Demokratia

Aamulla heratessani kuului ikkunan takaa jutustelua. Ikkunani takana sattuu nimittain olemaan hostellin oleskelualue. Keskustelun aiheena oli politiikka, ja miten se on typeraa. Joku heitti jalostetun version Churchhillin anekdootista, etta demokratia haisee, mutta parempaakaan ei ole, ja etta demokratiassa tulee aina olemaan tyhmia edustajia, koska aina loytyy tyhmia ihmisia.

Tuossa ajattelussa piilee kuitenkin yksi virhe. On totta, etta noin puolet ihmisista on keskimaaraista tyhmempia (toisaalta noin puolet ihmisista tulee aina olemaan keskimaaraista viisaampia :).

Demokratian luonteesta johtuen on aivan turha toivoa, etta tyhma kansa valitsisi viisaasti. Eika tassa ole mitaan vaaraa tai huonoakaan, koska toisaalta se tarkoittaa, etta viisas kansa valitsee viisaasti. Kansan sivistystasoa taas voidaan nostaa koulutuksella.

Tasta johtuu, etta vaikka miten asettaisi Irakiin hyvat raamit demokratian synnylle, niin suuria ongelmia on luvassa niin pitkaan, kun koulutus ei pelaa.

Taino nyt tuli mieleen toinenkin vaihtoehto mika nayttaa ainakin taalla Australiassa ja jenkeissa toimivan jotenkin. Annetaan leipaa ja sirkushuveja, jolloin sivistymattomin kansanosa ei jaksa kiinnostua politiikasta. Jotenkin en vain pida tasta vaihtoehdosta :)

No nyt sinne rannalle. Lupaan :)

Sukelluskurssi

Loysin paikan, missa syon luonaani tasta lahtien. Kyseisesta reppumatkaajien baarista saa hostellin alennuskupongeilla suuren, ainakin melkein ravintolatasoisen lounaan kolmella eurolla tai alle riippuen vahan siita, etta mita tilaa. Olut oli toisaalta verrattain kallista :/

Illalla kypsyi mielessani paatos, etta ilmoittaudun aamulla sukelluskurssille. En ottanut ihan halvinta, kun jostain syysta laatu tuntuu kulkevan kasikadessa hinnan kanssa. Kummallista eiko totta? :) Noin 400 eurolla opiskelen pari paivaa luokassa ja altaalla ja sen jalkeen vietan kolme paivaa ja kaksi yota koralliriutalla luksusjahdissa. Sukelluskertoja tulee yhteensa yksitoista ainakin kuudessa eri paikassa ja yksi niista tapahtuu yolla pimeassa :) Tuntuu silti hirvean kalliilta, mutta itketaan sitten, kun pitaa alkaa maksaa opintolainaa takaisin.

Seuraavaksi voisi kayda makoilemassa vahan auringossa ja ehka vahan uimassa. Sen jalkeen etsin jostain jotain luettavaa, silla talla reissulla tulee olemaan viela paljon erilaista odotusta.

Cairns - Paiva 1

Tanne asti on siis selvitty. Saavuin eilen kasin pintaan illalla Sydneyyn, missa oli Rhiannonin kaveri Clancy vastassa. Mietin, etta kun Sydneyn keskustassa ollaan, niin kampan on pakko olla ahdas huonossa kunnossa oleva morska, mutta toisin kavi. Kamppa oli 7. kerroksessa merinakoalalla oleva kolmio suurella parvekkeella, jossa oli keskuslammitys! Valmistunut varmaan tana vuonna ja iso kuin mika. Asukkaina Clancy ja hanen siskonsa. Ja todellakin paras kerrostalokamppa, mita olen koskaan nahnyt. Jonkun isalla pitaa olla paljon rahaa, silla tytot ovat molemmat kokopaivaisia opiskelijoita :) Kampassa tuli mieleen, etta ehka Australiassa asumista voisikin harkita :) Oman asuntolan kylmat tiiliseinat eivat anna ruusuisinta kuvaa talviasumisesta taalla suunnassa :)

Lennon piti lahtea aamulla 7.45, eika minulla ollut tarkkaa tietoa kyydista lentokentalle. Clancy oli illalla nayttanyt mista halpa kyyti lahtee, joten herasin ajoissa ja kuudelta aamulla olin jo kavelemassa kohti pysakkia. Kaytannossa pysakki oli kauhean kalliin nakoisen hotellikompleksin aulassa. Kysyin vastaanotosta, etta mites linjat menee ja ne sanoi, etta juuri meni yksi. Seuraava menisi melkein tunnin paasta. No koska olin ajoissa liikenteessa, ajatelin etta mikas siina, ehtii katella vahan katuja odotellessa. Pettymyksekseni vastaanottovirkailija ilmoittikin puhelun tehtyaan, etta minibussi kaantyykin takaisin noutamaan minut, ja 5 minsan kuluttua olinkin jo kyydissa.

No ihan hyva niinkin, ajattelin, silla saisinpahan hyvat paikat lentsikasta, koska olin niin ajoissa. Kentalla sitten Check-inissa paljastui, etta jos olisin saapunut kaksi minuuttia myohemmin niin eivat olisi paastaneet enaa sisaan :) Vaikka lensinkin kotimaanlennolla, niin kyseessa oli kansainvalinen lento, joka teki vain valilaskun Cairnssissa. Eli puolen tunnin sijaan olisi pitanut olla tuntia ennen kentalla :) Parasta tassa on tietty, etta siina vaiheessa kun tajusin, etta miten hilkulla ehtimiseni koneeseen oli, olin jo ehtinyt siihen :) Ja lento olikin mainio. Kolme tuntia, sisalsi ison lampiman aamiaisen ja ruudulta tuli ohjelmaa. Ja maksoi vain 50 euroa :)

Perilla hostellin tarjoamalla kyydilla hostelliin, joka on karkipaassa tahan asti nakemistani. Sen jalkeen kiertelin pari tuntia rantaa ja katuja. Taalla tama keskustan ranta on aika kehno. Ja itteasiassa uimista ei suositella krokotiilien vuoksi, mutta vastapainoksi sinne on rakennettu tekoranta :) Mika on vahan kuin ilmainen avokylpyla. Ja nayttaisi sekin toimivan. Huomenna varmaan lekottelee sinne. Vaikka oli pilvinen keli niin siella oleva UV-mittari naytti melkein taytta. Aamulla nakee, etta oisko kantsinu kokeilla aurinkorasvaa. Illalla voisi kayda kattomassa tota yhta baaria, mista on paljon mainosta.

Akkituntumalta taalla ei paljoa surffata, koska en ole nahny yhtaan aaltoa. Eli voisi ehka harkita sukellusta taalla ja sitten surffaamista vahan etelampana.

Kohti Cairnssia

Lähtö alkaa olla käsillä. Olen pakannut ja juna lähtee tunnin päästä kohti Sydneyä. Siellä vietän yön kaverin kaverin kämpillä, ja huomenna päivällä saavun Cairnssin lentokentälle. Hostelleilla näyttäisi olevan hirveä kilpailu asiakkaista Cairnsissa, mikä on ihan hyvä juttu minun kannalta :) Ei tarvitse maksaa siellä päässä kyydistä kaupunkiin, kun hostellista tullaan noutamaan :)

Mutta kirjoittelen lisää sitten, kun selviän perille ja löydän aikaa netille :)

Matkakuumetta

Taas ollaan ajoissa liikenteessä. Varasin juuri majoituksen Cairnsista viideksi päiväksi ja ostin bussilipun, jolla pääsee Cairnsista Newcastleen rajoittamattomilla pysähdyksillä. Bussimatkustamista tulee 2200 kilometriä ja hintaa lipulle tuli noin 130 euroa. Ei aivan ilmaista siis, varsinkin kun lento maksoi vain jotain päälle 50 euroa. Sillä ei tosin pysty pysähtelemään missä sattuu :)

Illalla tehdään yhdessä päivällinen, lähinnä siksi että Matt lähtee huomenaamulla takaisin Jenkkeihin.

"How do you like Australia?"

Suomalaiset eivät muuten ole ainoita, jotka kysyvät, että mitä vierailijat tykkäävät maasta. Joka ainoa uusi ihminen, jonka täällä tapaan kysyy mieltä olen Australiasta. Tässä tosin on pieni juju. Suomalaisilla on fixaatio tietää, että mitä ulkomaalainen ajattelee Suomesta, kun taas australialaiset kysyvät sen lähinnä kohteliaisuutena samaan tapaan kuin "How are you?". Jos en ole valppaana normiaussi ehtiikin sutkauttaa minulle yhteen putkeen "Hey! How are you? How do you like Australia?" ennen kuin olen saanut avattua suuni :)

Tyhmintä tässä on tietty se, etten minä oikein tiedä mitä tehdä. Kertoisinko jotain tyyliin "Ausseissa on kivaa", vai jättäisinkö kysymyksen huomioimatta kokonaan, niin kuin mieli tekisi, koska saman kertomiseen kaikille kyllästyy niin nopeasti ja toisaalta, koska vastapuoltakin kiinnostaa lähinnä kohteliaisuudesta. Yleensä vastaan lyhyesti :)

Tuosta 'hey'-sana on muuten täällä aivan samassa käytössä kuin suomen 'hei'. Nehän siis lausutaan samalla tavalla, mutta ainakin englannin opettajien mukaan briteissä ja jenkeissä 'hey'-sanaa käytetään lähinnä vain huomion saamiseen ja tervehdyksenä se on vähintäänkin töksäyttävä. Täällä huomiota kerätään huutamalla 'Oi', mistä suomalaisilla on sitten taas oma vähän eroava tulkintansa :)

Kastikemainos

Nyt näin sen jo toisen kerran. Mies valittaa siinä hyvin ärsyttävällä aksentilla, että miten ikävää hänellä on australiassa kun ei näe muita suomalaisia missään. Samalla näytetään hänen kävelyään risukasa selässään kedolla, kun vaimo tulee ilouutisten kanssa ja esittelee kastiketta nimeltä 'Finishing sauce'. Sitten kuva siirtyy tupaan, jossa on vieraita ja suomalainen heittää heille vitsin kuinka heistäkin tulee kohta suomalaisia, kunhan nauttivat vähän kastiketta, ja sitten hän ei ole enää niin yksinäinen vaimonsa kanssa. Vieraat tietty vähän pelästyvät kun vihjaillaan, että heistä tulee yhtä epämiellyttäviä kuin mies. Mies ihmettelee mikseivät he nauraneet ja toteaa, että ehkä he eivät vaan ymmärtäneet suomalaista huumoria ja hörähtää päälle.

Tulee vähän vaivaantunut olo tietty tuota katsellessa, ja samalla naurattaa miten siinä ei oteta huomioon niitä stereotypioita, joissa on jotain totuuspohjaa. Tämä toki johtuu vain siitä, ettei täällä juuri ole suomalaisia. Esimerkiksi Ruotsi ja Norja tunnetaan paljon paremmin, mikä johtuu kai lähinnä niiden runsaudesta. Tosin varmaan niistäkin on tavallisella aussilla melko vähän stereotypioita.

Kokeet on nyt ohi, oluet kylmässä ja juhannussää perseestä. Eiköhän tää tästä siis :)

Enkun koe ja juhannus

Saavuin juuri englannin kokeesta. Kirjoittelin viimeiseen minuuttiin, mutta silti jäi aine uupumaan vaaditusta sanamäärästä. Minua ei ole kyllä luotu kirjoittajaksi. Lukiossa minulla meni aina äidinkielessä melkein ensimmäinen tunti siihen, että sain ekan lauseen väkerrettyä, ja käsinkirjoitettuna joka toiselle riville aineeni harvemmin tarvitsivat enempää kuin yhden kaksipuolisen sivun. Perinteisesti sama ongelma toistui englannin ja ruotsin tunneilla kun kirjoitettiin aineita, tosin niiden vaadittu sanamäärä oli niin naurettavan pieni, ettei ongelma ollut niin paha.

TTY:llä tämä ei ollut ongelma, sillä kurssit ovat alkuvuosina sellaisia, ettei niihin tarvitse juuri paljoa osata kirjoittaa. Taino ei se osaaminen niinkään ole minulla ongelma L:n äidinkielestä kirjoittaneena, mutta vauhti. Nyt kun eteen sitten lätkäistiin tentti, jossa oli alun yhden rivin tehtävien jälkeen kolme kirjoitustehtävää, arvasin ettei tästä hyvä seuraa. Kaksi ekaa kirjoitustehtävää tein kohtuullisen huolellisesti, mutta viimeinen jäikin sitten melkoiseksi räpellykseksi sanamäärän kokoonsaamiseksi, jossa siis siinäkin epäonnistuin :) Toisaalta sen ei taida olla pahemmin niin väliä, että mitä siitä tulee. Läpi menee varmasti.

Tentin jälkeen näin Jussin Oulusta, joka teki siis samaa tenttiä ja sovittiin, että pidetään huomenna jotain juhannusjuominkeja. Pitänee laittaa oluet kylmään. Juhannus ei kyllä välttämättä tunnu täällä kovin kotoisalta. Viideltä illalla on jo aivan pimeää ja huomenna illalla sataa vettä ja on alle 10 astetta lämmintä. Eli nauttikaa te vaan kesästä siellä Suomessa :)

Hmm?

Aloitin iltapäivällä lukemaan filosofian tenttiin niin kuin varmaan edellisestä viestistä käy ilmi. Ennen kuin ehdin laantua kirjan mielenkiintouksista Jeshie ryntäsi kämppään ja parin minuutin kulutta olimme matkalla kampuksen toiseen baariin hänen ja Clean kanssa. Kello oli siis noin kolme iltapäivällä.

Baariin tullessamme törmäsimme tarjoukseen t-paidasta, kun juo viisi olutta. Nyt minulla on siis Tooheys New:n (olutmerkki) t-paita, jossa lukee "Future brazilian waxer". Löysin itseni taas kerran yhdeksän naisen joukosta ainoana miehenä. Yhden pikkusisko on tulossa vaihtoon Suomeen vuoden päästä. Tultuamme takaisin kämpille söin vähän pakottuneena suht suuren päivällisen ja pian pitäisi jatkaa juomista. Nyt on maanantai ja ilmeisesti tänään juhlitaan sitä, että osalla porukasta ei ole enää tenttejä tältä lukukaudelta. Ja juuri ennen näitä bileitä minä olin aloittanut valmistautumaan omiin tentteihini. No kai se on juhlan aihe, että edes joillakin tuska on loppunut :)

Ei vain voi olla todellista!

Olen varmaan puhunut tästä aiemminkin, mutta koska tämä on niin epätodellista, niin tämän pitää unta, ja siten tämäkin viesti jää vain minun uniin :)

Aloitin lukemaan filosofian tenttiin paneutumalla identiteetti-teoriaan, joka lähinnä väittää, että kipu on sitä kun tietyt hermot aktivoituvat. Argumentit vaikutti olevan ihan ok, mutta osion lopuksi kirjoittaja heitti teorian romukoppaan, koska se ei selitä, että miksi tällaisia tuntemuksia voi olla ilman fyysistä ruumista. Mielenkiintoni heräsi. Selasin kirjaa takaisin päin löytääkseni perustelut sille, että miksi tuntemuksia voi olla ilman ruumista, ja huomasin, että kyseinen kohta on käsitelty jo aiemmin luennoilla. Luin sen silti kahteen kertaan, koska en voinut uskoa, miten heiveröisin perustein kyseinen asia oli perusteltu. Descartes sanoi, että hän pystyy kuvittelemaan pystyvänsä ajattelemaan ilman ruumistaan. Ja seuraavaksi todetaankin, että tämän vuoksi on mahdollista ajatella ilman ruumista. Olenko se vain minä, mutta huomaako kukaan mitään outoa kyseisessä johtopäätöksessä?

Taidan peruuttaa lentolippuni Suomeen, ja tyytyä sitten tammikuussa kuvittelemaan pystyväni siirtää itseni ajatuksen voimalla takaisin kotiin. Tosin pitää varmaan ottaa jotain aineita sitten, että pystyn tuon oikeasti kuvittelemaan mahdolliseksi. Halvemmaksi tulee silti :)

Kultakalat

"Olli, did you know Alycia is after your ass?" sanoi Anna kuin tyhjästä ollessamme matkalla kauppaan hänen ja Jeshien kanssa. "Yeah, i know", vastasin pienen tauon jälkeen. "She has a thing on scandinavians", hän jatkoi. Jätin kertomatta, että Alycia on esitellyt minulle kultakalansa, joista toista hän kutsuu ruotsalaiseksi ja toista norjalaiseksi.

Mahtaakohan siihen altaaseen tulla kolmatta kalaa?

Viikon päästä lämpöön

Janessa pääsi lähtemään pohjoiseen jo tänään, mutta minulla on vielä tentit torstaina ja perjantaina. Juhannuksesta tulee näillä näkymin melko eloton. Melkein kaikki ovat jo jossain muualla siinä vaiheessa, joten todennäköisesti otan vaan pari olutta yksikseni. Taino saattaahan sitä jotain vielä ilmetä. Ennenkin on vasta aattopäivänä selvinnyt tekemiset :)

Sunnuntaina pitää sitten jatkaa Sydneyyn. Lentonihan lähtee aikaisin maanantaiaamuna, joten joudun viettämään käytännössä yön siellä. Onnekseni sain majapaikan yhdeltä Rhiannonin kaverilta, jonka kanssa olen jutellut ehkä viisi sanaa ja nähnyt vilaukselta kahdesti :)

Perillä Cairnssissa voisi harkita käyvänsä muutaman päivän pituisen kurssin, jolla saisi sukeltajakortin ja pääsisi samalla ihastelemaan koralleja vähän pintaa syvempää. Hintaa näyttäisi kertyvän noin 300 euroa. Pitää nyt vielä suunnitella kuitenkin. Maanantaina vietämme Mattin lähtiäisiä. Hän on ainoa, joka lähtee tästä kämpästä tällä erää.

Ensimmäinen tentti tehty

Palasin juuri ensimmäisestä täällä tekemästäni tentistä. Ei voi kun todeta, että tuntuipas helpolta. Helpoksi sen voi julistaa tietenkin vasta sitten, kun tietää tulokset, mutta ei sieltä oikein kysymyksiä löytynyt, joihin ei olisi saanut omasta mielestä kattavaa vastausta aikaiseksi ilman liikaa pohdintaa.

Kyseessä oli ensimmäisen vuoden lakikurssi ja mukaan sai ottaa kaksi käsinkirjoitettua A4:sta lunttia. Nämä seikat tietenkin selittävät helppoutta osakseen, mutta luennoitsijan mukaan siltikään noin puolet eivät saa kyseistä tenttiä ekalla kerralla läpi. Onko porukka niin tyhmää vai tarkastajat liian tiukkoja?

Tentit täällä pidetään hieman järjestelmällisemmin kuin kotiyliopistossani TTY:llä. Viikkoja ennen tenttiä voi Internetistä tarkastaa tenttiaikataulut, -sijainnit ja jopa oman paikkansa. Niin, täällä jokaiselle tenttijälle on numeroitu oma pöytänsä, missä tentti tehdään. Nämä pöydät ovat vähintään metrin päässä toisista pöydistä ja reppuja ei saa tuoda luokan etuseinää lähemmäs tenttijöitä. Tentti alkaa sillä, että tenttipaperin lukemiseen annetaan 5-30 minuuttia aikaa, jolloin ei saa koskea kynäänsä. Tämän jälkeen pitää omat nimet, opiskelijanumerot sun muut tiedot täyttää tässä tapauksessa kuuteen eri paikkaan. Ja lopuksi voi aloittaa vastaamisen. Jokaiselle vastaukselle on varattu oma paksuhko vihkonen kansilehdellä. Kun on valmis, täytyy nostaa käsi, jolloin joku tulee tarkastamaan, että kaikki vastaukset löytyy ja antaa sitten luvan lähteä.

Tenttiinlukua

Heräsin aamulla siihen, kun Janessa hakkasi Annan ovea ja huusi, että aamupalalle. Housut jalkaan ja menoksi siis. Illalla mietin, että laittaisinko kellon herättämään aamuksi, koska tiesin, että tänään alkaisi ainakin viikon kestävä putki ilmaisia aamiaisia. Ne vaan alkavat niin aikaisin (7:45), ettei millään jaksaisi. Päädyin siis heittämään noppaa ja päätin herätä, jos heräisin meteliin.

Aamupalaksi oli laitettu sämpylöitä, appelsiinimehua, paistettuja kananmunia ja pekonia. Tulimme takaisin kämpille syömään, ja mutustettuani annokseni menin takaisin nukkumaan vielä pariksi tuntia. Olen yrittänyt ottaa rennosti ja varovaisesti, koska kurkkuni alkoi eilen ärtyillä. Ei ole onneksi pahentunut, mutta ei toisaalta parantunutkaan.

Päivä meni tenttiin lukiessa. Saan ottaa tenttiin mukaan kaksi käsinkirjoitettua A4:sta ja olen yrittänyt laittaa tärkeimpiä juttuja ylös. Vanhojen tenttien perusteella pitäisi mennä nyt läpi melkein heittämällä, mutta en tykkää kyllä pienistäkään riskeistä tämän suhteen. Kaikki tentit kun pitää saada läpi, ja uusintatentti voisi sattua loman päälle.

Kuuntelen nyt top6

Törmäsin erään toisen suomalaisen Australiassa opiskelevan blogissa pyyntöön listata kuusi biisiä. Päätin valita kuusi tänään eniten soittamaani biisiä:

1. Gorillaz - Feel Good Inc
2. Poets of the Fall - Lift
3. Poets of the Fall - Late Goodbye
4. Garbage - Why Do You Love Me
5. Thirsty Merc - Someday, Someday
6. Tool - Schism

Listasin biisit numerojärjestykseen. Minulla taitaa olla kommunikaatio-ongelmia itseni kesken, sillä mietin pitkään listaamisen jälkeen, että mikä tämä ylläoleva järjestys on. Torjuttuani parhaimmuusjärjestyksen ja tuoreusjärjestyksen, päädyin siihen tulokseen, että ne ovat suosittelujärjestyksessä. Ehkä.

Yllyttäni musiikkia listamaan, täytyy minun antaa vielä erikoismaininta yhdelle biisille, joka voittaa edellä mainitut mennen tullen. Ja se biisi on Johnny Cashin Hurt.

Lakia

Aloitin lakitenttiin luvun varovaisesti. Eilen sain luettua kaksi sivua, mutta tänään olen kahlannut ehkä jopa kolmasosan aineistosta läpi. Olen käyttänyt lähinnä kirjaa ja jättänyt ainakin vielä luentokalvot välistä. Miksi valita työteliäämpi reitti? Siksi, että se on hauskempi :) Kurssin loppupuoliskon luennoitsija oli tappavan tylsä, ja kalvoista tulisi mieleen lähinnä hänen tylsät luentonsa. Kirja taas on täynnä mitä hauskimpia sivuhuomautuksia, joista yksi dialogi sai minut nauramaan minuutteja.

Kyseessä on dialogi oikeudenkäynnin istunnosta, jossa kantaja on haastanut jonkun tahon todennäköisesti kantajan itsensä terveydentilan laiminlyönnistä onnettomuuden jälkeen:

Puolustusasianajaja: "Eikö joku tullutkin kysymään vointianne onnettomuuden jälkeen?"
Kantaja: "Kyllä, luulen niin"
Puolustusasianajaja: "Ja vastasitte, ettette ole koskaan voineet paremmin?"
Kantaja: "Kyllä, niin taisin tehdä"
*Puolustusasianajaja päättää ja kantajan asianajaja jatkaa*
Kantajan asianajaja: "Voisitteko selvittää tarkemmin olosuhteita, joissa tämä tapahtui?"
Kantaja: "Kyllä. Pian onnettomuuden jälkeen hevoseni, joka jalat olivat murtuneet, potkiutu ympäriinsä. Poliisi meni hevosen luo, painoi aseensa sen korvaa vasten ja ampui sen kuoliaaksi. Seuraavaksi hän meni koirani tykö, jonka selkä oli murtunut ja joka valitti kovaan ääneen kivusta. Hän painoi aseensa koirani korvaa vasten ja ampui sen. Lopuksi hän tuli luokseni ja kysyi vointiani. Vastasin, etten ole koskaan voinut paremmin."

Minne meni aurinko?

Tajusin viikolla, että aurinko on paistanut joka päivä ainakin kuukauden putkeen. Syksyllä oli kuukausi pari sellaista sateista ja harmaata keliä vähän väliä, mutta talvet taitavatkin olla pelkkää aurinkoa ja 21 asteen päivälämpötilaa. Tosin tänään onkin poikkeuksellinen päivä, sillä taivas on aivan pilvessä ja mittari näyttää 18 astetta.

Osa kuuden kuukauden vaihtareista on jo jättänyt asuntolan, ja joka päivä joku tuntuu raahaavan kamojaan ulos. Lisäksi porukka käy aktiivisemmin ulkona "viimeistä kertaa täällä teidän kanssa"-asenteella. Eilenkin siis piti lähteä. Anna oli ottanut taas hyvän alun, ja yhdeksään mennessä illalla hän oli oksentanut kahteen eri kertaan. Useimmilla tytöillä ja pojilla alkaa meno hiipua siinä vaiheessa kun pitää työntää ylimääräisiä ulos, mutta Anna kulkee kuin juna, ja taisi eilenkin palata viimeisenä takaisin kämpille.

Yritin jutella Annan parille kaverille, mutta ei se oikein luonnistunut. Hirveän tuskan ja työn jälkeen tiedän, että toinen niistä on automekaanikko ja molemmat tulevat jonkin matkan päästä pohjoisesta 20 tuhannen asukkaan kaupungista. Miten voikaan olla paksua murretta!

Paluumatkalla käytiin vielä Mäkistä evästä, minkä tulimme tuhoamaan asuntolalle Alycian kämpille. Hänen nimensä on hyvä esimerkki siitä, miten täällä ei voi yksinkertaisesti tietää, että miten nimi kirjoitetaan. Samalla lailla lausuttavia, mutta eriäviä nimiä voi olla kymmenenkin kappaletta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että nimet täytyy aina tavata kirjaimittain, jos jonkun täytyy kirjoittaa ne ylös.

Järkeistämistä

Kävin tänään koululla tulostelemassa pari paperia, kun itsellä ei ole tulostinta. Lisäksi oli tarkoitus käydä laki-osaston materiaalitoimistosta jotain lappuja, jotka auttais tenttiin lukemisessa, mutta se ei ollut vielä auki, joten tapoin vähän aikaa koneen ääressä. Katsellessani vieressä kasvavaa jonoa, joka koostui vuoroaan koneille odottavista oppilaista, mietin että kuinka suuri osa kyseistä luokkaa käyttävistä oppilaista on siellä vain, koska jotain kouluasioita ei voi hoitaa verkossa.

Ensin voisi luulla, että atk-luokan käyttäjät ovat siellä hoitamassa asioitaan verkon välityksellä, mutta tämä ei ole koko totuus. Monien kurssien tehtävät pitää palauttaa paperiversiona, joten aika monet lähinnä tulostelevat näitä papereita. Yhtä suuri osa todennäköisesti tappaa aikaansa, koska heidän pitää hoitaa asioita koululta käsin tiettynä ajanhetkenä. Miten paljon pienempi atk-luokka voisi olla, jos oppilaat voisivat hoitaa tällaiset tuntien ulkopuoliset asiat kotoaan käsin?

Lopulta ajattelin vapauttaa koneeni ja mennä toimistolle, koska sen piti lapun mukaan aueta muutaman minuutin kuluttua. Toki tiesin tässä vaiheessa, että se voi aivan yhtä hyvin aueta vasta puolen tunnin kuluttua australialaisen kellokäytännön mukaan. Saapuessani toimistolle sen oven eteen oli kasaantunut suuri jono oppilaita ja ovi oli vielä kiinni. Päätin käydä toisena päivänä siellä, vaikka sinne on melko pitkä matka.

Paluumatkalla mietin lisää tätä konseptia, jossa joku osaston on pitänyt palkata erillinen henkilö ylläpitämään erinäisten kurssien vanhoja tenttejä, luentokalvoja ja oheismateriaalia. Samaan aikaan koululla on hieno www-pohjainen järjestelmä, jolla koulun henkilökunta voi jakaa materiaalia tietyille kursseille sähköisesti. Miten vaikeaa voi olla dokumentin tehtyään henkilön klikata muutaman kerran, että kyseinen dokumentti olisi kaikkien oppilaiden käytettävissä sähköisesti? Tuskin paljon vaikeampaa kuin kyseisen dokumentin tulostus ja vieminen materiaalitoimistoon. Kirjastolla on jopa järjestelmä, jonne voi viedä paperidokumentteja, joita he lainaavat kopiointia varten ja jotka he lisäksi skannaavat sähköiseen muotoon ja laittavat verkkoon.

Tällaisia toimintojen päällekkäisyyksiä ihastellessa ymmärtää, mistä koulun talousahdingot johtuvat ja voi toisaalta olla iloinen ahdingosta, sillä se pakottaa ihmiset koululla miettimään toimintojen järkeistämistä. Tämä järkeistäminen voi muutaman vuoden viiveellä johtaa mm. siihen, että oppilaiden ei tarvitse tuhlata aikaansa rutiinihommien hoitamiseen koululla.

Kai organisaation pätee vähän samat niksit kuin puutarhanhoitoon. Jos organisaatiota ei viritä jatkuvasti, jossain vaiheessa tullaan pisteeseen, että sitä pitää trimmata kovalla kädellä. Ja melko kovaa trimmausta on luvassa, kun noin 600 henkilöä irtisanotaan tästä yliopistosta.

Lihapullia

Sunnuntaina tein ensimmäistä kertaa lihapullia. Minulla ei kaupassa ollessani ollut vielä oikein hajua, että mitä kaikkea lihapullat vaatii, joten ostin vain jauhelihaa ja kananmunia. Jälkikäteen kun aloin netistä tutkimaan, niin huomasin ettei sen niin väliä ole, että mitä niihin työntää. Tyydyin kananmunaan ja reiluun satsiin mausteita, kun ei muutakaan löytynyt. Ihmetyksekseni niistä tuli ihan lihapullan näköisiä (ja pyöreitä!). Ens kerralla voisi varmaan jotain korppujauhoja vaan lätkäistä myös sekaan, sillä nämä olivat ehkä turhan lihaista tavaraa. Varsinkin kun paistoin ne uunissa, jolloin rasva suli pois ja nesteet haihtuivat :)

Kuten huomaatte, vapaa-ajalla on pelottavia seuraamuksia, kuten tämä innostuminen kokkaamiseen. Ajattelin opetella tekemään kaikkea muutakin kivaa, kun kerran on aikaa ja välineitä. Voisi ehkä pyytää äitiltä makaronilaatikon reseptin :)

Kokkaamisen lisäksi olen käyttänyt aikaa tehden ohjelmaa, jolla voisin kätevästi etsiä tavaraa tästä asuntolaverkosta. Täyttää jo minun tarpeet, mutta ajattelin tehdä siihen vielä ihan ihmisille tarkoitetun käyttöliittymän ja laittaa sitten jossain vaiheessa jakoon. Kyseessä kun on ohjelma, jonka tapaista ei käsittääkseni vielä Linuxille ole.

Jeshie yllätti tuomalla sylin täydeltä karkkia ja suklaata meidän kämppään: "Avuksi keskittymiseen tenttiviikolla. Asuntola maksaa." Tämä ei ole mikään yksittäinen sattuma, vaan esimerkkitapaus australialaisten suhtautumisesta terveyteen, josta tulen kirjoittamaan piakkoin enemmänkin. No ne karkit tuskin kestävät huomiseen, vaikka minun ensimmäinen tentti on vasta kahdeksan päivän päästä. Ollaan nimittäin aika tehokkaita tuhoamaan karkkia :)

Luonto ja australialaiset

Australiaiset tykkäävät luonnosta. Kampuksemme on kätketty metsän sekaan, ja televisiossa pyörii säännöllisesti suurten yritysten sponsoroimien roskienkeräyskampanjoiden mainoksia. Kaikissa supermarketeissa ja suurimmassa osassa muitakin kauppoja on myynnissä kestäviä vihreitä kangaskasseja, joista onkin tullut jonkinlainen muoti-ilmiö nuortenkin keskuudessa. Pihalla on varmaan viittä erilaista roskalaatikkoa kierrätystä varten.

Kauniin ulkokuoren alla piilevä totuus on jotain aivan muuta: Roskienkeräyskampanjoita tarvitaan siksi, että normiaussille luonto tarkoittaa samaa kuin roskakori. Olin aiemmin keväällä bileissä, joissa suurin osa porukasta heitti tyhjät tölkkinsä ja pullonsa sitä mukaa pihalle kuin ne tyhjentyivät. Kysyin hieman ällistyneenä, että kuka siivoaa ne, mutta kukaan ei tiennyt. Kukaan ei ollut erityisen humalassa kyseisissä bileissä.

Muovikassit ovat kaupoissa ilmaisia, ja samalla niin ohuita, että yhteen kassiin mahtuu pari tuotetta ja käytännössä kertakäyttöisiä. Yksi pääsyy muovikassien pahuudelle on, että niitä löytyy delfiinien ja valaiden vatsoista ja muutkin eläimet kärsivät niistä. Alkuun en oikein tajunnut, että miten muovikassit voivat päätyä mereen, mutta se johtuu yksikertaisesti siitä, että jokainen Australialainen heittää vuodessa keskimäärin kaksi muovikassia luontoon.

Suuri määrä erilaisia kierrätysastioita ei auta, kun roskafirmat monesti kustannuksia säästääkseen heittävät kaikkien astioiden sisällön lopulta kaatopaikalle. South Australia on ainut osavaltio, jossa on käytössä pullopantti. Siitä en tiedä, miten moneen paikkaan pullot voi palauttaa, mutta 3 sentin pantti per pullo tuskin kannustaa palauttamaan kovin suurta osaa niistä. Maito ja mehut myydään kierrätykseen kelpaamattomissa muovitölkeissä. Pakkauksia ei veroteta, mikä kannustaa pienentämään pakkauskokoja. Toisaalta markkinatalous määrää, että kannattaa yrittää myydä mahdollisimman paljon kerralla. Tämä on johtanut siihen, että monet tuotteet myydään suuressa pakkauksessa, joka sisältää lukemattoman määrän pieniä pakkauksia. Jätettä keskimääräinen australialainen tuottaakin toiseksi eniten maailmassa. Ykkössijan haltija ei varmasti yllätä ketään...

Kasvihuonekaasujen tuottamisessa asukaslukuun nähden australialaiset eivät ole tyytyneet kakkossijaan vaan omistavat kyseisen tilaston hyvällä 27 prosentin marginaalilla seuraavan sijan omaaviin jenkkeihin. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että energiapolitiikka ei tunne sanaa ympäristönsuojelu. Pääministeri kuvailee Australian suhtautumista ilmastonlämpenemiseen sanoilla "the smart way", viitaten siihen, että pitämällä hiilen polttaminen pääenergianlähteenä sähkö on halpaa ja Australia saa hyvää kilpailuetua maailmanmarkkinoilla. Täällä poltettava hiili on niin huonolaatuista, etteivät kiinalaisetkaan suostu ostamaan sitä. Silloin tällöin joku voimalaitos yrittää polttaa todella huonolaatuista tavaraa, ja lähikaupungit peittyvät kevyeen tuhkakerrokseen.

Jäähyväisjuhla

Jäähyväisjuhlatkin on nyt sitten pidetty. Voisi sanoa, että parhaat bileet aikoihin. Aloitimme illan ruokasalissa, jossa oli jotain juhlapuheita sun muita. Kaikki kouluvierailulla käyneet saivat hienon sertifikaatin, joka on ehkä turhin koskaan näkemäni :)

Ruokailun jälkeen oli tunti aikaa pyöriä toisten kämppien nurkissa odottelemassa busseja. Emme ehtineet ensimmäiseen bussiin, joka täyttyi nopeasti, joten jouduimme odottelemaan toisen bussin tuloa. Hyppäsimme suunnilleen vauhdista ensimmäiseen tulleeseen bussiin sisään ja parin minuutin päästä pehmeillä takapenkeillä istuskellessamme bilevastaava tuli informoimaan meille, että kyseinen bussi oli jonkun toisen porukan bussi ja matkalla jonnekkin aivan muualle :) Oikea bussi olikin tässä vaiheessa jo melko täynnä, mutta henkilömäärän rajoituksista huolimatta ahtauduimme kaikki sisään kuin sillit.

Loppuilta menikin sitten (muistaakseni) ilman sen kummempia kommelluksia. Aloitimme CBD:ssä, josta jatkoimme Breweryyn. Lopuksi taksilla kotiin, jossa Janessa nukkui olohuoneessa ilmeisesti tarkoituksenaan katsoa Aladdinia. Sain hänet suostuteltua menemään nukkumaan omaan sänkyynsä, jonka jälkeen olin itsekin aivan valmis nukahtamaan. Taisin tajuta siinä vaiheessa jo, että aamusta ei tulisi kauhean kiva.

Kello on nyt neljä iltapäivällä, ja sain juuri juotua ensimmäisen limpparipullon loppuun. Seuraavaksi voisi kokeilla väsätä safkaa. Aamulla olisi kyllä ollut yhteinen aamupala...

Thirsty Merc

Illalla menimme Thirsty Mercin keikalle kampuksen baariin Clean, Jeshien ja Martinan kanssa. Tiesin niiltä yhden hyvän hitin nimeltään 'Someday, Someday', ja Jeshie vakuutti, että heillä on paljon muitakin hyviä biisejä, mutta keikalla huomasin, että heidän muut biisit ovat aika hitaita, jotenkin tylsiä. Olin onneksi varautunut siihen mahdollisuuteen, sillä Jeshien elokuva- ja musiikkimaku on yleensä ottaen tosi huono :) Harmi ettei tuolla bändin sivuilla voi kuunnella tuota hyvää biisiä, mutta voin lähettää sen, jos joku haluaa kuunnella. Kyseessä on muuten sattumoisin Dubbolainen bändi (=40000 asukkaan kaupunki autiomaassa, josta moni täällä asuva kaveri on kotoisin).

Mielenkiintoinen huomio keikalla oli, että baaritiskille meni ilman mitään ulkopuolista ohjausta viisi siistiä jonoa, yksi kutakin baarimikkoa kohti, joissa en nähnyt kenenkään etuilevan tai tekevän mitään muuta vastaavaa. Ei toimi Suomessa ihan sillä tavalla :)

Lentoliput

Tänään hankin lentolipun takaisin kotiin. Olin vähän myöhässä sen kanssa ja 7 kuukauden päästä lähtevät lennot olivat jo aika lailla varattuina. Tämä tarkoittaa sitä, etten pääsekään palaamaan yhtä matkaa veljeni ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Hehän ovat tulossa tänne australiaan joulukuussa. Sain kuitenkin loppujen lopuksi ihan riittävän lipun. Kerkeän nähdä uuden vuoden Sydneyssä ja hintakin on vain 900 euroa. No ok, 900 euroa on aika tajuttomasti, kun tänne tullessani maksoin vain jotain päälle 700 euroa. Toisaalta joulu-tammikuu on ruuhka-aikaa, jolloin hinnat ovat paljon normaalia korkeammalla.

Eilen käytiin hakemassa materiaalia jäähyväisjuhlaan. Kuuden kuukauden vieraat jättävät meidät pian. Nämä eivät kyllä ole mitkään teemajuhlat vaan pitäisi vaihteeksi pukeutua siististi, mutta kämppistytöt keksivät siihen vähän piristystä. Heillä on mekot ja huivit ja meillä pojilla liivit ja kravatti samoista kankaista. Pääsin vaikuttamaan kankaaseen jonkin verran, mutta kyllä silti tarvitsee varmasti rohkaisua ottaa ennen kuin sen liivin pystyy päälleen pukemaan :)