Torstaina Australian tutkimusneuvosto (Australian Research Council) avasi haettavaksi Java-ohjelmoijan paikan. Muutaman tunnin kuluessa ensimmäinen työnvälitysagentti oli jo pestaamassa minua rooliin, mutta luovutti, kun kerroin, että minulla ei ole pysyvää asumislupaa. Seuraavana päivänä toinen agentti soitti minulle samasta roolista, mutta ei luovuttanut kuullessani viisumitilanteestani, vaan käytti aamupäivän sen selvittämiseen, että viisumitilanteeni kelpaa kyseiseen rooliin. Tämä oli pienoinen yllätys, sillä kyseisen agentin yrityksen nimi sattuu olemaan Patriot Alliance (Isänmaanystävien liittoutuma), ja se on erikoistunut korkean turvallisuusluokituksen saaneiden työntekijöiden välittämiseen pääasiassa armeijalle.
Oli siis kiva saada hakea paikkaan, josta tietää, ettei pysyvän asumisluvan puuttuminen johda automaattiseen hylkäykseen. Ainoa harmi tässä on se, että australialaisiin valtion organisaatioihin ei kävellä noin vain sisään, vaan hakuprosessi on erittäin työläs ja voi viedä kuukausia. Ehkä ideana on varmistaa, ettei paikkoihin vain hae kukaan, kuka voi saada töitä yksityiseltä sektorilta.
Prosessi menee suurin piirtein näin: Ensin työnhakija huomaa ilmoituksen avautuvasta paikasta. Seuraavaksi työnhakija ilmoittaa kiinnostuksensa, jolloin hänelle annetaan lista valintakriteereistä. Kriteerejä on yleensä viidestä seitsemään, joista jokainen voi olla monilauseinen ja sisältää useita vaatimuksia. Seuraavaksi työnhakija kirjoittaa kustakin kriteeristä erillisen noin 1,5 sivun pituisen raportin, jossa työnhakija perustelee miksi hän täyttää kyseisen kriteerin. Tähän kirjoitustyöhön suositellaan käytettäväksi kolme työpäivää. Seuraavaksi työnhakijan täytyy hankkia suositukset ainakin kahdelta eri henkilöltä, joista ainakin toisen tulisi olla entinen esimies. Suosittelijoiden täytyy myös perustella (joskin lyhyesti), kuinka työnhakija täyttää kunkin esitetyn valintakriteerin.
Kun hakemus on sisällä, saattaa muutaman viikon sisällä tulla kutsu haastatteluun. Haastattelun jälkeen voi vielä mennä viikkoja ennen lopullista päätöstä. Useimmiten lopputulos on se, että avautuneessa paikassa sijaisena toiminut henkilö on saanut vakinaistettua kyseisen paikan. Julkinen salaisuus on se, että valintakriteerit muokataan yleensä vahvasti paikkaa pitävän sijaisen kokemusta vastaavaksi, ja paikkaa pitävän sijaisen esimies istuu valintakomiteassa.
Jokainen hakemus vaatii siis lähes viikon työn, ja etukäteen on vaikea tietää, että onko kyseinen paikka pedattu valmiiksi jollekin toiselle hakijalle. Tällaiseen rumbaan on siis vaikea saada osallistumaan ihmisiä, joilla on mahdollisuus saada yleensä paremmin palkattuja töitä yksityiseltä sektorilta. Julkisella sektorilla työskenteleville ihmisille tämä ei ole juurikaan ongelma, sillä työaikaa voi ilman yleistä paheksuntaa käyttää toiseen paikkaan hakemiseen.
Minun tilanteeni ei ole onneksi ihan näin paha. Koska kyseessä on työnvälitystoimistojen kautta avattu väliaikainen paikka, riittää kun kirjoitan vain muutaman kappaleen kustakin valintakriteeristä. Samasta syystä on selvää, ettei paikkaa ole pedattu valmiiksi jollekin toiselle henkilölle. Siltikin meinaa mennä hermot tuossa kirjoitustyössä. Jos tietty yksittäinen valintakriteeri mainitsee kaksi konseptia ja kolme eri teknologiaa, miten voin uskottavasti esimerkeillä perustellen vakuuttaa syvällisen osaamiseni niistä kustakin kirjoittaen vain kolme kappaletta?
19. elokuuta 2008
Työtilanne
Olen nyt etsimässä vakituista työpaikkaa kolmatta viikkoa, ja tähän mennessä olen löytänyt yhden potentiaalisen työpaikan per viikko. Pienenä hallintokaupunkina Canberrassa ei ole kovin montaa IT-alan työpaikkaa, joihin ei vaadita joko pysyvää asumislupaa, kansalaisuutta tai korkeaa turvallisuusluokitusta. Jäljelle jääneistä kahdesta paikasta toisen haku pistettiin jäihin, ja toinen paikka oli valtion tarjoama, joten siellä suositaan vahvasti omia kansalaisia.
Tilanne kuitenkin muuttui hieman viime viikonloppuna. Lueskelin lisää viisumeista, ja selvisi ensinnäkin, että jos haen viisumia parisuhteen perusteella, minulle myönnetään nykyiseen viisumiini automaattisesti jatkoaikaa uuden viisumin käsittelyn ajaksi. Toisekseen vaikuttaa siltä, että tulen täyttämään parisuhdeviisumin vaatimukset ennen nykyisen viisumini loppumista. Täten minun ei tarvitse enää vaatia tulevaa työnantajaani sponsoroimaan minulle erillistä viisumia. Samalla voin alkaa hakemaan myös määräaikaisia työsuhteita.
Määräaikainen työsuhde olisi hyvä siinä mielessä, että Alycia haluaisi muuttaa toiseen kaupunkiin puolen vuoden kuluttua. En voi kun yhtyä hänen mielipiteeseen, mutta toisaalta hän on juuri aloittanut työt uudessa työpaikassa, jossa hän on viihtynyt erittäin hyvin. Lisäksi hänen koulutuksen (aboriginaalitieteet) työpaikat ovat keskittyneet vahvasti Canberraan. Olemme siis tilanteessa, jossa hänen työmahdollisuudet heikkenevät Canberrasta poistuttaessa, kun minun työmahdollisuudet taas paranevat. Salomonin tuomio olisi varmaan sijoittaa meidät puoliväliin Canberraa ja Sydneyä, mutta maalla jäisimme molemmat työttömiksi. Pitää siis yrittää löytää jokin toinen kompromissi.
Tilanne kuitenkin muuttui hieman viime viikonloppuna. Lueskelin lisää viisumeista, ja selvisi ensinnäkin, että jos haen viisumia parisuhteen perusteella, minulle myönnetään nykyiseen viisumiini automaattisesti jatkoaikaa uuden viisumin käsittelyn ajaksi. Toisekseen vaikuttaa siltä, että tulen täyttämään parisuhdeviisumin vaatimukset ennen nykyisen viisumini loppumista. Täten minun ei tarvitse enää vaatia tulevaa työnantajaani sponsoroimaan minulle erillistä viisumia. Samalla voin alkaa hakemaan myös määräaikaisia työsuhteita.
Määräaikainen työsuhde olisi hyvä siinä mielessä, että Alycia haluaisi muuttaa toiseen kaupunkiin puolen vuoden kuluttua. En voi kun yhtyä hänen mielipiteeseen, mutta toisaalta hän on juuri aloittanut työt uudessa työpaikassa, jossa hän on viihtynyt erittäin hyvin. Lisäksi hänen koulutuksen (aboriginaalitieteet) työpaikat ovat keskittyneet vahvasti Canberraan. Olemme siis tilanteessa, jossa hänen työmahdollisuudet heikkenevät Canberrasta poistuttaessa, kun minun työmahdollisuudet taas paranevat. Salomonin tuomio olisi varmaan sijoittaa meidät puoliväliin Canberraa ja Sydneyä, mutta maalla jäisimme molemmat työttömiksi. Pitää siis yrittää löytää jokin toinen kompromissi.
