Eilisillan eBusiness-luennoilla sai taas kummastella. Luennoitsija esitti yrityksen viisi haastetta ja mahdollisia ratkaisuja niihin. Ihmettelyn aihe oli se, että esityksen näkökulma yrityksen sidosryhmiä kohtaan oli vihamielinen, vaikka ratkaisut olivat monesti samoja kuin ystävällisemmällä otteella.
Miten estetään asiakkaita vaihtamasta kilpailijoihin? Yrittämällä lukita ne oman firman tuotteeseen niin, että toimittajan vaihtaminen tulee kalliimmaksi. Esimerkkinä luennoitsija käytti kanta-asiakaskortteja. Näillä on mahdollista saada asiakas luulemaan, että on edullisempaa pysytellä vanhassa toimittajassa. Meidän koulussa opetettu näkemys kanta-asiakaskortteihin on sellainen, että niillä voidaan nostaa asiakastyytyväisyyttä ja siten asiakasuskollisuutta.
Toinen kikka koskee uusilta kilpailijoilta suojautumista. Tämä voidaan toteuttaa nostamalla markkinoilletunkeutumiskustannuksia. Esimerkkinä kuriiripalveluiden tarjoama pakettien paikannuspalvelu netissä. Idea on, että mahdollinen uusi kuriiripalvelu joutuisi investoimaan vastaavaan järjestelmään. Minä näen pakettien paikannuspalvelun Internetin avulla valtavan hienona tapana vastava asiakkaiden toiveisiin ja vähentää kustannuksia, joita tulee siitä kun asiakkaat soittavat pakettiensa sijainnin perään.
En halua kuulostaa hipiltä, kun väitän, ettei tällainen agressiviinen selviytymistaistelu tyylinen näkökulma bisnekseen ole kovin hedelmällinen kenellekään. Millainen ilmapiiri on yrityksessä, jossa mietitään kuinka harhauttaa asiakasta käyttämään enemmän rahaa, tai kuinka tehdä kilpailijoiden elämä surkeammaksi? En sano, että kilpailijoiden päätäkään pitäisi silittää, mutta on päivänselvää, ettei yritysten panostukset kilpailunestokikkailuihin ole mitään muuta kuin tappiota yhteiskunnalle. Jos naapuri pärjää paremmin, on kehittävämpää herjaamisen sijaan katsoa peiliin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti