29. heinäkuuta 2006
23. heinäkuuta 2006
Viileää maaseutua - Canberra 10.-14.7.
Kone ei valitettavasti tullut kuin Sydneyyn saakka, joten Canberraan päästäksemme meidän piti vuokrata auto. Matkaa perille on päälle 300 kilometriä, joten saavuimme perille aika myöhään illalla. Seuraavana aamuna ohjelmassa oli Alycian isän kunniatohtoriksi nimittäminen.
Aamu alkoi verkkaisesti. Kun huoneessa on ehkä 15 astetta lämmintä, ja peiton alla on ihanan lämmintä, nouseminen ei ole se houkuttelevin vaihtoehto :) Pääsimme kuitenkin ylös ja ehdimme perillekin ajoissa. Kyseessä oli National University of Canberran valmistujaistilaisuus. Taputimme kädet punaisina noin 300 valmistuneelle - onneksi tilaisuuksia oli useampia... Sitten lopuksi oli Alycian isän nimittäminen ja hän piti vielä puheen. Tämän jälkeen suuntasimme koulun pihalle, missä oli orkesteri, pikkupurtavaa ja mm. shampanjaa. Purtava maistuikin hyvin, sillä aamupala oli jäänyt väliin :) Vanhemmat jatkoivatkin juhlia pitkälle iltaan, mutta me "nuoret" päästiin lähtemään. Alyciaa houkutteli päästä noutamaan Suklaatehtaalta Tasmaniassa tehtyä lähetystään :)
Seuraavana iltana Alycian sisko Fiona yllätti antamalla meille rahaa leffaan ja ravintolaan ilman sen kummempaa syytä. No lahjahevosen suuhun ei tule katsoa :) Kävimme katsomassa uusimman Pirates of the Caribbeanin, ja sen jälkeen suuntasimme vielä sinne ravintolaan. Ilta oli aika loistava :)
Päivää ennen lähtöä oli Alycian synttäreiden vuoro. Lauloin hänelle heti hänen herättyään onnittelulaulun ensin suomeksi ja sitten englanniksi. Ostamani Kalevala-korut tekivät kauppansa. Kun myöhemmin illalla availimme lahjoja, niin ainakin vanhempien lahjat pitivät sisällään melko suoran vihjeen :) Useimmat niistä olivat nimittäin erilaisia jokaisessa kodissa tarpeellisia tavaroita :)
Seuraavana päivänä koitti sitten paluu kotiin. Yritin kirjautua suoraan Bangkokkiin Canberran lentokentältä, mutta virkailija ilmoitti, että minulla pitäisi olla viisumi, jotta hän voisi päästää minut lennolle. Olin että mitä ihmettä. Siitä oli kuitenkin aika pitkä aika kun muistelin tarkastaneeni, ettei viisumia vaadittu Suomalaisilta. Hän kuitenkin sanoi koneen väittävän noin. Sitten hän meni takahuoneeseen pitkäksi aikaa miettimään hommaa lisää. Olimme tietenkin Alycian kanssa vähän paniikissa, koska riskinä tuossa oli, että olisi joutunut maksamaan paluumatkan toiseen kertaan. Kun virkailija tuli takaisin hän sanoi, että hän voi päästää minut Sydneyyn asti, mutta siellä minun tulisi selvittää asia British Airwayssin kanssa. Olin tyytymässä tuohon vaihtoehtoon, mikä tosin olisi voinut tarkoittaa myöhästymistäni kyseisestä koneesta. Alycia kuitenkin pyysi esimiestä paikalle. Sitten odottelimme taas tovin, kunnes hyvin ystävällinen esimies tuli paikalle, näytti meille jonkinlaisesta kirjasta, etten todellakaan tarvitse viisumia ja hoiti kirjautumisen myös Bangkokin lennolle.
Olen kyllä huomannut sen, että Australiassa organisaatiot ovat hierarkisempia kuin Suomessa, mutta nyt sen pystyi toteamaan omakohtaisesti. Alimman tason virkailijoille ei yksinkertaisesti anneta mitään omaa harkintakykyä vaan heidän tulee tehdä työnsä tarkkaan määriteltyjen toimintaohjeiden mukaan. Jos vaikuttaa, että homma kusee, niin asiakkaan ei kannata yrittää selvittää asiaa tällaisen robottimaisesti toimivan ihmisen kanssa, vaan oikea tapa on pyytää esimiestä paikalle.
Turvatarkastuksessa oli seuraava ihmettelyn paikka. Kaivoin repustani ensin partavaahdon pois, jonka jälkeen se läpivalaistiin uudestaan. Sen jälkeen poistin vielä lompakkoni ja digikamerani. Tämäkään ei riittänyt vaan lopuksi minun tuli ottaa sieltä pois vielä pelkästä kumista tehdyt sandaalini. Luulisi Australiassa olevan sen verran sandaaleja, että ne pystyisi läpivalaisussa repusta sellaisiksi tunnistamaan. Kaiken päätteeksi minun piti mennä vielä toiselle pöydälle avaamaan käsimatkatavarani pommitarkastusta varten. Tämä tarkastus on tosin melko helppo, koska ne vaan huitovat summittaisesti sellaisella laitteella, joka ilmoittaa jos löytyy pommeissa käytettyjä kemikaaleja. Australia on sotaa käyvä valtio...
Toinen sotaa käyvä valtio on muuten Iso-Britannia. Tämän huomasi siitä, että Lontooseen Bangkokin kautta lentävän koneeni lähtöportilla oli vielä Australian turvatarkastusten jälkeen ylimääräinen tarkastus. Tässä tarkastuksessa käsimatkatavarat pengottiin pintapuolisesti. Metallisista ruokailuvälineistä pystyi lennon aikana vain haaveilemaan.
Aamu alkoi verkkaisesti. Kun huoneessa on ehkä 15 astetta lämmintä, ja peiton alla on ihanan lämmintä, nouseminen ei ole se houkuttelevin vaihtoehto :) Pääsimme kuitenkin ylös ja ehdimme perillekin ajoissa. Kyseessä oli National University of Canberran valmistujaistilaisuus. Taputimme kädet punaisina noin 300 valmistuneelle - onneksi tilaisuuksia oli useampia... Sitten lopuksi oli Alycian isän nimittäminen ja hän piti vielä puheen. Tämän jälkeen suuntasimme koulun pihalle, missä oli orkesteri, pikkupurtavaa ja mm. shampanjaa. Purtava maistuikin hyvin, sillä aamupala oli jäänyt väliin :) Vanhemmat jatkoivatkin juhlia pitkälle iltaan, mutta me "nuoret" päästiin lähtemään. Alyciaa houkutteli päästä noutamaan Suklaatehtaalta Tasmaniassa tehtyä lähetystään :)
Seuraavana iltana Alycian sisko Fiona yllätti antamalla meille rahaa leffaan ja ravintolaan ilman sen kummempaa syytä. No lahjahevosen suuhun ei tule katsoa :) Kävimme katsomassa uusimman Pirates of the Caribbeanin, ja sen jälkeen suuntasimme vielä sinne ravintolaan. Ilta oli aika loistava :)
Päivää ennen lähtöä oli Alycian synttäreiden vuoro. Lauloin hänelle heti hänen herättyään onnittelulaulun ensin suomeksi ja sitten englanniksi. Ostamani Kalevala-korut tekivät kauppansa. Kun myöhemmin illalla availimme lahjoja, niin ainakin vanhempien lahjat pitivät sisällään melko suoran vihjeen :) Useimmat niistä olivat nimittäin erilaisia jokaisessa kodissa tarpeellisia tavaroita :)
Seuraavana päivänä koitti sitten paluu kotiin. Yritin kirjautua suoraan Bangkokkiin Canberran lentokentältä, mutta virkailija ilmoitti, että minulla pitäisi olla viisumi, jotta hän voisi päästää minut lennolle. Olin että mitä ihmettä. Siitä oli kuitenkin aika pitkä aika kun muistelin tarkastaneeni, ettei viisumia vaadittu Suomalaisilta. Hän kuitenkin sanoi koneen väittävän noin. Sitten hän meni takahuoneeseen pitkäksi aikaa miettimään hommaa lisää. Olimme tietenkin Alycian kanssa vähän paniikissa, koska riskinä tuossa oli, että olisi joutunut maksamaan paluumatkan toiseen kertaan. Kun virkailija tuli takaisin hän sanoi, että hän voi päästää minut Sydneyyn asti, mutta siellä minun tulisi selvittää asia British Airwayssin kanssa. Olin tyytymässä tuohon vaihtoehtoon, mikä tosin olisi voinut tarkoittaa myöhästymistäni kyseisestä koneesta. Alycia kuitenkin pyysi esimiestä paikalle. Sitten odottelimme taas tovin, kunnes hyvin ystävällinen esimies tuli paikalle, näytti meille jonkinlaisesta kirjasta, etten todellakaan tarvitse viisumia ja hoiti kirjautumisen myös Bangkokin lennolle.
Olen kyllä huomannut sen, että Australiassa organisaatiot ovat hierarkisempia kuin Suomessa, mutta nyt sen pystyi toteamaan omakohtaisesti. Alimman tason virkailijoille ei yksinkertaisesti anneta mitään omaa harkintakykyä vaan heidän tulee tehdä työnsä tarkkaan määriteltyjen toimintaohjeiden mukaan. Jos vaikuttaa, että homma kusee, niin asiakkaan ei kannata yrittää selvittää asiaa tällaisen robottimaisesti toimivan ihmisen kanssa, vaan oikea tapa on pyytää esimiestä paikalle.
