Seuraavat pari päivää kuluivat Sydneyn nähtävyyksiä kierrellen. Sunnuntaina kaverini Juhakin liittyi seuraan. Maanantaina teimme päiväreissun Blue Mountainssille, ja samana iltana maahan saapui myös äitini ja siskoni. Tiistai-aamuna ajoimme suoraan Canberraan, jotta perheeni pääsi näkemään Alycian, ja tutustumaan Alycian perheeseen ennen suurta päivää. Loppuosa viikosta kului enemmän tai vähemmän häihin liittyvien yksityiskohtien hiomiseen.
Perjantai-aamuna veljeni ja bestmanini laittoi minulle Zetorin lippiksen päähän. Seuraavaksi minut vietiin pelaamaan värikuulapeliä. Kaikille muille jaettiin maastopuku, mutta minä sain valkoisen jänisasun, johon kuului myös pitkät korvat. Huomaamaton hiipiminen ei siis tullut olemaan minun taktiikkani :) Parin tunnin kuluttua, kun oli varmistettu, että jo pelkässä selässäni oli noin parikymmentä punaista mustelmaa, oli aika siirtyä panimokierrokselle. Kierros oli oikein hyvä, sillä sen pitäjänä oli panimon omistaja/panimomestari, joten hänellä oli paljon laadukkaampaa sanottavaa, kuin suurempien panimoiden kiertueoppailla. Panimolounaan jälkeen jatkoimme Kambah Pool-nimiselle uimarannalle, joka sijaitsee kansallispuistossa joen varressa. Ulkona oli reilut 30 astetta lämmintä ja vesikin tuntui noin 25 asteiselta, eli hyvin lämpimältä. Päivän päätimme Kingston Hotel nimisessä ravintolassa/pubissa, jossa paistoimme jokainen omat pihvimme. Kyseessä oli loistava päivä, ja ensimmäinen sellainen pitkään aikaan, jolloin häävalmistelut eivät pyörineet mielessä kertaakaan.
Lauantai-aamuna häävalmistelut tulivat takaisin mieleen, sillä häät tulisivat alkamaan kuudelta illalla, ja minulla oli puheestani mielessä vain irtopalasia. Onneksi kaikki muu olikin jo valmista, joten pystyin käyttämään ainakin useamman tunnin puheen valmisteluun ja sen harjoittelemiseen. Luppoaikaa ei lopulta juuri jäänytkään, kun olin hääpaikalla pukeissa ja häävieraita alkoi hiljalleen tulemaan paikalle. Ilta oli aurinkoinen ja tyyni aivan siihen asti, kunnes morsian saapui isänsä kanssa, jolloin alkoi puuskainen tuuli. Alycian kävely alttarille kesti tästä johtuen aika pitkään, sillä tuulenpuuskat meinasivat viedä hänet morsiuspukuineen :)
Ilta kului uskomattoman nopeasti ainakin minun ja Alycian osalta. Puheet ja terveiset kotisuomesta olivat todella liikuttavia. Hotellille matkustaessamme mietimme, että olimmeko ehtineet jutella tarpeeksi kaikkien vieraiden kanssa. Ilta oli joka tapauksessa ikimuistoinen, ja täysin onnistunut.
Häiden jälkeisenä aamuna olo tuntui oudon vapautuneelta, sillä vuoden kestänyt järjestely oli nyt ohi, ja pystyimme keskittymään Alycian kanssa vain rentoutumiseen. Seuraaviksi päiviksi matkustimme Alycian, äidin, isän ja siskon kanssa Alycian vanhempien ranta-asunnolle nauttimaan periaustralialaisesta rantaelämästä. Jouluaattoaamuna palasimme takaisin Canberraan talollemme, jossa vietimme aattoillan Alycian perheen kanssa syöden ja juoden puutarhassamme. Lahjoja emme avanneet kuin vasta joulupäivänä Alycian vanhempien luona, jossa ohjelmaan kuului myös syömistä.
Tapaninpäivänä matkasimme perheeni ja Alycian kanssa takaisin Sydneyyn, jossa kävimme vielä akvaariossa katsomassa haita ennen isäni ja veljeni lentoa takaisin Suomeen. Seuraavat pari päivää vietimme vuorostaan Alycian, äidin ja siskon kanssa Sydneyn nähtävyyksiä ihaillen, kunnes tuli aika heittää jäähyväiset myös äidille ja siskolleni.
Tämän jälkeen ajoimme Alycian kanssa Berrimaan neljäksi yöksi. Berrima on siitä hassu paikka, että siitä suunniteltiin 1830-luvulla lähialueiden hallintokaupunkia, mutta hieman myöhemmin rakennetun rautatien ohittaessa Berriman, se jäi käytännössä unholaan reiluksi sadaksi vuodeksi. 1970-luvulla se "löydettiin" uudestaan, ja nyt kyseinen paikka on noin 400 asukkaan kylä, jonka pääkadulla ei ole käytännössä yhtään 1800-lukua uudempaa rakennusta. Kävimme esimerkiksi lounaalla majatalossa, joka on toiminut samoissa tiloissa vuodesta 1835.
Berriman ympärysalueet ovat siitä mielenkiintoisia, että ne ovat täynnä käytössä olevia kartanoita. Niiden päärakennukset ovat tietty kaikki tieltä ainakin muutaman sadan metrin päässä, mutta ihmettelimme kovasti niiden laitettuja puutarhoja ja pihateitä. Yksi autosta käsin hyvin laitetulta pieneltä omakotitalolta kauniine puutarhoineen näyttävä rakennus paljastui lähemmässä tarkastelussa traktoritalliksi. Toisella asukilla oli osana puutarhaansa ympärysmitaltaan noin 20 metrinen suihkulähde, joka sisälsi kiviä ja kasveja.
Berriman loma on nyt ohi, ja palasimme Alycian kanssa eilen takaisin Canberraan. Minun työt alkavat onneksi vasta viikon päästä, ja alycian kahden viikon päästä, joten meillä on vielä hyvin aikaa palautua viime viikkojen vilinästä. Häälahjat pitäisi saada mahdutettua jonnekin vielä paikoilleen, jotta talon saisi siivottua, mutta siinäpä se ohjelma taitaa ollakin ainakin nyt toistaiseksi :)
