24. helmikuuta 2005

Rantaelämää

Englantikin oli helppoa, joten koulusta ei ole tulossa turhan hankalaa. Ryhmä oli pieni ja ennenkuin huomasin, tunti oli jo ohi. Tunti oli aamulla, ja sen jälkeen olikin jo vuorossa iltapäivä rannalla.

Matkalla rannalle kävimme jossain Tiimarin tapaisessa, mutta Citymarketin kokoisessa paikassa. En tuntenut oloani kovin kotoisaksi siellä. Jeshie osti pussillisen sellaisia karkista tehtyjä kaulakoruja, ja antoi yhden minulle, joka tosin ei mahtunut kaulaan, vaan se piti laittaa ranteeseen. Sitten olikin jo vähän helpompaa olla siellä, kun keskityin vain syömään niitä karkkeja siitä :) Ja löysin minä sitten jostain kerroksesta isomman pyyhkeenkin.

Sää suosi rannalla. Noin 27 astetta lämmintä ja ei pahemmin tuulta. Kuusi naista ja minä :) Aloin ihmettelemään kun jaloistani kuului kova ääni kulkiessani kuumalla hiekalla. Jonkinlainen narina tai sellainen. Ihan kuin tallaisi smurffin kuoliaaksi jokaisella askeleella. Kuulemma on normaalia, mutta hassu ääni silti :)

Illalla käytiin Louisen ja Shannonin kanssa parilla oluella. Louise oli tehnyt 60 tunnin työviikon, mikä on jotain sellaista mitä en osaa edes kuvitella, ja mistä hän otti korvaukseksi vain yhden vapaapäivän. Taitaa olla samanlainen työnarkomaani kuin veljeni :) Tämän jälkeen oli vuorossa valmistautuminen baariin.

Baarissa t-paitani teksti "Läski tulee" kiinnitti jonkin Suomessa vaihdossa olleen huomion. Nautin puoli-ilmaisista Kilkennyistä hitaasti ja hartaasti, kunnes yksi hurri tarjos toisen, vaikka edellistäkin oli vielä puolet jäljellä. Sitten tytöt keksi, että jokainen tarjoaa vuorollaan, ja koska ne joi jotain pikkudrinkkejä niin jouduin kiskoo oluitani kaksin käsin. Eka kerta kun tuli otettua humala todella hyvällä oluella.

Baarin jälkeen käytiin vielä uimassa tuossa viereisellä altaalla varmaan tunti tai pidempäänkin.

Heräsin puolilta päivin. Ei koulua. Rannalle siis. Eilen rannalta löytyi meritähti, mutta ei valitettavasti enää tänään, kun kamera oli mukana. Hiekka oli täynnä sinisiä meduusoja, joiden häntä tai sellainen on myrkyllinen. Tai en tiedä myrkystä, mutta jos siihen astuu niin pitää melkein käydä hakee jotain lääkettä, jotta saisi kivun lakkaamaan. Kalliosta löytyi sellaisia pieniä tötteroitä, joiden päässä on jotain riippuvia juttuja. Kun niihin työntää sormen niin ne yrittää imaista sen. Ovat varmaan nälkäisiä :) Lokkeja rannalla riitti, mutta pelikaani oli reissun vaikuttavin ilmestys. Iso kuin mikä, mutta ei pelkää ihmistä. Saattaa kuulemma näykkästä tosin. Pysyttelin muutaman metrin päässä :) Lopuksi löytyi vielä kuollut kala, mikä oli hyvin ruma sellainen. Kannattaa katsoa kuvat noista.

Tutkin jossain vaiheessa Internettiä, ja totesin, että voin ajaa täällä autoa, ilman erikoisia ajokortteja. Kunhan oma ajokorttini on englanniksi. Tutkin sitä vähän aikaa ja pinkistä taustasta on erotettavissa pinkki "Driving licence" jos katsoo tarkasti. Se saa riittää. Tiet ovat täynnä sellaisia merkkejä, jotka ovat koholla tien pinnasta. Kun ei tartte aurata teitä niin tollanenkin onnistuu.

Illalla keikka, missä on kuusi bändiä ja kolme eri lavaa. Toivottavasti ei mene myöhään, koska aamulla olisi englantia jo yhdeksältä. Ennen keikkaa on kuitenkin päivällinen, mikä siis sisältyy vuokraan. Vieressä on iso ruokailusali ja pääruokaa on yleensä kolmea eri sorttia. Lisäksi annokseen kuuluu yleensä keittoa, leipää, kahvia, mehua, monensorttista salaattia ja hedelmä mukaanotettavaksi. Nälkä siis lähtee varmasti.

Peruna on täälläkin tuttu tuote. Yhtenä päivänä oli keittona jonkinlaista perunasosekeittoa, kanan kanssa valkosipuliperunoita ja salaattipöydästä löytyi lisäksi perunasalaattia. Perunat syödään täällä kuorineen ja monesti kuoret on tehty jollain lailla rapeiksi ja maustettu. Perunasalaatti on myös hyvin yleistä ja paljon pidettyä. Eroaa suomalaisesta perunasalaatista vain siten, että perunanpalat ovat paljon suurempia.

Sää on suosinut. Vain kerran on ollut epämiellyttävän kuuma ja ei kertaakaan liian viileää. Yksi ukkosmyrskykin oli, mutta runsaasta salamoinnista huolimatta sade oli tosi pientä. Sain sellaisen käsityksen, ettei sen rajummin sada juuri koskaan. Niiden pitäisi nähdä millaista on suomen sade silloin ku tosissaan sataa :) No joku turisti kuitenkin oli kuollut Sydneyssä rannalle kun sai salamaniskun ja jossain päin satoi nyrkin kokoisia jääpaloja taivaalta. Ja ne oli oikeesti nyrkin kokoisia, näin telkusta. Peltisepille töitä, kun autot menee lommoille.

Ei kommentteja: