Happea halvalla

TV:stä tuli mainos jossa valistettiin, että elimistö tarvitsee happea energian vapauttamiseen. Myytävä tuote oli jotain tabletteja, jotka sisälsi kuulemma happea nestemäisessä muodossa :) Pystyyköhän niitä tabletteja käyttämällä hengittämään vähemmän? :) Mitenkähän hyvin happi imeytyy ruoansulatuselimistön kautta?

Huumeet

Australian kevyt huumepolitiikka sekoittaa narkkareita aika pahasti kun he menevät lomalle. Täällä ei viitsitä kai edes pahemmin paheksua, jos jollakin on pari ekstaasipilleriä omaan käyttöön, mutta heti Indonesian puolella niistä rapsahtaa 15 vuotta vankeutta. Aika kohtuuton rangaistus toki, mutta on se kyllä käyttäjien itsensä syy, jos eivät tajua, ettei riski ole välttämättä sen arvoinen. Varsinkin kun uutisissa on aina menossa jonkun oikeudenkäynti siellä suunnassa.

Päivällisjärjestelyt

Kuten useimmat varmaan tietävätkin, niin täällä asuntolassa kuuluu vuokraan raskas päivällinen arkipäivisin. Vuoden alussa jono oli hirmuinen kuuden aikaan, joka on päivällisen merkattu alkamisaika. Kaikki pari sataa asukasta muodosti pitkän ja hitaan jonon, sillä linjoja on vain yksi. Tämä johti pikku hiljaa siihen, että osa ihmisistä viivästytti päivälliselle menoaan. Nälkäisemmät ihmiset taas aikaistivat jonottamaan menoaan. Parikymmentä minuuttia jonossa, joka ei liiku on parempi kuin 40 minsaa liikkuvassa jonossa.

Jossain vaiheessa keittiöhenkilökunta tajusi, että jos he ovat valmiina niin hehän voivat alkaa tarjoamaan ruokaa jo aiemmin kuin kuudelta. Tämän jälkeen kenenkään ei ole tarvinnut juuri jonottaa saadakseen ruokaa, saadakseen jälkiruokaa tai saadakseen palautettua astiat. Kaikki on siis hyvin? No ei ilmeisesti.

Muutama asukas täällä on vähän korostetussa asemassa. Heillä on paljon vastuita ja heidän työ on arvokasta, mutta jostain syystä he kaikki ovat voimakkaasti sitä vastaan, että keittiöhenkilökunta aloittaa lounaan jakamisen jo aiemmin omasta tahdostaan. Syynä on kuulemma se, että tämän vuoksi hyvät ruokavaihtoehdot eivät riitä kaikille, mistä he jaksavatkin vaahdota säännöllisesti ruokapöydässä. Jos heiltä yrittää kysyä, että miten päivällisajan aikaistaminen voi vaikuttaa ruoan (suosituimman ruokavaihtoehdon kolmesta) loppumiseen, niin vastaukseksi tulee vain mekastusta siitä, että heidän ei pitäisi alkaa jakaa ruokaa aiemmin.

Lukuisista yrittämisestä huolimatta tuntuu siis olevan mahdotonta ainakin minulle käsittää miten nämä kaksi asiaa liittyy toisiinsa. Luulisi, että jos ruokaa on tietty määrä ja päivällistäjiä tietty määrä, niin ruoan jakamisajalla ei olisi mitään tekemistä sen kanssa, että kuinka moni jää ilman, jos ruokaa sattuu olemaan liian vähän. Se on toki mahdollista, että ruoka loppuu aiemmin nykyisellä menetelmällä, mutta mitä väärää siinä sitten on, jos yhtä moni henkilö kuitenkin saa mitä haluaa.

Miksi nämä vastuuhenkilöt siis valittavat aiemmasta ruokailuajasta? Ehkä he ovat kyllästyneet muilta asukkailta saamiinsa valituksiin tästä. Tai he aivopesevät toisiaan viikottaisissa kokouksissaan. Ehkä he ovat katkeria, sillä luulevat, etteivät he voi tulla päivälliselle ennen kuutta, koska jossain lukee sen alkavan vasta kuudelta. En tiedä. Ehkä minä en vain ole tajunnut asiaa oikein.

Nat uhkasi ensi kokouksessa pakottaa ruokalan ovet lukituiksi ennen kuutta. Tästä voisi oppia, että voittaja on aina se, joka pitää suurinta mekkalaa, perusteluista piittaamatta. Mutta niin, onhan se tullut opittua kantapään kautta jo aikoja sitten :)

Mansikka

Söin juuri mansikan, jossa oli vähemmän makua kuin vesimelonissa. Se oli niistä vieläpä parhaan näköinen. Voiko olla totta, ettei lämpimässä ilmanalassa voi kasvattaa hyviä mansikoita?

Toinen hiiri?

Avasin silmäni kuuden aikaan aamulla, aivan kuin olisin kuullut koputusta jostain, mutta en ollut varma. Hiljaa kuuntelin, että kuuluuko mitään muita ääniä, mitkä voisivat vähän vinkata, että oliko kaikki vain päässäni. Sitten kuului toinen koputus ja heti perään Janessa sanoi nimeni. Jeshie oli soittanut hänet menemään luokseen, ja herättämään minutkin mukaan. Itseasiassa hän oli menossa vain henkiseksi tueksi, koska pelkää kaikkia ötököitä kauheasti. Minun pitäisi tehdä likainen työ.

Paikan päällä tilanne valkeni vähän lisää. Jeshie oli viimeisen tunnin ajan pelännyt huoneen laidalta tulevaa rapinaa. Epäili hiirtä syypääksi. Sillä aikaa, kun tytöt seisoivat sängyllä, aloin siirtelemään tavaroita sen huoneen laidalta pois yksi kerrallaan. Tietty oli paras tuuri, kun Jeshien kengät sattuivat olemaan juuri siinä kaapissa... Yksi kerrallaan sitten nostelin ja ravistelin niitä elonmerkkejä etsien. Jossain vaiheessa vastaan tuli pieni muovipussi josta paikansin kuolleen torakan. Heitin senkin syrjään, ja jatkoin kaivelemista, mutta sitten tytöt alkoivat viittoa, että torakka alkoi liikkumaan. Ongelma ratkaistu.

Jeshie kantoi itse torakan roskikseen, sillä ei pelkää kuulemma torakoita, mutta hiiret on kaameita. Vähän kumma kun molemmat on samankokoisia, mutta vain toinen niistä on ruma ötökkä. Tosin kai sen ymmärtää kun hiiriä ei tarvitse joka päivä liiskata. Ei hän varmaan hiirtä olisi alkanut säikkymäänkään, jos meidän kämpästä ei olisi sellaista muutama päivä aiemmin löytynyt.

Kevät \o/

Kevät on tullut. Sen lisäksi että ulkona on tänään 23 astetta lämmintä talvisen 20 asteen sijaan ja nurmikot on täynnä siellä makailevia ihmisiä, puskissa on alkanut taas rahisemaan kun tuolla ulkona kävelee. Erilaiset liskot siellä pomppivat kävelijää piiloon auringon lämmittämiltä polunvarsilta. Hämähäkit eivät tosin ole vielä alkaneet seittejään kutoa. Tänään oli myös ensimmäinen päivä kuukausiin, kun menin kouluun ilman pitkähihaista.

Koulu tappaa

Koko loppuviikon ja tämän viikonlopun käytin melkein yhteen kouluhommaan. Henkilöstöhallinnan kurssilta piti valita yksi harjoitusteksti ja etsiä ja analysoida ongelmat valitusta tekstistä. Valitsin tietty sen ainoan niistä teksteistä, jossa käsiteltiin teknologiayhtiötä. Valitettavasti kyseessä oli oikean maailman esimerkki tekaistun sijaan, joten käytännössä teksti oli yhtä mainosta siitä miten kaikki on hoidettu mahtavasti kyseisessä firmassa. Ongelmien löytämiseen menikin täten kaksi ensimmäistä päivää. Tekisi mieleni sanoa, etten ole vieläkään vakuuttunut, että ovatko ne oikeasti ongelmia, mutta olen ilmeisesti aivopessyt itseni uskomaan, että ne ovat.

Eli vakuuttuneena näistä ongelmista lauantai ja tämä päivä menikin sitten aika soljuen, kirjoitussuunnitelman mukaan edeten. Niin tämä työ oli näistä suurin, mutta varsinaisesti huomenna pitää olla valmiina kaksi muutakin työtä, jotka tosin onneksi ovat nyt valmiina. Loppuillan voikin sitten löhötä tyytyväisin mielin telkun ääressä. Maanantai ja tiistai tulevat olemaan melko kiireisiä päiviä.

Hiiri

Kerroin aiemmin tiekyltistä. Janessa kertoi eilen päivällisellä, että hän piilotti kyseisen kyltin siivoajilta, mutta ei paljastanut piilopaikkaa. Tänään aiemmin illalla menin katsomaan telkkaria olohuoneeseen ja menin patjalle, jolloin siitä kuului metallin kupruilemisen ääni. Kyltti oli siis piilotettu patjan alle :) Kun Clea tuli huoneeseen, kerroin hänelle löytäneeni kyltin ja pompin sen päällä vähän lisää, että Cleakin kuulisi missä se on.

Myöhemmin illalla olin poistamassa viruksia Annan koneelta, kun olohuoneesta kuului kauheaa kiljunaa. Ryntäsin katsomaan, sillä koskaan aiemmin tytöt eivät ole huutaneet noin lujaa ja kauhuissaan. He olivat löytäneet hiiren kyltin alta ja olivat siitä turvallisen 5 metrin päässä. Nostin patjan ylös, kääsin kyltin pois tieltä, ja siellähän se oli. Täysikasvuinen hiiri melko littanassa muodossa. Aivan kuin joku olisi pomppinut sen päällä... Kuvanottojen jälkeen kävin heittämässä sen pois.

Anna tuli takaisin

Kämppis Anna palasi eilen Broken Hillistä, missä hän oli hoitsuharjoittelussa kuutisen viikkoa. Luonnollisestikkin tämä tarkoitti baarireissua. Jossain välissä puhe kääntyi siihen, miten Broken Hillissä on Australian suurimmat sukupuolitautilukemat. Teiniäitejä oli muutenkin vilissyt, ja eräskin potilas oli 17-vuotias toista lastaan odottava, jolla oli muutamakin eri sukupuolitauti. Syytä tähän ei tartte arvailla. Moni koulu on täällä päin jonkun kirkon omistama, joten seksuaalivalistusta ei opetussuunnitelmaan juuri sisälly.

Lähiöbaareja

Eilen mentiin Rhiannonin ja Janessan kanssa ensin naapurilähiön kapakkaan, jossa Janessan kurssitoveri, nelikymppinen entinen sijoitusneuvoja, joka opiskelee nyt opettajaksi, oli laulamassa kahden miehen bändissä. Yleisöä ei pahemmin ollut, mutta he olivat kyllä hyviä soittamaan.

Puolilta öin kun lähdettiin kävelee takaisin kämpille, matkalla sattui vastaan maassa makaava "END OF ROADWORK"-kyltti. En tiedä mikä sen ihmiselle tekee, kun on humalassa ja on mahdollisuus viedä noin pari metriä pitkä ja puoli metriä korkea raskaalla metalliputkella kehistetty kyltti, niin toki se myös hihaan tarttuu. Ei tuohon kyllä Janessa ja Rhiannonkaan osanneet vastata, roudatessaan vaivalloisesti kylttiä kämpille päin jännityksen tuoma kiilto silmissään. Nyt meillä on sitten käytävässä melko raskaan oloinen "koriste", ja kellään ei ole hajuakaan siitä mitä sille voisi tehdä :)

Pian kämpille tulon jälkeen suunta vaihtui kohti Hamiltoni, jonne mentiin tällä kertaa junan kyydissä. Siellä oleva baari olikin sitten vähän paremmassa kunnossa. Se oli kai remontoitu pari kuukautta sitten ja vaikkei mitenkään erikoisen suosittu paikka olekaan, niin oli kyllä kalliimman ja tyylikkäämmän näköinen sisustus kuin missään Tampereen baarissa. Käytännössä joka paikassa oli kalliin oloinen nahkasohva ja seiniä kiersi plasmateeveet, joista tuli australialaiseen tyyliin rugbya. Siellä oli joku Rhiannonin kaveri jo valmiiksi, ja pelailtiin sitten biljardia tunti pari.

Kun edellisestä kerrasta oli jo muutama viikko, aamulla olo ei ollut kaikkein vahvin. Päätin nukkua yhteen, jolloin nappasin vähän aamupalaa ja palasin sänkyyn vielä pariksi tuntia. Tytöt olivat kyllä sissejä, sillä he menivät puolilta päivin jo jonnekkin luonaalle ja jatkoivat juomista tänäkin iltana. Käytiin heittämässä heidät Clean kanssa tällä kertaa Charlestownissa olevaan lähiökapakkaan. Clealla ei ole korttia vielä, joten minä ajoin, mutta hänen piti olla oppaana, että löysin takaisin kotiin :)

Ruokajuttuja

Eilen alkoi hämmästyttää, kun Janessa hipsi olohuoneeseen omenan ja maapähkinävoipurkin kanssa. Tiesittekö, että jenkeissä ja kanadassa on ihan normaalia yhdistää nämä kaksi herkkua? :)

En tiedä olenko aiemmin maininnut tästä, mutta täällä ei ole juustohöyliä. Juustosta leikataan palasia yleensä ihan normaalilla ruokaveitsellä. Ja vähän kömpelöähän se toden totta on. Juusto itsessään maistuu normaalisti hiukan edammia voimakkaammalta.

Kesäbiisit

Sisko lähetti Suomen kesäbiisin nimeltä Martti Vainaa & Sallitut Aineet - Pelimies. En paljoa pitänyt, mutta ei voinut kuin todeta, että paremmin menee siellä päässä. Täällä listojen ykkössijaa on koristanut viikkoja biisi nimeltä Crazy Frog - Axel F. Nyt kun ihastelin Ylexin soittolistaa biisinnimiä etsiessäni huomasin, että kaikilla kotimaisilla bändeillä on jo uudet biisit soitossa. Eli kun palaan niin kaikki kotimainen musiikki on minulle uutta :) Aika mahtavaa :)

Markkinat

Jeshie intoili jo perjantaina, että sunnuntaina olisi markkinat Newcastlen kävelykadulla. Paikkaa kutsutaan Hunterin ostoskeskukseksi, mutta se on suomalaisittain vain kävelykatu. Koska aurinko paistaa täällä päälle 95% prosenttia ajasta, ostoskeskusten ei tietty tarvitse välttämättä olla sen kummempia kuin katu, joka on suljettu autoliikenteeltä. Jouduimme heräämään kyseiseen tapahtumaan aamukympiksi, koska kaikki hyvä tavarat olisivat kuulemma myyty muuten. Tässä vaiheessa aloin maalailemaan kauhukuvia Stockmannin hulluista päivistä.

