Nemoa etsimassa

Aamulla kaytiin valkkaamassa lainavehkeet sukellusta varten ja sitten jatkoimme veneeseen. Kyseessa oli tilava luksusjahti, jossa oli kunnolliset hytit ja kaikki mukavuudet. Mukavuuksista ei tosin ollut apua matkan alkaessa, koska pari tuntia pomppuista merta sai puolet matkaajista merisairaiksi. Minullakin alkoi mahassa tuntua aika pahalta ja teki mieli lahinna istua paikoillaan, vaikka olin ottanut useiden kehotusten saattelemena pahoivointilaakkeen ennakkoon. Onneksi ikava olo katosi heti kun paasimme perille ja vene alkoi hiljentaa. Sitten hypattiinkin jo mereen taydessa varustuksessa ja miedon jannityksen kera.

Ensimmaisena paivana oli kaksi sukellusta, jotka kuluivat melko lailla kokonaan altaassa opeteltujen taitojen harjoittelemiseen. Taidot liittyvat lahinna toimintaan hatatilanteissa, silla jos mikaan ei mene pieleen, sukellus on helppoa kuin mika. Maskin poistaminen ja takaisinlaitto 18 metrin syvyydessa suolavedessa ei siis kuulu jokaiseen sukellukseen :)

Ja millaista siella meressa korallien keskella oli? Aivan mahtavaa! Oli kuin olisi laskeutunut aivaan uuteen maailmaan, ja elavia oli joka puolella koko ajan lukematon maara. Valilla oli vaikeuksia keskittya taitojen harjoittelemiseen, kun teki mieli vain ihastella ymparille. Kalat eivat oikein osaa mieltaa sukeltajaa vaaraksi, joten niiden toimintaa voi tarkastella alle parin metrin etaisyydelta niiden siita pahemmin valittamatta. Kilpikonnat eivat ole moksiskaan, vaikka niiden kilpea koskettaa. Niilla ei tosin auta hirveasti ratsastella, silla niille voi tulla paniikki, ja koska ne eivat osaa hengittaa vedessa niin ne sitten helposti hukkuvat. Muutama haikin sielta loytyi, mutta ne olivat melko pienia. Suurin niista oli ehka vain minun painoinen, kun suurimman nakemani merikilpikonna oli ainakin kaksi kertaa painavampi kuin mina.

Nemot olivat ehka hassuimpia kaloja. Oikea nimi on englanniksi 'Clown fish', mutta me kutsuimme niita vain nemoiksi samannimisen elokuvan mukaan. Kun niiden lahettyvilla heilutteli sormea, ne uivat myrkkykasvin suojasta katsoman heiluvaa sormea parin sentin paahan :)

Toinen paiva merella sisalti nelja sukellusta, joista viimeinen oli yosukellus. Vaikutti ensin vahan jannittavalta, mutta olikin loppujen lopuksi ehka paras sukellus kaikista. Taydessa pimeydessa taskulampun valokeilasta loydetyt kaksi jattimaista merikilpikonnaa ja suurta hummeria auttoivat asiaa. Mutta parasta siina oli ehka se rauhallisuus, kun ymparilla olevaa jatkuvaa kiiretta ei pimeassa erottanut.

Taman ja viimeisen meripaivan kolme sukellusta olivat puolestaan sitten jo asteen tylsempia. No aamulla loytyi suurin hai ja muutama suuri iljettava otus, mutta kaikkeen turtuu :) Kolmen tunnin paluumatka kului penkilla puoliunessa maaten, jottei tulisi liian pahasti merikipeasti, silla aallot olivat todella suuria ja heittelivat tavaroita veneessa ympariinsa.

Kuten kurssikaveri Cody sanoi, etta tama kokemus menee ehdottomasti hanen top5 kokemusten listalle, niin ei auta kuin yhtya tuohon. Suurin pelkoni on, etta mikaan ei tunnu enaa miltaan taman jalkeen ;)

Tama ilta kuluu ravintolassa kurssikavereiden kanssa muistellen retkea :)