisaluetta jos siella vaikka olisi silloin jotain ohjelmaakin kaupankaynnin lisaksi. Mutta ruokaa taytyy etsia aivan ensiksi. Ruokahalu kasvaa aina taalla viileassa nettipaikassa, mutta tuolla pihalla on tasainen +34c, mika taas lopettaa aina nalan :)
Puolen tunnin kavelyn jalkeen olin aika hukassa suunnasta, kun olin niin alhaalla ettei edes pilvenpiirtajien huiput nakyneet, paitsi muutaman joita en tunnistanut. Siina vaiheessa viereen sattui mielenkiintoinen rakennus, mika paljastui kansallismuseoksi tai vastaavaksi. Se oli pienen maen paalla, eli oikein hyva paikka tiirailla tutumpia pilvenpiirtajia. Ei nakynyt. Lahdin kiertamaan museon toiselle puolella, mutta sita kautta ei paassyt sinne, vaan tie johdatteli kaupunginpuistoon. Siella oli komea lampi ja leppoisa tunnelma, kun joka puolella nakyi vaan metsaa. Mutta ennen kaikkea siella oli tie, joka vei korkeammalle :)
Huipulta loytyi Malesian avaruuskeskus :P Mutta ennen kaikkea horisontista siinsi KL Tower, mika on jo parin kilsan paassa hotelliani. Matkalla alas loytyi lisaa kivaa, nimittain Malesian kansallismoskeija. Valitettavasti ainakaan tanaan sinne ei saanut turistit menna, mutta sai sielta pihaltakin jotain kuvia. Kun paatin jatkaa matkaa, menin vahan hiljaisempaa reittia pois ja huomasin vahan oikaistuani kiiltavan lattian kautta edessani kenkia. Katsoin taakse ja kaikki muut olivat avojaloin. Pahin loukkaus muslimia kohtaan on heittaa hanta kengalla. Kengat on kai jonkin epapuhtauden symboli tai jotain. Sen sijaan, etta olisin jaanyt ihmettelemaan heidan reaktioitaan kansallismoskeijan tallomiseen kengilla, paatin jatkaa matkaani ripeasti pois pain :)
Seuraavaksi vastaani tuli jonkinlainen ruohokentta. Ei aavistustakaan lajista mita siella pelataan, mutta oli ainakin iso screeni sen laidalla. Viereisen suihkulahteen luona parveili ihmisia satamaarin, ja sielta loytyi jonkinlainen kuvaussessio. Joku tytto ja mies tanssivat siina. Siita on minullakin videota :) Tasta ei ollutkaan enaa pitka matka kun tormasin kadulle, missa alkoi nayttaa Intialaiselle ja pian tormasinkin jo tuttuun nettipaikkaan :)
Illalla voisi ehka menna katsomaan uudelleen sita kiinalaisaluetta jos siella vaikka olisi silloin jotain ohjelmaakin kaupankaynnin lisaksi. Mutta ruokaa taytyy etsia aivan ensiksi. Ruokahalu kasvaa aina taalla viileassa nettipaikassa, mutta tuolla pihalla on tasainen +34c, mika taas lopettaa aina nalan :)
Kiinalaisten uusivuosi
Eilen sain jo alennusta tasta nettipaikasta. Siis ohi hinnaston. Pelottavaa :)
Ruokaa loysin tuolta jostain sivukadulta, missa oli sellainen suuri sisapiha taynna erilaisia mutupaikkoja. Pidan hirveasti tasta ettei taalla nae pahemmin turisteja. On aika hauskaa huomata syovansa siella misssa paikallisetkin syovat ja etta on ainut valkoinen naama paikassa, minne valkoiset eivat juuri eksy :) Juttelin sitten siina syonnin lomassa jonkun tyypin kanssa, joka kertoi, etta tanaan on kiinalaisten uusivuosi ja tuolla kiinalaiskorttelissa ois kaikkea tapahtumaa. Ilmeisesti myos jotain avoimia ovia niiden koteihin. Eli aika hyva sattuma olla taalla tahan aikaan :) Itsehan majailen kaupunginosassa nimelta Little India. Ja tanaan huomasin, etta sitahan tama todellakin on. Ihmisilla on pilkkuja otsassa jne.
Illalla katsoin telkkarista jotain paikallista saippuasarjaa. Ihmissuhdeongelmat taitavat olla taalla vahan erilaisia kuin meilla. Yhdessa kohtauksessa mies oli melkein kyynelissa kun purki tuntojaan jollekkin naiselle. Keskustelun aihe oli, etta mies oli asunut kuukausia toisen vaimonsa luona yhta menoa ja tama oli sattunut jossain vaiheessa sanomaan, etta olisi syyta kayda moikkaamassa valilla ensimmaistakin vaimoa, ettei se tuntisi oloaan hyljatyksi. Miehen kyynelien syy oli, etta tasta tuntui ettei toinen vaimo rakasta hanta, koska sanoi niin. Perussaippuaa siis :)
Aikaerokin on nyt sit kai kurottu umpeen. Menin nukkumaan joskus ennen yhdeksaa, herasin puolilta oin, pyorin sangyssa ainakin kolme tuntia ja sitten kuin koomasta heranneena avasin silmani aamuyhdeksalta kun aurinko hyokkasi pilven takaa. Sitten olikin aika menna katsomaan kaksoistorneja lahelta. Sinne paastyani huomasin, etta tama uusivuosi taitaa olla suurempikin juhla: Paikallisia porras kuin karpasia sen tornin juurella ja tornin yhteydessa olevan ostarin joka toinen kauppa oli kiinni uuden vuoden johdosta. Niistakin mitka olivat auki ei ollut kauheasti iloa, silla kyseessa taisi olla jonkinlainen luksusostari. Yhdessa suht pienessa liikkeessa valkoinen normaali t-paita jonka merkista en ole koskaan kuullut maksoi 30e. Leviksen farkkuja olisi saanut kylla jo 50 eurolla :) Parempi ehka menna huomenna kokeilemaan kaupunginosaa nimelta Golden Triangle. Sen pitaisi olla vieri vieressa pelkkaa kauppaa. Hyvalla tuurilla siella voisi olla halpaakin.
Seuraavaksi voisi menna seikkailemaan tuonne etelan suuntaan, missa pitaisi olla keskustori, jonkun sulttaanin palatsi ja chinatown.
Ruokaa loysin tuolta jostain sivukadulta, missa oli sellainen suuri sisapiha taynna erilaisia mutupaikkoja. Pidan hirveasti tasta ettei taalla nae pahemmin turisteja. On aika hauskaa huomata syovansa siella misssa paikallisetkin syovat ja etta on ainut valkoinen naama paikassa, minne valkoiset eivat juuri eksy :) Juttelin sitten siina syonnin lomassa jonkun tyypin kanssa, joka kertoi, etta tanaan on kiinalaisten uusivuosi ja tuolla kiinalaiskorttelissa ois kaikkea tapahtumaa. Ilmeisesti myos jotain avoimia ovia niiden koteihin. Eli aika hyva sattuma olla taalla tahan aikaan :) Itsehan majailen kaupunginosassa nimelta Little India. Ja tanaan huomasin, etta sitahan tama todellakin on. Ihmisilla on pilkkuja otsassa jne.
Illalla katsoin telkkarista jotain paikallista saippuasarjaa. Ihmissuhdeongelmat taitavat olla taalla vahan erilaisia kuin meilla. Yhdessa kohtauksessa mies oli melkein kyynelissa kun purki tuntojaan jollekkin naiselle. Keskustelun aihe oli, etta mies oli asunut kuukausia toisen vaimonsa luona yhta menoa ja tama oli sattunut jossain vaiheessa sanomaan, etta olisi syyta kayda moikkaamassa valilla ensimmaistakin vaimoa, ettei se tuntisi oloaan hyljatyksi. Miehen kyynelien syy oli, etta tasta tuntui ettei toinen vaimo rakasta hanta, koska sanoi niin. Perussaippuaa siis :)
Aikaerokin on nyt sit kai kurottu umpeen. Menin nukkumaan joskus ennen yhdeksaa, herasin puolilta oin, pyorin sangyssa ainakin kolme tuntia ja sitten kuin koomasta heranneena avasin silmani aamuyhdeksalta kun aurinko hyokkasi pilven takaa. Sitten olikin aika menna katsomaan kaksoistorneja lahelta. Sinne paastyani huomasin, etta tama uusivuosi taitaa olla suurempikin juhla: Paikallisia porras kuin karpasia sen tornin juurella ja tornin yhteydessa olevan ostarin joka toinen kauppa oli kiinni uuden vuoden johdosta. Niistakin mitka olivat auki ei ollut kauheasti iloa, silla kyseessa taisi olla jonkinlainen luksusostari. Yhdessa suht pienessa liikkeessa valkoinen normaali t-paita jonka merkista en ole koskaan kuullut maksoi 30e. Leviksen farkkuja olisi saanut kylla jo 50 eurolla :) Parempi ehka menna huomenna kokeilemaan kaupunginosaa nimelta Golden Triangle. Sen pitaisi olla vieri vieressa pelkkaa kauppaa. Hyvalla tuurilla siella voisi olla halpaakin.
Seuraavaksi voisi menna seikkailemaan tuonne etelan suuntaan, missa pitaisi olla keskustori, jonkun sulttaanin palatsi ja chinatown.
8. helmikuuta 2005
Matkavasymys
Tarkeimmat ensin: Sen tullilapun jattamisella ei pitaisi olla valia. Kavin aamun jalkeen etsimassa sittenkin aika pelottavan ruokapaikan, mutta oli ainakin erinomainen palvelu. Passausta tuli enemman kuin aitilta ja hintaa tuli nuudelisopalle ja kolalle yhteensa euro :)
Palvelu on taalla muutenkin yllattanyt positiivisesti. Kavin istumassa tassa samassa paikassa heti aamusta ja kun ei ollut muuta kuin viiskymppinen (noin 10e), niin eihan nama saaneet siita vaihdettua :) Eivat sitten veloittaneet mitaan. Kavin sit kuitenkin maksamassa sen netin heti ku sain vaihtorahaa. Tunti maksoi 60 senttia. Mika on kuitenkin kaksi kertaa niin paljon kuin virvoitusjuoma.
Seuraavaksi olikin sitten taydella mahalla aika menna kattelemaan kaupunkia. Yritin vahan karttaakin hankkia, mutta ei sellaista loytynyt mistaan. Mutta eipa sellaista kylla loppujen lopuksi tarvinnutkaan. En tieda onko nailla paikallisilla alemmuuskompleksi, kun pilvenpiirtajia on taalla kuin sienia sateella. No niiden kanssa on sitten kuitenkin helppo suunnistaa :) Kaksoistorneissa on 88 kerrosta, mutta noin 40 kerroksen pikkutatteja on arviolta ainakin viisikymmenta. 40 kerrosta nayttaa jo suuremmalta kuin elama. Kaksoistorneihin ei riita adjektiivit :)
Seikkailessani huomasin ettei tama ole oikein jalankulkijan kaupunki. Suojatiet ovat keskimaarin puoli metria leveita. Yhden vaylan oli vallannut osittain jotkut puskat ja yritin vaha niita tokkia tielta, mut ne voitti mut piikeillaan. Sit siirryin tien toiselle puolelle ja siella olikin sitten parin metrin valein avonaisia viemarireikia. Muutenkin kavelijoiden sorsimisen nakee siita, etta jos joku paikka on vaikka muutaman sadan metrin paassa niin siihen paastakseen saattaa tarvita kavella viisinkertainenkin matka.
Ja etaisyydet ovat muutenkin melko suuria. Paikalliset kulkevatkin lahinna mopolla tai autolla. Liikennesaantoja on, muttei niita noudateta. Tuloksena on kylla jonkinlainen sujuvuus, mutta kuolonuhreja on varmaan aika paljon. Mopoilijat kayttavat kylla kuuliaisesti kyparaa, mika on ihan hyva kun mopot kulkee kahdeksaa kymppia ja niilla mennaan mista paastaan, niin lujaa kuin paasee.
Kymmenen kilsan paivalenkki paalle 30c helteessa ja 100% kosteudessa teki sitten kylla hyvasti tehtavansa. Varsinkin kun lentokoneessa ei juuri tullut nukuttua. Parin tunnin paivaunien jalkeen oli todellisia ongelmia paasta ylos. Mutta parempi valvoa niin jos sit vaikka ens yona nukkuis hyvin ja sais totuteltua aikaeroon. Nyt kylla onneksi alkaakin piristya kun taalla nettipaikassa on sen verran hyva ilmastointi.
Jos paivan kokemuksella voi sanoa, niin taalla Malesiassa noudatettavasta Islamista olen saanut hyvan kuvan. Toisin kuin muslimeita katsotaan Suomessa ja varmaan muuallakin kristityssa maailmassa alas pain niin taalla tuntee olonsa oikein tervetulleeksi. Siihen voi olla erinaisia syita, mutta en usko sen olevaan ainakaan raha.
Seuraavaksi olisikin sitten ohjelmassa ruokaa ja aikainen nukkumaanmeno. Jaksaa sitten huomenna kavella maratonin verran :)
Palvelu on taalla muutenkin yllattanyt positiivisesti. Kavin istumassa tassa samassa paikassa heti aamusta ja kun ei ollut muuta kuin viiskymppinen (noin 10e), niin eihan nama saaneet siita vaihdettua :) Eivat sitten veloittaneet mitaan. Kavin sit kuitenkin maksamassa sen netin heti ku sain vaihtorahaa. Tunti maksoi 60 senttia. Mika on kuitenkin kaksi kertaa niin paljon kuin virvoitusjuoma.
Seuraavaksi olikin sitten taydella mahalla aika menna kattelemaan kaupunkia. Yritin vahan karttaakin hankkia, mutta ei sellaista loytynyt mistaan. Mutta eipa sellaista kylla loppujen lopuksi tarvinnutkaan. En tieda onko nailla paikallisilla alemmuuskompleksi, kun pilvenpiirtajia on taalla kuin sienia sateella. No niiden kanssa on sitten kuitenkin helppo suunnistaa :) Kaksoistorneissa on 88 kerrosta, mutta noin 40 kerroksen pikkutatteja on arviolta ainakin viisikymmenta. 40 kerrosta nayttaa jo suuremmalta kuin elama. Kaksoistorneihin ei riita adjektiivit :)
Seikkailessani huomasin ettei tama ole oikein jalankulkijan kaupunki. Suojatiet ovat keskimaarin puoli metria leveita. Yhden vaylan oli vallannut osittain jotkut puskat ja yritin vaha niita tokkia tielta, mut ne voitti mut piikeillaan. Sit siirryin tien toiselle puolelle ja siella olikin sitten parin metrin valein avonaisia viemarireikia. Muutenkin kavelijoiden sorsimisen nakee siita, etta jos joku paikka on vaikka muutaman sadan metrin paassa niin siihen paastakseen saattaa tarvita kavella viisinkertainenkin matka.
Ja etaisyydet ovat muutenkin melko suuria. Paikalliset kulkevatkin lahinna mopolla tai autolla. Liikennesaantoja on, muttei niita noudateta. Tuloksena on kylla jonkinlainen sujuvuus, mutta kuolonuhreja on varmaan aika paljon. Mopoilijat kayttavat kylla kuuliaisesti kyparaa, mika on ihan hyva kun mopot kulkee kahdeksaa kymppia ja niilla mennaan mista paastaan, niin lujaa kuin paasee.
Kymmenen kilsan paivalenkki paalle 30c helteessa ja 100% kosteudessa teki sitten kylla hyvasti tehtavansa. Varsinkin kun lentokoneessa ei juuri tullut nukuttua. Parin tunnin paivaunien jalkeen oli todellisia ongelmia paasta ylos. Mutta parempi valvoa niin jos sit vaikka ens yona nukkuis hyvin ja sais totuteltua aikaeroon. Nyt kylla onneksi alkaakin piristya kun taalla nettipaikassa on sen verran hyva ilmastointi.
Jos paivan kokemuksella voi sanoa, niin taalla Malesiassa noudatettavasta Islamista olen saanut hyvan kuvan. Toisin kuin muslimeita katsotaan Suomessa ja varmaan muuallakin kristityssa maailmassa alas pain niin taalla tuntee olonsa oikein tervetulleeksi. Siihen voi olla erinaisia syita, mutta en usko sen olevaan ainakaan raha.
Seuraavaksi olisikin sitten ohjelmassa ruokaa ja aikainen nukkumaanmeno. Jaksaa sitten huomenna kavella maratonin verran :)
Malesia
Ensimmaisessa etapissa ollaan. Matka meni yllattavan kevyesti. Siitakin huolimatta, etta kummallakin puolellani istui kaksi ihmista. Ja etta olin keskella jotain Itavaltalaista turistiryhmaa. Toisaalta helpotus kun edessani oleva aussimummo yritti koko ajan hivuttaa penkkiaan enemman takakenoon, niin vieressani olevat aussit pyysivat sita samaa tahtia nostamaan sita ylemmas :) Ei minua muuten ois kylla haitannut, mutta ahisti ku ei saanut kyseisen penkin selkanojassa olevaa lcd-ruutua sopivaan kulmaan silloin ku penkki oli kallellaan :)
Perilla olikin jo aamukuudelta +27c lamminta. Vaikka ulkona oli viela pilkkopimeaa. En uskalla arvailla paljonko siella nyt on, kun kello on 11:00 paikallista aikaa. Tama nettikoppi on ilmastoitu :)
Yhden pienen jannaamisen aiheen sain kylla kehitettya :) Kun tanne tullessa piti taytella sellainen maahantulokortti ja siina oli samassa jonkinlainen tullauskortti niin se olisi varmaan pitanyt palauttaa maahantullessa :) Seuraava askel onkin soitella Suomen Malesian lahetystoon ja kysya, etta pitaiskohan sita tehda jotain ja mita pitais tehda :)
Mutta aivan ensin taidan kuitenkin etsia jonkun ei kauhean pelottavan nakoisen ruokapaikan.
Perilla olikin jo aamukuudelta +27c lamminta. Vaikka ulkona oli viela pilkkopimeaa. En uskalla arvailla paljonko siella nyt on, kun kello on 11:00 paikallista aikaa. Tama nettikoppi on ilmastoitu :)
Yhden pienen jannaamisen aiheen sain kylla kehitettya :) Kun tanne tullessa piti taytella sellainen maahantulokortti ja siina oli samassa jonkinlainen tullauskortti niin se olisi varmaan pitanyt palauttaa maahantullessa :) Seuraava askel onkin soitella Suomen Malesian lahetystoon ja kysya, etta pitaiskohan sita tehda jotain ja mita pitais tehda :)
Mutta aivan ensin taidan kuitenkin etsia jonkun ei kauhean pelottavan nakoisen ruokapaikan.
1. helmikuuta 2005
Viimeiset päivät Suomessa
Perjantaina oli sitten vuorossa kämpän tyhjennys. Tavaraa meni melkein yhtä paljon roskikseen kuin varastoon. Lopuksi sain kaikki mahtumaan noin neliön kokoiseen varastokoppiin :) Tähän ei kyllä lasketa mukaan isompia esineitä, jotka sain jaettua kavereille ja vuokralaiselle talteen vuodeksi.
Telkkarista ja sohvasta oli vielä helppo luopua, mutta koneen jättäminen oli vähän haikeaa, mitä on hiukan noloa myöntää :) Sain onneksi jo asennettua tämän lainakannettavan sopivaan kuntoon.
Ajoitus muuttamisen kanssa oli todella hyvä. Ei tarvinnut hätäillä missään vaiheessa ja heti kun olin saanut valmista, vuokralainen soittikin jo alhaalta. Ja heti kun sain avaimen annettua, olikin aika siirtyä viereiseen kerhohuoneeseen viettämään asukastoimikunnan bileitä. Myöhemmin illalla huomasin vielä, että olin unohtanut vasikan kuvan seinälle, mutta kun soitin vuokralaiselle, ja sanoin sen olevan minulle tärkeä, hän lupasi säilyttää sitä vuoden :)
Nyt olen ollut muutaman päivän täällä Helsingissä. Viimeiset päivät on kiva viettää koiran kanssa, ja kyllä varmaan sisarustenkin kanssa vielä jotain keksitään :)
Visankin kanssa saa vielä varmaan jännittää, kun koululta neuvoivat ottamaan sen vasta tässä vaiheessa, mutta käsittelyajaksi luvataan 5-10 päivää ja lentohan lähtee jo maanantaina :) Mutta kiirehän on vain hyvästä: saa enemmän aikaa, eikä ehdi jännittämään.
Telkkarista ja sohvasta oli vielä helppo luopua, mutta koneen jättäminen oli vähän haikeaa, mitä on hiukan noloa myöntää :) Sain onneksi jo asennettua tämän lainakannettavan sopivaan kuntoon.
Ajoitus muuttamisen kanssa oli todella hyvä. Ei tarvinnut hätäillä missään vaiheessa ja heti kun olin saanut valmista, vuokralainen soittikin jo alhaalta. Ja heti kun sain avaimen annettua, olikin aika siirtyä viereiseen kerhohuoneeseen viettämään asukastoimikunnan bileitä. Myöhemmin illalla huomasin vielä, että olin unohtanut vasikan kuvan seinälle, mutta kun soitin vuokralaiselle, ja sanoin sen olevan minulle tärkeä, hän lupasi säilyttää sitä vuoden :)
Nyt olen ollut muutaman päivän täällä Helsingissä. Viimeiset päivät on kiva viettää koiran kanssa, ja kyllä varmaan sisarustenkin kanssa vielä jotain keksitään :)
Visankin kanssa saa vielä varmaan jännittää, kun koululta neuvoivat ottamaan sen vasta tässä vaiheessa, mutta käsittelyajaksi luvataan 5-10 päivää ja lentohan lähtee jo maanantaina :) Mutta kiirehän on vain hyvästä: saa enemmän aikaa, eikä ehdi jännittämään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