Hepatiittirokote
Otin Thaimaan lomaa ja tulevaisuutta silmällä pitäen hepatiitti-yhdistelmärokotteen ensimmäisen pistoksen Suomessa heinäkuussa. Toisen pistoksen eli vahvisteen otin eilen täällä Australiassa, joten nyt on hyvä verrata kokemuksia kahdesta eri maasta.
Tampereella ollessani aloitin prosessin etsimällä Internetistä halvinta ja helpointa paikkaa rokotteen ottamiseen. Tämä ei oikein onnistunut, sillä en löytänyt hintoja, enkä sitä miten homma käytännössä sujuisi. Soitin siis arvalla Koskiklinikalle, josta kerrottiin, että riittää, kun kävelee ovesta sisään. Paikan päällä näytin Kela-korttia ja kerroin osoitteeni, ja sitten pääsinkin jo hoitajan luo. Hoitajalla oli rokotetta varastossa, ja kun rokotteen tarve oli varmistettu, sain piikin käsivarteen, ja pääsin kassan kautta kotiin.
Australiassa prosessi oli hieman monimutkaisempi. Ensin Alycia soitti omalle yksityiselle lääkäriasemalleen, mutta he eivät ottaneet uusia potilaita. Sitten minä soitin toiselle suuremmalle (mutta huonompimaineiselle) lääkäriasemalle, mutta hekään eivät ottaneet uusia potilaita. Tuntui vähän hassulta, sillä enhän minä sinne asumaan jäisi. Halusin vain pikaisen piikin käsivarteen.
Alycia onnistui kuitenkin utelemalla työkavereiltaan löytämään lääkäriaseman, joka otti uusia potilaita, ja sai varattua ajan lääkärille. Australiassa sairaanhoitajat eivät vaikuta saavan paljoa vastuuta... Lääkäriasemalla minun piti ensin täyttää A4-lomake, jossa kysyttiin lähinnä minun ja omaisten yhteystietoja. Sitten reilun puolen tunnin kuluttua pääsin lääkärin juttusille. Australialaiset eivät ole niin uskonnollisen täsmällisiä ajan suhteen, joten ajan varaamista ilmeisesti käytetään vain jonotusajan hillitsemiseen, ei eliminoimiseen.
Lääkärille päästyäni hän ei enää turhia viivytellyt, vaan tulosti nopeasti reseptin, jonka kanssa kävelin kadun toisella puolella olevaan apteekkiin. Australialaisissa apteekeissa tarvitsee olla vain yksi alan koulutettu ihminen kerrallaan töissä. Asiakaspalvelijat hoitavat kassaa ja auttavat reseptivapaiden valmisteiden löytämisessä. Tässä apteekissa annoin reseptini kassalle, josta pyydettiin odottamaaan 10 minuuttia. Kassojen takana korotetulla alustalla työskentelevällä farmaseutilla, kun sattui olemaan hieman jonoa. Jossain vaiheessa farmaseutti sanoi nimeni ja kysyi, että olenko menossa saamaan pistoksen samoin tein. Vastasin kyllä, ja sitten asiakaspalvelija olikin jo valmis veloittamaan lääkkeistäni.
Lääkäri oli jo lähes lääkäriaseman etuovella vastassa kärsimättömänä antamaan pistokseni. Sain sen viivytyksittä, jonka jälkeen maksoin hoidosta kassalla. Suomen rokotus maksoi kokonaisuudessaan 50 €, ja Australian rokotuksen kokonaishinta oli noin 80 €. Hinta tosin laskee ainakin 20 €, jos päätän hakea jälkikäteen hyvitystä Australian terveydenhuoltojärjestelmästä. Australian ja Suomen välillä on nimittäin yllättävän ainutlaatuinen sopimus, jonka mukaan kumpikin maa tarjoaa vierailijoille samanlaisen terveydenhuollon kuin omille kansalaisilleen. Luonnollisesti sopimus ei koske ennen matkaa tapahtuneiden sairastumisien hoitoa. Itse en ole vielä paikallista Kela-korttia viitsinyt anoa, koska sen saadakseni minun pitäisi mennä istumaan johonkin toimistoon passini kanssa.
Tampereella ollessani aloitin prosessin etsimällä Internetistä halvinta ja helpointa paikkaa rokotteen ottamiseen. Tämä ei oikein onnistunut, sillä en löytänyt hintoja, enkä sitä miten homma käytännössä sujuisi. Soitin siis arvalla Koskiklinikalle, josta kerrottiin, että riittää, kun kävelee ovesta sisään. Paikan päällä näytin Kela-korttia ja kerroin osoitteeni, ja sitten pääsinkin jo hoitajan luo. Hoitajalla oli rokotetta varastossa, ja kun rokotteen tarve oli varmistettu, sain piikin käsivarteen, ja pääsin kassan kautta kotiin.
Australiassa prosessi oli hieman monimutkaisempi. Ensin Alycia soitti omalle yksityiselle lääkäriasemalleen, mutta he eivät ottaneet uusia potilaita. Sitten minä soitin toiselle suuremmalle (mutta huonompimaineiselle) lääkäriasemalle, mutta hekään eivät ottaneet uusia potilaita. Tuntui vähän hassulta, sillä enhän minä sinne asumaan jäisi. Halusin vain pikaisen piikin käsivarteen.
Alycia onnistui kuitenkin utelemalla työkavereiltaan löytämään lääkäriaseman, joka otti uusia potilaita, ja sai varattua ajan lääkärille. Australiassa sairaanhoitajat eivät vaikuta saavan paljoa vastuuta... Lääkäriasemalla minun piti ensin täyttää A4-lomake, jossa kysyttiin lähinnä minun ja omaisten yhteystietoja. Sitten reilun puolen tunnin kuluttua pääsin lääkärin juttusille. Australialaiset eivät ole niin uskonnollisen täsmällisiä ajan suhteen, joten ajan varaamista ilmeisesti käytetään vain jonotusajan hillitsemiseen, ei eliminoimiseen.
Lääkärille päästyäni hän ei enää turhia viivytellyt, vaan tulosti nopeasti reseptin, jonka kanssa kävelin kadun toisella puolella olevaan apteekkiin. Australialaisissa apteekeissa tarvitsee olla vain yksi alan koulutettu ihminen kerrallaan töissä. Asiakaspalvelijat hoitavat kassaa ja auttavat reseptivapaiden valmisteiden löytämisessä. Tässä apteekissa annoin reseptini kassalle, josta pyydettiin odottamaaan 10 minuuttia. Kassojen takana korotetulla alustalla työskentelevällä farmaseutilla, kun sattui olemaan hieman jonoa. Jossain vaiheessa farmaseutti sanoi nimeni ja kysyi, että olenko menossa saamaan pistoksen samoin tein. Vastasin kyllä, ja sitten asiakaspalvelija olikin jo valmis veloittamaan lääkkeistäni.
Lääkäri oli jo lähes lääkäriaseman etuovella vastassa kärsimättömänä antamaan pistokseni. Sain sen viivytyksittä, jonka jälkeen maksoin hoidosta kassalla. Suomen rokotus maksoi kokonaisuudessaan 50 €, ja Australian rokotuksen kokonaishinta oli noin 80 €. Hinta tosin laskee ainakin 20 €, jos päätän hakea jälkikäteen hyvitystä Australian terveydenhuoltojärjestelmästä. Australian ja Suomen välillä on nimittäin yllättävän ainutlaatuinen sopimus, jonka mukaan kumpikin maa tarjoaa vierailijoille samanlaisen terveydenhuollon kuin omille kansalaisilleen. Luonnollisesti sopimus ei koske ennen matkaa tapahtuneiden sairastumisien hoitoa. Itse en ole vielä paikallista Kela-korttia viitsinyt anoa, koska sen saadakseni minun pitäisi mennä istumaan johonkin toimistoon passini kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