Perille päästyämme kävelykadun alkupäässä aloimme ihmettelemään, että miksi kadulla oli niin hiljaista. Vähän matkaa edettyämme näimme kourallisen pöytiä, missä myytiin käsitöitä sun muuta turhaa. Melkein käännyttyämme takaisin kohti kotia huomasimme kapean sivukujan, joka oli katettu todella tyylikkään näköisellä rakennelmalla. Harmi ettei ollut kameraa mukana. Tämä oli tosin vain noin 20 metriä pitkä, ja sisälsi muutaman kojun, mutta kaartui kävelykadun suuntaiseksi ja varsin pitkäksi sokkeloksi rakennusten välissä olevia katettuja kujia ja niissä olevia kojuja, joissa oli kaikkea krääsää myynnissä.

Jeshie kävi ostamassa jostain kojusta hollantilaisia lettuja, jotka olivat pullonkorkin kokoisia ja päällä oli sitruunamehua ja sokeria. En ole moisesta yhdistelmästä ennen kuullut, mutta maistui kyllä hyvältä. Kannattaa kokeilla. Seuraavaksi hän tökkäsi kaikki kamansa käsiini, vaikka minulla oli jo kahvikuppi kädessä. Monen asian tekeminen yhtä aikaa ei taida olla vahvimpia puoliani, sillä otin kamat käsiini, niin että käänsin kahvikuppini ylösalaisin :) Onneksi kupissa oli päällinen, joten vain pieni osa kahvista valui kädelleni.

Seuraavaksi olikin Tomin intohimon vuoro. Hän osti pussillisen juuri paahdettuja ja sokerilla kuorrutettuja pähkinöitä. Vähän myöhemmin näimme höyryveturin kiitävän yleisellä junaradalla.

Palattuamme takaisin kämpille pari asukkia oli käynnistelemässä autoa piuhojen kanssa. Valot olivat jääneet päälle, ja akku oli aivan kuollut. Jostain syystä emme saaneet autoa käynnistettyä piuhoilla. Joku voisi selittää mikä meni pieleen: Musta piuha oli autojen akkujen mustissa navoissa kiinni ja punainen punaisissa. Toinen auto oli käynnissä. Kun punaisen pään kiinnitti napaan, se ei edes kipinöinyt, ja luonnollisesti moottori ei inahtanutkaan käynnistettäessä. Molemmat autot olivat noin 80-luvulta, eli niiden luulisi toimivan kuin normaalit autot :) Ainut mitä minulle tulee mieleen voisi olla, ettei piuhat olleet kunnolla kiinnitetty, mutta akkujen navat olivat hyvin esillä ja kokeilimme eri kohtia. Lisäksi kokeilimme toisia piuhoja, mutta ei tulosta. En tajua.

Syökää kanaa

Kana on hieman korostetussa asemassa täällä. En ole nähnyt kauppojen grillitiskeillä mitään muuta kuin kanaa eri muodoissa. Edellisessä kaupassa raa'at kanatuotteet oli eroteltu lihatiskiltä omalle kanatiskilleen, joka oli keskeisemmällä paikalla kuin lihatiski (tiskillä tarkoitan paikkaa, missä on ihminen palvelemassa). Kun tulin kaupasta ulos, vieressä oli pikaruokapaikan näköinen putiikki, minkä ikkunoihin oli teipattu muutama käsinkirjoitettu A4:nen, joissa luki "Whole chicken $9,90". Paikasta sai tämän lisäksi vain kanaa varmaan kymmenessä eri muodossa lisäkkeineen.

Yllättäen moni pikaruokapaikka perustaa tuotteensa myös yksinomaan kanan varaan. KFC on jenkeistä kotoisin oleva pikaruokaketju, joka on kuin McDonalds rakennettuna kanan ympärille. Red Rooster taas on paikallinen pikaruokaketju, joka myy enemmän kotiruokamaisia kana-aterioita.

Miten yhdentyyppinen liha voi nousta muiden joukosta tällaiseen ylilyöntiasemaan? Missä on pikaruokaketjut, joiden tuotevalikoima koostuu pelkästään sianlihasta? Onkohan kana jotenkin helpompaa valmistaa?

