26. heinäkuuta 2005

Vessat

Vielä kuudenkin kuukauden Australiassa olon jälkeen on näköjään mahdollista tajuta mitä ihmeellisimpiä eroja Suomen ja Australian välillä, joihin on törmännyt päivittäin. Vessoihin on poikkeuksetta kaksoisovet. Toteutustapa vaihtelee vähän, mutta yleisestä tilasta on käytännössä mahdotonta päästä pöntölle tai pisuaarin äärelle vain yhdellä ovenavauksella. Monesti toteutus on metrin pituinen käytävä, jonka molemmissa päissä on ovi. Lisäksi ovet avautuvat ainakin pöntölle mentäessä melkein poikkeuksetta sisään päin. Yhdistettynä siihen, että pöntöt ovat usein melko pienessä tilassa ja ovi kohtuullisen suuri, minulla on joskus ongelmia päästä sisään ja sulkea ovi, sillä vartaloni on oven tiellä. Pitäisi kai istuutua pöntölle ensin ja sitten vasta kokeilla sulkea ovea.

Toinen kummalta tuntuva asia on, että autojen sähköikkunoiden napukat siirtävät ikkunaa täällä aina eri suuntaan kuin luulisin.

Lopuksi vähän tylsää sairaskertomusta:

Tämän päivän kohokohtani oli huomata sattumalta iltapäivällä juuri ennen kouluun lähtöä, ettei tänään ollutkaan koulua. Olin jo ehtinyt kehittää ärtyisän olon, koska edessä olisi ollut 40 minuutin tuskantäyteinen nilkuttaminen. Pikkuhiljaa jalat ovat alkaneet parantua. Vaikkei oikean reiden oikistajalihasta pysty vielä merkittävästi rasittamaan, niin pystyn kuitenkin koukistamaan jalkaa jo alle 90 asteen kulmaan ennen kipua. Toisaalta vasemman jalkaterän/isovarpaan turvotus on alkanut laskea, ja punainen väri on vaihtunut osin siniseksi. Tästä on hyvä jatkaa :)

Ei kommentteja: