Dubbo

Torstainen matka Dubboon aloitettiin noin tunnin myöhässä alkuperäisestä aikataulusta, tosin myöhässä vain Suomen mittakaavassa. Täällä ei olla niin tarkkoja ajan kanssa. Eiköhän tuohonkin totu jossain vaiheessa.

Mukana matkalla oli Tom Norjasta, Rickhard Ruotsista sekä Pov ja Rhiannon Australiasta. Majoituimme perille päästyämme Rhiannonin kotiin, jossa meillä olikin sitten täysihoito ja vähän päälle koko loman ajan. Ei voi kuin ihmetellä Australialaista vieraanvaraisuutta. Samoin tein saavuttuamme jatkoimme Pastorin koti -nimiseen baariin, missä törmäsimme mm. Rhiannonin isoveljeen, hänen tyttöystäväänsä ja perheen isään. Minä tunsin Lieksassa asuneena oloni hyvinkin kotoisaksi kyseisessä baarissa, mutta muut pojat vähän jännittivät tappeluja. Ric piileskeli WC-kopissa sillä aikaa, kun vessassa tapeltiin :)

Seuraava päivä menikin lähinnä Rhiannonin kotona krapulaa parannellessa. Perheessä on kolme suurta koiraa, jotka ovat vapaana pihalla. Hyvin rauhallisia ja käytännössä äänettömiä. Lähinnä makaavat etupihalla. Ja tunkiota ei tarvita: kananluut menevät siinä missä vesimelonikin. Pihan ainoa vihreä läikkä on siinä, missä kastelija sattuu olemaan. Sisämaassa on kuivaa.

Lauantaina oli vuorossa hevoskilpailut. Kaikki olivat pukeutuneet hienosti. Jonkun tutulla oli alueella teltta, jossa hän vietti synttäreitä ja 13 eurolla sain juoda ja syödä niin paljon kun halusin. Jossain välissä näin pari hevostakin. Menivät vaan niin kovaa, etten saanut hyvää kuvaa. Kilpailun jälkeen oli jatkot yhdessä baarissa, josta yritimme jatkaa toiseen baariin jossain vaiheessa iltaa, mutta eivät ottaneet enää siinä vaiheessa ketään sisään. Ostin hodarin lähellä olevasta siirrettävästä kioskista, jonka omistaja kysyi melkein ensimmäiseksi, että uskonko evoluutioon vai luomiskertomukseen. Vastasin varmaan väärin, sillä hän veloitti minulta dollarin enemmän kuin mitä hinnastossa luki :) En tosin kiellä ettenkö mahdollisesti saattanut katsoa hinnastoa väärin siinä vaiheessa iltaa :)

Sunnuntaina menimme Tomin, Ricin, Povin ja perheen 14-vuotiaan pojan Kanen kanssa eläintarhaan. Kysessä on open range eläintarha, ja tämä tarkoittaa ilmeisestikin sitä, että useimmilla eläimillä on usean hehtaarin verran tilaa. Käytännössä joutuu siis kävelemään aika lailla nähdäkseen kaikki ja osa on niin kaukana aitauksissaan, ettei niitä kunnolla näekään :) Autauksista toiseen menee autotie, jota osa vieraista etenee kävellen niin kuin me, osa pyörällä ja loput autoillaan. Eläimiä ei tarvitse katsoa aidan läpi, sillä yleensä eläimet on erotettu penkereellä, jossa sähköaita sijaitsee penkereen juurella ja ihmiset katsovat eläimiä penkereeltä. Apinoille tuntuu riittävän, kun ne laittaa lammen keskellä sijaitsevalle saarelle. Leijonat ja tiikerit pysyvät turvassa vallihaudan avulla, jota reunustaa metrin korkea metalliseinä. Jättiläiskilpikonnat eivät ylitä 30 senttiä korkeaa puuaitaa.

Illalla menimme Rhiannonin kaverin miehen syntymäpäiville. Juhlat olivat jatkuneet jo jonkin aikaa, ja pian syntymäpäiväsankari esittikin viisi perättäistä strip tease -näytöstä. Tunti sen jälkeen suurin ilo olikin sitten maata nurmikolla.

Maanantaina kävimme ensin tutustumassa paikalliseen 1800-luvulla perustettuun vankilaan, joka on nykyisin museoitu. Oli yllättävän pieni paikka, mutta silti kahdeksan miestä ehtivät hirttää siellä.

Dubbosta vielä sen verran, että kyseessä on melko kuiva kaupunki, vaikka sijaitseekin muutaman metriä leveän (tosin todennäköisesti alle metrin syvän) joen rannalla. Käytännössä kaikki kastelemattomat alueet olivat keltaisia ja maaperä punaista. On vähän vaikea käsittää, miten siellä voi kasvattaa karjaa ja lampaita. Ihmisiä on noin 40 000 ja keskusta on hyvin kaunis. Tänään palatessamme huomasin autosta käsin, että päälle 200 kilometrin matkalla Dubbosta vehreään itään, tien ali meni ehkä 100 jokea ja puroa, joista kahdessa oli jopa vettäkin.

