Ötökät

Tajusin eilen rakastavani hämähäkkejä. Tätä edelsi tietty kävely koululle auringonlaskun aikaan, jolloin ilma oli sakeana kärpäsistä ja ne härnäsivät tietty koko aika. Suomessa on tottunut muutaman kärpäseen hyökkäykseen samaan aikaan, mutta eilen niitä oli kokonainen lauma. Mukana kulkenut kaveri sanoi, että se oli vielä pientä verrattuna siihen mitä se on jossain muualla Australiassa.

Mieluummin törmään muutamaan hämähäkinseittiin päivittäin kuin siedän noita kärpäsiä. Missähän kaikki hämähäkit muuten ovat. Isoja seittejä en ole nähnyt kuukausiin. Ehkä ne kömpivät koloistaan nyt kun ruokaa riittää. Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin.

Tämä on veikkaus, mutta yksi syy siihen miksi saatoin olla ainoa surffaaja Stocton Beachilla nyt sunnuntaina, saattaa olla se, että kyseinen ranta kuhisee haita :) Käsittääkseni edellinen hyökkäys on kuitenkin ollut yli vuosi sitten.

Kutsumanimet

Eihän tätä kukaan muu täällä ymmärrä, mutta minusta on hassua, kun yhden tytön kutsumanimi on Pano ja yhden pojan kutsumanimi on Ori :) Toinen juttu mikä saa hymyn irtoamaan on se, kun näkee 25 asteen helteessä ihmisiä käyttämässä takkeja, joissa on keinoturkiskaulus :) Varsinkin kun muistaa, miten talvella 15 asteen keleillä moni ihminen oli kuin juuri rannalta aurinkoa ottamassa tullut asusteiden puolesta.

Surffausta

Tänään oli sitten vuorossa ensimmäinen surffauskerta omalla laudalla. Aamulla keli vaikutti aivan mahtavalta, eli tuulta ei ollut nimeksikään, mutta olin jo myöhässä aamuvuorosta. Vuorovesivaihtelujen takia vuorokaudessa on pari hyvää aikaa surffaukseen. Täten jouduin odottelemaan noin kahteen iltapäivällä, että surffauskeli olisi hyvä. Tähän mennessä tuuli oli tosin jo ehtinyt kerätä voimiaan.

Bussimatka rannalle meni joten kuten. Vähän hankalassa asennossa, mutta samalla keksin miten se homma pitää hoitaa ja paluumatkalla ei ollut enää mitään ongelmia. Rannalla ihmetytti, sillä olin siellä ainoa surffaaja. Kaikkien muiden välineiden kanssa pelaajia kyllä riitti. No sainpahan aallot kokonaan itselleni :) Ja hyvät aallot olikin. Aloituskin onnistui, sillä nappasin heti kaksi ensimmäistä aaltoa putkeen onnistuneesti, ja jatkossakin huomasin, että olen oppinut jotain, vaikka edellisestä kerrasta onkin jo pari viikkoa. Kaikki sujui paremmin kuin viime kerralla. Opeteltavaa tosin tietty riittää :)

Kylmäkään ei tullut kuin hetkeksi taukojen jälkeen mereen astuessa. Miksikähän kaikki puhuvat märkäpuvuista? Kaiken kaikkiaan nyt tuntuu mahtavalta :) Itsenäisen surffauksen ensiaskeleet on otettu ja parin viikon päästä minulla ei muuta olekaan kuin aikaa surffata kaiket päivät :)

Blackbutt & Nelson Bay

Tänään kateltiin Newcastlea Juhan kanssa. Hän on töissä Nokialla Californiassa, ja on Sydneyssä toisen puoliskon matkassa, jolle tämä on työreissu. Auto ja aikaa käytössään hän pyörähti sitten viettämään iltapäivän Newcastlessa. Ai niin, tiedän hänet siis muutaman vuoden ajalta netin kautta :)

Ensin piti totutella puhumaan suomea taas vaihteeksi. Edellisestä kontaktista olikin jo ainakin se neljä kuukautta. Tietty auttaa vähän, että kirjoitan suomea päivittäin, mutta kyllä se silti vähän kolauttaa :) Sitten lähdettiin kiertämään auton kanssa keskustan rannat ja viimeisellä rannalla pysähdyttiin lounaalle.

