The Inverell Times

Ei ollut parempaakaan tekemistä, niin avasin kämppis Clean kotikaupungin lehden nimeltä The Inverell Times. Asukkaita kyseissä kaupungissa on vain 8000, mutta se ei näytä estävän tekemästä melko paksua sanomalehteä kaksi kertaa viikossa. Tässä numerossa oli 24 sivua. Miten niin pienellä kaupungilla voi olla noin paksu sanomalehti? Alussa oli politiikkaa ja jotain paikallisuutisia, mutta keskivälissä alkoi vähän naurattaa: Kuolinpalsta ei ollu ristejä täynnä, vaan ainoalle kuolleelle oli omistettu puolen sivun mittainen artikkeli. Kolmesta syntyneestä oli taasen omat kolmasosasivun kokoiset juttunsa värivalokuvineen. Tämän jälkeen tuli paljon sellaisia juttuja, missä käsiteltiin kaupungin eri asukkaita. Varsinainen lööppi oli, että kaupungin 15-vuotiaalla oboe-virtuoosalla ei ole varaa soitto-opetukseen ja sponsori olisi tarpeen. Joku muualla opiskellut suomen mittakaavassa AMK:sta normaalisti valmistunut sai myös kolmasosasivun. Clea pystyi näyttämään minulle välittömästi pyydettäessä muutaman tuttunsa lehden artikkeleista :)

Mielenkiintoista tämä on siinä mielessä, että täällä Australiassa sanomalehdet eivät ole yleisesti kovin suuressa huudossa. Ihmiset katsovat uutisensa TV:stä, ja melko pienilläkin kaupungeilla on omat paikallisuutisensa jollain muutamasta kaupallisesta kanavasta. TV-uutisten sisältö on aika viihteellistä amerikan malliin: Kylie Minoguen mahdollinen rintasyöpä oli pääuutisena muutama päivä sitten. Yleensä ottaen kolmasosa uutisista on verrattavissa oikeisiin uutisiin. Toinen kolmannes täyttyy rikos- ja katoamisjutuista, ja viimeinen kolmannes on kuin 7-päivää lehdestä.

Miksi en pidä rikosjuttuja oikeina uutisina? Yksinkertaisesti siksi, että niitä käsitellään samalla lailla kuin Ilta-Sanomissa ja Iltalehdessä. En välitä eritellä, mitä kyseissä lehdissä on vikana, koska se on tehty aika hyvin jo toisaalla, koskien Tsunamiuutisointia.