Bending the rules

Säännöillä on täällä hieman erilainen merkitys kuin Suomessa. Täällä niitä tulkitaan enemmän suuntalinjoina, kuin lakipykälinä.

Ruokalassa on tarkat säännöt siitä, että miten pitää toimia, kun ei pysty syömään normaalina aikana ja haluaa aterian mukaansa. Seinällä on listoja, joihin pitää merkata, että mitä haluaa ja milloin. Ja tämä pitäisi tehdä hyvissä ajoin. Lisäksi seinällä on varoituslappuja, joissa sanotaan, että tästä ei jousteta. Käyn aika usein noutamassa aterian joko Clealle tai Jeshielle, mutta suurimmaksi osaksi, he eivät ole tilanneet sitä etukäteen. Kuitenkaan keittiöhenkilökunta on paketoinut aterian joka kerta, kun olen käynyt sitä pyytämässä. Eivätkä he ole edes mukisseet.

Pihalla olevaa uima-allasta ei saisi käyttää iltayhdeksän jälkeen. Tavoitteena on mahdollisesti ehkäistä baari-iltojen jälkeiset hukkumiset. Kuitenkaan meitä ei ole koskaan ajettu sieltä pois, vaikka alueella kiertää talonmiehiä/huolenpitäjiä. Yksikin sanoi kerran vain, että "En nähnyt mitään".

Säännöt ovat löysät muuallakin kuin asuntolassa. Kerran bussiin mennessäni en tiennyt tarkkaa hintaa, joten annoin kolme dollaria alkuun. Kuski sanoi, että puuttuu 5 senttiä, ja aloin välittömästi kaivaa sitä lompakostani, mutta samoin tein hän lisäsi, ettei sen väliä.

Yliopistoissa stressataan aina sen päälle, että ehtiikö saada harjoitustyöt valmiiksi määräaikaan mennessä. Kyllä täälläkin stressi katoaa määräaikaan mennessä, mutta varsin usein se johtuu siitä, että kurssinpitäjä lisäaikaa pyydettäessä sanonut, että työn voi palauttaa sitten kun siltä tuntuu. Aika monella onkin jotain vuoden takaisia harjoitustöitä roikkumassa.

Sääntöjä täällä kuitenkin riittää. Ja varoituskylttejä niiden rikkomisesta. Johtunee siitä, että koska normaalit säännöt on tehty rikottaviksi, niin sellaisia sääntöjä, joita ei ole tehty rikottaviksi, joudutaan korostamaan isoilla varoituskylteillä. Tosin kyllä niistäkin säännöistä todennäköisesti joustetaan.

Menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta täällähän on samanlaiset sairaslomapäivät käytössä kuin Ruotsissa. Eli työntekijöillä on tietty määrä päiviä, jotka he voivat käyttää sairastamiseen ilman lääkärintodistusta. Ja toki käytäntökin on täällä mennyt siihen, että niitä ajatellaan kuin lomapäivinä. Televisiossa olikin juttu siitä, miten joku yritys oli ollut kohtuuton erottaessaan työntekijän, koska tämän oli todettu tekevän sairaspäivinään kaikkea muuta kuin sairastavan. Kyllä jutussa kysyttiin sivumennen tältä työntekijältä, että miksi hän teki sairaspäivinään pimeää työkeikkaa, mutta hän vain totesi, että se on hänen oma asiansa, mitä hän tekee sairaspäivinään. Oli muutenkin tosi loukkaantunut siitä, että työnantaja oli palkannut jonkun selvittämään hänen puuhiaan.