Seuraava etappi oli Mustaperseen (=Blackbutt) puisto, jossa kävimme katselemassa koaloja, emuja, kenguruita, vompatteja ja jotain lintuja. Tai onhan emutkin lintuja... Olen nähnyt paljon koaloja, mutta tällä kertaa ne jopa liikkuivat vähän. Venyttelivät raajojaan unien välillä. Koala-emo näytti aika herttaiselta poseeratessaan pentu sylissään, kameralle ei tosin tästä riittänyt, kun piti jo jatkaa unia.

Seuraavaksi käytiin katsomassa tollasen päälle 30 km käytännössä Newcastlen keskustasta lähtevän rannan toinen pää. Sieltä löytyi sellainen pieni turistikaupunki kuin Nelson Bay, jossa joimme teet.

Oli kiva kiertää välillä Newcastlea. On helppo muuntautua turistiksi, koska ei todellakaan tule normaalisti tehtyä mitään leffassa tai rannalla käymistä kummallisempaa. Vielä tätäkin kivempi oli puhua välillä asiaa :) Maailmanpolitiikkaa ja vastaavaa. Voitte arvata miten raikasta vaihtelua se on hoitsutyttöjen ja muutenkin aussien "ei kiinnosta, kunhan bensa on halpaa" -asenteen keskellä. Onneksi Louise ja muutama henkilö täällä asuntolassa auttavat välillä asiaa myös :)

Harakanpoikanen

Eläimet tuntuvat olevan vähemmän varovaisia täällä, tai sitten niitä on vain paljon enemmän. En sulje sitäkään mahdollisuutta pois, että pidän täällä silmiäni enemmän auki ja asun enemmän puskassa kuin Suomessa.

Tiskailin tuossa ja ikkunaan takaa kuului kamala metakka. Nyt se metakka on muuten siirtynyt tänne huoneeni ikkunan ulkopuolelle... Katselin pitkään ja en nähnyt kuin yhden täysikasvuisen näköisen harakan. Sitten kaksi. Toisella niistä oli suu auki koko ajan ja se pomppi ensimmäisen perässä. Eli taisi sittenkin olla poikanen. Välillä se sai siltä ensimmäiseltä jotain suupaloja. Muun ajan ensimmäinen käytti tonkien maata ja pomppien sinne tänne. Ääni ei lakannut, vaikka ihmisiä kulki välillä muutaman metrin päässä.

Tuo jatkuva parkuna veisi minut varmaan mielisairaalaan, jos joutuisin kuuntelemaan sitä muutaman viikon putkeen. Onneksi en ole harakka.

Surffilauta saapui

Eilinen päivä oli kyllä jotain masentavaa. Aamun harkkojen jälkeen tulin kotiin ja selailin vaan nettiä miettien, että mitä tekisi. En keksinyt mitään. Sitten tajusin, että olin unohtanut toiset harkat. Toivottavasti tästä päivästä ei tule samanlaista. Loppuviikoksi pitäisi ainakin riittää tekemistä harkkatöistä.

Miles soitti kymmenen jälkeen, että hän voisi tuoda surffilaudan. Kymmenen minuutin päästä hän olikin jo pihassa, ja pääsin ihastelemaan lautaa. Hänellä oli pieni operaatio tyttären kanssa, joka oli läikyttänyt vettä päälleen, tai jotain. Minun mielenkiintoni oli auton katolla olevassa surffilaudassa :)

Huolto-ohjeiden jälkeen kannoin laudan huoneeseeni, ja eteen tuli ongelma. 8 jalkainen lauta on 2,4 metriä pitkä. Huoneessani ei ole niin pitkää vapaata seinänvierustaa ja kattokin on matalampi kuin 2,4 metriä. Tällä hetkellä se on melkein huoneen keskellä viistosti pystyssä seinää vasten vähän kuin tilanjakajana. Kai tuohon tottuu tuossa.

Seuraavaksi luettelen vähän perusasioita surffauksesta. Olin aina surffausvideoilta ihmetellyt, että miten se lauta voi pysyä surffaajan hyppysissä kuin liimattu. No ei sitä lautaa ole kyllä liimattu kiinni, mutta siihen on laitettu vahaa. Ennen ensimmäistä surffausta minun pitää laittaa tuollaista kovaa vahaa pohjalle ja sitten vielä pehmeämpää vahaa päälle. Ja jatkossa pehmeämpää vahaa pitää lisätä noin joka toinen surffauskerta. Mielenkiintoisesti noiden vahojen merkki on Sexwax :)

Kuvissa laudan alla makaavan säilytyspussin toinen puoli on tuollaista aurinkoa heijastavaa materiaalia. Tämä sen vuoksi, että vaha sulaisi pois, jos olisi turhan kuuma. Säilityspussi on aika ehdoton sen vuoksi, että lautaa on melko hankala kuljetella ilman tuota pussissa olevaa olkapäälle laitettavaa hihnaa. Lisäksi 2,4 metrin pituisen järkäleen pyöritteleminen bussissa ja muissa sisätiloissa voisi aiheuttaa kolhuja.

Lautaa kutsutaan longboardiksi ja sen erottaa huippujen käyttämästä shortboardista mm. muodosta ja yllättäen pituudesta :) Kuulemma normaali ihminen saisi käydä surffaamassa joka päivä noin kolmen kuukauden ajan, ennen kuin olisi mielekästä vaihtaa shortboardiin. Mitä pidempi lauta on suhteessa surffaajan pituuteen, sitä helpompi sitä on käsitellä. Tämän näin käytännössä siinä, että Byron Bayssa surffatessani pystyyn päästessäni tuntui kuin lauta veisi minua eteenpäin kuin juna. Täällä kokeillessani vähän lyhyempää lautaa jokainen liikkeeni näkyi myös laudan liikkeessä. Pienempi lauta on myös helpompi saada vauhtiin. Aallon nappaaminen kun ei onnistu paikoiltaan, vaan siihen tarvitaan käsivoimia.

Seuraava haaste on sitten saada kuljetettua tuota järkälettä ahtaiden bussien kanssa. Ilmeisesti joudun käymään maksamassa lipun bussin etuosassa ja sitten kömpiä sisään keskeltä sovittaen lautaa sisään samalla välttäen osumasta kanssamatkustajien päihin. Veikkaan, että tulee mielenkiintoista kerrottavaa lähitulevaisuudessa :P

Battle for Wesnoth

Vähät unet saavat kummallisia asioita aikaan, ainakin minulla. Eri asiat meinaavat sulautua yhdeksi klöntiksi. Ääriesimerkki tästä on, kun pelasimme joskus nuorempana Quakea testimielessä kaveriporukalla 24 tuntia putkeen. Loppuajasta kun aloin olla muumioasteella väsymisessä minusta tuntui, kuin se peli olisi ollut ainoa todellisuus, jossa kaikki menneetkin asiat olivat tapahtuneet. Se oli kyllä sekavaa :)

Tänään olin vain vähän väsynyt ja asioiden sekoittaminenkin oli vain pientä. Päivän luentohan käsitteli henkilöstönhallintaa. Tämä yhdistettynä siihen, että olen pelannut muutaman päivän otsikossa mainittua peliä sai minut havaitsemaan mielenkiintoisia yhteneväisyyksiä :)

Battle for Wesnoth on peli, jossa ilkeä kuningatar on kaapannut vallan, ja surmaa kaikki muut kruunuun oikeutetut, eli oman perheensä. Ainostaan yksi poika pääsee pakoon ja hänen tehtävänsä on vapauttaa kansa kuningattaren ikeestä. Tämä saavutetaan hankkimalla sotilaita armeijaan, jotka sitten kehittyvät kokemuksen karttuessa.

Yllättäen tällä pelillä tuntuu olevan todella paljon yhteistä henkilöstöhallinnan kanssa. Rekrytointi on molemmissa kallista, ja rekrytoidun henkilön kyvyt selviävät kokonaan vasta jälkikäteen. Varsinkin avainhenkilöiden ja kokeneiden henkilöiden menetys voi olla kohtalokasta. Parhaat pidemmän tähtäimen tulokset saavutetaan antamalla kaikille tasapuolisesti haastetta ja käyttämällä kokeneita ja kokemattomia ihmisiä rinnan. Jokaisella ihmisellä on omat erityspiirteensä, ja organisaation tuloksen ratkaisee se, että miten hyvin nämä erityispiirteet osataan valjastaa palvelemaan organisaation tavoitteita. Ja tätä varten tarvitaan tietenkin kirjanpitoa henkilöstön kyvyistä ja taidoista.

Kyseinen peli on tietenkin roima yksinkertaistus, kun sitä vertaa oikeaan elämään. Toisaalta koska pelejä tutkitaan tällä hetkellä tutkijapiireissä innokkaasti silmälläpitäen niiden käyttöä koulutusmielessä, on hauska miettiä, että pelaavatkohan tulevaisuuden henkilöstönhallinnan opiskelijat Battle for Wesnothin tapaisia pelejä oppiakseen alaansa? :)

Pukeutuminen, torstai

Tänään on lämmin päivä. Venytin heräämistäni aamulla, koska olin pelannut pikkutunneille asti. Matkalla tunnille kävin palauttamassa Orwellin novellikokoelman, josta oli lomani aikana lukenut Animal Farmin ja 1984:n. Erityisesti 1984 oli todella mukaansa tempaava.

Kun saavuin luentosalin ovelle kuunnellen mp3-soitintani, luennoitsija oli vähän kuin hivuttautumassa ulos. Sitten hän vinkkasi minulle, että kahden viikon päästä kannattaa tulla, koska silloin hän kertoo mitä tulee kokeeseen. Piti ottaa kuulokkeet pois korvilta, että sain selvää. Sanoin ok, ja jatkoin istumaan. Kun katsoin takaisin päin, luennoitsija oli jo mennyt pois. Näytänköhän minä siltä, että tarvitsen todella niitä vinkkejä? :)

Tämän luennon piti jokin vieraileva luennoitsija. Todella hyvännäköinen nuori nainen. Keskittyminen oli siis helppoa :) Hän luennoi tosi hyvin. Vaikutti spontaanilta ja esitys ei nojannut kalvojen varaan. Ilmeisesti tämä oli kuitenkin vain kovan harjoituksen tulosta, sillä hänen puheessaan oli koko ajan ilta, vaikka ajanhetki oli aamupäivä. Hän oli pitänyt saman luennon maanantai-iltana...

Jossain vaiheessa luentoa hän puhuessaan etiikasta viittasi siihen, miten epäeettisiä öljy-yhtiöt ovat käyttäessään Katrinan aiheuttamaa öljyntuotanto-ongelmaa hyväkseen nostaen hintoja. Ei se minun mielestäni ole epäeettistä; tällä tavalla kapitalismi toimii. Toinen vaihtoehto olisi kai bensankäytön säännöstely, mikä johtaisi melko varmasti harmaan talouden kasvuun. Onko muita vaihtoehtoja?

Tuntien päätteeksi menin vielä salille. Loppuilta menee varmaan taas pelatessa :)

Parasta

Päivä alkoi hienosti. Sain pari harkkatyötä takaisin, joista oli tullut käytännössä täydet pisteet. Sitten vähän myöhemmin tuli tulokset yhden toisen kurssin välikokeesta, jossa minulla oli kolmanneksi parhaat pisteet kahdesta sadasta kokeeseen osallistuneesta :) Stressasin siis selvästi liikaa ennen lomia :/

Onneksi stressaus on nyt kuitenkin selvästi menneen talven lumia. Juuri loppunut parin viikon loma oli pelastus, ja tänään selvisi sekin, että kokeeni sijoittuvat koejakson alkupäähän, eli koulu loppuu kokonaan tasan kuukauden päästä :) Sen jälkeen onkin sitten kolme viikkoa aikaa surffata, jonka jälkeen menen kymmeneksi päiväksi Uuteen-Seelantiin, ja lopulta palaan vielä takaisin Australiaan matkailemaan kolmeksi viikkoa. Rentoa :)