Turvatarkastuksessa oli seuraava ihmettelyn paikka. Kaivoin repustani ensin partavaahdon pois, jonka jälkeen se läpivalaistiin uudestaan. Sen jälkeen poistin vielä lompakkoni ja digikamerani. Tämäkään ei riittänyt vaan lopuksi minun tuli ottaa sieltä pois vielä pelkästä kumista tehdyt sandaalini. Luulisi Australiassa olevan sen verran sandaaleja, että ne pystyisi läpivalaisussa repusta sellaisiksi tunnistamaan. Kaiken päätteeksi minun piti mennä vielä toiselle pöydälle avaamaan käsimatkatavarani pommitarkastusta varten. Tämä tarkastus on tosin melko helppo, koska ne vaan huitovat summittaisesti sellaisella laitteella, joka ilmoittaa jos löytyy pommeissa käytettyjä kemikaaleja. Australia on sotaa käyvä valtio...
Toinen sotaa käyvä valtio on muuten Iso-Britannia. Tämän huomasi siitä, että Lontooseen Bangkokin kautta lentävän koneeni lähtöportilla oli vielä Australian turvatarkastusten jälkeen ylimääräinen tarkastus. Tässä tarkastuksessa käsimatkatavarat pengottiin pintapuolisesti. Metallisista ruokailuvälineistä pystyi lennon aikana vain haaveilemaan.
20. heinäkuuta 2006
Auringon paistetta - Surfers paradise 5.7.-10.7.
Saavuimme illalla Brisbanen lentokentälle, josta päätimme vuokrata auton, jolla teimme sitten noin tunnin matkan perille Surfers Paradiseen. Se on muuten melko jännä paikka. Rantaa silmänkantamattomiin, ja suoraan rannan vieressä mitä korkeampia pilvenpiirtäjiä rivissä. Ja näissä pilvenpiirtäjissä ei suinkaan ole mitään toimistoja, vaan asuntoja, loma-asuntoja ja hotelleja. Ajatus kesämökkiä vastaavasta asumuksesta 20. kerroksessa meren äärellä pilvenpiirtäjien ympäröimänä tuntui minusta ensin vähän vieraalta, mutta kyllä siihen sitten tottui yllättävän nopeasti :)
Kun seuraavana päivänä menimme hakemaan kauppakeskuksesta vähän ruokaa ja muuta, niin ostosten jälkeen meille tuli ongelma. Ei ollut nimittäin aavistustakaan missä auto olisi. Kauppakeskus oli jättimäinen. Meiltä meni arviolta tuntia löytää se, tosin tulihan siinä samalla tehtyä kaikkea muutakin :) Vähän turhautti kun se löytyi lopulta juuri sen oven takaa, joka oli vieressämme juuri silloin kun ensimmäisen kerran päätimme lähteä menemään :) Se ei vaan näyttänyt yhtään oikealta suunnalta.
Yhtenä iltana kävimme Ripley's Believe It Or Not museossa, mikä oli aika hauska kokemus. Se oli täynnä sellaista uskomatonta tavaraa ja kertomuksia, mitä täällä televisiossa olevassa sarjassakin oli. Parhaiten jäi ehkä mieleen aidot kallonkutistajien pienentämät päät, mutta ihmeteltävää riitti laidasta laitaan.
Viimeisen päivän aamusta menimme Seaworldiin, mikä on nimensä mukaisesti mereen liittyvä teemapuisto. Delfiininäytöksessä ei voinut kuin ihmetellä leuka ammollaan. Toista sataa kiloa painavat delfiinit suorittivat temppunsa uskomattoman samanaikaisesti suuresta nopeudestaan huolimatta. Ja kun tuollaiset mötkäleet pomppaavat vedestä 4-5 metrin korkeuteen erilaisissa ryhmissä tehden samalla voltteja, niin kyllä siinä loppuu sanat kesken toviksi. Hait, merilehmä, jääkarhut ja pingviinit jäivätkin sitten helposti toisiksi.
Alycia ei ollut koskaan ennen ollut vuoristoradassa, joten sekin piti tietty kokeilla. Jono tosin oli melko pitkä, ja sitä ei auttanut se, että yhdessä vaunuista oli jotain ongelmaa, jota useampikin henkilö vaikutti korjaavan tovin aikaa. Muutaman vuoron verran ihmiset vaikuttivat karttavan kyseistä vaunua, mutta sitten se unohtui. Ajattelin Alycian säikähtävän sitä enemmänkin, mutta hän ei ainakaan näyttänyt pelkoaan, ja ihan hyvin se sitten menikin. Vesipuistossa meitä kohtasi yllätys mennessämme sellaisella renkaalla pitkää ja pomppuista vesiliukumäkeä alas. Vesi oli jäätävän kylmää. Onneksi pyyhe löytyi sen jälkeen läheltä, ja aurinkokin paistoi lämpimästi, joten ei siitä niin kauheita traumoja jäänyt :) Normaalikin vesiliukumäki piti kokeilla, mutta uima-altaaseen minua ei olisi saanut mistään hinnasta :) Vaikka päivät tuolla talviaikaan ovatkin lämpimiä, niin lämpötila laskee dramaattisesti jo kuuden aikaan illasta samalla kun aurinko katoaa, mikä sitten samalla pitää huolta siitä, että vesi on kylmää.
