Pakkailua

Keith on poissa \o/. Hän lähti vaivihkaa aamulla. Palatessaan eilen baarista Anna antoi hänelle kohtalaisen suoraa palautetta. Huono uutinen on taas se, että Annakin lähtee tänään lopullisesti. Autoin häntä kantamaan viimeisiä tavaroitaan pois.

Aloitin myös pakkailemaan omaa huonettani. Lähinnä tulee heitettyä melkein kaikki roskiin, mutta on tuota tavaraa jonkin verran enemmän nyt kuin tänne saapuessa kuitenkin. Varsinkin kirjat painavat paljon. Mitähän tekisi melkein täydelle viskipullolle ja isolle kasalle olutta. Alkoholinkulutus on painunut lähelle nollaa Alycian tavattuani. Menen näillä näkymin Alycian luo Canberraan lauantaina. Lento Uuteen-Seelantiin lähtee torstaina Sydneystä.

Liskopuisto

Tänään mentiin Alycian, BB:n ja Juffin kanssa liskopuistoon. 45 minuutin matka oli tarkoitus aloittaa kymmeneltä aamulla, mutta perille pääsimme vasta joskus puolen päivän jälkeen :) Viivästys voidaan selittää yhdistämällä stereotypioita :) Australialaiset ovat hitaita, ja naiset ovat hitaita. Mitä australialaiset naiset sitten voisivat olla? :)

Puistossa olikin sitten valtava valikoima kaikenlaisia eläimiä liskojen lisäksi. Itseasiassa niitä oli niin paljon, etten viitsi niistä tässä alkaa enempiä puhumaan. Laitan kuviin jotain selostusta.

Puiston jälkeen suuntasimme vielä hakemaan Juffille jalkahieromakonetta. Kuulitte oikein. 300 euroa maksava jalkahieromakone opiskelijalle. Nooh, porukat on yrittäjiä Hong Kongissa, ja kiinalaiseen tapaan hän on ainoa lapsi. Vitsailinkin hänelle, että montakohan kuollutta isosiskoa hänellä mahtaa olla :) Varmuuden vuoksi hän osti laitteen kuitenkin käteisellä, ettei äiti saisi sydänkohtausta luottokorttilaskua lukiessaan :) Liikkeessä oli kaikkea hierontaan liittyvää tavaraa. Myyjä upotti minutkin sellaiseen laiskanlinnaan, joka teki jonkinlaisen kokovartalohieronnan. Ja eipä voinut kun todeta, että jos olisi rahaa kuin roskaa, niin kyllä tuollaisen kyydissä telkkua katsoisi :)

Keith ja Clea

Olin eilen aika myöhään valveilla ja pohdin, että Keith on varmaan tekemässä uutta valitusta Cleasta, koska otti kuvia olohuoneessa keskellä yötä. En tosin mennyt katsomaan, mitä hän puuhasi... Ehkä hän keräsi todistusaineistoa tai jotain. Aamulla nukuin pitkään, mutta en voinut olla kuulematta Clean ja Annan touhuavan jotain. Seuraavaksi törmäsin Clean kirjoittamaan lappuun ulko-oven pielessä, jossa sanottiin, että eilisiltaisen tapaus on edennyt poliisien käsiin, ja he saattavat haluta kysellä meiltä tapahtumien kulusta. Ulkona odotti Clean harjoitustyön kuuluva maalaus, joka oli sotattu Clean maalipurnukoilla, joita oli hajoitettu sen viereen.

Ovi oli yöllä lukittu, joten syyllistä ei tarvinnu kovin kaukaa hakea. Näin Keithiä vielä iltapäivällä ja käyttäytyminen vain vahvisti asian. Jotenkin on vaikea uskoa, että tämä voisi enää johtua vain siitä, että Clea tekee taideprojektejaan olohuoneessa. Kun riitapukarit viimeksi puhuivat, Keith oli lähinnä harmistunut siitä, ettei Clea pidä hänestä. Voiko olla mahdollista, että Keith menee tärvelemään Clean kouluprojektin vain siksi, ettei Clea pidä hänestä? Ovatko amerikkalaiset yleensäkin niin itserakkaita, etteivät voi käsittää, että joku voi olla pitämättä heistä?

Olen täällä vuoden aikana päässyt todella hyvin eroon kaikenlaisista ennakkoluuloistani, mutta amerikkalaistan kohdalla prosessi ei kyllä etene kovin malliikkasti :)

Hiiri

Tänään löytyi sitten toinenkin hiiri. Menin tekemään aamupalaa ja muovisesta kierrätyslaatikosta alkoi kuulumaan rapinaa. Sieltä sojotti sellainen paperirulla, joka heilui edes takaisin. Nostin sen ylös ja alapää siitä oli syöty. Ehkä hiiri oli fiksu ja yritti päästä sen sisälle, jolloin se olisi voinut kiivetä vapauteen. Tyhmyyttäni en nostanut kaikkea tavaraa pois laatikosta ajoissa, joten hiiri meni sukan sisään, ja en saanut sitä sieltä pois. Jätin sen sinne, koska tiesin, että tytöt haluavat kuitenkin nähdä sen. Saa nyt nähdä saako sitä esille.

Hautausmaa

Viime yönä menimme Alycian, BB:n, Christopherin ja Juffin kanssa 170 vuotta vanhalle hautausmaalle. Ensin piti tietty pysähtyä Hungry Jack's:iin, joka on Burger Kingin Australiassa käyttämä nimi. Sen jälken etsimme hautausmaata varmaan tunnin ajan. Tytöt olivat käyneet siellä vuosi sitten, ja ajo-ohjeetkin oli mukana, mutta silti meni tunti :) Ehdimme käydä välissä tutkailemassa yhtä vanhaa vankilaakin, joka on tosin jo pois käytöstä, mutta porukkaa on siellä ajan saatossa hirtetty runsaastikkin.

Lopulta löysimme kuitenkin itse sinne hautausmaallekin. Taisin olla ainoa, joka ei usko mihinkään yliluonnolliseen, joten yritin sitten tietty järjestää muille viihdykettä tekemällä pieniä yllätyksiä :) Asiaa kylläkin hankaloitti valkoinen paitani ja kuun valo. Hautausmaa näytti kyllä ikäiseltään. Muutama hautakivi oli kumollaan tai pirstaleina ja aika usea oli ainakin vähän vinksallaan. Tekstejä ei juuri pystynyt lukemaan. Ruoho kasvoi pitkänä, ja mitään polkuja ei ollut. Laidalla oli kyltti, että paikalla on tarkoitus suorittaa argeologisia kaivauksia, ja että hautakiviä olisi syytä olla liikuttelematta. Jännä, että siitä täytyy erikseen mainita :)

Surf

Aamulla, eli kahdentoista jälkeen, kävin herättämässä Jeffin ja lähdettiin kattelee millaisia aaltoja olisi luvassa. Olimme nousemassa bussista pois, kun kuski kysyi, että minne olemme menossa. Sanoimme, että Nobby's Beatchille ja hän vastasi, että hän vie meidät sinne. Ranta on tyhmästi kahden pysäkin välissä niin, että molemmilta pysäkeiltä on sinne useampi sata metriä. Kuski pysäyttikin sitten bussin keskelle liikenneympyrää rannan tuntumaan. Aika hyvä palvelu :) Muutenkin surffilaudan kanssa liikkuessa saa paljon kommentteja. Ihmiset alkavat juttelemaan spontaanisti, mikä tuntuu vähän oudolta, mutta on toisaalta hauskaa :)

Pankissa

Edellinen pankkireissu oli aika työläs kokemus. Olinkin henkisesti varautunut melkoiseen ruljanssiin mennessäni tänään sulkemaan tiliäni.

Kerrottuani haluavani sulkea tilini täti pyysi pankkikorttiani. Sitten hän napsutteli jonkin aikaa, pyysi nimikirjoituksen kauppakuitenkin näköiseen lappuun, ja antoi tililläni olleet rahat, sekä kortin takaisin. Tilini oli siis suljettu ilman mitään kuvallista henkilötodistusta tai edes kortin koodia :) Pelkkä nimikirjoitukseni, jota en hänen huomannut edes vilkaisevan, oli tarpeeksi :) Oli pakko vielä lopuksi kysyä, että sulkiko hän oikeasti tilini.