Pääsiäiseksi Dubboon

Viikko on ollu aika hiljainen, maanantaina tai tiistaina kävimme Newcastlelle tunnusmerkillä, eli Nobby's Headilla. Tämä on niemi, jonka päässä sijaitsee majakka, ja majakasta lähtee vielä noin kilometrin pituinen aallonmurtaja, joka suojaa maailman suurinta hiilisatamaa.

Eilisen illan käytin englannin harjoitustehtävään, jossa piti kuvailla 300 sanalla jonkin oman maan yliopiston, laitoksen, organisaation, kerhon tai vastaavan kehitystä. Yritin kaivaa Internetistä tietoa Tampereen teknillisen yliopiston historiasta, mutta sain käsiini vain listan, jossa oli lueteltu eri muutaman tyyppisiä lukuja ja vuosia. Tästä olisi ehkä jotenkin saanut väännettyä 300 sanaa, mutta olisi ollut maailman kuivin teksti. Seuraavaksi kävin läpi muut mahdolliset historiikit mihin olisi henkilökohtaista kosketusta, mutta ei löytynyt sopivaa. Tässä vaiheessa muistin, että olen itse kirjoittanut LSM:n sivuille sen historian. Siinä oli vain 136 sanaa, mutta englanti vaatii enemmän sanoja ja toisaalta kirjoitin vähän laajemmin. Lopulta tulikin kiire pysyä sanarajan puitteissa.

Tänään oli vuorossa filosofian harjoitukset, joissa minun piti pitää esitelmä tiedon alkuperästä. Esitelmää ei pisteytetä, mutta viikon päästä minun pitää palauttaa 500 sanan mittainen essee samasta aiheesta. Ensimmäinen tunti piti käyttää pienryhmässä keskusteluun kyseisestä aiheesta ja toinen tunti sitten itse esitelmään. Minun on pakko ainakin uskotella itselleni, että nämä ensimmäistä vuotta täällä opiskelevat eivät tajunneet tehtävänantoa, sillä kukin heistä luki vuorollaan paperista käytännössä samat asiat kuin mitä kirjassa luki. Loppuun oli lisätty pari lausetta heidän omaa mielipidettään.

Miten päin vain niin pääsin pälkähästä. Joku tyttö luki minua ennen oman paperinsa ja hänellä oli sama aihe kun minulla. Osallistuin kovasti sen jälkeiseen keskusteluun ja omalla vuorollani toin vain pari pointtia lisää mietittäväksi. Materiaalia esseeseen on niin paljon, etten saa kaikkea 500 sanaan.

Tänään lähdemme illan suussa kohti Dubboa, joka on käsittääkseni Newcastlea vähän pienempi, eli ehkä Turun kokoinen kaupunki neljän tunnin ajomatkan päässä sisämaahan päin. Onneksi menemme sinne vasta nyt, sillä vielä kuukausi sitten siellä oli tasainen 40c. Nyt siellä ei pitäisi lämpötilan nousta yli 30c.

Lakiharkoissa kuulin, että tänään on suuret ruuhkat, sillä ihmiset pääsevät tänään pääsiäislomalle. Pitää vaan toivoa ettei kukaan sisämaahan halua :) Perillä odottaisi eläintarha, jossa on tuhat eri eläinlajia ja jonkinlainen perinteinen pääsiäistapahtuma hevoskilpailujen muodossa. Saa nähdä. Takaisin tulen viimeistään tiistaina.

Päiväretki Wollongongiin

Sunnuntaina menimme Jessien, Natin ja Kanookin kanssa päiväreissulle Wollongongiin, joka sijaitsee noin 60 kilometriä Sydneystä etelään. Alkuperäinen syy reissulle oli, että Jessien auto kaipasi huoltoa, ja hän vei sen veljelleen, ja otti toisen tilalle. Autot ovat aika halpoja täällä. Jessie sai mukaansa nelilitraisen 100 tkm ajetun Fordin perhefarmarin, jonka hintapyyntö oli noin 10 tuhatta euroa.

Kun vaihto oli suoritettu, oli aika etsiä jotain nähtävän arvoista. Eka kohde oli tietty tarkistaa rannan taso. Samalla lailla kuin Newcastlessa myös Wollongongissa rannat ovat aivan keskustassa. Wollongong on vain kauniimpi paikka kuin Newcastle. Kaupunkia ympäröi vuoret jokaisesta suunnasta, ja rannan jälkeen seuraava etappi olikin vuori nimeltä Keira. Periltä olikin sitten aika mahtavat näkymät ympäröivään kaupunkiin. Australialaiset harrastavat paljon ulkohäitä, ja huipulla olikin menossa yhdet häät.

Vuoren jälkeen päätimme tutusta eteläisen pallonpuoliskon suurimpaan budhalaiseen temppeliin. Kokoa on vaikea arvioida, sillä suuria rakennuksia oli niin monta. Kävimme kuitenkin kolmessa erillisessä rakennuksessa, joissa jokaisessa oli eri jumalan patsas ja jokaisen seinät olivat täynnä tuhansia pikkupatsaita.