Illalla menimme vielä katsomaan Australia Outback Spectacular nimistä näytöstä. Kyseessä on näytös, jota esitetään koko ajan, joten koko rakennus oli suunniteltu ja pystytetty vain sitä varten. Ensin jokainen sai oman cowboy hatun - punaisella tai keltaisella nauhalla varustettuna. Sitten menimme odottelemaan suureen tilaan, jossa oli live-musiikkia ja laidoilla oli hevosia karsinoissaan. Näiden huomasi olevan show-hevosia, sillä ne eivät olleet moksiskaan aivan vieressä meluavasta noin tuhannesta näytösvieraasta.
Sitten vieraat menivät hattunsa värin mukaan eri ovista varsinaiseen näytöstilaan, jossa jokaisen penkkirivin edessä oli pöytä, missä alkuruoka jo odotti. Sitten alkoi esitys, joka koostui suurimmaksi osaksi kevyen näytelmään muotoon puetuista hevostempuista. Paras temppu oli varmaan se, kun joku ratsasti seisten kahdella hevosella yhtä aikaa. Juoma- ja ruokatarjoilu pelasi hyvin koko illan. Ai niin. Ne hattujen värit toimivat niin, että ensimmäinen puoli vieraista kannusti tiettyjä esiintyjiä ja toinen puoli toisia.
Niin tämähän oli muuten synttäri-iltani :) Alycia oli tilannut jäätelökakun, jossa piti olla koristeena Suomen lippu, jonka päällä teksti "Happy Birthday Olli". Myymälästä kuitenkin soitettiin ja kerrottiin, että joku oli mennyt myymään kyseisen kakun :) Alycia vähän kärtsähti :) No toivotaan, että sillä toisella sinne eksyneellä Ollilla oli ainakin yhtä hyvät synttärit kuin minulla :)
Aamulla oli aika palata Canberraan. Tapoimme aikaa nettipäättellä ennen arviolta 30e maksavaa taksin tilausta kun Alycia huomasi pihassa olevan lentokenttäbussin. Olisimme varanneet moisen alun perinkin, mutta varaus olisi pitänyt tehdä vuorokautta ennen lähtöä. Kuski oli kuitenkin menossa lentokentän ohi ja Alycia sai suostuteltua meidät kyytiin 12 euron hintaan. Säästöä se on pienikin säästö :)
Tämän paikan paras anti oli kyllä kaikesta huolimatta loma-asuntomme sisäpihan kuuma poreallas. Siinä sitä kelpasi lötkötellä tähtitaivaan tuikkeessa pilvenpiirtäjien seassa melkein joka ilta.
Kun seuraavana päivänä menimme hakemaan kauppakeskuksesta vähän ruokaa ja muuta, niin ostosten jälkeen meille tuli ongelma. Ei ollut nimittäin aavistustakaan missä auto olisi. Kauppakeskus oli jättimäinen. Meiltä meni arviolta tuntia löytää se, tosin tulihan siinä samalla tehtyä kaikkea muutakin :) Vähän turhautti kun se löytyi lopulta juuri sen oven takaa, joka oli vieressämme juuri silloin kun ensimmäisen kerran päätimme lähteä menemään :) Se ei vaan näyttänyt yhtään oikealta suunnalta.
Yhtenä iltana kävimme Ripley's Believe It Or Not museossa, mikä oli aika hauska kokemus. Se oli täynnä sellaista uskomatonta tavaraa ja kertomuksia, mitä täällä televisiossa olevassa sarjassakin oli. Parhaiten jäi ehkä mieleen aidot kallonkutistajien pienentämät päät, mutta ihmeteltävää riitti laidasta laitaan.
Viimeisen päivän aamusta menimme Seaworldiin, mikä on nimensä mukaisesti mereen liittyvä teemapuisto. Delfiininäytöksessä ei voinut kuin ihmetellä leuka ammollaan. Toista sataa kiloa painavat delfiinit suorittivat temppunsa uskomattoman samanaikaisesti suuresta nopeudestaan huolimatta. Ja kun tuollaiset mötkäleet pomppaavat vedestä 4-5 metrin korkeuteen erilaisissa ryhmissä tehden samalla voltteja, niin kyllä siinä loppuu sanat kesken toviksi. Hait, merilehmä, jääkarhut ja pingviinit jäivätkin sitten helposti toisiksi.
Alycia ei ollut koskaan ennen ollut vuoristoradassa, joten sekin piti tietty kokeilla. Jono tosin oli melko pitkä, ja sitä ei auttanut se, että yhdessä vaunuista oli jotain ongelmaa, jota useampikin henkilö vaikutti korjaavan tovin aikaa. Muutaman vuoron verran ihmiset vaikuttivat karttavan kyseistä vaunua, mutta sitten se unohtui. Ajattelin Alycian säikähtävän sitä enemmänkin, mutta hän ei ainakaan näyttänyt pelkoaan, ja ihan hyvin se sitten menikin. Vesipuistossa meitä kohtasi yllätys mennessämme sellaisella renkaalla pitkää ja pomppuista vesiliukumäkeä alas. Vesi oli jäätävän kylmää. Onneksi pyyhe löytyi sen jälkeen läheltä, ja aurinkokin paistoi lämpimästi, joten ei siitä niin kauheita traumoja jäänyt :) Normaalikin vesiliukumäki piti kokeilla, mutta uima-altaaseen minua ei olisi saanut mistään hinnasta :) Vaikka päivät tuolla talviaikaan ovatkin lämpimiä, niin lämpötila laskee dramaattisesti jo kuuden aikaan illasta samalla kun aurinko katoaa, mikä sitten samalla pitää huolta siitä, että vesi on kylmää.
Illalla menimme vielä katsomaan Australia Outback Spectacular nimistä näytöstä. Kyseessä on näytös, jota esitetään koko ajan, joten koko rakennus oli suunniteltu ja pystytetty vain sitä varten. Ensin jokainen sai oman cowboy hatun - punaisella tai keltaisella nauhalla varustettuna. Sitten menimme odottelemaan suureen tilaan, jossa oli live-musiikkia ja laidoilla oli hevosia karsinoissaan. Näiden huomasi olevan show-hevosia, sillä ne eivät olleet moksiskaan aivan vieressä meluavasta noin tuhannesta näytösvieraasta.
Sitten vieraat menivät hattunsa värin mukaan eri ovista varsinaiseen näytöstilaan, jossa jokaisen penkkirivin edessä oli pöytä, missä alkuruoka jo odotti. Sitten alkoi esitys, joka koostui suurimmaksi osaksi kevyen näytelmään muotoon puetuista hevostempuista. Paras temppu oli varmaan se, kun joku ratsasti seisten kahdella hevosella yhtä aikaa. Juoma- ja ruokatarjoilu pelasi hyvin koko illan. Ai niin. Ne hattujen värit toimivat niin, että ensimmäinen puoli vieraista kannusti tiettyjä esiintyjiä ja toinen puoli toisia.
Niin tämähän oli muuten synttäri-iltani :) Alycia oli tilannut jäätelökakun, jossa piti olla koristeena Suomen lippu, jonka päällä teksti "Happy Birthday Olli". Myymälästä kuitenkin soitettiin ja kerrottiin, että joku oli mennyt myymään kyseisen kakun :) Alycia vähän kärtsähti :) No toivotaan, että sillä toisella sinne eksyneellä Ollilla oli ainakin yhtä hyvät synttärit kuin minulla :)
Aamulla oli aika palata Canberraan. Tapoimme aikaa nettipäättellä ennen arviolta 30e maksavaa taksin tilausta kun Alycia huomasi pihassa olevan lentokenttäbussin. Olisimme varanneet moisen alun perinkin, mutta varaus olisi pitänyt tehdä vuorokautta ennen lähtöä. Kuski oli kuitenkin menossa lentokentän ohi ja Alycia sai suostuteltua meidät kyytiin 12 euron hintaan. Säästöä se on pienikin säästö :)
Tämän paikan paras anti oli kyllä kaikesta huolimatta loma-asuntomme sisäpihan kuuma poreallas. Siinä sitä kelpasi lötkötellä tähtitaivaan tuikkeessa pilvenpiirtäjien seassa melkein joka ilta.
17. heinäkuuta 2006
Rangaistusvankien historiaa - Tasmania 1.7.-5.7.
Saavuimme aamupäivällä Tasmanian pääkaupunkiin Hobarttiin. Lämpöä noin 10 astetta ja kevyttä tihkusadetta. Hotellimme sijaitsi jonkin matkan päästä kaupungin keskustasta, joten suuntasimme paikallisille markkinoille taksilla. Olemme Alycian kanssa vähän erilaisia shoppaajia: Siinä missä hän miettii syitä ostaa jokainen esine, minä mietin syitä olla ostamatta mitään :) Näin loman jälkeen voin todeta, että nämä vastakkaiset lähestymistavat yhdistettynä päästään ihan hyvään lopputulokseen.
Markkinoiden jälkeen kävimme vielä vähän kiertelemässä museoita, jotka ovat Tasmaniassa ilmaisia. Erityisesti viime vuosisadan alkupuolella kahdella kameralla otetut stereokuvat 3D-esityksenä oli oikein vaikuttava, tosin juuri siihen esitykseen minun museoturnee sitten siltä päivältä tyssäsikin. Aloin pilkkimään puolivälissä todella lujaa. Jetlag ei mene päivässä ohi :) Ei siinä oikein muuta voinut sitten tehdä kuin mennä hotellille ottamaan torkut. Illalla kävimme vielä syömässä ravintolassa ja katsoimme leffan hotellin videokanavalta.
Seuraavan päivän aloitimme menemällä katsomaan "naistehdasta". Kyseessä on paikka missä naisvangit viettivät kaiken sen ajan, milloin he eivät olleet sisäkköinä jossain. Eli mm. uusi vankilasti aloitti aina sieltä ja palveluksessa raskaaksi tulleet (usein isäntiensä toimesta) lähetettiin takaisin sinne. Historia on siis mielenkiintoinen, mutta paikan päällä ei ollut kyllä muuta kuin muuri jäljellä. Vieressä sattui olemaan puisto, joten menimme sinne ja sen toiselta puolelta eteemme avautui näkymä Cascaden kauniiseen panimoon. Ennen kuin huomasimmekaan, olimme jo keltaiset liivit päällä ja suojalasit päässä panimokierroksella. Olen ollut Suomessakin yhdellä panimokierroksella, mutta tällä kierroksella kerrottiin kyllä paljon tarkemmin eri olutlaatujen eroista. Kierroksen jälkeinen maistelu oli tietty kuitenkin kohokohta :) Loppuillasta kävimme vielä ainekset kaupasta ja teimme itse päivällisen.
Maanantaina oli vuorossa matka vuokra-autolla Port Arthuriin, mistä kerroinkin jo aiemman käyntini yhteydessä. Silloin en kyllä ollut nähnyt kuin vain noin puolet, joten tämä käynti ei mennyt ollenkaan hukkaan. Alycia oli järjestänyt yölle kummituskierroksen, jossa menimme oppaan kanssa pimeydessä muutaman lyhdyn kera, ja opas kertoi ihmisten kummituskokemuksista kyseisessä paikassa. Minulle kierroksen suurin anti oli kertomusten historiallinen osuus, mutta tyttö oli kankeana pelosta, eikä uskaltanut nostaa katsettaan maasta, kun pelkäsi näkevänsä kummituksen :)
Aamulla jatkoimme autolla Laucestoniin pysähtyen matkalla satunnaisia kohteita. Yksi näistä oli jokin tosi vanha silta. Kun saavuimme alas päin viettävää ruohikkoa pitkin joen penkalle sillan kupeeseen, joessa olleet vesieläimet alkoivat marssia kahdessa jonossa maalle ja ylös autojen luokse. Kävin jonojen väliin miettien, että miten ne siihen vastaavat, mutta eivät ne reagoineet mitenkään. Jarkoivat vain matkaansa. Nousimme takaisin autoja kohti hitaasti kameran kanssa sopivia kuvia etsiskellen. Sitten se tapahtui. Vähän kauempana oleva Alycia sanoi katso, ja vilkaisin taakseni. Kymmeniä lintuja oli ilmassa liitelemässä hitaasti suoraan minua kohti, lähimmät noin kolmen metrin päässä. Olin jo kääntymässä toisin päin, jottei ne ainakaan kasvoihin törmäisi, mutta sitten ne laskeutuivatkin siihen eteeni. Kestän kyllä kummitusjutut, mutta tämä oli minulle jotain liian outoa. Äkkiä siis linnut kaukaa kiertäen autoon ja menoksi :)
Launcestonissa meitä odotti aivan kaupungin sydämessä oleva suuri hotellihuoneemme, joka oli varustettu porealtaalla. Luksusta :) Kävimme vielä vilkaisemassa kaupungin kupeessa olevaa luonnontilaista puistoa, jossa oli aika mahtavat puitteet. Kuvat tulossa :)
Seuraavan päivän vietimme kierrellen katselemassa keskustan vanhoja rakennuksia, japanilaista apinalaumaa ja lopuksi vielä ei montaa vuotta vanhaa museota, joka oli rakennettu alueelle, jossa on ollut teollisuutta 1800-luvulta lähtien. En liioittele yhtään kun sanon sen olevan tyylikkäin ja parhaiten toteutettu museo, missä olen koskaan käynyt. Ja parasta tietenkin, että se oli kokonaan ilmaista, kuten muutkin Tasmanian museot.
Aamulla oli aika lentää lämpimään Surfer's Paradiceen.
Markkinoiden jälkeen kävimme vielä vähän kiertelemässä museoita, jotka ovat Tasmaniassa ilmaisia. Erityisesti viime vuosisadan alkupuolella kahdella kameralla otetut stereokuvat 3D-esityksenä oli oikein vaikuttava, tosin juuri siihen esitykseen minun museoturnee sitten siltä päivältä tyssäsikin. Aloin pilkkimään puolivälissä todella lujaa. Jetlag ei mene päivässä ohi :) Ei siinä oikein muuta voinut sitten tehdä kuin mennä hotellille ottamaan torkut. Illalla kävimme vielä syömässä ravintolassa ja katsoimme leffan hotellin videokanavalta.
Seuraavan päivän aloitimme menemällä katsomaan "naistehdasta". Kyseessä on paikka missä naisvangit viettivät kaiken sen ajan, milloin he eivät olleet sisäkköinä jossain. Eli mm. uusi vankilasti aloitti aina sieltä ja palveluksessa raskaaksi tulleet (usein isäntiensä toimesta) lähetettiin takaisin sinne. Historia on siis mielenkiintoinen, mutta paikan päällä ei ollut kyllä muuta kuin muuri jäljellä. Vieressä sattui olemaan puisto, joten menimme sinne ja sen toiselta puolelta eteemme avautui näkymä Cascaden kauniiseen panimoon. Ennen kuin huomasimmekaan, olimme jo keltaiset liivit päällä ja suojalasit päässä panimokierroksella. Olen ollut Suomessakin yhdellä panimokierroksella, mutta tällä kierroksella kerrottiin kyllä paljon tarkemmin eri olutlaatujen eroista. Kierroksen jälkeinen maistelu oli tietty kuitenkin kohokohta :) Loppuillasta kävimme vielä ainekset kaupasta ja teimme itse päivällisen.
Maanantaina oli vuorossa matka vuokra-autolla Port Arthuriin, mistä kerroinkin jo aiemman käyntini yhteydessä. Silloin en kyllä ollut nähnyt kuin vain noin puolet, joten tämä käynti ei mennyt ollenkaan hukkaan. Alycia oli järjestänyt yölle kummituskierroksen, jossa menimme oppaan kanssa pimeydessä muutaman lyhdyn kera, ja opas kertoi ihmisten kummituskokemuksista kyseisessä paikassa. Minulle kierroksen suurin anti oli kertomusten historiallinen osuus, mutta tyttö oli kankeana pelosta, eikä uskaltanut nostaa katsettaan maasta, kun pelkäsi näkevänsä kummituksen :)
Aamulla jatkoimme autolla Laucestoniin pysähtyen matkalla satunnaisia kohteita. Yksi näistä oli jokin tosi vanha silta. Kun saavuimme alas päin viettävää ruohikkoa pitkin joen penkalle sillan kupeeseen, joessa olleet vesieläimet alkoivat marssia kahdessa jonossa maalle ja ylös autojen luokse. Kävin jonojen väliin miettien, että miten ne siihen vastaavat, mutta eivät ne reagoineet mitenkään. Jarkoivat vain matkaansa. Nousimme takaisin autoja kohti hitaasti kameran kanssa sopivia kuvia etsiskellen. Sitten se tapahtui. Vähän kauempana oleva Alycia sanoi katso, ja vilkaisin taakseni. Kymmeniä lintuja oli ilmassa liitelemässä hitaasti suoraan minua kohti, lähimmät noin kolmen metrin päässä. Olin jo kääntymässä toisin päin, jottei ne ainakaan kasvoihin törmäisi, mutta sitten ne laskeutuivatkin siihen eteeni. Kestän kyllä kummitusjutut, mutta tämä oli minulle jotain liian outoa. Äkkiä siis linnut kaukaa kiertäen autoon ja menoksi :)
Launcestonissa meitä odotti aivan kaupungin sydämessä oleva suuri hotellihuoneemme, joka oli varustettu porealtaalla. Luksusta :) Kävimme vielä vilkaisemassa kaupungin kupeessa olevaa luonnontilaista puistoa, jossa oli aika mahtavat puitteet. Kuvat tulossa :)
Seuraavan päivän vietimme kierrellen katselemassa keskustan vanhoja rakennuksia, japanilaista apinalaumaa ja lopuksi vielä ei montaa vuotta vanhaa museota, joka oli rakennettu alueelle, jossa on ollut teollisuutta 1800-luvulta lähtien. En liioittele yhtään kun sanon sen olevan tyylikkäin ja parhaiten toteutettu museo, missä olen koskaan käynyt. Ja parasta tietenkin, että se oli kokonaan ilmaista, kuten muutkin Tasmanian museot.
Aamulla oli aika lentää lämpimään Surfer's Paradiceen.
16. heinäkuuta 2006
Toipuminen lennosta - Sydney 30.6.-1.7.
Matka Sydneyyn kesti kokonaisuudessaan 28 tuntia. Bangkok jäi mieleen jo silloin, vaikka suurimmat havainnot sieltä teinkin vasta reissun loppupäässä. Bankokin lentokentän kahden rinnakkain olevan kiitotien välissä oli golf-kenttä. Mitään aitoja välissä ei ollut - vain pelkkää nurmea. Matkaa lähimpään golfaajaan oli arviolta sata metriä. Golf-kentältä näytti pääsevän pois vain ylittämällä jumbojettien käyttämä kulkuväylä, joka oli tosin varustettu liikennevaloilla.
Vastassa Sydneyn kentällä minua olivat Alycia ja diplomaatin tytär BB. Alyciaa jälleennäkeminen jännitti kauheasti, mitä ei helpottanut se, että BB oli unohtanut lasit kotiin ja hihkaisi jokaisen normaalia pidemmän miehen nähdessään "That's Olli!". Oli outoa nähdä Alycia elävänä kuuden kuukauden jälkeen :) Outoa, mutta niin ihanaa. Alycia tosin ehti kysymään, että onko jokin vialla, koska olin lennon jälkeen niin koomassa, etten juuri jaksanut liikoja puhua.
Hotellihuoneemme oli 28. kerroksessa ja pilvenpiirtäjiin tottumattomana maisemat parvekkeeltamme olivat aika upeat :) Ei niitä kuitenkaan kauan jaksanut ihailla, sillä suihku ja torkut vetivät kovasti puoleensa. Ja mikä voisikaan voittaa torkkuja oman kullan vieressä.
Päivällä oli aikaa käydä kiertämässä vähän kaupunkia. Kävimme tutustumassa paikkaan nimeltä Powerhouse Museum, jossa on kiertäviä näyttelyitä. Tuntui hienolta löytää teollisen muotoilun osastolta lukemattomia suomalaisten suunnittelemia esineitä.
Illalla menimme hotellin saunaan. Alycia on hyvin innostunut saunoista, vaikka kuumuuteen onkin kovasti totuttelemista. Saunan jälkeen piti tietenkin mennä uimaan altaaseen. Ihmettelin miksei Alycia oikeastaan uinut vaan vain istui matalassa päässä, ja aloin tietty yllyttämään häntä uimaan miettien, että osaako hän uida :) Jonkin aikaa siinä meni, mutta lopulta hän uskaltautui uimaan, ja paljastui oikein hyväksi uijaksi. No myöhemmin oikea syy paljastui, vaikka olin sen kyllä kuullut aiemminkin: Alycia pelkää haita niin paljon, ettei uima-allaskaan tunnu turvalliselta :) Ei, tietenkään hän ei oikeasti usko, että uima-altaassa olisi haita, mutta samalla lailla irrationaalinen pelko saa jotkut pelkäämään korkeuksia.
Lopuksi menimme nukkumaan, sillä aamulla oli lento Tasmaniaan. Loma oli saanut hyvän alun.
Vastassa Sydneyn kentällä minua olivat Alycia ja diplomaatin tytär BB. Alyciaa jälleennäkeminen jännitti kauheasti, mitä ei helpottanut se, että BB oli unohtanut lasit kotiin ja hihkaisi jokaisen normaalia pidemmän miehen nähdessään "That's Olli!". Oli outoa nähdä Alycia elävänä kuuden kuukauden jälkeen :) Outoa, mutta niin ihanaa. Alycia tosin ehti kysymään, että onko jokin vialla, koska olin lennon jälkeen niin koomassa, etten juuri jaksanut liikoja puhua.
Hotellihuoneemme oli 28. kerroksessa ja pilvenpiirtäjiin tottumattomana maisemat parvekkeeltamme olivat aika upeat :) Ei niitä kuitenkaan kauan jaksanut ihailla, sillä suihku ja torkut vetivät kovasti puoleensa. Ja mikä voisikaan voittaa torkkuja oman kullan vieressä.
Päivällä oli aikaa käydä kiertämässä vähän kaupunkia. Kävimme tutustumassa paikkaan nimeltä Powerhouse Museum, jossa on kiertäviä näyttelyitä. Tuntui hienolta löytää teollisen muotoilun osastolta lukemattomia suomalaisten suunnittelemia esineitä.
Illalla menimme hotellin saunaan. Alycia on hyvin innostunut saunoista, vaikka kuumuuteen onkin kovasti totuttelemista. Saunan jälkeen piti tietenkin mennä uimaan altaaseen. Ihmettelin miksei Alycia oikeastaan uinut vaan vain istui matalassa päässä, ja aloin tietty yllyttämään häntä uimaan miettien, että osaako hän uida :) Jonkin aikaa siinä meni, mutta lopulta hän uskaltautui uimaan, ja paljastui oikein hyväksi uijaksi. No myöhemmin oikea syy paljastui, vaikka olin sen kyllä kuullut aiemminkin: Alycia pelkää haita niin paljon, ettei uima-allaskaan tunnu turvalliselta :) Ei, tietenkään hän ei oikeasti usko, että uima-altaassa olisi haita, mutta samalla lailla irrationaalinen pelko saa jotkut pelkäämään korkeuksia.
Lopuksi menimme nukkumaan, sillä aamulla oli lento Tasmaniaan. Loma oli saanut hyvän alun.
Viisi lentoyhtiötä, kymmenen lentoa, kaksi valtiota ja 3 osavaltiota takana
Huh. Olipas siinä reissaamista kerrakseen parin viikon sisään. Rahat on menneet ja visan luottoraja naukuu. Paras loma ikinä :) Nyt kun vielä muistaisi mitä oikeastaan tapahtui. Yritetään kuitenkin pysyä aikajärjestyksessä. Saan reissun alkupään kuvat vasta viikon parin sisään, joten kuvapuolella on näin aluksi tyytyminen aivan loppupään muutamaan kuvaan :/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