Jalkapalloa ja surffausta

Eilen kävin katsomassa Louisen ja Shannonin luona Australian jalkapallopelin Uruguayta vastaan. Kyseessä oli peli, joka ratkaisi, että pääseekö Australia World Cupin finaaleihin Saksaan ensi kesänä. Australia ei ole ollut mukana niissä 31 vuoteen nyt. Aluksi Uruguay näytti omistavan pelin täysin, mutta sitten Australialaiset pääsivät mukaan tahtiin. Tasapelin vuoksi, jouduttiin ensin jatkoajalle ja lopuksi vielä rangaistuspotkuihin. Aussien maalivahti torjui kuitenkin loistavasti, joten Aussit pääsevät finaaliin. Hurraa :)

Tänään keli oli säätiedotuksesta poiketen loistava. Mentiin Jeffin kanssa ensin Nobby's Beatchille surffaamaan. Ranta oli kuitenkin suljettu. Joku muu näytti surffaavan, joten mentiin sekaan. Aallot olivat melko hurjia. Rantavahti pörräsi kuitenkin sitten jonkin ajan päästä paikalle, ja sanoi, että ei ehkä kannata jatkaa, sillä laskuvesi yhdistettynä koviin aaltoihin on vaarallinen yhdistelmä. Ei se nyt niin vaaralliselta kyllä vaikuttanut, mutta ei tee mieli olla yksi niistä monesta tyhmästä turistista, jotka vuosittain täällä onnistuvat itsensä tappamaan. Varsinkin saksalaiset kunnostautuvat tällä saralla.

Jatkettiin sitten Stocktonille, jossa olikin ihan sopivat aallot. Taino isoja ne oli vielä sielläkin. Laskuvedestä johtuen vesi oli paikoin aika matalaa ja pari jättiaaltoa iskikin minut pohjaa vasten. On muuten jännä tunne heittää veden seassa pari kuperkeikkaa ja sitten iskeytyä meren pohjaan :) Jeff sanoi, että yhdessä vaiheessa hänellä oli melko hyvä käsitys siitä, miltä hukkuvista ihmisistä tuntuu :) No välillä aallot olivat kuitenkin sopivat ja pääsi itse asiaankin :) Jeff sanoi, että hän luuli nähneensä hain evän, mutta jatkoi, että se oli varmastikkin jotain muuta. Surffauksen jälkeen yritin psyykata häntä ajattelemaan, että se olisi ollut oikeasti hain evä :) Olisi varmaan Iowassa ihmettelemistä, kun hän voisi kertoa nähneensä hain surffatessaan :)

Lähtijät

Ihmisiä alkaa valumaan pois täältä. Janessa ja Erin lähtevät molemmat huomenna ja Anna ilmeisesti perjantaina. Tähän kämppään jää siis vain minä ja riitakumppanukset Clea ja Keith. Mitähän siitäkin seuraa... Keith aiheutti eilen Clealle virallisen varoituksen.

No ei minua tuollaiset pikkuasiat sinällään stressaa. Niistä tulee vaan mieleen vääjäämätön ero Alycian kanssa lähitulevaisuudessa. Ainakin 11 päivää pitäisi olla aikaa vielä jäljellä. Se on aika vähän.

Maanantai

Menin tänään iloisin mielin surffaamaan, mutta perillä odotti pienet aallot ja kova tuuli :/ No otin kuitenkin aikani kuluksi aurinkoa. Lähdin menemään siinä vaiheessa, kun pyyhkeeni oli hautautunut puoleksi tuulen lennättämän hiekan alle. Paluumatkalle nappasin vahingossa taas kerran maisemareittiä kulkevan bussin.

Kyllähän bussissa toisaalta jaksaa istua, mutta tuollainen noin peukalonpään kokoinen ötökkä pörräsi selkäni ja nojaamani ikkunan välissä. Surffilaudan kanssa on paha liikkua, joten yritin vain varoa olemaan puristamatta sitä, jotta se ei pistäisi. Tarmokkaasti se lensi aina ikkunaan, josta se tippui joko lattialle, penkille ja välillä selkääni. Jossain välissä huomasin kuitenkin, että se oli vain vaalea koppakuoriainen. Nehän eivät pistä eivätkä pure? Mietin sitäkin, että miksi se halusi pörrätä vain minun kohdallani, oliko syynä valkoinen paitani. Valoa kohtihan se kai oli matkalla, kun ikkunasta ulos pyrki.

Koulu Suomessa

Tänään aloin katselemaan, että mitähän uusi vuosi tuo tullessaan koulutussaralla. Näköjään TTY:llä ollaan siirrytty viiteen periodiin, mikä tarkoittaa kouluvuoden jakamista viiteen osaan. Kolmas periodi käsittää joulu-tammikuun. Toisin sanoen en välttämättä pysty aloittamaan opintojani ennen helmikuussa alkavaa neljättä periodia. Aika tyhmää. Yritin vähän katsella kursseja, joista selviäisi vain tenttimällä, ja siten voisi ottaa jotain kolmannelle periodille, mutta en ainakaan vielä löytänyt mitään.

Surffausta ja Louise ja Shannon

Eilen piti vähän pakottautua ylös, kun olin ollut illalla baarissa, ja teki mieli päästä surffaamaan. Perillä löytyi pari muutakin tämän asuntolan asukkia, joista Jeff (Iowa) oli myös surffaamassa. Aallot olivat vähän turhan suuria. Sinälläänhän iso aalto on helpompi pyydystää, mutta jos jokin menee pieleen, niin lento on sen jälkeen hurjaa :) Yhdenkin kerran myöhästyin vähän aallosta ja löysin itseni rikkoutuvan aallon huipulta. Lauta tipahti melkein metrin suoraan alaspäin ja minä perässä ja sitten tuli vielä aalto niskaan :) Onneksi vastapainoksi sain kyllä kaapattuakin muutaman aallon, ja tuntuihan se asteen hienommalta olla vaihteeksi ohjaksissa :) Varsinkin kun isot aallot kestävät pidempään, ja niiden voima antaa hyvät vauhdit.

Takaisin päästyäni annoin Alycian ajaa hiukseni, jonka jälkeen Shannon kävi noutamassa minut. Käytiin hakemassa olutta ja jatkettiin pian siitä sitten päivälliselle ravintolaan hänen ja Louisen kanssa. Päivällisen jälkeen palattiin heidän kämpilleen, jossa mm. opeteltiin suomea ja kateltiin DVD:tä. Lopuksi Louise vielä heitti minut takaisin asuntolaan, missä Alycia oli lopettelemassa puuhastelua päättötyön parista tältä päivää.

Koulu on ohi \o/

Tentit ovat takana, ja menevät läpi. Sain viimeisen tentin aikana jostain allergisen reaktion. Nenästä vuosi kirkasta räkää kuin tippuvasta hanasta. En antanut tämän kuitenkaan masentaa, vaan jatkoin tentin jälkeen salille. Sieltä tultuani siivosin varmuuden vuoksi huoneeni. Nyt ei vuoda enää samalla lailla. Ähh. Otetaas sanat takaisin :) Juuri tuon kirjoitettuani kävin niistämässä vähän kuin viimeisen kerran, ja nenästä alkoikin tulvia verta :) No ehkä tämä tästä.

Iltapäivän ohjelmassa olisi ainakin hiusten leikkuu. Lupasin antaa Alycian leikata hiukseni (= ajaa pääkarvani), mutta aloin hieman huolestumaan, kun hän suunnitteli käyttävänsä kaikkia muita työkaluja kuin partahöylää. Jos teinit saavat päänsä sekaisin hivelemällä Mobilatia otsaansa, niin mikähän vaikutus karvanpoistoaineella voisi olla?

Lomaohjelmani on seuraavanlainen. Loppukuun (~3 viikkoa) vietän surffaten. Sen jälkeen kymmeneksi päiväksi Uuteen-Seelantiin, josta palaan Sydneyyn 11.12. eli samaan aikaan, kuin isoveljeni Aki ja hänen tyttöystävänsä Milla saapuvat sinne. Kotiutumisen jälkeen lennämme katsomaan isoa kiveä, eli Ulurua. Ja sieltä palattuamme suuntaamme jouluksi Melbourneen, josta uudeksi vuodeksi takaisin Sydneyyn. Lopulta uuden vuoden päivän iltana hyppään lentokoneeseen määränpäänä Suomi. Aki ja Milla palaavat vähän myöhemmin. En ole viitsinyt koulun sivuja vielä selailla, mutta lonkalta heittäen koulu jatkunee 8-15.1. Kaksi kuukautta tässä pitäisi siis olla lomaa. Tosin tietty jonkun verran joutuu järjestelmään kaikkea vaihtoon liittyvää vielä...

