Australia

Harmittaa, etten ole paassyt nettiin aiemmin, koska olen ollut hyvin kiireinen, eika minulla ole viela nettia omassa kampassa. Mutta tosi paljon on kaikkea kivaa tapahtunut ja yritan ainakin osan kerrata tassa.

Kuala Lumpurin kansainvalisella lentokentalla vietin siis aikaa iltaseiskasta aamukuuteen. Lahinna istuin ja katselin ohi kulkevia ihmisia. En uskaltanut nukahtaa, koska olin yksin ja check-in aukesi vasta aamukolmelta, joten tavaraakin oli vahan liikaa vahdittavaksi nukuksista. Onneksi oli mp3-soitin ainakin puoliksi taynna hyvaa musiikkia. Ja koska olin toinen tai kolmas asiakas check-inissa ja ensimmainen joka tajusi pyytaa hyvaa paikkaa, niin paasin ikkunapaikalle ensimmaiseen riviin, missa on siis kivasti tilaa.

Lentokone oli Boeing 777, ja varmaankin ensimmaisia valmistettuja. Sisustuksessa lahinna puuta, nahkaa ja kangasta. Ei kovin paljoa muovia. Piti epamaaraisia aania silloin talloin ja ainakin matkustamon laitteista moni tuntui olevan rikki. Vaikutti siis hieman epamaaraiselta koneelta, mutta kai niiden ilmassa pitaisi pysya. Kahdeksan tunnin lento melkein 12 tunnin odottelun jalkeen menikin hyvin nopeasti. Varsinkin kun tuli muutama tunti nukuttuakin. Australia naytti todella jannalta ilmasta. Punaista autiomaata ja valilla jattimaisia peltoja silmankantamattomiin.

Tiesin, etta Australialaiset olisivat ystavallisia, mutta jo tullissa yllatyin siita, etta he olivat ystavallisempia kuin osasin kuvitella :) Parhaiten se nakyy siita, etta kohteliaisuuksia heitellaan kenelle sattuu minka ehtivat. Ja kohteliaisuus ei jaa vain sanoihin vaan nakyy myos teoissa. Itsensa tuntee melko epakohteliaaksi naiden keskella :)

Kun perjantaina saavuin Sydneyyn, jatkoin sielta junalla Newcastleen, ja se oli ehka reissun ikavin vaihe. Lahes 36 tunnin valveillaolon jalkeen paasin nauttimaan junasta, jossa kahden tunnin automatka muuttuu neljan tunnin junamatkaksi, myohastymisiin ja epavarmuuteen perille paasysta. Junaliikenne on ainakin taalla suunnalla pelkka vitsi. Junat ovat lahes aina myohassa ja joskus ne eivat liiku ollenkaan. Joskus ne jaavat matkalle.

Perilla Newcastlessa iltakymmenelta odottikin autuus. Minua oli vastassa 10 vuotta sitten Lieksassa vaihdossa ollut Lousie, joka oli kuulemma joskus ainakin nahnyt minut, mina en muista nahneeni hanta, ja hanen miehensa Shannon. Suihkun ja pienen purtavan jalkeen Suureen pehmeaan ihanan viileaan sankyyn. Nukuin hyvin :)

Louise ja Shannon asuvat takalaisittain keskikokoisessa talossa, mutta suomalaisen silmin suuressa lukaalissa. Ainakin kun heita on vain kaksi. Jaakaappiin mahtuisi kolme aikuista ihmista, pari olohuonetta, kaksi kylpyhuonetta, kolme normaalia huonetta ja kaksi ihmista seka pieni koira. No siina missa talossa oli tilaa, niin pihamaa olikin jo melko pieni. Asuminen eroaa Suomesta lahinna siten, ettei kerrostaloja ole oikein missaan, kaikki asuvat omakotitaloissa.

Newcastle on siita janna paikka ettei taalla ole korkeita rakennuksia edes keskustassa. Kuulemma haluavat pitaa huolta siita, etta kirkko on korkein rakennus. Takalainen kuvasi asennetta silla lailla, etta Newcastle on suuri kaupunki, joka haluaa nayttaa pikkukaupungilta. Ja osui siina oikeaan.