Kevättä ilmassa

Melkein jatkuvan ulkoa kuuluvan kuoron lisäksi torakoita tuntuu näkyvän sisällä nyt päivittäin. Ovat vain toistaiseksi niin pieniä, ettei niitä jaksa alkaa jahtaamaan. Ulkona taas pitää varoa ettei astele liskojen päälle ja kärpäset häiritsevät vähän väliä. Eilen illalla ihmettelin keittiön ikkunan hyttysverkkoa, koska se oli täynnä jotain hyttysen tapaisia otuksia möngertämässä edes takaisin. Aamulla niistä oli jäljellä enää ne, jotka olivat jumittuneet hämähäkinseitteihin.

Viime yönä näin todella todentuntuista Lucid-unta. En viitsinyt tehdä mitään ihmeellistä, koska halusin unen jatkuvan pidempään, joten lähinnä seurasin mitä ihmiset ympärilläni puuhasivat. Kun koskin seinää sormellani, niin näytti kuin siitä olisi singonnut pieniä salamoita. Isä pyysi minua pesemään jonkun piirtoheitinkalvon, ja koska ympärillä ei näyttänyt olevan muutakaan mielenkiintoista niin aloin pesemään sitä. Pian kuitenkin heräsin. Ulkona joku siirsi roskista, mikä on vähän kummaa, koska kello oli viisi aamuyöllä.

Anna oli käynyt täällä pyörähtämässä ennen kuin jatkoi matkaansa Sydneyyn, mutta minä satuin olemaan samaan aikaan surffaamassa. Pääsin kokeilemaan lautaa, minkä päätin nyt sitten tilata. Se tuntui paljon kevyemmältä, kuin aiemmin käyttämäni lauta, joka sekin tuntui kevyemmältä kuin se mitä kokeilin pari kuukautta sitten :) Keveys on ihan hyvä, sillä joudun raahaamaan sitä bussissa ja kävellen. Säästää myös energiaa surffatessa ja tekee ohjaamisesta ketterämpää.

On ihanaa olla lomalla!

Hiljaisuus

Janessa ja hänen kaverinsa lähtivät eilen Sydneyyn. Aamulla Clea aloitti siivousmylläkän ja lähti myös pois ainakin viikoksi. Olen täällä nyt siis yksin. Tuntuu vähän jännältä, ja tunnetta vain korostaa se, että täällä on melkein siistiä. Normaalisti olohuoneen tavaroiden sekaan on hankaluuksia mahtua :)

Aloitin lomani kämppiksistä menemällä ensi kertaa moneen päivään salille. Aurinko porotti kuumasti jo aamupäivästä. Takaisin päästyäni ihmettelin vähän hiljaisuutta ja huomasin telkkarin vieressä olevan DVD-pinkan ja DVD-soittimen. Ihan kuin suunniteltu juttu, sillä Jeshie kantaa soittimen yleensä nopeasti omaan kämppäänsä :) Harmiksi pinkasta ei löytynyt muuta kuin yksi kiinnostava leffa: Pirates of the Caribbean. Valot pois, tyyny huoneesta kainaloon, volumet kaakkoon ja olohuoneen keskellä olevalle patjalle mukavaan asentoon; katselunautinto voisi alkaa.

Kun viiden aikoihin menin pihalle päivällisen perässä, yllätyin miten kuuma siellä olikaan. Farkut tuntuivat heti yliammutuilta. Olin käyttänyt 30 asteen hellepäivän hienosti sisällä maaten :) Huomenna en tee samaa virhettä, koska ensinnäkin silloin on kolmas surffaustuntini, ja toisekseen huomiseksi on luvattu vain 26 astetta lämmintä :)

Kyllä lomaa voi näköjään viettää kotonakin, ainakin jos kukaan ei häiritse :)

Huomioita

Markkinoilla oli yhden putiikin nimi "Consume" eli kuluta. En kyllä pystyisi ostamaan mitään sellaisesta liikkeestä joka kehottaa nimessään kuluttamaan :)

Asiasta toiseen, paikallinen ostari valmistautuu innolla kulutusjuhlaan: Heidän pihassaan on jo jouluvalot. Tuntuu vähän kummalta, koska jouluun on noin neljännesvuosi aikaa, ja toisaalta siksi kun on 30 astetta lämmintä. Tulee kyllä mielenkiintoisin joulu tähän mennessä minulle, kun vietämme sen aikanaan tuolla Melbournessa.

Shannonin 30-vuotissynttärit

On tämä vaan rankkaa. Eilen tuli oltua ulkona kolmatta iltaa putkeen. Päivä alkoi, kun Pete tuli kolmen aikaan iltapäivällä noutamaan minua tyttöystävänsä kanssa. Menimme Louisen ja Shannonin luo, jonne kerääntyi jonkin verran porukkaa. Sitten kannoimme kamat kadun toisella puolella olevaan puistoon. Suurin osa ajasta kului pelaten rantakrikettiä, mikä on krikettiä vähän rennommilla säännöillä, jolloin olutpullon pitäminen toisessa kädessä ei pilaa suoritusta kokonaan. Pelimme houkutteli paikalle lapsia naapurustosta, ja he otettiin luonnollisesti mukaan pelaamaan. Osa heistä oli Afrikasta, eivätkä puhuneet englantia, mutta oppivat nopeasti pelin juonen.

Pari vierasta heittivät varmaankin ajattelemattomuuttaan melko rasistista läppää, jota lapset eivät onneksi ymmärtäneet. Shannonin isä kertoi myöhemmin, että ensin tänne tuli Kreikkalaisia, sitten italialaisia, myöhemmin kiinalaisia, ja viime vuosina pakolaisia afrikasta. Jokaista ryhmää on kuulemma ensin vähän pelätty, mutta pelot ovat osoittautuneet aina aiheettomiksi.

Pelin jälkeen siirryin auttamaan Peteä grillauspuuhissa. Grillit ovat täällä vähän erilaisia kuin Suomessa. Niissä on yleensä vain kuuma metallilevy, ja reikä jossain kohtaa liian rasvan varalta. Puistot ovat täynnä ilmaisia grillejä, jotka kuumenevat tarvittaessa yksinkertaisesti nappia painamalla. Synttäreillä käytetty grilli toimi kuitenkin kaasulla. Levy oli noin neliömetrin kokoinen, ja lihaa sun muuta tavaraa riitti käänneltäväksi yllin kyllin.

Ruoan jälkeen oli aika mennä puiston laidalla olevan keilausklubin sisälle katsomaan rugbykauden päätösottelua. Katselin sitä puoliaikaan saakka, mutta sitten minut houkuteltiin pelaamaan biljardia. Kaikkien suoritukset laskivat tasaista tahtia humalan noustessa.

Keilauksella täällä tarkoitetaan vähän petankin kaltaista peliä, mutta ruohoalustalla ja epäkeskoilla palloilla. Sitä varten on klubeja jokaisessa asumustossa, ja suurin osa klubin toiminnasta koostuu lähiöbaarina toimimisesta.

Loppuillaksi menimme vielä takaisin Shannonin ja Louisen kämpille, jossa miehet alkoivat laulamaan innoissaan karaokea. Minuakin yritettiin houkutella laulamaan, mutta olin aika ehdottomasti sitä vastaan :) Lopuksi sain vielä kyydin kotiin nukkumaan.

Lauantai ja lisko

Täällä on reilun viikon ajan ollut Janessan ja Clean lisäksi Janessan kaksi Kanadalaista kaveria Mary Anne ja Erica. Clea oli tämän viikonlopun töissä, mutta muiden tyttöjen kanssa suuntasimme eilen ensiksi kaupungin keskustassa olevalle torille. Sen läpikäytyämme menimme Breweryyn virvokkeille ja lopuksi vielä rannalle pariksi tuntia.