Yksi rakennus näytti vähän muumitalolta, koska siinä oli niin monta kerrosta, mutta sen alakerrassa oli seinät täynnä kuolleiden laattoja, ja kuulemma heidän tuhkiaan säilytettiin ylemmissä kerroksissa. Temppeli oli hyvin rauhoittava paikka.

Rauhallista mieltä tarvittiinkin, sillä seuraavaksi lähdimme paluumatkalle välipysäkkinä Sydney. Tarkoitus oli löytää Ikea ja Turkin pippurit, mutta paikallisen Rugby-joukkueen juuri loppunut peli aiheutti niin pahan ruuhkan, että se pysäytti meidät täysin, varsinkin kun ei oltu aivan varmoja Ikean sijainnista. 2,5 tunnin harhailun ja ruuhkassa jonottamisen jälkeen myöhästyimme muutamalla minuutilla sulkemisesta :/ Elämä on :)

Tiet ovat täällä yleisesti ottaen aika pieniä. Tai ei pieniä, kaistoja on yleensä 2-4 suuntaansa, mutta nämä tiet ovat tyypiltään kuin tavallisia katuja: liikennevaloja tai -ympyröitä on noin sadan metrin välein. Tästä johtuen keskustan laitamilta keskustaan ajaminen on melkoista matelemista, varsinkin näissä suuremmissa kaupungeissa, ja erityisesti Sydneyssä.

Pyhän Patrickin päivä

Eilen oli Pyhän Patrickin päivä. Aloitimme juhlinnan menemällä kampuksella sijaitsevaan baariin nimeltään yksinkertaisesti Bar On The Hilll. Tarjolla oli irkkuohjelmaa, tosin melko tekaistun tapaista :) Parin oluen ja parin tunnin jälkeen oli lounasaika. Jälkiruoaksi oli donitsi, jonka sokerikuorrute oli vihreää. Harmittavasti väri ei tainnut tulla elintarvikeväristä, sillä maku oli jotain karseaa. Jäi donitsit syömättä aika monelta.

Ysin pintaan oli kyyditys baariin, josta joskus kahden aikaan jonkun pubin kautta Mäkkäriin. Siellä McOz-ateria (Oz = Aus). Mielenkiintoisesti kyseisessä hampurilaisessa oli paljon punajuurta. Ric (ruotsalaisvahvistus) taisi olla aika humalassa, kun tökki stiletin tapaan toimivalla sateenvarjolla kaikki roskat pöydältä lattialle. Vartijan kannustamana keräsimme ne roskiin. Noin kaksi minuuttia tästä Ric hyppäsi pihalla olevan aidan yli ja satutti leukansa :)

Aamulla oli enkuntunti ysiltä. Yritin kerätä itelleni ketterää krapulaa, mutta illan päätteeksi juotu vesi ja ateria olivat varmaan syypäitä, koska olin aamulla ihan normaalissa kunnossa. Tosin keskiviikkona käydessäni salilla, rasitin käsiä vähän liikaa. Olisi kai pitänyt tajuta, ettei kahden kuukauden tauon jälkeen oikein voi ottaa täysillä. Kädet eivät nimittäin tänään ole taipuneet paljoa suorakulmaa suoremmiksi. On aika tyhmä olo, kun joutuu pitämään käsiä koko ajan koukussa.

Bar On The Hillissä tuli muuten juteltua irlantilaiselle kaverille nimeltä Connor. Asuu Pohjois-Irlannissa, mutta omistaa Irlannin passin. Siellä saa kuulemma valita, minkä passin haluaa. Kertoi, että suurimmassa osassa P-Irlantia protestantit ja katolilaiset elävät sulassa sovussa, mutta lähinnä Belfastissa on muutama asuinalue, joissa elää vain katolilaisia tai protestantteja, ja sieltä ne P-Irlannin uutisetkin sitten yleensä tulee.

Aamun englannintunnilla oppi jotain uutta. Opettaja lätkäisi tarkat pilkkusäännöt eteen. Suomessahan näiden kymmenen englannin oppivuoden aikana on sanottu, ettei englanninkielessä ole niin tarkkaa niiden pilkkujen kanssa, ja että niitä lätkitään vähän niin kuin tuntumalla. Nyt voi miettiä vain, että onkohan näiden sääntöjen tietämättömyys estänyt oppimasta monimutkaisempia lauserakenteita, ja siten tehnyt englanninkielisistä kirjoituksistani yksinkertaisempia ja tylsempiä.

Eka keskustelu suomalaisen kanssa

Aamulla on englannin harkoissa ensimmäisen esitelmän vuoro. Norjalainen tyttö piti sen aiheena Norjan ja Australian terveyspalvelujen erot. Kyseinen esitelmä oli hyvä siinä mielessä, että nostatti itsetuntoa; tyttö luki melkein suoraan paperista tasaisen monotonisella äänellä. Tietty on hankala tietää, miten pitkään kukin meistä on opiskellut yliopistossa.

Esitelmän jälkeinen kysymys paljasti yhden mielenkiintoisen seikan. Norjassa on ilmainen hammashuolto 18-vuotiaaksi asti, ja 75% alennus 20-vuotiaaksi asti. Suomessahan on periaatteessa ilmainen hammashuolto kaikille (käytännössä tosin kai ei) ja yliopisto-opiskelijat maksavat siitä vain nimellisesti.

Harkkojen jälkeen maksoin vuokrani. Tämä on hoidettu täällä typerästi. Voin maksaa vuoden asumiseni korkeintaan neljässä erässä. Maksoin tällä kertaa ensimmäisen erän 1540 dollaria (noin 1000e). Koska yliopisto ei lähetä asukkaille laskua vaan vain jonkinlaisen lapun, jossa lukee maksettava määrä ja muuta tietoa, en voi maksaa vuokraani täkäläisen pankin nettitunnuksilla. Voisin periaatteessa maksaa täläläisellä pankkikortillani, mutta sillä saa nostettua vain 800 dollaria päivässä. Täten hoidin vuokrani kävelemällä pankkiin. Esitäyttämällä nostokupongin. Antamalla sen asiakaspalvelijalle ja tällä lailla nostamalla 1700 dollaria. Tämän jälkeen kävelin opiskelijapalveluiden rakennukseen rahastajien tiskille, ja maksoin vuorani heille käteisellä. Luottokortilla voisi kyllä maksaa vaikka suoraan puhelimenkin kautta, mutta näin tämä saattaa olla hitusen halvempaa.

Samalla opiskelijapalveluiden rakennuksessa törmäsin Jussiin, joka on ainoa täällä näkemäni suomalainen. Tiedän hänet suomalaiseksi, koska hän on samassa englanninryhmässä. Ei vain oltu vielä juteltu mitään. Oli hyvin outoa puhua suomea ekan kerran 1,5 kuukauteen. Tiedän. Ei ole pitkä aika, mutta silti tuotti vähän hankaluuksia.

Kuviot ovat pieniä, sillä Jussi tuli tänne Oulusta toisen sikäläisessä yliopistossa opiskelevan tytön kanssa, joka taas on kaverini kaveri :) Puhuttiin vähän, jos mentäisiin lomalla yhdessä tuonne pohjoisen suuntaan.

Kouluvierailu

"How do you spell challenge?" Näin sanoi yksi englanninkielinen aikuinen. 'here' lausutaan ainakin yhdellä murteella 'hiaa". Clea puhuu sitä murretta ja se on aika jännän kuuloista :)

Aamulla oli vuorossa kouluvierailu. Jännitin vähän ennakkoon, kun ne sanoi, että aluksi olisi hyvä tehdä jotain käytännönjuttua, jotta saisi lasten huomion. Ei ollut kyllä paljon ongelmia saada huomiota. Kun astuin luokkaan kaikkien mielenkiinto liimautui sillä sekunnilla minuun ja sanomisiini. Ennen kuin kerkesin suutani avata lapset alkoivat jo viittailla. Yritin kuitenkin puhua ensin valmistelemani asiat :)

Kun laitoin heidät arvailemaan miten kylmää Suomessa voi talvella olla, meni jonkin aikaa ennen kuin päästiin edes pakkasen puolelle. Kauhunväreitä ilmestyi, kun kerroin, että liikuntatunnit pidetään ulkona jos on lämpimämpää kuin -18c. Pohjois-Suomen täysin pimeät päivät olivat vaikeita ymmärtää.

Tein pienen virheen, kun annoin heille kasan kolikoita ihmeteltäviksi ja yritin jatkaa puhumista. Mielenkiinto oli jossain muualla :) No se palautui nopsaan, kun keräsin kolikot takaisin. Tätä lukuunottamatta ipanat kuuntelivat tarkkaan jokaisen sanani ja viittoilivat koko ajan tarkoituksena kysyä jotain.

Etukäteen kerrottiin, että ei pidä ihmetellä, jos lapset kysyvät tosi tyhmiä, mutta ainakaan minä en huomannut sellaista. Ehkä kysymys, että onko meillä autoja voisi olla sellainen. Ruotsalaiselta kysyttiin, että asuvatko he jäästä tehdyissä taloissa. Tämä tuli kuulemma tosin sen jälkeen, kun hän kertoi, että he tekevät siellä rakennuksia jäästä.

Ekan luokan jälkeen menin toiseen luokkaan, jonne tuli myös tämä ruotsalainen kaveri. Opetin jossain välissä tuntia lapsille pari sanaa huomea: Hei ja hei hei. Kun tunti päättyi lapset sanoivat meille spontaanisti yhteen ääneen "Hei hei!". Ruotsikaveri vastasi heille takaisin sanomalla myöskin hei hei. Mahtoikohan siinä vaiheessa tajuta, että se oli suomea :) Lisäksi lapset halusivat kuulla paljon suomea. Miten lasketaan suomeksi kymmeneen? Miten aakkoset menee suomeksi? Mitä suomalaisia nimiä on?

