Outoja makuja

Filosofian harkoissa minulle tarjottiin pastillia ja ennakkoluulottomasti tietenkin otin sen. Se maistui lähinnä kivelle tai vastaavalle. Ei mitenkään erityisen pahalle, mutta ei olisi uskonut, että kukaan välittää sen makuisista pastilleista. Tarjoaja oli tyttö harkkaryhmästäni, joka tänäänkin huusi luennoisijalle nimeni astuessani luokkaan hieman myöhässä (luennoitsija pitää kirjaa läsnäolijoista), mutta en millään muista hänen nimeään. No onneksi siitä tuli ongelma vasta, nyt kun kirjoitan tätä blogia :)

Toinen yllätys makujen kanssa oli toissapäivän päivällisellä kun kalaa varten oli sellaista melkein valkeaa kastiketta, joka maistui kuin jollekkin voimakkaalle liimalle. Ei se ollut mitenkään liimamaista, eikä haissut millekkään, mutta se maku! No eihän se mikään yllätys ole, ettei kaikki kaikesta tykkää, mutta minulle on kyllä hyvin harvinaista inhota jotain niin paljon, että kannan sen roskiin. Toivottavasti joku antaa kokille vihjeen, sillä kaikki muutkin tuntuvat inhoavan kyseistä kastiketta.

Lakiharkoissa pommi räjähti. Brittimaiden oikeuskäytäntöhän eroaa ainakin Euroopan maiden yleisestä oikeuskäytännöstä mm. siinä, että tuomioistuin voi tehdä tietyissä tapauksissa lakeja. Huomasin tämän tarkoittavan sitä, että kun minulla on oikeudellinen ongelma vastattavana lakitentissä, niin minun pitää kirjoittaa vastaukseen niiden oikeustapausten nimet, jotka jotenkin sivuavat kyseistä tapausta. Tarkoittaa hieman liioiteltuna sitä, että laki lakkasi yhtäkkiä kiinnostamasta aineena.

Harkkojen viimeinen kysymys käsitteli asuntokauppaa, ja harkanpitäjä repäisi jostain, jonkun asuntokauppaa koskevan lain muistaakseni pykälän 52b, mikä sanoo, että asuntoihin liittyvät sopimukset pitää aina tehdä kirjallisesti. Ehkä se on mainittu tuossa 800 sivuisessa jättiläiskirjassa, mutta luennolla siitä ei ole mainittu mitään. Hauska yksityiskohta muuten: Takapihan vajan vuokraaminen vaikka dollarilla viikoksi vaatii kirjallisen sopimuksen ollakseen lainvoimainen, mutta sopimuksen puolen miljardin rakennusurakasta voi tehdä baarissa juhlinnan lomassa yksinkertaisesti lyömällä kättä päälle.

Mietin hieman lisää, että mikä siinä oikeustapausten nimien muistamisessa oikein on niin pahaa. Pitähään minun muistaa lukemattomia muita yksityiskohtia muissakin aineissa. Selitys on varmaan se, että minullahan on ongelmia muistaa kavereidenkin nimiä ja oikeustapausten nimet ovat muotoa <kantajan nimi> vs. <vastaajan nimi>. Selittää miksi, en muista yhdenkään tunti sitten käsitellyn tapauksen nimeä, mutta muistan pienimmätkin yksityiskohdat termistä 'rebuttable presumption'.