IH Survivor

Eilen meillä oli erinäisiä pelejä asuntolan eri rakennusten asukkaista muodostettujen joukkueiden välillä. Meidän joukkueemme aloitti pelaamalla sulkapalloa kahdella kentällä. Voitimme täpärästi molemmat pelit. Seuraavaksi siirryimme triviaan, jossa pärjäsimme kohtuu hyvin, ja olimme kai yhden pisteen voitollakin, kunnes tuli viimeinen ja jostain syystä ratkaiseva kysymys, mihin ei saatu vastattua tarpeeksi nopeasti :/ Korttitalon rakennuskisa meni meillä aivan pöydän alle. Meidän ryhmässä oli kaksi vakaakätistä, mutta eivät hekään kahta kerrosta korkeampaa taloa saaneet aikaiseksi. Vastajoukkueella oli kuin postikortista revitty nelikerroksinen talo.

Reaktiopeli oli sellainen, että kaksi ihmistä kummastakin joukkueesta piti kädessään kahvaa, jossa oli nappi. Keskellä oli laite, josta lähti jotain ääntä ja kun ääni loppui ja syttyi vihreä valo, piti painaa sitä nappia. Viimeinen painanut sai sähköiskun. Tämä oli minun peli :) Ehkä kolmestakymmenestä kierroksesta otin sähköiskun vain kerran, kun vastajoukkueen pelaaja onnistui häiritsemään keskittymistä tarpeeksi heiluttemalla kättään silmieni edessä :) Reaktiosta huomasi jännän jutun muuten samalla. En koskaan kerennyt tajuta vihreän valon olemassaoloa ennenkuin olin jo painanut nappia. Siinä vaiheessa peli oli jo ohi ja joku otti vastaan sähköiskua :)

Tämän jälkeen oli jäljellä enää koripalloheittokisa, jonka voitimme myöskin. Sen jälkeen loppu aika kesken ja seinäkiipeily jäi meidän joukkueelta kokematta. Vähän harmi, koska se olisi varmaan ollut hauskinta noista lajeista. Pääsimme kuitenkin jaetulle kolmossijalle :) Kisojen jälkeen jatkoimme kampuksen baariin, jossa oli ilmaista ruokaa grillauksen muodossa.

Tämän päivän käytin tehokkaasti. Aamulla menin salille, missä oli samaan aikaan jonkinlainen koululuokka puuhaamassa erilaisia juttuja. Salin laidalla istui jumppapallon päällä poika, jonka oletin olevan luokan epäliikunnallinen jäsen. Hänellä oli hassu katse ja muista poiketen pitkähihainen college-puku. Aikaa hän tuntui käyttävän katsellen lattiaa ja pyöritellen pienempää palloa käsissään. Yhtäkkiä varmaan puolen tunnin istuskelun jälkeen hän raahasi hitaasti kaksi viidentoista kilon painoa salin toiselle puolelle. Ajattelin, että ehkä hän vain meinaa touhuta jotain siinä nurkassa missä painot olivat, mutta yllätyksekseni hän haki seuraavaksi vyön, jota alkoi sitomaan ympärilleen painojen kera. Nyt alkoi jo ihmetyttämään kovasti, että mitä hän puuhasi ja seuraavaksi hän yllätti minut totaalisesti alkamalla vetää leukoja kovaan tahtiin melkein yhtä painavien painojen kanssa kuin hän itse. Ulkokuori voi näköjään pettää :)

Salin jälkeen pyykkäsin ja kirjoitin kirja-arvostelun, johon ei sitten loppujen lopuksi mennytkään kovin montaa tuntia. Olin lykännyt sen tekemistä parempaan aikaan jo pari viikkoa, mutta keskiviikon dedis alkaa häämöttää. Onneksi olin lukenut kyseisen kirjan jo hyvissä ajoin ennakkoon, sillä siinä on 330 sivua outoja vanhoja englanninkielisiä sanoja. Huomenna pitää vielä lukea kyseinen arvostelu läpi, ja korjata selvät virheet, joita tulee varmasti riittämään, mutta sittenpä onkin tämän syksyn kotitehtävät tehty :)

Hei hei närästys!

Ongelma ratkaistu - luulen. Eräs päivä söin vain tavaraa, josta en varmasti saisi närästystä ja sen lisäksi ruokalasta saadun vihreän omenan. Tällä kertaa en kironnut närästyksen alkaessa, vaan iloitsin. Kyseiset vihreät omenat on aika hapokkaita ja vatsani kai innostuu niistä vähän liikaa. Tyytynen muihin hedelmiin jatkossa.

Lakanoita täällä ei tarvitse pyykätä, sillä ne voi vaihtaa puhtaisiin joka keskiviikko. Ilmeisesti toimittaja on vaihtunut, sillä entisissä lakanoissa oli vain pieni sininen joutsenen kuva nurkassa, kun taas uudet lakanani ovat kuin mainostoimiston suunnittelemat, mikä on aika ärsyttävää. Ei kuitenkaan niin ärsyttävää, että alkaisin itse pyykkäämään lakanoitani :)

Rhiannonin kone hajosi taas. Asensin sen jo kertaalleen uusiksi ja se näytti toimivan hyvin. Mikään ei viitannut levyn hajoamiseen. Tällä kertaa sain sen jotenkin takaisin käyttökuntoon ja ajattelin kaiken varmuudeksi monistaa sen asennuksen toiselle kiintolevylle, jos vanha levy olisi sittenkin viallinen. Kesken monistuksen tulikin sitten lukuvirhe. Toivottavasti ei ole mitään kovin kriittistä hajalla, mutta nyt ainakin tietää mistä vika tuli.

Olin asentanut hänelle Firefox-selaimen viikko sitten, mutta nyt kun sain koneen käyntiin niin se oli täynnä spywarea. Mitähän reittiä lie tullut... Eipä sen toisaalta niin väliä. Saisi nyt kerralla kuntoon ja tyrkättyä takaisin Rhiannonille, niin ei tartteisi enää päätänsä vaivata tuonkaan kanssa.

Kun minulta kysytään, että miten puhutaan suomea, niin ei ehkä saa ihan parasta kuvaa. Aloitan opettamalla sanat 'hei' (hello) ja 'hei hei' (good bye). Seuraavaksi lasken kymmeneen kolmella eri tavalla: "yy, kaa, koo...", "yks, kaks, kol..." ja "yksi, kaksi, kolme...". Tähän kun vielä lisää tiedon, että mitä "Kokko built up the whole bon fire" tarkoittaa suomeksi (Kokko kokosi koko kokon kokoon), niin useimmat kuulijat uskoakseni tulevat vakuuttuneiksi, ettei tätä kieltä voi oppia pirukaan :)

Koulutuseroista

Saapuessani aamulla englannintunnille takanani istuvat saksalaiset olivat puhumassa täkäläisestä koulutuksesta. Jostain syystä he tuntuivat puhuvan englanniksi jo ennen minun saapumistani, vaikkei lähettyvillä ollut ketään muita. Pääpointti jutussa oli, että täällä ei näe missään jatko-opiskelijoita. Ainakin koko kaveripiiri on pelkkiä tulevia kandinaatteja ts. 3-4 vuotta opiskelevia. Jatko-opiskelijalla tarkoitetaan täällä jo pelkkiä maisteriksi opiskelevia. Syykin taisi selvitä pian: jatko-opiskelijoiden lukukausimaksut ovat päätä huimaavia. Tosin minun mittapuun mukaan jo kandin tutkintoa saa maksaa takaisin aivan liian pitkään.

Paluumatkalla tunnilta tajusin, että täkäläinen systeemi kannustaa, jollei jopa pakota, opiskelemaan nopeasti muutaman vuoden tutkinnon ja siirtymään sitten työelämään. Lapset aloittavat koulun vuotta aiemmin kuin Suomessa, mikä tarkoittaa, että tuleva ura pitää valita myös vuotta aiemmin kuin Suomessa. 18-vuotiaana yliopistoon ja viimeistään 22-vuotiaana ulos. Monilla on tapana muutaman vuoden työkokemuksen jälkeen korottaa tutkintonsa maisteri-tasolle, opiskelemalla muutaman tunnin viikossa vuoden tai kahden ajan.

Pienenä yhteensattumana tarkistaessani sähköpostia kotiin päästyäni. Isä kertoi, miten Washington Postin pari toimittajaa ovat kiertämässä Suomea, ja että voisi olla mielenkiintoista luettavaa. Kieltämättä olikin. Merkittävä osa kyseisestä matkakertomuksesta koostuu siitä, miten toimittajat ihmettelevät Suomen erinomaista koulutusjärjestelmää. Onkin aika mielenkiintoista, että samaan aikaan, kun Helsingin koulut ovat täynnä vierailijoita muualta maailmasta oppimassa, miten he voisivat parantaa koulutustaan, Suomen nykyinen hallitus ottaa oppia näiltä mailta koulutuspolitiikkaansa.

Ei ainakaan Australia elä koulutuksestaan vaan luonnonvaroistaan. Asun kaupungissa, jossa on maailman suurin hiilisatama. Pörssin noin 30 suurimmasta yrityksestä löysin kaksi, jotka harrastavat vientiä, joka ei vaadi mittavia luonnonvaroja: Fosterssin, joka vie olutta ja lisäksi jonkun rakennuselementtejä valmistavan yrityksen. Maakaasuun keskittyviä yrityksiä listassa oli neljä tai viisi. Talousuutisissa keskitytään lähinnä kolmen kuukauden sääennustukseen, mikä on hyvin merkittävä tekijä lihan hinnankehitystä seuratessa.

Toki koulutusta pitää kehittää jatkuvasti, mutta putkitutkintoon siirtyminen on mielestäni enemminkin takapakkia kuin kehitystä. Ja se, että opiskelija joutuu ottamaan opintolainaa ei kannusta jatko-opiskeluun sen enempää Suomessa kuin Australiassakaan.

Njoo, eiköhän tässä ole tarpeeksi valitusta yhdelle kertaa. Oikeasti olen vaan kateellinen näille, koska jos asuisin Australiassa, olisin todennäköisesti jo valmistunut kandi ja mikrotukena jossain yrityksessä, sen sijaan että minun pitää kärsiä vielä kolmisen vuotta opiskelijan budjetilla :)

Talviloma alkaa hahmottua

Kun tentit päättyvät kuukauden päästä, lennän Cairnssiin, mikä sijaitsee koillisrannikolla, kivasti trooppisella vyöhykkeellä ja suurien koralliriuttojen vieressä. Täällä Newcastlessahan vallitsee jo talvisää, mikä tarkoittaa aurinkoisena päivänä hieman reilua 20 astetta, mutta kylminä öinä jopa vain viittä astetta. Onneksi aurinkoa tuntuu riittävän. Silti on kiva päästä lämpimämpään Cairnssiin, jossa näyttäisi tälläkin viikolla olevan tasainen 27 astetta.

Lentolipun sain 50 eurolla yhteen suuntaan, mutta lisähintana oli, että lentoni lähtee ennen aamukahdeksaa Sydneystä. Todennäköisesti joudun siis nukkumaan jossain siellä. Yksi tyttö kyllä tarjosi yöpaikkaa sieltä suunnasta, mutta olikohan se vain kohteliaisuus? Perillä vaikuttaisi olevan sitten huomattava määrä porukkaa tästäkin asuntolasta. Kaikki muutkin ovat järkeilleet, että vuoden kylmimpänä aikana on hyvä suunnata pohjoiseen. Aikaa on kolme viikkoa, mutta enköhän kyllästy ennen sitä ja ala matkustaa hitaasti takaisin etelään rannikon ihmeitä matkalla ihastellen.

Total Quality Management on laadunhallintajärjestelmä, joka yllättäen pyrkii toimittamaan asiakkaalle parasta mahdollista palvelua ja laatua. Yksi enkunryhmäläinen, joka mielenkiintoisesti opiskelee matematiikkaa ja liiketaloutta, piti tästä tylsästä aiheesta tänään esitelmän. Kyseisen menetelmän tusinan muun vastaavan menetelmän lisäksi viime syksynä opiskelleena esitelmässä ei ollut paljoa uutta, mutta yllättävän mielenkiintoisesti saksalaispoika sen osasi silti esittää. Opettaja kysyi esitelmän päätteeksi esimerkkejä suurista yrityksistä, jotka ovat ottaneet kyseisen menetelmän käyttöön ja yllättäen esimerkkinä oli Microsoft, joka kuulemma käyttää kyseistä menetelmää oikein menestyneesti. Teki mieli kysyä, että näkyykö tämän menetelmän käyttöönotto Microsoftin tuotteinen kohonneena laatuna, mutta olen kai oppinut olemaan heittämättä huumoria opiskelemastani alasta niille, jotka eivät sitä opiskele.

Päivän olen käyttänyt lukien läpi mielenkiintoista blogia New Yorkissa asuvan portsarin työstä. En sano tuosta enempää, kuin että on kiva tietää millainen baarikulttuuri kyseisessä kaupungissa on. Ja parasta on, etten ole siellä itse :)

Descartes yllättää jälleen

1. Jos A voi olla olemassa ilman B:tä, A ei ole B
2. On olemassa ajattelevia henkiolentoja, jotka eivät ole materiaa

=> Siis ajatukset ovat irrallisia materiasta.

Ei. Tämä filosofian tunti ei tapahtunut unessa. Keskityinköhän jotenkin huonosti, vai eikö Descartes ole todellakaan huomannut mitään hassua tuossa toisessa alkuoletuksessa? No ei tämä vielä mitään. Tunnin lopuksi luennoitsija lätkäytti kortit pöytään ja sanoi, että vieläkin löytyy paljon filosofeja, jotka uskovat, että ajatukset ovat jotain muuta kuin sähköisiä ilmiöitä aivoissa.

Äh! Nyt tajusin: Descartes uskoi Jumalaan, kuten varmaan nekin filosofit, jotka pitävät ajatuksia aivoista irrallisena ilmiönä. No käy tämä oppiminenkin näinkin, että blogia kirjoittaessa alkaa vasta ymmärtämään.

Huominen yläastevierailu siirrettiin aamupäivään, jolloin minulla on koulua, joten en sitten menekään sinne. Ensi kerralla sitten, sillä vielähän näitä kuukausia täällä riittää.

Vaikka koulun kanssa ei nyt kiirettä pidäkkään, niin tylsäksi ei elämä täällä kämpässä kyllä heti käy. Tytöt tekevät toisilleen jäyniä minkä kerkeävät ja vähän väliä kuuluu huutoa aina jostain. Melkein joka ilta joku tytöistä leipoo tai tekee muuten vain jotain hyvää syötävää kaikille. Minä yritän tehdä omaa osuuttani siivoamalla niiden jälkiä.. :) Välillä tosin vähän hankala keskittyä kun kuuluu jotain levotonta, kuten: "When I touch your tit, it's like saying 'Hello, how are you?' " :)

Uutisissa kerrottiin taannoin, että neljäsosa Australiassa ostetusta ruoasta heitetään roskiin. Aihe tuntui aika etäiseltä, kunnes tänään lounaan jälkeen ruoka-astioiden palautusjonossa tajusin, että kaikilla ympärilläni olevista ihmisistä oli lautaset ainakin puoliksi täynnä ruokaa. Se selittää muuten sen jononkin, sillä ruoan kaapiminen roskikseen on melko hidasta puuhaa.

Näin ohimennen koululla mainoksen, että nyt voi maksaa koulun laskut suoraan pankkiin. Ilmeisesti 450 henkilön irtisanomisuhka, joka muuten vastoin ennustustani näyttääkin käyvän toteen, on pakottanut jonkun miettimään, että miten vähentää tarvittavaa työmäärää. Ennenhän kaikki maksut koululle on hoidettu menemällä koululla tietylle tiskille ja maksamalla siellä shekillä, käteiseisellä tai luottokortilla. Toisaalta kai se olisi näin Suomessakin vielä, jos ei olisi ollut lamaa.

Star Wars Episode 3

Neljänä iltana peräjälkeen ulkoa on kuulunut kuin moottorisahan ääntä. No osa äänistä kuulosti mopoilta, mutta se 12-päkin kokoinen mopo on kuin moottorisaha. Vähän ihmetyttää miten täysi-ikäiset malttavat vielä ajaa rakennusta ympäri mopoilla :)

Eilen käytiin Janessan, Erinin ja Jeshien kanssa katsomassa Star Wars Episode 3. En ole mikään Star Wars fani, en ole edes nähnyt kakkososaa, mutta tämä kolmonen oli silti mielestäni oikein hyvä. Leffan jälkeen menimme johonkin läheiseen ravintolaan, minkä teemana oli jenkki-karjapaimen tai jotain sinne päin. Pöytää piti jonottaa, mutta se meni leppoisasti ravintolan baarissa. Kyseessä on perheravintola, minkä näki esim. siitä, että baarissa oli kyltti, joka kielsi kiroilun ja muunlaisen paheksuttavan käytöksen. Sen vieressä olikin sitten televisio, mistä tuli lyhyitä pätkiä erilaisista urheilulajeista, joissa jokin menee pieleen ja urheilijaan sattuu pahasti.

Illalla vielä korjasin Jeshien kannettavan. Vika johtui siitä, ettei hän ollut päivittänyt konettaan. On sinällään mielenkiintoista, miten pitkän ajan voi viedä muuttaa turvallisuuspäivitykset kokonaan automaattisiksi. Nykyinen tilannehan on Windowsissa sellainen, että ruudun alalaitaan tulee maapallon kuvake, josta ponnahtaa vielä teksti, että uusia päivityksiä pukkaisi. Käyttäjän tarvitsisi klikata kahdesti, että nämä päivitykset menisivät sinne koneelle, ja muutama reikä enemmän olisi tukittuna. Jokin on tietty mennyt vikaan, kun käyttäjät eivät sitä tee. Kaikin puolinhan se olisi järkevää tehdä, koska jälkikäteen sen paikkaaminen vie kymmenen kertaa enemmän työtä, ja jos sattuu olemaan sellaisessa tilanteessa, ettei saa narrattua kaveria tekemään sitä työtä niin se tule kalliiksi.

Aamulla oli vuorossa Rhiannonin kone. Tai on se vieläkin. Tämä on vähän pahempi, sillä kohta on mennyt jo päivä. Välillä tosin käytiin lounaalla Rhiannonin perheen kanssa samassa paikassa, missä Rhiannon on töissä. Kyseinen ravintola on sataman läheisyydessä, ja asiakaskunta koostuu enimmäkseen merimiehistä. Aina jaksaa ihmettyttää kun, näkee baarin peliautomaattiosaston. Täällähän ei peliautomaatteja saa sijoittaa oikein muualle kuin baareihin, joten niitä sitten riittää siellä. Hassuinta on kuitenkin se, että ne ovat kaikki hedelmäpelejä :) Niistä kyllä käytetään nimitystä Poker Machine, mutta korttipelejä ne eivät ole nähneetkään, sillä korttipelit on täällä kielletty :) Hämyisä huone keski-ikäisiä miehiä siellä täällä pelaamassa hedelmäpeliä oluttuoppi kädessä on vain jotenkin outoa :)

The Inverell Times

Ei ollut parempaakaan tekemistä, niin avasin kämppis Clean kotikaupungin lehden nimeltä The Inverell Times. Asukkaita kyseissä kaupungissa on vain 8000, mutta se ei näytä estävän tekemästä melko paksua sanomalehteä kaksi kertaa viikossa. Tässä numerossa oli 24 sivua. Miten niin pienellä kaupungilla voi olla noin paksu sanomalehti? Alussa oli politiikkaa ja jotain paikallisuutisia, mutta keskivälissä alkoi vähän naurattaa: Kuolinpalsta ei ollu ristejä täynnä, vaan ainoalle kuolleelle oli omistettu puolen sivun mittainen artikkeli. Kolmesta syntyneestä oli taasen omat kolmasosasivun kokoiset juttunsa värivalokuvineen. Tämän jälkeen tuli paljon sellaisia juttuja, missä käsiteltiin kaupungin eri asukkaita. Varsinainen lööppi oli, että kaupungin 15-vuotiaalla oboe-virtuoosalla ei ole varaa soitto-opetukseen ja sponsori olisi tarpeen. Joku muualla opiskellut suomen mittakaavassa AMK:sta normaalisti valmistunut sai myös kolmasosasivun. Clea pystyi näyttämään minulle välittömästi pyydettäessä muutaman tuttunsa lehden artikkeleista :)

Mielenkiintoista tämä on siinä mielessä, että täällä Australiassa sanomalehdet eivät ole yleisesti kovin suuressa huudossa. Ihmiset katsovat uutisensa TV:stä, ja melko pienilläkin kaupungeilla on omat paikallisuutisensa jollain muutamasta kaupallisesta kanavasta. TV-uutisten sisältö on aika viihteellistä amerikan malliin: Kylie Minoguen mahdollinen rintasyöpä oli pääuutisena muutama päivä sitten. Yleensä ottaen kolmasosa uutisista on verrattavissa oikeisiin uutisiin. Toinen kolmannes täyttyy rikos- ja katoamisjutuista, ja viimeinen kolmannes on kuin 7-päivää lehdestä.

Miksi en pidä rikosjuttuja oikeina uutisina? Yksinkertaisesti siksi, että niitä käsitellään samalla lailla kuin Ilta-Sanomissa ja Iltalehdessä. En välitä eritellä, mitä kyseissä lehdissä on vikana, koska se on tehty aika hyvin jo toisaalla, koskien Tsunamiuutisointia.

Outoja makuja

Filosofian harkoissa minulle tarjottiin pastillia ja ennakkoluulottomasti tietenkin otin sen. Se maistui lähinnä kivelle tai vastaavalle. Ei mitenkään erityisen pahalle, mutta ei olisi uskonut, että kukaan välittää sen makuisista pastilleista. Tarjoaja oli tyttö harkkaryhmästäni, joka tänäänkin huusi luennoisijalle nimeni astuessani luokkaan hieman myöhässä (luennoitsija pitää kirjaa läsnäolijoista), mutta en millään muista hänen nimeään. No onneksi siitä tuli ongelma vasta, nyt kun kirjoitan tätä blogia :)

Toinen yllätys makujen kanssa oli toissapäivän päivällisellä kun kalaa varten oli sellaista melkein valkeaa kastiketta, joka maistui kuin jollekkin voimakkaalle liimalle. Ei se ollut mitenkään liimamaista, eikä haissut millekkään, mutta se maku! No eihän se mikään yllätys ole, ettei kaikki kaikesta tykkää, mutta minulle on kyllä hyvin harvinaista inhota jotain niin paljon, että kannan sen roskiin. Toivottavasti joku antaa kokille vihjeen, sillä kaikki muutkin tuntuvat inhoavan kyseistä kastiketta.

Lakiharkoissa pommi räjähti. Brittimaiden oikeuskäytäntöhän eroaa ainakin Euroopan maiden yleisestä oikeuskäytännöstä mm. siinä, että tuomioistuin voi tehdä tietyissä tapauksissa lakeja. Huomasin tämän tarkoittavan sitä, että kun minulla on oikeudellinen ongelma vastattavana lakitentissä, niin minun pitää kirjoittaa vastaukseen niiden oikeustapausten nimet, jotka jotenkin sivuavat kyseistä tapausta. Tarkoittaa hieman liioiteltuna sitä, että laki lakkasi yhtäkkiä kiinnostamasta aineena.

Harkkojen viimeinen kysymys käsitteli asuntokauppaa, ja harkanpitäjä repäisi jostain, jonkun asuntokauppaa koskevan lain muistaakseni pykälän 52b, mikä sanoo, että asuntoihin liittyvät sopimukset pitää aina tehdä kirjallisesti. Ehkä se on mainittu tuossa 800 sivuisessa jättiläiskirjassa, mutta luennolla siitä ei ole mainittu mitään. Hauska yksityiskohta muuten: Takapihan vajan vuokraaminen vaikka dollarilla viikoksi vaatii kirjallisen sopimuksen ollakseen lainvoimainen, mutta sopimuksen puolen miljardin rakennusurakasta voi tehdä baarissa juhlinnan lomassa yksinkertaisesti lyömällä kättä päälle.

Mietin hieman lisää, että mikä siinä oikeustapausten nimien muistamisessa oikein on niin pahaa. Pitähään minun muistaa lukemattomia muita yksityiskohtia muissakin aineissa. Selitys on varmaan se, että minullahan on ongelmia muistaa kavereidenkin nimiä ja oikeustapausten nimet ovat muotoa <kantajan nimi> vs. <vastaajan nimi>. Selittää miksi, en muista yhdenkään tunti sitten käsitellyn tapauksen nimeä, mutta muistan pienimmätkin yksityiskohdat termistä 'rebuttable presumption'.

Tekstiviestejä

Tiedättekö, että on turhauttavaa saada sama tekstiviesti ainakin kolmekymmentä kertaa kolmen päivän ajanjaksona. Ensimmäinen tekstari tuli siskolta sunnuntai-aamuna, jossa hän pyysi minua katsomaan netistä milloin seuraava bussi menisi. Ennen kuin ehdin vastata niin sain saman viestin jo toiseen kertaan. Paluuviestissä tajusin pyytää häntä olemaan lähettämättä mitään kiitosviestiä tai sellaista, jos mahdollista.

Selitys siihen, että miksi saan samaa viestiä siskoltani monta kertaa, menee jotenkin niin, että kun saan viestin kännykkääni, niin siitä pitäisi mennä vahvistusviesti siskoni operaattorin viestikeskukseen. Mutta jostain syystä näin ei käy, joten viestikeskus yrittää lähettää viestiä jatkuvasti määrätyn ajan verran. Tämä aika riippuu lähettävän puhelimen asetuksista ja siskollani tämä asetus on kai se kolme päivää, mikä on kyllä minun hermoille vähän liikaa :) Heli ja isä ovat ainoita tietämiäni henkilöitä, joiden viestit tulevat minulle miljoona kertaa.

Tunti sitten sain lakikurssin luennoitsijalta sähköpostin, jossa sanottiin, että tämän ja ensiviikon torstaiset harkat on siirretty keskiviikolle. No mikäs siinä, mutta nyt on keskiviikko ja tämän viikon harjoitukset alkoivat tunti ennen sähköpostin lähettämistä. Taidan laittaa "rakentavaa" palautetta, samalla kun kysyn, että missä siirretyt harjoitukset pidetään. Sähköposti sisälsi kaksi ylimalkaista virkettä ja aiheeseen liittymättömän otsikon. Siitä ei itseasiassa käy edes ilmi, että mitä kurssia ilmoitus koskee...

Talvilomastani näyttää tulevan kolmen viikon mittainen: 24.6.-15.7. Sitten kun vielä keksisi, että miten nuo kaikki kolme viikkoa käyttää. Tarkoitus on kuitenkin matkata pohjoisen lämpöön. Cairnssiin katselemaaan koralleja.

Lämpöä

Eilisillalla olin valmistautumassa nukkumaan. Ainainen kylmyys oli alkanut jo kyllästyttää ja minähän en pyjamaan taivu, joten aloin katselemaan uteliaana nurkassa lojuvaa sähköpatteria. Johto seinään ja termostaatti täysille. Nukuin hyvin ja lämpötila oli ihan sopiva. Toivottavasti ei tule liian kylmiä öitä. Olohuoneesta voisi tietty kähveltää toisen patterin :)

Säätiedotuksessa käytettiin sanaa 'showers', mikä tarkoittaa tönkösti käännettynä suihkuja. Päivä menikin niin, että välillä satoi kuin ukkosen aikaan ja heti perään paistoi aurinko ja sitten taas satoi. Kävelin neljä kertaa koulun ja kämpän välin ja onnekkaasti vältin sateen melkein kokonaan. Ainostaan ekalla paluureissulla aivan tyhjästä alkoi kaatamaan vettä kuin ämpäristä 15 metriä ennen kotiovea. Puolijuoksusta huolimatta kerkesin kastua melko hyvin. Suihku on siis aika kuvaava nimi ilmiölle.

En osannut odottaa mitään, kun Janessa kävi toteamassa, että huoneeni näyttää vieläkin aneemiselta. Aikaisemminhan hän ja Anna olivat käyneet salaa täyttämässä seiniäni mm. puolialastomilla naiskuvilla :) Hämmennys alkoi, kun hän tuli jonkin ajan päästä takaisin ja kiinnitti ohessa näkyvän kuvan seinään. Nyt noita samantyyppisiä kuvia on tuolla seinällä viisi, ja ne ovat kaikki yhtä outoja.

Kostea lauantai

Oli niin kivaa herätä ilman kelloa. Ympäriltä kuului ääniä, mutta minulla ei ollut kiire minnekään. Närästys oli mennyttä. Päivän käytin suurin piirtein sen ihmettelemiseen, että miten saisin pakattua videot parhaiten puhelimessani toimiviksi. Aika turhanpäiväistä touhua siis. Laatu on kuitenkin sen verran hyvä, että kyllä sillä jo voi nauttia hyvästä sarjasta.

Jossain vaiheessa kävin katsomassa Rhiannonin konetta. Se oli yhtäkkiä alkanut boottaamaan itestään jossain vaiheessa käynnistystä. Oletan, että syynä voi olla ainoastaan jonkinlainen laitevika. Muussa tapauksessa kiroan Microsoftia entistäkin enemmän. Huomenna pitäisi tutkia lisää.

Anna houkutteli illaksi baariin. Mikäs siinä, varsinkin kun etkoja vietettiin yhdeksän tytön kanssa. Ekassa baarissa oli aluksi melko tylsää, mutta kämppis Janessa alkoi piristämään kun hän pääsi humalaan. Hypersosiaalinen ja hyperaktiivinen samaan aikaan on melko hauskaa seurattavaa :) Ilta jatkui pikakierroksella Northerniin ja aika nopeasti sen jälkeen Breweryyn. Taas kerran pystyi toteamaan, että Brewery on loistopaikka. Live-bändi soitti Rasmusta ja nelisen euroa maksaneen päälle puolen litran Guinnesin vaahtoa koristi apilakuvio.

Jossain vaiheessa tuli läheteltyä tekstareita hääkuulumisia varten. Serkkuni Jeppe meni tänään naimisiin. Harmittaa suuresti, etten päässyt osallistumaan kyseiseen tapahtumaan :/ Kuulemma on oikein hauskaa siellä suunnassa tälläkin hetkellä.

Tänne päästyäni alkoi vessaan mennessä selvitä, etten ollut ainoa alkoholia nauttinut tänä iltana: Vessan lattialla oli ruskeita läikkiä. Annan kanssa kun kävimme tarkistamassa Janessan huoneen, niin kaikki tuntui olevan ok. Annan sytytettyä valon, syypäästä ei ollut enää epäilystä. Janessa oli oksentanut sänkyynsäkin. Kävin hakemassa hänelle vettä, ja korjasin enimmät oksennukset pois.

Perjantai

Illalla alkoi närästää jo toista kertaa. Inhoan sitä tunnetta. Netistä katsoen selittävin virhe, mitä olen tehnyt oli eilinen melko tulinen ruoka. Myös vatsan liiallista täyttämistä tulisi välttää. Yleensä tulee päivällisellä ahdettua itsensä tosi täyteen.

Onneksi pääsi iltapäivällä kauppaan. Taino oisi sinne voinut aiemminkin pyrkiä, mutta jotenkin sitä tulee viivyteltyä niin kauan kuin mahdollista, ja nyt pääsi autokyydillä. Heh, kämppikset taitaa olla vähän sekaisin tai jotain: Clea koputti just ikkunaan ja pyysi avaamaan oven, mutta kun kävin avaamaan sitä niin se oli jo selällään auki :) No mut. Ostin samalla myös närästyslääkettä. Tuntuu auttavan ainakin vähän.

Ilta alkoi mielenkiintoisesti. Useampi tyttö houkutteli minut mukaan projektiin, jossa oli tarkoitus juoda 100 3cl:n kokoista annosta olutta tai vastaavaa. Löysin itseni yhdestä kämpästä noin 30 tytön kanssa, juomassa näitä annoksia minuutin välein. Puolessa välissä, eli viidennen oluen ja alle tunnin jälkeen, minun piti käydä heittämässä ylimääräiset tavarat ulos. Ehkä juuri närästyksen takia en pystynyt röyhtäilemään tarpeeksi oluen tuottamia hiilihappoja ulos. No heti sen jälkeen oli kyllä hyvä jatkaa, sillä ei siinä vaiheessa vielä kerennyt olla edes humalassa. Voisko närästyslääkkeet hidastaa ruoansulatuselimistön toimintaa? Ilta oli kuitenkin venynyt jo turhan pitkälle ja 60. annoksen kohdalla projekti piti päättää ja suunnata ruokasaliin.

Luvassa oli kauhuperjantain pippalot (Freaky Friday 13th). DJ:nä oli noin 50 vuotias mies, joka soitteli suurimmaksi osaksi yllättäen 80-luvun musiikkia. Minua piinataan. Väliin onneksi mahtui hyvääkin musiikkia ja eipähän ainakaan kulunut liikaa rahaa. Pitänee yöksi laittaa taas patjan alle tavaraa, jotta närästys ei olisi niin paha. Ahistaa kyllä huolella, että kärsii tällaisestakin. Netin mukaan ei ole pahemmin parannusta luvassa, eli pitänee luopua mausteista ja suurista annoksista :(

Sadetta

Tänään heräsin ukkosenjyrinään. Vaihteeksi oli kivan hidas aamu: ensimmäinen ja ainut tunti alkoi yhdeltätoista. Onnekkaasti juuri silloin ei pahemmin satanut kun menin tunnille ja tulin takaisin, sillä minulla ei ole sateenvarjoa.

Keskiviikkoaamuna minut yllätettiin filosofiassa nurkan takaa. Luennoitsija puhui Descartesista, ja siitä miten hän oli ensimmäisiä uuden ajan filosofeja, jotka keskittyivät muihin kysymyksiin kuin Jumalan olemassaoloon. Hänen todistus aistien luottavuudesta alkoi lupaavasti sillä, että mitä voimme tietää ilman epäilemisen mahdollisuutta. Vastaus on: "Ajattelen, siis olen". Se mikä sai minut yllättymään, että tästä Descartes johti Jumalan olemassaolon ja sitä kautta aistien luottettavuuden, koska Jumala ei halua johtaa meitä harhaan. Tässä onkin sitten vakaa pohja empirismin oikeutukselle :)

Illalla kävimme Louisen ja Shannon kanssa elokuvissa katsomassa The Interpreterin. Leffan jälkeen minun piti suoraan jatkaa Martinan synttäreille. Siellä tapasin toisen meidän koululta tänne lähteneen vaihto-oppilaan, Merin. Suomen puhuminen aiheutti molemmille ongelmia :)

Olen käyttänyt kaiken liikenevän vapaa-aikani joko tuon Linuxin ytimen opiskeluun ja, silloin kun pää ei enää toimi, Futuraman katseluun. Ei pitäisi mennä pitkään, että kirja on loppu ja voin keskittyä käytännön harjoitteluun. Toivottavasti vaan maltti riittää...

Huomenna on taas yhdet teemabileet. Tällä kertaa aiheena on kauhu. Olen niin laiska, että ajattelin käyttää vain punaista kasvoväriä veren feikkaamiseen ja pukeutua muuten normaalisti. Kai tuollaiset teemabileet toimivat samalla lailla kuin alkoholi sosiaalisten muurien murtajana, mutta pelkkä olutkin riittäisi minulle :)

Kouluvierailu

Tänään kävimme muutaman muun asuntolan asukin kanssa Jesmondin ala-asteella esittelemässä maitamme. 20 minuuttia meni kolmessa eri luokassa rutiinilla, tosin viimeisessä luokassa aika meinasi käydä pitkäksi. Oppilaat vaikuttivat hyvin väsyneiltä ja ainakin yksi niistä nukkui melkein koko ajan :) Minun piti ottaa jo valttikortti esiin ja kertoa pakollisesta armeijasta ja siitä, miten siellä saa ampua hyvin paljon :P Palkaksi saimme lounaan, mikä riittää hyvin :)

Olen myös alkanut miettiä itseekkäämpiä etuja kouluvierailuista. Yksi on varmastikin se, että siellä saa esiintymiskokemusta vaikka yleisönä onkin vain pikkuisia. Parin viikon päästä pitäisi mennä yläasteelle 14-vuotiaita moikkaamaan :) Saa nähdä mitä siitä tulee, kun pääsee samaan luokkaan pahinta teini-ikää viettävien nuorten kanssa :) Niille voi varmaan puhua järkevämpää asiaa, mutta toisaalta tieto Suomen isoista lumikinoksista voi olla heille aika yhdentekevää.

Kirjoittelin eilen lukukauden toiseksi viimeisen esseeni. Tarkoitus oli verrata kahta asiaa keskenään ja vertasin vapaan lähdekoodin ohjelmistojen etuja perinteisiin ohjelmistoihin lähinnä ostajan/käyttäjän kannalta. On kiva, kun saa kirjoittaa melko vapaasti mistä lystää. Toisaalta pelottaa, että saatan keskittyä enemmän sisältöön, kuin kirjoitustyyliin. Vain kirjoitustyyli arvostellaan.

