Koulutuseroista

Saapuessani aamulla englannintunnille takanani istuvat saksalaiset olivat puhumassa täkäläisestä koulutuksesta. Jostain syystä he tuntuivat puhuvan englanniksi jo ennen minun saapumistani, vaikkei lähettyvillä ollut ketään muita. Pääpointti jutussa oli, että täällä ei näe missään jatko-opiskelijoita. Ainakin koko kaveripiiri on pelkkiä tulevia kandinaatteja ts. 3-4 vuotta opiskelevia. Jatko-opiskelijalla tarkoitetaan täällä jo pelkkiä maisteriksi opiskelevia. Syykin taisi selvitä pian: jatko-opiskelijoiden lukukausimaksut ovat päätä huimaavia. Tosin minun mittapuun mukaan jo kandin tutkintoa saa maksaa takaisin aivan liian pitkään.

Paluumatkalla tunnilta tajusin, että täkäläinen systeemi kannustaa, jollei jopa pakota, opiskelemaan nopeasti muutaman vuoden tutkinnon ja siirtymään sitten työelämään. Lapset aloittavat koulun vuotta aiemmin kuin Suomessa, mikä tarkoittaa, että tuleva ura pitää valita myös vuotta aiemmin kuin Suomessa. 18-vuotiaana yliopistoon ja viimeistään 22-vuotiaana ulos. Monilla on tapana muutaman vuoden työkokemuksen jälkeen korottaa tutkintonsa maisteri-tasolle, opiskelemalla muutaman tunnin viikossa vuoden tai kahden ajan.

Pienenä yhteensattumana tarkistaessani sähköpostia kotiin päästyäni. Isä kertoi, miten Washington Postin pari toimittajaa ovat kiertämässä Suomea, ja että voisi olla mielenkiintoista luettavaa. Kieltämättä olikin. Merkittävä osa kyseisestä matkakertomuksesta koostuu siitä, miten toimittajat ihmettelevät Suomen erinomaista koulutusjärjestelmää. Onkin aika mielenkiintoista, että samaan aikaan, kun Helsingin koulut ovat täynnä vierailijoita muualta maailmasta oppimassa, miten he voisivat parantaa koulutustaan, Suomen nykyinen hallitus ottaa oppia näiltä mailta koulutuspolitiikkaansa.

Ei ainakaan Australia elä koulutuksestaan vaan luonnonvaroistaan. Asun kaupungissa, jossa on maailman suurin hiilisatama. Pörssin noin 30 suurimmasta yrityksestä löysin kaksi, jotka harrastavat vientiä, joka ei vaadi mittavia luonnonvaroja: Fosterssin, joka vie olutta ja lisäksi jonkun rakennuselementtejä valmistavan yrityksen. Maakaasuun keskittyviä yrityksiä listassa oli neljä tai viisi. Talousuutisissa keskitytään lähinnä kolmen kuukauden sääennustukseen, mikä on hyvin merkittävä tekijä lihan hinnankehitystä seuratessa.

Toki koulutusta pitää kehittää jatkuvasti, mutta putkitutkintoon siirtyminen on mielestäni enemminkin takapakkia kuin kehitystä. Ja se, että opiskelija joutuu ottamaan opintolainaa ei kannusta jatko-opiskeluun sen enempää Suomessa kuin Australiassakaan.

Njoo, eiköhän tässä ole tarpeeksi valitusta yhdelle kertaa. Oikeasti olen vaan kateellinen näille, koska jos asuisin Australiassa, olisin todennäköisesti jo valmistunut kandi ja mikrotukena jossain yrityksessä, sen sijaan että minun pitää kärsiä vielä kolmisen vuotta opiskelijan budjetilla :)