Tuuletin

Pihalla on 35 astetta, mutta sisälläkin näyttää kiehuvan :) Annan tuuletin oli ollut olohuoneessa yhteisenä ilona, mutta aamulla se oli kadonnut. Tytöt pohtivat pitkään, että mitä sille oli tapahtunut. Lopulta selvisi, että Keith oli vienyt sen huoneeseensa. Kuumuuteen tuskastuneena Clea kävi pyytämässä kohteliaasti sitä takaisin Keithiltä, mutta hän vain vastasi, että "Why don't you like me?"

Tässä vaiheessa minua alkoi naurattaa. Onneksi en ollut vieressä nauramassa :) Keskustelu jatkui tyyliin, että Clea myönsi, ettei hän pidä Keithistä, mutta yritti vain pyydellä tuuletinta takaisin. Keith taas yritti kaivaa syytä siihen, ettei Clea pidä hänestä ja ohitti Clean pyytelyt, sanomalla että tuuletin on Annan, ja hän antaa sen takaisin hänelle. Anna vain sattuu olemaan Sydneyssä muutaman päivän :)

Kettu

Olin eilen illalla menossa Alycian luo, jos noin voi edes sanoa, kun hän asuu tuossa alle 100 metrin päässä. Kuitenkin kymmenen metriä kotiovelta päästyäni näin muutaman metrin päässä minua ketun. Arvatkaa harmittaako, kun en aina kanna kameraa mukanani :) Ketttu käytännössä poseerasi minulle siinä polulla. Koska en voinut oikein muutakaan tehdä niin jatkoin matkaani ja käveltiin sitten ketun kanssa siinä peräkanaa, kettu edellä ja minä jäljessä muutaman metrin hajuraolla. Sitten jossain vaiheessa se suuntasi puskaa kohti.

En koskaan osannut odottaa törmääväni kettuun täällä, mutta sinällään se ei kyllä ole mikään ihme. Kampuksella on ainakin yksi kanilauma, jonka näkee käytännössä joka ilta tuolla parkkipaikkojen perällä. Toisaalta täällä on paljon sorsia, jotka viihtyvät kaukana lähimmästä lammikosta ja suoraan puskien vieressä. Olen joskus miettinyt, että jos joku päästäisi kissan vapaaksi, niin mitähän tapahtuisi? Kettu ajaa varmaan saman asian.

Tenttejä

Kaksi tentti on nyt tehty ja yksi vielä perjantaina. Siihen kun vielä vähän malttaisi lukea, niin pääsisi lomalle. Syksyllä tentit meni vielä vähän hätiköiden, tosin tulokset olivat ihan hyviä. Tällä kerralla olen kirjoitellut suhteellisen rennosti. Maanantain tentissä ilman mitään hoppua tai hidastelua laitoin viimeisen pisteen sillä hetkellä, kun kynät pyydettiin laskemaan pöydälle. Tänään pääsin lähtemään jopa vähän etuajassa.

Bending the rules

Säännöillä on täällä hieman erilainen merkitys kuin Suomessa. Täällä niitä tulkitaan enemmän suuntalinjoina, kuin lakipykälinä.

Ruokalassa on tarkat säännöt siitä, että miten pitää toimia, kun ei pysty syömään normaalina aikana ja haluaa aterian mukaansa. Seinällä on listoja, joihin pitää merkata, että mitä haluaa ja milloin. Ja tämä pitäisi tehdä hyvissä ajoin. Lisäksi seinällä on varoituslappuja, joissa sanotaan, että tästä ei jousteta. Käyn aika usein noutamassa aterian joko Clealle tai Jeshielle, mutta suurimmaksi osaksi, he eivät ole tilanneet sitä etukäteen. Kuitenkaan keittiöhenkilökunta on paketoinut aterian joka kerta, kun olen käynyt sitä pyytämässä. Eivätkä he ole edes mukisseet.

Pihalla olevaa uima-allasta ei saisi käyttää iltayhdeksän jälkeen. Tavoitteena on mahdollisesti ehkäistä baari-iltojen jälkeiset hukkumiset. Kuitenkaan meitä ei ole koskaan ajettu sieltä pois, vaikka alueella kiertää talonmiehiä/huolenpitäjiä. Yksikin sanoi kerran vain, että "En nähnyt mitään".

Säännöt ovat löysät muuallakin kuin asuntolassa. Kerran bussiin mennessäni en tiennyt tarkkaa hintaa, joten annoin kolme dollaria alkuun. Kuski sanoi, että puuttuu 5 senttiä, ja aloin välittömästi kaivaa sitä lompakostani, mutta samoin tein hän lisäsi, ettei sen väliä.

Yliopistoissa stressataan aina sen päälle, että ehtiikö saada harjoitustyöt valmiiksi määräaikaan mennessä. Kyllä täälläkin stressi katoaa määräaikaan mennessä, mutta varsin usein se johtuu siitä, että kurssinpitäjä lisäaikaa pyydettäessä sanonut, että työn voi palauttaa sitten kun siltä tuntuu. Aika monella onkin jotain vuoden takaisia harjoitustöitä roikkumassa.

Sääntöjä täällä kuitenkin riittää. Ja varoituskylttejä niiden rikkomisesta. Johtunee siitä, että koska normaalit säännöt on tehty rikottaviksi, niin sellaisia sääntöjä, joita ei ole tehty rikottaviksi, joudutaan korostamaan isoilla varoituskylteillä. Tosin kyllä niistäkin säännöistä todennäköisesti joustetaan.

Menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta täällähän on samanlaiset sairaslomapäivät käytössä kuin Ruotsissa. Eli työntekijöillä on tietty määrä päiviä, jotka he voivat käyttää sairastamiseen ilman lääkärintodistusta. Ja toki käytäntökin on täällä mennyt siihen, että niitä ajatellaan kuin lomapäivinä. Televisiossa olikin juttu siitä, miten joku yritys oli ollut kohtuuton erottaessaan työntekijän, koska tämän oli todettu tekevän sairaspäivinään kaikkea muuta kuin sairastavan. Kyllä jutussa kysyttiin sivumennen tältä työntekijältä, että miksi hän teki sairaspäivinään pimeää työkeikkaa, mutta hän vain totesi, että se on hänen oma asiansa, mitä hän tekee sairaspäivinään. Oli muutenkin tosi loukkaantunut siitä, että työnantaja oli palkannut jonkun selvittämään hänen puuhiaan.

Kokkikoulu, itkemistä ja rannerengas

Keittiössä käydessä tulee välillä aina mieleen, ettei mikrobiologiaa taideta opettaa aivan kaikkialla :) Tänään hymyilytti, kun sieltä löytyi leipomistarvikkeet siistissä nipussa. Puoliksi nesteeksi muuttuneesta margariinista päätellen eilen on harjoiteltu leipomista :) Spagettiannos oli sentään peitetty nokkelasti elmukelmulla, mutta olisikohan sekin kannattanut laittaa ainakin jääkaappiin? :)

Ehkäpä sen säilömisen ei ole niin väliä. Kukin australialainen kun heittää noin puoli kiloa ruokaa roskiin joka päivä. Tässä kohtaa voisi tietty muistella aikaa, kun en kaupasta kantanut samaa vertaa, tosin koulussa tuli silloin arkisin syötyä.

Ruoka on vain yksi esimerkki, mutta samanlainen kuluttaminen on toki laajempi ilmiö täällä. Mitään muuta kulutusta kuin vedenkulutusta ei oikeastaan pyritä vähentämään, jota sitäkin vain niillä alueilla, joissa vettä ei yksinkertaisesti ole. Bensan hinnasta valitettaessa kukaan ei ehdota, että ehkä kauppakassiin riittäisi kolmelitraista pienempi moottori. No sanomalehdessä oli kyllä juttu, miten jotkut hörhöt käyttävät Sydneyssä skootteria työmatkoihinsa. Tiedättehän? Sellainen kymppiuutisten loppukevennys.

Kesän lähestyminen luo useita oppitunteja. Uusin oppimani asia oli, että salille kannattaa mennä lähinnä aamuisin. Nyt oli jo iltapäivä, kun ajattelin haihduttaa aamupäivän pettymyksen pois käymällä salilla. Päälle 30 asteen helteessä pystyi kyllä työskentelemään, mutta oli se vähän raskaanpuoleista.

Heh, sivujuonteena pitää muuten kertoa, että diplomaatintytär teki minulle yksi ilta pinkin rannekorun, ja sanoi, että minun pitää käyttää sitä viikko tai se suuttuu. Yritin vetkutella irti, mutten onnistunut. En normaalisti käytä pukeutumisessani mitään, millä ei ole jotain käyttötarkoitusta, ja pinkki on myös pois kuvioista. No olen vain yrittänyt olla huomioimatta sitä. Salilla ihmettelin, kun joku mies tuntui tuijottavan minua ihme kiilto silmissä. En kiinnittänyt siihen silloin sen enempää huomiota, ehkä vain kuvittelin kaiken. Myöhemmin mieleeni juolahti kuitenkin mahdollinen yhteys rannerenkaaseen.