Illalla ohjelmassa oli Janessan täällä asuvan kaverin Maryn synttärit. Taisi olla kolmikymppiset jos oikein muistan. Synttäreiden oli tarkoitus olla yllärit, joten ne olivat jonkun Maryn kaverin luona.

Bussipysäkillä alettiin miettiä, että kuinka löydämme sinne. Janessa ei muistanut osoitetta, ja vaikka minulla oli puhelin, niin kellään ei ollut numeroita. Päätimme, että Janessa juoksee etsimään sen osoitteen, ja jos bussi tulee niin alamme kyselemään kaikkea tyhmää. Busseja on täällä helppo hidastaa: kukaan ei katso oudosti, jos joku pysäyttää bussin vaikka vain kysyäkseen, että milloin se ja se bussi tulee kyseiselle pysäkille ja pakollisen small talkin kanssa tämä voi viedä montakin minuuttia :) Tiedän, että joidenkin mielestä on ihastuttavaa, että näin voi täällä tehdä, mutta minä arvostan enemmän mahdollisuutta kävellä bussipysäkille tietäen bussin tulevan minuutin sisään, ja olevani perillä suunnilleen samalla tarkkuudella. Janessa kuitenkin palasi juuri samaan aikaan, kun bussi saapui pysäkille.

Perillä vain kaksi korttelia pääkadulta saavuimme kohtuukokoiseen omakotitaloon, josta bileiden järjestäjä maksoi kuulemma vain 250 euroa kuukaudessa. Jippona on se, että hän vuokraa vain pientä huonetta asunnosta, mutta käytännössä hän on ja tulee olemaan ainut siellä asuva ihminen. En tuntenut ennalta Maryn ja hänen saksalaisen kaverinsa lisäksi ketään. Taino, voinkohan sanoa tuntevani tätä saksalaistakaan kaveria, kun en muista edes hänen nimeään :P Hän oli joskus ollut pari viikkoa Suomessa ja oli oppinut laskemaan kymmeneen suomeksi ja osasi paljon muitakin sanoja. Minä pari vuotta saksaa opetelleena en pystynyt laskemaan kolmea pidemmälle ilman muistinvirkistystä :) Huomaan omaavani huonon kielipään. Toinen bileistä löytynyt kummajainen oli taloutta opiskeleva jenkki, jonka hyvin korrektin pukeutumisen alta paljastui vahva luonnonsuojelija.

Jutellessani jonkun intialaisen näköisen tytön kanssa oli suuri haaste olla olettamatta, että hän on kotoisin Intiasta :) Pian paljastuikin, että hän on täällä Kanadasta opettajakoulutuksessa, niin kuin niin moni muu kanadalainen.

Jossain vaiheessa joku Sydneystä oleva tyyppi yrittäen varmaan tehdä vaikutuksen alkoi stereotypisoimaan kanadalaisia tylsiksi jatkuvalla syötteellä. Vartin päästä Janessan kaverit olivat vaikuttuneet esityksestä sen verran, että meidän oli aika jättää bileet ja varsinkin tämä Sydney-tyyppi ja suunnata baariin :)

Baarissa tanssimme jonkun aikaa, ja hyväksi onneksi huomasimme vielä baarissa ollessamme sopivan bussin saapuvan pysäkille, ja kotimatka olikin sillä selvä.

Aamulla viimeistellessäni aamupalaa telkkarin ääressä näin liikettä lattialla. Jonkinlainen liskohan se siellä viipotti. Ehkä 20 senttiä pitkä. Janessalle iski tietenkin pakokauhu, ja hänet piti eristää olohuoneesta sulkemalla kaikki Janessa luo johtavat ovet. Mary Annen kanssa otimme sitten tovin pakollisia kuvia, ja lopuksi ajoin liskon paperikassiin, joka sitten tyhjennettiin ulos. Tämä lisko on kai sitten ainakin pisin täällä tähän mennessä ollut ötökkä, tosin samalla varmaan mieluisin. Jättimäiset torakat ja varsinkin hämähäkit ovat aika ikäviä, minkä vuoksi ne ei kai täältä elävänä yleensä poistukaan :P