Nämä olivat siis 7-10 vuotiaita. Lähtiessämme kävimme vielä kuuntelemassa nuorempia lapsia, jotka lauloivat meille Australian kansallislaulun, ja erään toisen laulun, jonka ihmiset haluaisivat olevan heidän kansallislaulun. Se laulu kertoo kulkurista, joka käy lammasvarkaissa ja tekee lopuksi itsemurhan :)

Vierailu oli kaikin puolin todella kiva, ja jos näitä järjestetään lisää, niin aion ottaa osaa uudestaankin :)

Pikkujuttuja

Eilen erehdyin ostamaan makkarapaketin, joka sisälsi kuusi raakaa makkaraa. En ollu moista ennen nähnyt :) No pääsi ainakin todistamaan sen, että suomalaisen makkaran punertava väri johtuu ainoastaan elintarvikeväreistä. Makkarani olivat nimittäin aivan punaisia ennen kypsennystä ja kaikkialta vaalean harmaita kypsennyksen jälkeen. Hyvää makkaraa olikin.

Lakikurssin harkoissa kuulin, että Australiassa vallitsee äänestyspakko. Äänestämättä jättämisestä seuraa sakkoja. Paha sanoa sen aiheuttamista vaikutuksista. Selvin on tietenkin se, että varmaan aika pieni osa äänestämään pakotetuista äänestää Aku Ankkaa tai vastaavaa. Eli suurempi osa ihmisiä todennäköisesti äänestää, mutta mielenkiintoisempi kysymys on, että miten nämä pakotetut äänestäjät äänestävät? Äänestävätkö ne herkemmin suuria näkyviä puolueita? Australiassahan on sama tilanne kuin USA:ssa, missä on käytännössä vain kaksi merkitsevää puoluetta.

Tänään kattelin Australian aikavyöhykkeitä. Melko jännältä kuulostaa, että Western Australian ja South Australian (osavaltioita) välillä on puolet vuodesta 1,5 tunnin aikaero ja toiset puolet 2,5 tunnin aikaero. Käytännön esimerkkinä voisi olla vaikka WA:n puolella asuva vartin automatkan päässä SA:n puolella työssä käyvä ihminen. Jos hänen työt alkavat kahdeksalta aamulla SA:n puolella ja aamutoimiin + työmatkaan menisi aikaa tunti, hänen pitäisi herätä WA:ssa jo 4:30 aamuyöstä. Toisaalta kun hän pääsisi töistä neljältä. Olisi kello kotiin palatessa varttia vaille kaksi iltapäivällä.

Päinvastainen aikaero voisi sopiva minulle hyvin :) Heräisin joskus yhdeksän jälkeen aamulla ja olisin töissä kahdeksalta aamulla. Kotiin pääsisin tosin vasta seitsemältä illalla. Tosin silloinhan ne hyvät TV-ohjelmat normaalisti vasta alkavatkin :)

Mielenosoitus

Tänään osoitimme mieltä International Housen puolesta. Meitä oli reilu sata ihmistä kaikki vihreissä. Tulos oli ainakin jonkinlainen voitto. Vararehtori pyysi meitä tekemään oman ehdotuksemme jatkosta. Saa nähdä. Päästiin ainakin TV-uutisiin ja huomenna pitäisi olla lehdessäkin juttua. Mahdollisesti jonkinlaiset bileet tänään.

Ensimmäinen filosofian harkka

Tänään aamulla oli ensimmäinen filosofian harkka. Jännitin sitä vähän etukäteen, kun tiesin olevani ainut ulkomaalainen siellä ja tarkoituksena oli keskustella ja tehdä kaikkea muuta ryhmissä.

Harkanpitäjänä on luennoitsija, joka on uskoo toiston voimaan :) Hän antoi harkan aluksi jokaiselle paperin, josta laskin kuusi ilmentymää sille, että neljän hengen ryhmän jokaisen jäsenen pitää valita itselleen oma aihe omalle viikolleen. Ts. jokaisella viikolla on omat aiheensa ja kaksi ryhmän jäsentä ei voi valita aihetta samalta viikolta. No jouduin näköjään itsekin sanomaan sen kahdesti :) Yksi ilmentymistä oli pitkähkö esimerkki, toinen oli vahvennettuna ja kolmas oli omassa laatikossaan isolla kirjoitettuna. Tämän lisäksi luennoitsija mainitsi asiasta ääneen muutamaan kertaan ja kertoi vielä esimerkin käyttäen apunaan taulua. Itse aiheiden valintaan tämän jälkeen meni meidän ryhmällä noin minuutti.

Ennakkoluuloista huolimatta ryhmän kanssa keskustelu meni hyvin. Ehkä siksi, että tänään ei ehditty tekemään muuta kuin heittämään läppää sillä aikaa kun luennoitsija oli vartin kahvitauolla sillä aikaa, kun me valittiin aiheita.

Keskusteltiin uskonnosta ja siitä, miten yksi ryhmänjäsen oli joskus uskaltautunut jonkinlaiseen hengelliseen tilaisuuteen, missä pappi oli puhunut miten evoluutiota ei ole. Seurakunta oli kuulemma tehnyt muistiinpanoja :) Sitten joku kysyi, että onko kukaan ryhmästä kauhean uskonnollinen. Onneksi ei ollut. Tunnustin olevani ateisti. Yksi kysyi, että tarkoittaako tämä, etten usko jumalan olemassaoloon. Vastasin kyllä ja keskustelu uskonnosta lakkasi hyvin nopeasti. Voi tulla kuumat paikat, kun tulevissa harkoissa pitää keskustella teologisista kysymyksistä :)

Tunnin alussa oli pieniä vaikeuksia kun piti kertoa nimensä luennoitsijalle, joka merkitsi sen paperiin. Tavaaminen on tosin täällä jokapäiväistä, koska samalla lailla lausutuille nimille on olemassa usein ainakin muutamia erilaisia kirjoitusvaihtoehtoja. Etunimi oli helppo, mutta sukumeni (Nevalainen) sain tavata kolmeen kertaan :) Lopuksi luennoitsija yllätti arvamaalla, että olen suomalainen. En kysynyt miten keksi. Mutta veikkaan, että hänellä on aiemmin ollut oppilas, jonka sukunimi on loppunut 'nen'-tavuun.

Ryhmä joutui kuitenkin kysymään toisen kerran, että mistä olen kotoisin. Finnish ja Finland eivät ole aivan sama sana. Suurin osa tietää Finland-sanan, mutta Finnish ei kerro mitään. Kämppiksenäni oleva kanadalainen tyttö kirjoitti sen "Fidish", kun halusi oppia muutaman sanan suomea. Toisaalta hänelle oli hyvin vaikeaa lausua sana 'nimeni' niin, että eka tavu ännällä, toka ämmällä ja kolmas taas ännällä, vaikka kyseinen sana oli kirjoitettuna edessä. Vaikeita nää kielijutut :)

Paluumatkalla harkasta laskeskelin, että vaikka kuljin kaksi metriä leveää betoniväylää, jouduin alittamaan ainakin kolme hämähäkinverkkoa hämähäkkeineen. Yksi niistä oli vieläpä kuin jonkinlainen holvikaari polun yläpuolella. Seitti oli suuri kuin mikä, kuten hämähäkkikin ja aurinko vielä pilkotti siihen seittiin sopivasti. Olisipa ollut kamera matkassa. Normaalistihan tuossa ei ole oikeastaan mitään kummallista. Kyseiset suuret hämähäkit eivät ole tietääkseni myrkyllisiäkään. Joskus ne vain rakentavat seittinsä turhan matalalle. Kerran osui pää sellaiseen seittiin ja se seitti oli kuin keltaista siimaa. No ei yhtä vahvaa ja vähän joustavampaa. Kun jatkoin matkaani eteenpäin niin pää meinasi jäädä matkalle :)

Kouluvierailu

Täällä International Housessa on sellainen vuosittainen toiminto, missä muualta tulleita oppilaita menee paikallisiin kouluihin esittelemään kotimaataan. Tarkoituksena on opettaa lapset suvaitsevaisiksi jo pienestä pitäen, ja ymmärtämään, että muuallakin on elämää.

Kun kuulin ekaa kertaa tästä, niin ajattelin yrittää jättää sen väliin. Luokallinen lapsia on pelottava asia :) Ja sitten kun ne vielä ovat eri kielisiä, niin pelottaa vähän, että saanko niiden puheesta mitään selvää. No suostuttelujen jälkeen menin kuitenkin eilen kuuntelemaan kyseisesten koulujen rehtoreita, ja siellä lämpenin ajatukselle jo sen verran, että ilmoittauduin mukaan. Jännittää vähän :)

Toinen jännityksen aihe on se, että yliopisto on aikeissa sulattaa International Housen toisen opiskelija-asuntolan kanssa samaksi yksiköksi. Tämä tarkoittaisi käytännössä palvelujen huonontumista, yllä mainittujen ohjelmien sekä muiden tapahtumien loppumista. Perjantaina pidämme tästä mielenosoituksen.

Tänään törmäsin telkkua katsoessani Jippiin mainokseen. Piti vähän hieroa silmiä ennen kuin uskoin todeksi. Ei olisi 90-luvun loppupuolella uskonut, että tämä pienten internet-operaattoreiden yhteenliittymä myisi jonain päivänä soittoääniä ausseille :)

Kulttuurieroja

Australiassa on suhteellisen avoin maahanmuuttopolitiikka. Ammattiaan harjoittamaan tulevat ihmiset ovat tervetulleita. Laittomien maahanmuuttajien leireistä en osaa oikein sanoa vielä mitään. Avoin asenne näkyy myös ihmisistä. He puhuvat maahanmuuttajista hyvää.

Luin lehdestä uutisen, jossa kerrottiin miten joku kaupunki on noussut takajaloilleen, koska osalle heidän maahanmuuttajistaan ei ole myönnetty pysyvää oleskelulupaa, ja he ovat joutuneet palaamaan kotiin. Saman lehden pääkirjoituksessa otettiin voimakkaasti kantaa sen puolesta, ettei ihmisiä saa käännyttää pois. Samalla muistutettiin siitä ristiriidasta, että valtio samaan aikaan yrittää lisätä maahanmuuttoa, kun ajaa ihmisiä pois.

Suurempi teema uutisissa on kuitenkin erilaiset rikokset ja eritoten murhat, ja niiden käsittely oikeudessa. Pääuutinen on melkein aina jonkun murhaoikeudenkäynnin uusin juonne. Lisäksi jokaisen illan voi käytännössä viettää katsoen erilaisia rikossarjoja televisiosta. Vaikka murhat ovat kuuma aihe niin oheisen tilaston mukaan niitä tehdään kuitenkin suhteellisen vähän: http://www.nationmaster.com/graph-T/cri_mur_cap&int=20&id=OECD
Murhien jälkeen suosituin aihe uutisissa tuntuu olevan Brittien kuninkaalliset. Käytännössä jokaisessa uutislähetyksessä on jotain kuninkaallisista.

Sisustullisista seikoista en ole varmaan vielä maininnut, että britit jylläävät. Kuumalle ja kylmälle vedelle on aina omat nipukat ja kaikkialla on kokolattiamatot. Siis kaikkialla. Yliopistojen käytävät, luentosalit, kaikki nämä asunnot, baarit... Busseissa ei ole kokolattiamattoja ja tiedän ainakin yhden rakennuksen yliopistolta, jonka käytävät ovat laatoitettuja. Ikkunoiden yksikerroslasin ymmärtää täällä paremmin kuin Briteissä, mutta kun kylmimmän talvikuukauden vuorokauden alimpien lämpötilöjen keskiarvo on 9 astetta, niin voi tulla jo kylmä joissakin tapauksissa.

Ainakaan tässä rakennuksessa ei ole minkäänlaista ilmanvaihtoa ikkunoita lukuunottamatta saatikka sitten keskuslämmitystä. Jokaisessa huoneessa on kyllä irrallinen sähkökäyttöinen patteri. Ja täkkinäkin on vain ohut huopa. Saa nähdä tuleeko oikeasti kylmä muutaman kuukauden päästä :)

Vaikka näitä pieniä eroja on lukemattomia ja löytyy kaiken aikaa, viihdyn täällä hyvin ja pian tämä saattaa alkaa tuntumaan enemmän kodilta kuin tämänhetkinen kotini Tampere.

Pizzat :/

Eilisen sai tuhlattua hyvin katsomalla leffoja. Illalla tilattiin pizzat. Oli erikoistarjous: Kolme suurta pizzaa toimitettuna 16 euroa. Kuulostaa hyvältä ja toimituskin oli ripeää. Pizzat vain olivat suunnilleen yhtä suuria kuin kotipizzan pizzat. Eli aika pieniä, kun niiden pitäisi olla suuria. Toinen juttu on se, että täällä käytetään valmispohjia. Pizzaelämys on siis samaa luokkaa kuin kaupan pakastepizzojen kanssa.

Bileitä

Eilen illalla oli Machine Gun Fellation keikka. Ehä paras bändi minkä olen täällä nähnyt. Harmi kun en uskalla ladata niiden biisejä netistä :) . Aamulla aikaisin yksi englannin luento ja sen jälkeen muutaman tunnin nokoset. Pari tuntia rannalla.

Illalla oli vuorossa jonkinlainen juhlaillallinen. International House täytti 15 vuotta. Pienen yksikkömme kolme osallistujaa oli sijoitettu vanhojen ihmisten pöytään. Yllättäen heidän kanssa oli todella hauska jutella. Illallisesta jäi hyvä mieli. Hyvä niin, sillä vaatteisiin sijoitin melkein 30 euroa. Onneksi niitä voi käyttää myöhemminkin. Minut maaniteltiin sanomaan tervetuloa Suomeksi kaikille. Olen ainoa suomalainen tässä asuntolassa. Sanoin samalla jotain muutakin suomeksi, mutten mitään negatiivista siitäkään huolimatta, ettei kukaan ymmärtänyt mitä sanoin.

Jatkopaikkana oli Finnegans. Toimi oikein hyvin. Yläkerrassa oli kaksi erillistä tanssilattiaa ja alakerrassa soitti livebändi. Kuulin, että Newcastlen erikoisuus on juuri livebändit baareissa ilman erillistä sisäänpääsymaksua. Totesin käytännössä toisen tavan. Ilmeisesti jos ei tanssi tarpeeksi, niin tuntemattomat naiset tulevat ravistelemaan sitä kättä, missä sinulla on olut. Kävi tosin vain kahdesti näin, mutta kun suomessa ei ole tapahtunut kertaakaan...

