IH Survivor

Eilen meillä oli erinäisiä pelejä asuntolan eri rakennusten asukkaista muodostettujen joukkueiden välillä. Meidän joukkueemme aloitti pelaamalla sulkapalloa kahdella kentällä. Voitimme täpärästi molemmat pelit. Seuraavaksi siirryimme triviaan, jossa pärjäsimme kohtuu hyvin, ja olimme kai yhden pisteen voitollakin, kunnes tuli viimeinen ja jostain syystä ratkaiseva kysymys, mihin ei saatu vastattua tarpeeksi nopeasti :/ Korttitalon rakennuskisa meni meillä aivan pöydän alle. Meidän ryhmässä oli kaksi vakaakätistä, mutta eivät hekään kahta kerrosta korkeampaa taloa saaneet aikaiseksi. Vastajoukkueella oli kuin postikortista revitty nelikerroksinen talo.

Reaktiopeli oli sellainen, että kaksi ihmistä kummastakin joukkueesta piti kädessään kahvaa, jossa oli nappi. Keskellä oli laite, josta lähti jotain ääntä ja kun ääni loppui ja syttyi vihreä valo, piti painaa sitä nappia. Viimeinen painanut sai sähköiskun. Tämä oli minun peli :) Ehkä kolmestakymmenestä kierroksesta otin sähköiskun vain kerran, kun vastajoukkueen pelaaja onnistui häiritsemään keskittymistä tarpeeksi heiluttemalla kättään silmieni edessä :) Reaktiosta huomasi jännän jutun muuten samalla. En koskaan kerennyt tajuta vihreän valon olemassaoloa ennenkuin olin jo painanut nappia. Siinä vaiheessa peli oli jo ohi ja joku otti vastaan sähköiskua :)

Tämän jälkeen oli jäljellä enää koripalloheittokisa, jonka voitimme myöskin. Sen jälkeen loppu aika kesken ja seinäkiipeily jäi meidän joukkueelta kokematta. Vähän harmi, koska se olisi varmaan ollut hauskinta noista lajeista. Pääsimme kuitenkin jaetulle kolmossijalle :) Kisojen jälkeen jatkoimme kampuksen baariin, jossa oli ilmaista ruokaa grillauksen muodossa.

Tämän päivän käytin tehokkaasti. Aamulla menin salille, missä oli samaan aikaan jonkinlainen koululuokka puuhaamassa erilaisia juttuja. Salin laidalla istui jumppapallon päällä poika, jonka oletin olevan luokan epäliikunnallinen jäsen. Hänellä oli hassu katse ja muista poiketen pitkähihainen college-puku. Aikaa hän tuntui käyttävän katsellen lattiaa ja pyöritellen pienempää palloa käsissään. Yhtäkkiä varmaan puolen tunnin istuskelun jälkeen hän raahasi hitaasti kaksi viidentoista kilon painoa salin toiselle puolelle. Ajattelin, että ehkä hän vain meinaa touhuta jotain siinä nurkassa missä painot olivat, mutta yllätyksekseni hän haki seuraavaksi vyön, jota alkoi sitomaan ympärilleen painojen kera. Nyt alkoi jo ihmetyttämään kovasti, että mitä hän puuhasi ja seuraavaksi hän yllätti minut totaalisesti alkamalla vetää leukoja kovaan tahtiin melkein yhtä painavien painojen kanssa kuin hän itse. Ulkokuori voi näköjään pettää :)

Salin jälkeen pyykkäsin ja kirjoitin kirja-arvostelun, johon ei sitten loppujen lopuksi mennytkään kovin montaa tuntia. Olin lykännyt sen tekemistä parempaan aikaan jo pari viikkoa, mutta keskiviikon dedis alkaa häämöttää. Onneksi olin lukenut kyseisen kirjan jo hyvissä ajoin ennakkoon, sillä siinä on 330 sivua outoja vanhoja englanninkielisiä sanoja. Huomenna pitää vielä lukea kyseinen arvostelu läpi, ja korjata selvät virheet, joita tulee varmasti riittämään, mutta sittenpä onkin tämän syksyn kotitehtävät tehty :)