Aloitin aamuni lahtemalla vilkaisemaan itaisinta pistetta ja siella sijaitsevaa majakkaa. Maisemia on kehuttu Australian parhaiksi. En tieda johtuiko pilvisesta saasta vai siita, etta olen kiertanyt nyt aika paljon kauniita maisemia, silla koko kierroksen ajan oli vain sellainen "on ihan kaunista ja kivaa, mutta ei paljo nappaa" -olo. Olisi ehka pitanyt syoda aamupalaa ennen sita tarpomista, niin olisin ollut pirteammalla tuulella. Matkan valopilkku se kun kesken pahimman puskassa yksin tarpomisen kuulin aania ja pysahdyin katsemelemaan, jos vaikka nakisi jonkun erikoisen elaimen. Kuulin aanen lahestyvan minua kohti keskelta metsaa, ja pian erotin kalkkunan nakoisen linnun lahes juoksevan minua kohti. Paastessaan lahelle minua se alkoi hiljentaa ja mina toisaalta kyllastyneena jatkoin matkaa. Yllattaen lintu jatkoi seuraamista. Turistit taitaa tykata syottaa naita. 100 metrin jalkeen lintu meinasi kyllastya seuraamiseen, mutta alkoi kavella hanakasti minua kohti aina, kun kaannyin katsomaan sita. Ja kun viela roikutin kattani niin kavely muuttui juoksuksi. Parin sadan metrin jalkeen ja metsan loppuessa ajattelin, etta parempi olla houkutelematta sita autotielle ja jatkoin matkaani kaantamatta selkaani.
Puolen tunnin paasta alkaisikin sitten kolme ja puoli tuntia surffaamista opettajan ohjeistamana. Ja viela tana iltana menen bussiin ja saavun Newcastleen huomisaamuna.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti