Avasin silmäni kuuden aikaan aamulla, aivan kuin olisin kuullut koputusta jostain, mutta en ollut varma. Hiljaa kuuntelin, että kuuluuko mitään muita ääniä, mitkä voisivat vähän vinkata, että oliko kaikki vain päässäni. Sitten kuului toinen koputus ja heti perään Janessa sanoi nimeni. Jeshie oli soittanut hänet menemään luokseen, ja herättämään minutkin mukaan. Itseasiassa hän oli menossa vain henkiseksi tueksi, koska pelkää kaikkia ötököitä kauheasti. Minun pitäisi tehdä likainen työ.
Paikan päällä tilanne valkeni vähän lisää. Jeshie oli viimeisen tunnin ajan pelännyt huoneen laidalta tulevaa rapinaa. Epäili hiirtä syypääksi. Sillä aikaa, kun tytöt seisoivat sängyllä, aloin siirtelemään tavaroita sen huoneen laidalta pois yksi kerrallaan. Tietty oli paras tuuri, kun Jeshien kengät sattuivat olemaan juuri siinä kaapissa... Yksi kerrallaan sitten nostelin ja ravistelin niitä elonmerkkejä etsien. Jossain vaiheessa vastaan tuli pieni muovipussi josta paikansin kuolleen torakan. Heitin senkin syrjään, ja jatkoin kaivelemista, mutta sitten tytöt alkoivat viittoa, että torakka alkoi liikkumaan. Ongelma ratkaistu.
Jeshie kantoi itse torakan roskikseen, sillä ei pelkää kuulemma torakoita, mutta hiiret on kaameita. Vähän kumma kun molemmat on samankokoisia, mutta vain toinen niistä on ruma ötökkä. Tosin kai sen ymmärtää kun hiiriä ei tarvitse joka päivä liiskata. Ei hän varmaan hiirtä olisi alkanut säikkymäänkään, jos meidän kämpästä ei olisi sellaista muutama päivä aiemmin löytynyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti