Maastopyöräilyä

Eilen käytiin Louisen, Shannonin, Shannonin kaverin Peten ja tämän tyttöystävän kanssa syömään erääseen Rugby-klubiin. Tämän jälkeen jatkoimme Läheiseen baariin, jossa Shannon ja Pete lauloivat kilpaa karaokea. Pojat on kyllä harjoitellu sitä puuhaa, joten korvat ei oikeastaan edes kärsineet :) Yllättäen naiset käytti aikansa katsoen baarin ruudulta krikettiä, josta sainkin pienen oppitunnin. En muista monelta palasin kotiin.

Aamulla heräsin kymmeneltä ikävässä krapulassa ja mietin, että voinko jättää kakun tekemisen väliin ja vain nukkua. Päädyin siihen tulokseen, etten voi :) Rankassa krapulassa aloin sitten muistelemaan reseptiä ja kyllähän sieltä jonkun näköinen kakku putkahtikin. Laitoin sen jääkaappiin maustumaan ja söin nopeasti jotain aamupalaa. Iltapäivä kuluisi maastopyöräillessä.

Shannon ja Pete ovat ahkeria maastopyöräilijöitä ja pienen ajomatkan päässä sijaitseva Mount Sugarleaf on unelmapaikka tätä puuhaa varten. Siellä järjestetään lajin kansainvälisiäkin kilpailuja, joten radat ovat todella hyviä. Kevyessä krapulassa siirrettiin ensin Shannonin auto vuoren juurelle, ja sitten mentiin pakettiautolla pyörien kanssa vuoren huipulle. Mietin, että onkohan se hifistelyä, kun minulle annettiin ajolasit. Kypärän ja hanskat puin kiltisti. Porukkaa menee usein sairaalaan sieltä.

Pyörä oli aika hyvälaatuinen, takajarru oli tosin vähän tehoton, ja uskokaa tai älkää , Australiassa pyörien käsijarrut ovat toisin päin kuin Suomessa. Oikea jarru jarruttaa siis etupyörää. Sitten eikun viilettämään todella kuoppaista "tietä" pitkin alaspäin.

Ekaksi homma tuntui luistavan kuin rasvattu ja annoinkin vauhdin nousta melko nopeaksi. 200 metrin päässä aloituksesta alkoi tuntua siltä, että nyt on liikaa vauhtia, mutta jarrutus oli vähän hankalaa kun pyörä liiteli puoliksi ilmassa. Vaistonvaraisesti tiukka jarrutus oikealla kädellä ja pyörä jäikin matkalle :) Itse jatkoin vielä vähän matkaa ja sitten ei niin pehmeä lasku kivikkoon. Mukana oli vähän tuuriakin. Verta tuli vain yhdeksästä eri paikasta, ja siellä täällä sattuu kivasti :) Pienen pölyjen pyyhinnän jälkeen pyörä pystyyn ja jatkamaan matkaa. Tästä lähtien aloin pitämään vähän paremmin huolta, ettei vauhti menisi liian kovaksi :)

Päästyämme vuoren juurella lähdimme vetämään tasamaalla kulkevaa rataa. Rata on tosin tasamaata vain siinä mielessä, että siinä oli yhtä paljon nousuja kuin laskuja. Ennakkoon minulla oli vähän sellainen kuvitelma, että tällainen tasamaalla rälläily olisi aika raskasta jaloille, mutta yllättävän vähän silläkin radalla joutui polkemaan. Pyörä oli ihmeellisen kevyt. Tämä reitti oli kapeampi kuin edellinen ja yhden jyrkän kohdan jälkeen polku kaartui vähän vasemmalle, josta paljastui kohtuullisen iso puunrunko. En saanut väistettyä sitä, joten taaskin pyörä ja matkalle, mutta minulla ei enää huvittanut konttailla, ja pystyinkin yllätyksekseni kiipeämään tangon yli ja vain juoksemaan eteenpäin kaatumatta, vaikka matkalla oli kantoja, puskia ja muita esteitä :) Onneksi niin, sillä ekasta kaatumisesta oli paikat jo ihan riittävän tohjoina.

Reilun tunnin pyöräilyn jälkeen oli aika panna hanskat naulaan tältä päivältä ja palasimme takaisin sivistykseen. Paljon tarvitun suihkun ja haavojen puhdistuksen jälkeen tein kakun viimeisen vaiheen eli kuorrutuksen. Kakku on nyt valmis ja parin tunnin kuluttua tiedän, että maistuuko se hyvältä vai pahalta :) Tästä pöydän äärestä ei paljo tekisi mieli nousta, koska kävely iskusta turvonneen reisilihaksen kanssa tekee melko kipeää. Onneksi vasen käsi selvisi sentään kokonaan ilman naarmuja :)