Kaikoura

Eilen sitten saavuin tanne Kaikouraan. Tama on tallainen merenrantakaupunki, jota ymparoi lumihuippuiset vuoret. Tuntuu oudolta, kun pihalla on hellekelit ja taustalla siintaa lunta.

Saapuessani valkkasin tollasesta hostellioppaasta upouuden hostellin, joka onkin niin uusi, etta puolet tasta on vasta rakenteilla. Vasara paukkuu tallakin hetkella. Sangyissa oli vain tyyny ja lakana, joten menin kysymaan takkia. Yleensa siita saa maksaa 12 dollaria, josta saa tosin 10 dollaria takaisin, kun sen palauttaa, mutta ilmeisestikkin hostellinpitaja antoi sen minulle ilmaiseksi, ja pyysi minua olemaan kertomatta siita muille, koska ne ovat maksaneet omistaan. Han vain sattui sanomaan sen niin lujaa, etta ulkona oleva samassa huoneessa asustava kamppikseni kuuli keskustelun ja ryntasi peraamaan itselleenkin settia, jonka sitten myos sai :) Meitsi olikin sitten hyvassa asemassa, kun olin juuri luvannut olla kertomatta siita kamppiksilleni hanen kuullen :P

Sukeltamaan minun piti lahtea aamuseitsemaksi. Markapuku oli kaksiosainen ja aika kattava, mika oli hyva juttu, silla 13 asteinen meri oli melko kylma. Varsinkin kun siella tuli vietettya 40 minsaa kerrallaan. Elukoista kosketin ainakin isoa mustekalaa ja hummeria. Kallionkolot olivatkin hummereita taynnaan. Lisaksi nykaisin yhden meritahden irti sukellusopettajan kasineista, koska se oli takertunut kiinni niihin, ja hanen toinen kasi oli varattuna, koska siina hanella oli jonkun kalastajan merrasta varastettu iso hummeri :P Merileva oli pohjassa paikoin kuin viidakkoa kasvaen muutaman metrinkin pituiseksi. Lisaksi siella oli paljon luolia, joissa oli tietty kiva seikkailla. Yhdessa vaiheessa huomasin, etta olin melkein laskeutumassa paikkaan, joka oli aivan taynna merisiileja. En tieda meneeko niiden piikit markapuvun lapi, mutta eipa tehnyt mieli kokeillakaan.

Hylkeita emme sukelluksen aikana nahneet, koska ne olivat ottamassa paivaa viereisilla kallionkielekkeilla. Toisen sukelluksen jalkeen menimme kuitenkin snorklaten niiden lahelle, missa muutama niista polski pinnan tuntumassa jaahdytellen. Yksi kiersi minua ympariinsa kosketusetaisyydella mollottaen minua samalla jatkuvasti jattimaisen kokoisilla silmillaan. Tosin eihan ne pelkat silmat olleet jattimaisia, silla tama painoi ainakin 150 kiloa. Janna miten vaivattomasti ne liikkuvatkaan meressa. Harmi, ettei niita saa silittaa, koska kuulemma kaksi kertaa itsea isompien teravahampaisten villipetojen kanssa ei kannata ihan niin sinuiksi ryhtya.

Parasta reissussa oli tietty se, etta meita sukeltajia oli kouluttajan lisaksi vain kaksi. Ja kun paatissa oli viela yksi toinenkin henkilokuntaan kuuluva, niin sai aika hyvaa palvelua. Siina missa toinen kaveri suoritti sukelluskorttiaan ja hanen piti viela opetella asioita tekemalla kaikki itse, minun ei tarvinnut laittaa edes omia rapyloitani jalkaan :P Tama toinen kaveri oli varmaan lahemmas nelikymppinen Mike, joka toimii puukirurgina Christchurchissa. Eli kiipeilee puihin, ja sahailee oksia pois. Kun sanoin, etta taitaa olla seikkailu veressa hanella, niin han kertoi viettaneensa kanadassa viitisen vuotta rodeossa.

Nyt alkaa tama Uuden-Seelanninkin reissu olemaan nailla nakymin ohi. Ajattelin palata huomenna Christchurchiin, missa tuskin on mitaan sen kummempaa tekemista, ja sunnuntaina sitten takaisin Australiaan, missa Akin ja Millan pitaisikin olla vastassa. En malta odottaa heidan nakemistaan. Ja kun paasee takaisin Australian maaperalle, niin olenhan mina sitten astetta lahempana Alyciankin nakemista. Ensiksi pitaa vaan suorittaa se Ulurun reissu. Hauskasti ainut asia, minka tiesin etukateen tahtovani tehda taalla, oli uida delfiinien kanssa, mutta toisaalta juuri se minulta jai tekematta, ja sen sijaan tein kaikkea muuta upeaa. No onpahan syyta tulla takaisin :) Jos tarkkoja ollaan, niin voisin tehda sen vaikka heti huomenna, mutta se maksaisi varmaan ainakin 60 euroa, ja veikkaan ettei se hylkeiden kanssa uimista kummallisempaa ole.