Huomasin juuri, että tästä blogin kirjoittamisesta tulee olemaan muutakin hyötyä minulle, kuin se että voin vanhana muistella vaihtovuottani. Tämä on nimittäin kohtalaisen kivaa ja vaivatonta kirjoitusharjoitusta. Minulle on aina kauhean vaikeaa aloittaa kirjoittaminen, ja kirjoittaa perusteellisesti tietystä asiasta, mutta tämä blogi tuntuu auttavan siihen pulmaan, vaikken tänne mitään kirjakieltä tuotakaan. Ja suunnitelmissani on mennä sellaiseen duuniin, jossa joudun kirjoittamaan päivät pitkät :)

Maalla

Juttelin aamulla kämppikseni Clean äidin kanssa, joka oli käymässä Newcastlessa. Tiesin jo aiemmin, että farmarit ajavat kengurulaumoja takaa autoillaan, niin että ne pomppivat aitaukseen, johon ne sitten tapetaan ampumalla. Nyt kuulin syyn siihen: Kengurut lisääntyvät kuin kanit syömällä peltoja. Ja kyseinen touhu on luvanvaraista.

No he eivät sitä kuitenkaan harrasta. Itseasiassa Clean äiti hoitaa tieonnettumuuksissa kuolleiden kengurujen orvoksi jääneitä pentuja. Kuulemma oli kolme sellaista nytkin hoidossa. Clean sisko ei tykkää niistä, koska pienenä ollessaan noin kengurun kokoinen kengurut tappeli sen kanssa äidin huomiosta :) Näitä kenguruita ei mitenkään erikoisesti lasketa takaisin luontoon vaan ne pomppaavat piha-aidan yli kun siltä tuntuu. Tämä vuosi vain on aiempia kuivempi, joten vihreä pihanurmi houkuttaa enemmän kuin kuiva autiomaa. En tiedä kauheasti lihamarkkinoista, mutta näin täältä katsoen vaikuttaa, että jossain vaiheessa porukka alkaa myymään karjaansa, koska niille ei ole mitään syötettävää. Suomessa heinää säilötään talven varalle, täällä kuivuuden varalle.

Lisäksi hän on hoitanut lukuisia koaloja, joita on kuulemma runsaasti siellä suunnassa. Tosin samalla hän sanoi, että niitä on kyllä hyvin vaikea havaita, minkä olen kyllä huomannut itsekin tarhoissa käyneenä. Ja lisäksi ne eivät päivisin edes tee mitään. Kunhan torkkuvat.

Tiedättekö sen tapauksen, kun murtovaras jäi jenkeissä loukkuun murtokohteen autotalliin kahdeksi viikoksi, joutui syömään koiranruokaa elääkseen ja nosti korvaukset henkisestä kärsimyksestä? No täällä farmarit joutuvat ottamaan vakuutuksen siltä varalta, että luvatta mailla olevat sattuisivat loukkaamaan itsensä. Hyvin menee siis :)

Arkea

Torstain filosofian harkoissa puhuttiin viimeistä kertaa jumaltodistuksista. Hyvä niin, sillä olin jo saanut tarpeekseni niistä. Lisäksi olin nukkunut melko huonosti viime yönä, joten tyydyin lähinnä istumaan hiljaa sen kaksituntisen. Tiukkana ateistina jumalan olemassaolon erilaisten todistusten pari kuukautta kestävä pohtiminen tuntuu siltä, kuin hakkaisi päätänsä seinään. Varsinkin kun vakuuttavin todistus on suunnilleen muotoa: Jumala on käsitteeltään täydellinen. Jumala ei olisi täydellinen, jos hän ei olisi olemassa. Siispä Jumala on olemassa. No ei kukaan tuota tietenkään todeksi väittänyt. Filosofiassahan ei ole totuuksia. Turhautumiseni tuohon tulee vain siitä, että aihe on sellainen, johon minun on hyvin hankala tarttua. Ymmärrän toisaalta, että suurimmalle osalle ryhmästä kyseinen aihe on läheisempi kuin esim. seuraavaksi käsiteltävä Marx, josta taas minä olen hyvin innoissani :)

Selvitin, että paljonko saan ladata tavaraa Internetistä, ennen kuin joudun viikoksi jäähylle. 360 megatavua päivässä. Kuulostaa paljolta, mutta tarkoittaa noin seitsemän minuutin latausta tällä nopeudella. Jos haluan siirtää elokuvan, niin siihen menee keskimäärin neljä vuorokautta entisen puolen tunnin sijaan, johtuen näistä siirtorajoista. ADSL:llä saman elokuvan saisi neljässä tunnissa.

Käytännön vaikutus on, että minun pitää olla melko varovainen siirtäessäni suuria määriä valokuvia nettiin (sillä lailla sain sen viikon jäähyn viimeksi) ja elokuvien siirtämistä ei kannata edes harkita.

Perjantai-iltana kyllästyin pahasti TV:n ohjelmatarjontaan, ja piti viimein selvittää mistä täällä sisäverkosta voi ladata materiaalia. Kaveri tiesi muutaman paikan, ja eilen sitten aloitinkin kyllästyksissäni katselemaan Futuramaa. Mahtavaa. Osan jaksoista olen jo nähnyt TV:stä, mutta nyt pystyin katselemaan niitä alusta asti ja järjestyksessä. Harmittavasti ne oli vain pakattu tosi huonolaatuisiksi. Pidän kuitenkin Futuramasta sen verran, ettei se niin haitannut.

Sain myös viritettyä Skypen toimintakuntoon. Ostin vieläpä puheaikaa televerkkoon, eli voin soittaa sitä kautta tänään äitille äitienpäiväpuhelun. 13 senttiä per minuutti ei ole paha hinta kännykkään maapallon toiselta puolelta. Ikävä kyllä tämän kannettavan mikrofoni on niin huonosti suunniteltu ja sijoitettu, ettei tällä kyllä varmaan viitsi jatkossa rupatella. Hyvä toisaalta niin, sillä en erityisemmin pidä puhelimessa roikkumisesta.

Huomenna on vuorossa toinen kierros kouluihin kertomaan Suomesta. Siitä miten Suomessakin on autoja ja moottoripyöriä :)

Enkun esitelmiä

On kiva, kun oma esitelmä on jo takana päin, ja voi vain seurata muiden esitelmiä. Varsinkin kun ne ovat hauskoja :) Päivän ensimmäisen esitelmän piti singaporilainen poika aiheesta elintarvikehygienia. Esitelmässä ei muuten ollut mitään mainitsemisen arvoista, mutta loppuajan esitelmästä hän käytti indonesialaisten katukokkien kojujen hygienian arvostelemiseen. Mukana oli mm. paljon esimerkkikuvia pelottavista kojuista ja pari kauhutarinaakin. Arvatkaa sattuiko oppilaiden seassa olemaan myös yksi Indonesialainen? :) No ei siitä mitään avointa sotaa syttynyt, mutta indonesialainen oli kyllä aktiivisena ja pettymystään peitellen, kun oli kysymysten aika :)

Seuraavan esitelmän piti jo täältä asuntolasta tuttu saksalainen tyttö Martina. Hänen huolenaan oli se, miten erilaisia eurooppalainen ja australialainen juomakulttuuri ovat. Yllättäen huomasin, että australialainen ja suomalainen juomakulttuuri ovat kuin veljeksiä verraten saksalaiseen kummastukseen. Harmi ettei tilanne suonut mahdollisuutta korjata, että Pohjoismaissa juodaan samalla lailla humalahakuisesti kuin Australiassakin :) Keskustelun lomassa löytyi yksi ainakin minut vakuuttava syy tähän eroon: Australiassa (ja muissa humalahakuisissa maissa) alkoholi on kielletty asia, kunnes täytetään 18, ja senkin jälkeen sen käyttäminen on paheksuttavaa. Mikäpä vetoaisi teini-ikäisiin paremmin? :)

Syitä on toki enemmänkin, ja alkoholikulttuuriin muuttamiseen tarvittaisiin suurta asennemuutosta. Mielestäni hyvä askel aloittaa olisi tiedostaa, että alkoholin käytössä ei ole itsessään mitään vikaa, mutta säännöllisessä kännien vetämisessä on. No on ehkä yksittäisissäkin kännien vetämisissä, mutta olisi ehkä tekopyhää tuomita jokin, mitä itse harrastaa :) Minulla on sellainen kuva, että jos sanoo juoneensa viime viikolla joka ilta oluen tai kaksi, niin sitä pidetään pahempana kuin, että olisi juonut yhtenä iltana kymmenen, ja ollut muut illat selvin päin. Tosiasiassahan se on juuri toisin päin ja ehkä kärjistetymminkin.

Yliopisto pulassa

Kerroin aiemmin, että näitä asuntoloita yhdistellään täällä rahapulassa. No nyt yliopisto pisti kovat piippuun. Yrittävät herätellä liittovaltiota uhkaamalla potkia 20% väestä ulos. Mielenkiintoisia käänteitä siis luvassa :) Tosin ainakin minun suomalaisesta näkökulmasta olisi uskomatonta, jos osavaltion omistama yliopisto turvautuisi joukkoirtisanomisiin.

Jos ihmetyttää miksi osavaltion omistama yliopisto yrittää herätellä liittovaltiota eikä omistajaansa, niin se johtuu siitä, että osavaltioilla ei ole verotusoikeutta, joten yliopistojen rahoitus lepää suurimmaksi osaksi liittovaltion harteilla. Tästä osavaltio/liittovaltio-suhteesta olen ilokseni saanut oppia paljon tuolla lakikurssilla. Sen verran monimutkaista, etten varmasti olisi oppinut sitä vain lukemalla uutisia, mutta kiitos kurssin olen melko selvillä näistä kiemuroista.

Lisää omenoista

Herätessäni eilen, Clea oli käynnistelemässä yhtä elokuvaa. Sen jälkeen katsottiin viisi jaksoa Kingdom Hospitalia, mikä on jonkinlainen Stephen Kingin tuottama sarja, mihin ollaan vähän addiktoituneita. Enää pitäisi nähdä päätösjakso, mutta Annan Playstation ei suostu pyörittämään sitä. Pitää varmaan lainata Jeshieltä sen soitinta.

Viime viikon filosofian luennolla käytettiin omenaa yhtenä esimerkkinä. Luennoitsija otti esille omenan ja pohti, että voiko hän sanoa sen olevan hyvä omena perustellusti. Päätyi tulokseen, että jos haluaa olla oikein varma, niin omena pitäisi pilkkoa pieniin palasiin. En nyt harmittavasti muista, että mikä laajempi kokonaisuus tässä oli kyseessä.

Tänään nappasin ruokalasta mukaani parhaimman näköisen vihreän omenan, jossa oli tosin pieni osa vähän vaalean kellertävä, mutta kova. Siinä vaiheessa kun puraisin palasen tästä kellertävästä kohdasta ja näin puraistussa omenassa olevan melko ison mustan kolon, josta siis puolet oli jo suussa, muistin viime viikkoisen luennon ja naurahdin itsekseni sattumalle. Tämän jälkeen tyhjensin suuni huoneeni roskakoriin. Pitänee viedä noi roskat nyt ennen kuin tulee uusi kärpäshyökkäys.

Mädät omenat

Otin vappuaaton rauhallisesti. Yksi olut. Tänään olikin sitten kiva herätä pirteänä opiskelemaan :P Ilta meni pääasiassa katsellen elokuvia.

Löysimme syyn siihen, miksi kämppä oli täynnä erilaisia kärpäsiä. Clea pyysi minua avaamaan yhden kaapin. Ihmettelin vähän, että mikä juoni tässä on kun minun pitää se avata. No ei siellä mitään kauheaa ollut. Suljin kuitenkin kaapin samoin tein. Silti kämppä alkoi haista yhtäkkiä todella pahalle. Kävin ottamassa keuhkot täyteen raikasta ilmaa ja kannoin kaapissa olevan läpikostuneen kangaskassin roskikseen.

Kukaan ei tunnustanut omistavansa kyseisiä omenia. Janessa ei ollut paikalla, joten nakitimme kaapin puhdistamisen hänelle. Puhdistamisen jälkeen pikkukärpäset alkoivat pörrätä häiritsevämmin. Onneksi ne eivät ole löytäneet juuri olohuonetta ja keittiötä pidemmälle. Milloinkahan ne kuolevat nälkään?