Lauantai vietettiin ajelemalla kaupunkia ympariinsa ja samalla tarkistettiin kolme tarkeinta rantaa. Ranta on aika huono nimitys, silla siita tulee mieleen suomen rannat. Taalla rannalla tarkoitetaan ainakin kilometrin pituista ja sata metria leveaa hiekka-rantaa. Uiminen on tosin vahan hankalampaa, koska aallot ovat niin jumalattoman suuria, etta jos ei halua loytaa itseaan rannalta aallon jaljilta, kannattaa sukeltaa sen ali. Kay tyosta, kun koko ajan joutuu sukeltaa. Tosin kuulemma valilla ne aallot ovat pienempiakin. Se, etta aallot ovat niin suuria ei tarkoita, etta ne olisivat suuria merella, vaan koska kyseessa on hyvin matala ranta niin ne pakkautuvat suuriksi vasta pari sataa metria ennen rantaa.

Talla hetkella minulla on kasitys, etta paikalliset ovat keskimaarin herkempia auringolle kuin mina. Kirotkoon brittivertansa. Kerkesin tosin saada jo paanahkani punaiseksi kerran, joten nyt olen pidempia ulkotapahtumia varten laittanut sinne vahan rasvaa.

Lauantaina kaytiin sitten samalla sellaisessa puistossa, missa oli koaloja ja kenguruja. Pienia sellaisia tosin. Koalat eivat juuri liikkuneet, mutta kengurut olivat hyvinkin ketteria kalliojyrkanteilla.

Sunnuntaina oli vuorossa. Louisen siskon syntymapaivat Sydneyssa Harbour Bridgen vieressa. Se silta on tajuttoman suuri. Oopperatalokin tuli nahtya, koska se on ihan sen sillan vieressa. Eli sen sillan vieressa oli jonkinlainen vanha huvipuisto ja sen laidalla jonkin Sydneylaisen rygby-joukkueen kauden avajaisbileet, ja koska Louisen sisko on sen joukkueen suuri kannattaja, niin han oli kutsunut kaikki synttarivieraat niihin bileisiin. Oli vahan outoa olla bileissa, jossa isot miehet melkein kyynelehtivat, koska saivat nimikirjoituksen joltain pelaajalta :)

Maanantain suuntasin viimein kampukselle. Oli vaikea lahtea, koska Louise ja Shannon pitivat minusta niin hyvaa huolta, mutta pitihan ne tulevat kamppiksetkin nahda. Paikan paalla toimiston tati huusi "Hi Ollie!!!" melkein samalla hetkella, kun avasin oven. Ei suostunut paljastamaan, miten ihmeessa tiesi minut jo nimelta. Olen kylla ainut mulipaa siella :)

Huone oli odotettua suurempi, ja patjakin on oikein hyva runkopatja. Paasin viiden hengen soluun, jonne oli minua ennen tulleet vain Clea, joka on tytto ja Australiasta, seka Matt jenkeista Wisconsinista. Heti kun sain kamani purettua Clea vei minut kolmen muun tyton kanssa paikalliselle ostarille. Mista tarttuikin iso laatikko olutta mukaan hintaan 60 senttia per tolkki. Ei siis mitaan tarjoustavaraa viela, mutta melko halpaa silti.

Ostarin jalkeen kavin katsomassa yliopistolla jonkinlaista orientaatiojuttua, mutta se oli yhta tylsaa kuin omassakin koulussa ollut vastaava juttu. Jatkoin 10 minuutin ihmettelyn jalkeen urheilukentalle, missa oli kaikenlaisia pienia peleja. Tunsin itseni jalleen fuksiksi. Ei nain. Suihkun jalkeen pienta grillailua pihalla, pohjien ottoa ja lopuksi ohjattuun baareiluun. Baarin nimi oli Customs ja se oli nimensa mukaisesti vanhassa tullitalossa. Olut maksoi hieman alle kaksi euroa. Ja poikkeuksena Suomeen, taalla lahes kaikki oluet maksaa sen saman. Eli voi valita noin seitsemasta oluesta mieleistansa samalla hinnalla. Musiikki on ollut aika huonoa niissa paikoissa, missa olen tahan mennessa ollut. Kovin monessa en tosin viela ole ollut...

Illan kruunasi se kun menin Rhiannonin (tytto, outoja nimia taalla :) kanssa baarin jalkeen uimaan laheiselle rannalle. Taivas oli pimea, taynna tahtia. Horisontissa nakyi valoja satamaan paasya odottavista laivoista. Majakka hohti kilometrin paassa. Ranta oli aivan tyhja. Aallot lievia. Ja lampotila oli juuri sopiva. Aika mahtavaa.

Eilen tuli neljaskin asukas kamppaan ja han on tytto Kanadasta. En muista nimea - normaalia minulle. Viides asukas on kuulemma joku Anna Australiasta. Ilmeisesti melko sosiaalinen ihminen, kun kaikki tuntuvat tietavan hanet. Eli olen sitten niinkuin ainoa siina kampassa, jonka aidinkieli ei ole englanti :)

Odotin, etta vaihto-oppilaina olisi taalla paljon norjalaisia, mutta lahinna taalla on jenkkeja ja kanadalaisia ja sitten yksittaisia ihmisia mista sattuu. 25 kansalaisuutta. Vain muutama aasialainen. Hyvannakoisia naisia riittamiin.

Tanaan herasin kympilta. Soin vahan aamupalaa, pesin pyykkia ja katsoin huonoa ohjelmaa telkusta.

Keskimaarin taalla tulee paljon parempaa ohjelmaa kuin Suomessa, ja ilmaiskanavilta. Tiistaina alkaen seiskalta kolme tai nelja simpsonia perakkain, joista ainakin yksi on uusi jakso, ja kuten suomessa, O.C. niiden jalkeen :) Lauantaina taisi tulla jo iltakuudelta MIB 2 jne. Mainoksia vaan on tosi paljon: Simpsonit kestavat taalla 30 min, eli 5 minuuttia pidempaan kuin suomessa, johtuen mainoskatkoista. Ja mainokset ovat vielapa huonompia kuin suomessa. Eniten mainostetaan lainoja ja pitkia maksuaikoja. Esim. jos siirtaa asuntolainansa jollekkin pankille niin saa ilmaisen loman jossain ulkomailla ja noin 7 senttia alennusta bensan hinnasta. Sangyn ostaja saa korotonta maksuaikaa kaksi vuotta. Eivat taida lainanottajat tajuta, etta kuka sen loman maksaa loppujen lopuksi :)

Kampus hyvin suuri metsa, jolle on ikaan kuin ripoteltu pienia rakennuksia sinne tanne puiden suojaan. Epamaaraisia polkuja kulkee sinne tanne ja polkujen varret ovat taynna noin neliometrin suuruisia hamahakinseitteja. Eilen matkalla kampuksen keskella sijaisevaan baariin. Nain ensimmaista kertaa vahan suuremman hamahakin. Jalkoineen noin 10 senttia. Se leijui ilmassa keskella polkua noin 30 sentin paassa paani ylapuolella. Tytot vahan saikahtivat :) Kuulemma isot hamahakit eivat kuitenkaan ole myrkyllisia. Aamulla vessasta loytyi torakka. Raukka oli jaanyt selalleen, eika onnistunut kaantaman itseaan oikein pain. Annoin olla. Kanadalaisvahvistus vahan empii, etta onkohan tullut oikeaan paikkaan, kun menee pieneen paniikkiin aina kun nakyy otokka. Mutta toisaalta sama homma on Clealla, joka on sentaan asunut taalla ikansa.

Illalla taas baariin, mutta jotain muutakin voisi viela kai odotellassa kehitella. Saisinpa kuvat pian nettiin.