Kertaamista

Saavuin aamulla ensimmäisenä toimistoon odottamaan kouluvierailun alkua. Olin itseasiassa minuutin pari myöhässä. Pikku hiljaa porukkaa valui lisää paikalle, ja Kylie (asuntolan johtaja) sanoi hymyillen, että minulla on tällä kertaa samat luokat kuin viime kerralla. Yhdyin leikkiin mukaan ja sanoin "Nooo, it can't be!". Pian selvisi, ettei hän sanonutkaan sitä vaan kiusallaan. Tulisin puhumaan samoille ipanoille kuin vain pari kuukautta sitten. Tässä vaiheessa alkoi vähän jännittää, että mitä ihmettä minä niille kertoisin, kun olen jo kertonut kaiken pari kuukautta sitten.

Luokkia oli onneksi vain kolme, ja päädyttiin menemään niihin pareittain tekemään 20 minuutin sessio kunkin luokan kanssa. Kaverinani oli Jason New Yorkista. Aika kuluikin mukavasti näin, vaikka tietty on vähän haastavaa, kun yritetään puhua kahdesta aivan eri paikasta melkein yhtä aikaa.

Kun 3-luokkalaiset kysyivät minulta suosikki tv-ohjelmaani, minulle ei tullut mieleen muuta kuin Simpsonit. Vähänkö sillä sai suosiota :) Siitä joku kehitti jatkokysymyksen, että mikä on suosikki DVD:ni. Tavoitteena oli selkeästi saada minut vastaamaan, että Simpsonit, ja ei tullut mieleen parasta leffaa niin heitin että Team America. Opettaja korjasi nopeaan, että he eivät ole sitä nähneet ja puhetyylistä huomasi, että hyvä kun eivät :)

Sen kertominen, että meillä on kolme eri tapaa laskea kymmeneen oli hyvin vaikeaa varsinkin nuorimmille. Se kuulostaa niin uskomattomalta, että he ymmärtävät sen melkein väkisin väärin, ennen kuin siitä antaa esimerkin. Ehkä se on vaikeaa vanhemmillekin, mutta he eivät paljasta sitä niin selvään :)

Suurin osa lapsista muisti minut edelliseltä kerralta, ja muutama muisti jopa nimenikin. Maan muistaminen tuotti hieman haastetta, mikä on kyllä ymmärrettävää, kun kummallakin kerralla he ovat nähneet tunnin aikana lie kuinka monen maan kansalaisia.

Kaiken tämän tarkoituksena on kuulemma kitkeä rasismia alueelta heti juuresta lähtien, tosin minä en ole huomannut täällä minkäänlaista rasismia toisin kuin Suomessa, missä se on melkein osa jokapäiväistä elämää. Kunhan nyt ei vain puhuta laittomien maahanmuuttajien kohtalosta täällä suunnassa. He joutuvat viettämään keskitysleirimäisissä olosuhteissa joskus vuosiakin saadakseen päätöksen.

Leffateatteri ja uusi kouluvierailu

Tänään käytiin katsomassa leffateatterissa The Island -niminen elokuva. Tiistai on hyvä päivä, sillä liput maksavat vain kolme euroa. Toisaalta pieni menetyskin tuli koettua. Erehduin nimittäin lupautumaan mennä katsomaan penskoja huomenna kouluvierailulle. Taitaa olla kolmas kerta, mutta aina se tuntuu niin epämiellyttävältä etukäteen. Sitten kun siellä on paikanpäällä, se on ihan kivaa. Ja saahan siitä ilmaisen lounaankin. Pitäisi keksiä vielä yön aikana jotain uutta kivaa kerrottavaa.

eBusiness -harkat

Saatuamme tunnin aluksi porukan jaettua ryhmiin, aloitimme tekemään ensimmäistä tehtäväämme, joka sattui olemaan paperinen koira, kuten kuvasta näkyy. Harjoituksien pitäjä arvuutteli tehtävän jälkeen, että miksi hän teetätti meillä kyseisen tehtävän. Olin ehdottelemassa, että ehkä hän halusi tutustuttaa meidät konttorityön pieniin iloihin, mutta jollakin muulla ehti välähtää ennen minua, että kyseessä oli keino saada ryhmän jäsenet tutustumaan toisiinsa.

Seuraava työ oli kuunnella video tekaistun firman toiminnasta ja pari sen firman käyttämää dokumenttia, joiden avulla vastasimme muutamaan kysymykseen. Ryhmässämme oli kolme jäsentä, joista ensimmäinen oli melko rento, mutta ahkera. Halusi tehdä työn kohtuullisen hyvin ja hyvässä ajassa. Toinen, David, taas tuntui ottavan enemmänkin paineita, mikä on sinällään vain hyvä asia, mutta kun sen yhdistää siihen, että hän ei pystynyt kirjoittamaan sanaa enempää minuutissa, ja ei meinannut ymmärtää kysymyksiä, jota paikkasi yrittämällä kirjoittaa kaiken mahdollisen vastaukseksi, aikaa hukkaantui aika lahjakkaasti. Kun alkoi näyttää siltä, että olimme viimeisiä työtä tekeviä, otimme toisen kaverin kanssa ohjat käsiimme, karsimme Davidin löpinöistä puolet pois, ja laitoimme paperin sitä tahtia tulostumaan, ettemme ehtineet laittaa edes pistettä viimeisen virkkeen perään saati sitten nimiämme, jotka lisäsimme lopuksi kynällä.

Harkoista poistuessamme ja jutellessa niitä näitä selvisi, että David tuntee enemmän suomimetallisceneä kuin useimmat samaa musiikkia kuuntelevat kaverini :) Hän nimesi hetkessä viisi suomalaista bändiä, ja on käynyt useimpien keikoillakin. Myöhemmin saman kurssin luennoilla vieruskaveri kertoi matkustavansa ensi kesänä Eurooppaan ja kuulemma Suomikin olisi suunnitelmissa. Yritin puhua hänelle järkeä, että Suomi on hornankuusessa Keski-Euroopasta, ja vain muutaman viikon lomalla opiskelijabudjetilla tuskin sen arvoinen kokemus. En tosin ole varma sainko hänet vakuuttuneeksi :)

Keithin syntymäpäivä

Kämppis jenkeistä täytti tänään 23 vuotta, ja perinteisiin tapaan pidimme hänelle synttärit talon kesken. Minä leivoin tietenkin kakun :) Tällä kertaa kakkupohja ei palanut ja muistin kostuttaa kaikki kerrokset kunnolla. Banaania, ananasta ja päälle viinirypäleitä. Kakun keskelle kirjoitimme "TIT". Kun oli jo myöhäistä niin tajusin mitä kakuistani on vielä puuttunut. Lapsuuden täytekakuissani oli vadelmahilloa! Jos nyt oikein muistan :) Eli kolmas kakku toden sanoo. Onneksi täällä riittää synttäreitä niin harjoituksesta ei ole puutetta.

Kuluista

Werzer kysyi arviota kuukausittaisista menoistani. Valitettavasti en pysty sitä antamaan useasta erillisestä syystä. Ruoka ja alkoholi täällä on kohtuullisen halpaa, ja koska vuokraani kuuluu 5 päivällistä viikkossa, kulutan kuukaudessa noin 120 euroa ruokaan ja baareihin. Tässä olikin helpot kulut.

Asuntoni maksan vuoden mittaan neljässä eri erässä. Tarvittavat kirjat aiheuttivat kustannuksia kaksi erillistä kertaa. Jos suunnitelmat toteutuvat niin minulla on neljä eri lomaa vuoden aikana. Ja lomailu on hirvittävän kallista, vaikka sen yrittääkin tehdä budjetilla. Tämän lisäksi minun piti ostaa paluulentolippu alkukesästä. Nämä kulupiikit heiluttavat kuukausittaisia kulujani miten sattuu ja Visalla maksaminen aiheuttaa sen, että näen kulut vasta keskimäärin 1,5kk jälkikäteen. Toisaalta verkkopankeille ja luottokunnalle tuntuu olevan mahdoton tehtävä säilyttää tietoja yksittäisistä maksuista kauemmas kuin parin kuukauden päähän, vaikka puhdas järki sanoo, ettei kyse voi olla rahasta tai tekniikasta.

Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Ehkä sen, että jos täällä ei tee mitään ja onnistuu välttämään kirjojen ostamisen, on mahdollista selvitä hyvin edullisesti. Mutta heti kun alkaa suunnittelemaan matkustamista tai muita aktiviteettejä, kulut voivat pompata taivaisiin. Muistelen kaiholla aikaa, kun opintolaina saapui tilille ja vaikutti siltä, etten millään voisi tarvita kaikkea sitä :)

Viikko

Tylsää. Koulukiireet eivät vielä paina päälle, ja toisaalta en vielä viitsi rasittaa itseäni liikaa fyysisestikään, joten olen istunut lähinnä sisällä ja käynyt tunneilla. Televisio alkaa kyllästyttää, joten eilen aloin pitkästä aikaa ohjelmoimaan.

Tänään erehdyin laskeskelmaan rahatilannetta. Vaikka en opiskeluaikana pahemmin rahaa kuluta, niin parin kuukauden välein olevat parin viikon lomat ovat kyllä kuolemaksi. Tämän kuun lopussa selviää, että saanko stipendin Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiöltä. Näillä näkymin siitä riippuu, että matkustanko kevätlomalla Australian keskiosaan katsomaan suurta punaista vuorta ja vähän pohjoisemmassa majailevia krokotiileja, vai vietänkö loman koodaten kotona.

Luulen vähän, että englanninkieli saa minut käsittämään monen asian vähän hienompana kuin se onkaan. Vähän samaan tapaan kuin englanninkieliset tittelit kuulostavat joskus hienommilta kuin suomenkieliset. Erityisen selvästi tämä näkyy eBusineksen luennoilla. Tänään yhtenä aiheesen oli Decision Support Systems (for senior management), eli päätöksentekojärjestelmät ylemmälle johdolle. Yksi maininta, josta saatiin erimerkkikin, oli se että näissä järjestelmissä täytyy olla drill down capability. Esimerkkinä oli 10 rivin Excel taulukko, josta luennoitsija piilotti kyseiset rivit, jolloin jäljelle jäi vain sarakkeiden otsikot ja rivien keskiarvot. Nyt kun esimies tulisi ja tutkisi keskiarvoja, hän voisi tarvittaessa ottaa esille kaikki rivit ja sitten taas piilottaa ne. Kätevää eikö totta :) Tunnen olevani kauppaoppilaitoksessa.

Jalat

Ilmeisesti perjantain kevyessä puudutuksessa tuli jalkoja verryteltyä sopivasti, sillä perjantain jälkeen jalat ovat ottaneet aimoharppauksen terveempään suuntaan. Kävely sujuu melkein normaalisti, vaikka jalkaterää on vieläkin pakko varoa, ja eilen otin jopa muutaman juoksuaskeleen sisällä.

Viikonloppu meni aika pitkälle koulujuttuja ja elokuvia katsellessa. Eilen havaitsin kohtuullisen suuren reiän hupparini hihassa, ja sen ympärykset haisivat tupakalle. Joku siis lienee perjantaina väkijoukossa sohinut :/ Minulta ei paljon sympatiaa heru baareissa sun muissa yleisötilaisuuksissa polttaville.