4. joulukuuta 2005

Yksityiskohtia

Tama rikkoo kronologisen jarjestyksen, mutta kun on aikaa niin kirjoitan yksittaisista jutuista mihin olen nyt tormannyt.

Perjantai-iltana kavin kavelemassa Christchurchin kasvitieteellisessa puutarhassa, joka Brisbanen tapaan on aivan keskustan kyljessa. Hitaasti polkua pitkin edettyani noin kilometrin matkan tajusin, etta perassa oli roikkunut narkkarin nakoinen kaveri koko matkan ajan puoliksi puskan peitossa seuraten. En ajatellut seurata tapahtumia loppuun vaan kiihdytin hieman tahtia ja kaannyin polulle, joka vei minut avarammalle alueelle, missa oli muitakin ihmisia. Vahan myohemmin puskasta hyppasi sen oksiin kompastuva teini, joka pystyyn paastyaan jatkoi juoksemistaan pois pain. Samaan aikaan paikalle ilmestyi puuskuttavan nakoinen poliisi. Saalitti vahan poliisiparkaa, jolla naytti olevan keski-ikaisille normaali vyotaron seutu. Viiden minuutin paasta tama oli kuitenkin jo napannut teinin, ja kuljetti tata niskasta pitaen jonnekkin.

Bussi Dunediniin lahti aikaisin aamulla. Kyseessa oli ihan normaali paikallisten kayttama linja, mutta kuski oli kuin paraskin turistiopas. Selitti vahan valia tienvarsi-ihmeita, ja heitti kevytta lappaa. Australiassa ja taalla bussit pitavat paljon taukoja. Matka kesti vain 5 tuntia, mutta sisalsi yhden vartin ja toisen puolen tunnin tauon. Onnekkaasti puolen tunnin tauko sattui tapahtumaan pikkukaupungissa, jossa oli jonkinlainen jouluparaati meneillaan. Kaikenlaisten kerhojen ja jarjestojen lisaksi mukana marssimassa oli monia yrityksia. Yleisolle jaettiin ilmaiseksi kanankoipia, karkkia sun muuta kraasaa.

Perilla tajusin, etten ollut muistanut varata hostellia. Linja-autoasemalta loytyi onneksi paksu hostelliopas, josta bongasin pari houkuttelevaa vaihtoehtoa. Kattelin, etta ne olisivat vielapa suhteellisen lahella keskustaa, mutta tavaroideni kanssa jyrkkaa ja pitkaa ylamakea tarpoessani totesin, ettei ne nyt ihan vaivattomasti olleet saavutettavissa. Ensimmainen oli taynna, joten jatkoin matkaani toiseen. Siella nuoren Hale Berryn nakoinen tytto sanoi, ettei heilla ole kuin yksi yhden hengen huone vapaana. Tallaisethan ovat yleesa tuhottoman kalliita verrattuna huoneisiin, joissa on useampi henkilo. Han kysyi, etta onko minulla mitaan alennuskortteja, joita minulla ei ole. Lopuksi han kuitenkin tarjosi huonetta 27 dollarin hintaan, mika on vain hieman enemman kuin jaettu huone :) Hieno huone olikin. Sanky oli varmaan pehmein sanky ikina. Uni tuli hyvin luontoretkelta palattuani. Itseasiassa molemmat hostellit ovat olleet tahan mennessa huippuluokkaa taalla Uudessa-Seelannissa. Ainakin jos verrataan kokemuksiini Australiassa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oih ja voih.
Tässä satunnaisesti selailin ja lueskelin noita sun juttuja vuoden ajalta, eikä tässä voi muuta kun olla kateellinen... :D
Ite oon tällä hetkellä Kanadassa vaihtarina, mut seuraava määränpää on mikäs muukaan kun Australia...! Sinne viideksi kuukaudeksi harjotteluun. Jipii.

Eipä muuta ku nautinnollista loppuaikaa. Varmaan ollu mahtava reissu!

Niin ja ei tässä Kanadassakaan mitään vikaa oo :D

Olli Nevalainen kirjoitti...

Ela ole Anna kateellinen :) Kylla varmasti Kanadassa on omat mahtavat puolensa :) Ja kun kerta tulet tannekin viela viideksi kuukaudeksi, niin paaset tutustumaan molempiin maihin perinpohjaisesti. Eipa voi tassa vaiheessa oikein muuta sanoa, kuin etta paras reissu ikina on tama ollut :) Mutta enpa ole kylla paljoa ennen tata matkaillutkaan ;)

Kivaa harjoittelua sinulle Australissa :)