Jossain vaiheessa oli aika tulla taksilla kotiin. Ja mitäs kotona tehdään. Osa porukasta katsoi Leijonakuninkaan tiettyä pätkää, missä joku leijona murisi kuulemma aivan varmasti että "Take your clothes off". Uima-allas houkutti enemmän. Yritin opettaa thaimaalaisen diplomaatin tytärtä uimaan, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Hyvä mennä nukkumaan.

Seuraavina päivinä jatkuu joku Newcastle-päivä. Pitäisi varmaan käydä katsomassa tapahtumia. Parantuis ny pian tästä kurkusta.

Huono olo

Se alkoi illalla, vatsa vääntelehti. Välillä sattui niin pahasti, ettei voinut olla makuullaan ja välillä taas helpotti. Huono yö. Vääntäydyin kuitenkin aamulla kouluun, vaikka aamupalan syöminen teki tosi pahaa.

En tiedä johtuiko se siitä söpöstä ja hyvää mieltä puhkuvasta norjalaistytöstä, jonka parina olin, vai jostain muusta, mutta vatsakipu unohtui kokonaan päiväksi. Hyvä niin, sillä seuraavaksi oli aika mennä rannalle Rhiannonin ja Richardin kanssa.

Satutin selkäni jo eilen, mutta tänään taisin keksiä syyn. Joskus otan aallot vastaan olemalla selin ja virhe on varmaankin se, että olen pitänyt selkäni suorana jolloin voimakkaat aallot ovat venäyttäneet sen. Rantakeikan jälkeen olenkin nyt joutunut leikkimään kyttyräselkää :) No en sentään polttanut ihoani, niin kuin Richard. Hän käytti runsaasti aurinkorasvaa, muttei tajunnut pistää sitä aivan joka paikkaan. Selkä aika läikillä. Itse käytän aurinkorasvaa paikoissa, jotka olen polttanut aiemmin, eli päänahassa ja hartioilla. En kyllä noitakaan pahemmin ole polttanut. Pahempia polttamia olen saanut Suomessa.

Päästessäni takaisin tänne oli vuorossa matka postiin noutamaan jotain, varmaankin uutta luottokorttia, joka tuli kirjattuna kirjeenä. Myöhästyin kuudella minuutilla, koska rakennus, jonka viimeisessä nurkassa posti oli, on valtava. No tämä ei kauheasti harmittanut, sillä oli lähellä Forumia, joka on täkäläisen yliopiston urheilukeskus. Kuulemma toiseksi paras NSW:ssä. Löytyy kaikkea. Surffaustunteja luvassa ja otin samalla jäsenyyden kuntosalille.

Lakitunneilla olemme tutustuneet Australian hallinnon kehittymiseen alusta alkaen. Se on hyvin mielenkiintoista. Britannia pystyi vielä 1986 säätämään lakeja Australiaan. Eivät tosin tainneet säätää... Täkäläiset osavaltiot ovat yllättävän suurelta osin erillisiä valtioita. Kaikilla on oma perustuslaki jne. Siksi esim. ajokortteja on kuutta erilaista Australiassa.

New South Walesin asukkailla on kuulemma samanlainen suhde Queenslandiin, joka on pohjoisnaapuri, kuin meillä on Ruotsiin. Eli ne inhoavat sitä :) Voi johtua siitä, että kun NSW:n rekisterikilvet ovat neuraaleja, niin täällä usein nähdyissä Queenslandin rekkareissa lukee esim: "Queensland the sunshine state" tai "Queensland the smart state".

Nyt simpsonit ->

Rahanvaihtoa

Sain tänään melkein kaiken tärkeän hoidettua. Vain salille en selvinnyt, kun ranta vei voiton. Bar Beachillä oli vedellä aivan uskomaton rannanmyötäinen vetovoima. Heti kun aalto oli mennyt yli, vesi liikkui massoittain sivusuuntaan. Johtuu kai siitä, että meri on syvempi siellä suunnassa, minne imu vei.

Laitoin eilen tulemaan rahaa suomen tililtäni tänne avaamalleni tilille. Laitoin vielä reilusti, ettei siirtokustannukset veisi siitä niin suurta osaa. Huono veto. Tänään vertailin kursseja, ja vaikka Osuuspankki käyttikin samaa kurssia, kuin mitä kauppalehti näyttää, niin Visa käyttää jostain syystä paljon suotuisampaa kurssia. Kun maksan suoraan visalla 60 euron ostoksen, säästän 5 euroa verrattuna siihen, että maksaisin sen pankin kautta siirretyillä varoilla. Ja vaikka nostaisin sen 60 euroa automaatista ja maksaisin 2e + 2,50% jäisin silti voitolle. Pitäisi varmaan nostaa Visa tyhjiin täällä ja lähettää rahat Suomeen. Jäisiköhän voitolle :)

Huomenna olisi vuorossa englantia. Pitäisi vielä kai valmistella pieni esityskin tai jotain. Sen jälkeen taas rannalle. Ja sitten toivottavasti tekemään ne urheilujutut.