Turvallisuustesti ja terroriuhka

Tänään oli tarkoitus ottaa osaa tollaseen lentoturvallisuustestiin. Tässä testissä lentoturvallisuusviranomaiset mittaavat tässä tapauksessa Jetstar-nimisen halpalentoyhtiön toimia onnettomuustilanteessa. Minun oli tarkoitus esittää normaalia matkustajaa.

Jälkikäteen ajatellen olisihan se pitänyt arvata miten käy, kun ottaa viimeisen bussin. Aikaisempi bussi olisi vaan ollut 70 minuuttia aiemmin, jolloin olisin joutunut istumaan lentoasemalla päälle tunnin. Sen lisäksi, että tämä bussi oli jo lähtiessä kymmenen minuuttia myöhässä, ovi hajosi puolivälissä matkaa. Kuski yritti korjata sitä varmaan 20 minuuttia ja heilutteli käsiään toiset 20 minuuttia :) Samassa kyydissä ollut eläkeläispariskunta nauroi paidalleni, jossa luki "Boldly going nowhere..." Lopulta paikalle tuli toinen bussi. Toinen kuski sai oven siedettävään kuntoon sitten minuuteissa :)

Perille lentokentälle saavuin melko tarkkaan tunnin myöhässä. Kävin kääntymässä sisällä ajatellen ainakin pahoitella, että missasin harjoituksen, mutta ei siellä ollut ketään. Enkä malttanut jäädä etsimäänkään, sillä seuraava bussi takaisin kaupunkiin lähti muutaman minuutin sisällä, ja sitä seuraava vasta yli tunnin päästä. Harmittaa.

Pääministeri John Howard varoitti eilen Australiaa koskevasta terroriuhasta. Hän väitti saaneensa tiedustelupalvelulta tietoja, että isku olisi suunnitteilla, ja että nykyinen laki ei anna mahdollisuuksia puuttua tähän. Sattui tosi sopivasti, sillä tänään äänestettiin yksityisyydensuojaa polkeva terroristilaki läpi. Toinen epäily on, että Howard yrittää varastaa huomion työlainsäädäntöuudistuksesta, joka heikentää työntekijöiden asemaa merkittävästi. Lähipäivinähän sen sitten kai näkee, että pidätetäänkö ketään tai räjähtääkö jossain.

Jouluvalot

Kylläpäs joulun lähestymisen jo huomaa. Ruokalassa oli tänään aseteltu jo jouluvaloja paikoilleen. Telkkarista tulee joulumainoksia, ja kaupungissa oli avattu jouluvaloja myyvä liike. Jonkun tavaratalon näyteikkunoissa oli punaisia t-paitoja, joissa oli pukin ja poron kuvia. Sää ei vain ole kovin jouluinen. Tällä viikolla on ollut 27-30 astetta joka päivä.

Automaatti ja suolan katoaminen

Valitsen aina raha-automaatilla, että se näyttäisi saldon ruudulla. Jostain syystä en vain ole koskaan huomannut sitä, enkä ole siihen sen enempää sitten huomiota kiinnittänyt. Eilen kun nostin rahaa, niin löytyi syy siihen miksen sitä ole huomannut. Saldoruutu kyllä tuli, mutta vilahti taas pois silmänräpäyksessä. Melko paljon saisi kyllä harjoitella, että silmät olisi kohdistettuna juuri siihen saldoon sillä hetkellä, että ehtisi sen lukemaan.

Ylireagoinko, vai kuulostaako teistäkin hassulta, että 23-vuotias opettajaksi valmistuva kysyy vakavasti, että katoaako suola vedestä keittämällä? :)

Löytyi muuten vihdoin sopiva tyttökin täältä :) Hänen nimensä on Alycia, valmistuu juuri aboriginaalitieteistä, on kotoisin Australiasta, vaikka syntyikin Beverly Hilssissä ja ikää on 26 vuotta. Hän on aika ihana :) Mutta on vielä niin uusi juttu, ettei tästä nyt tämän enempää.