19. elokuuta 2008

Hepatiittirokote

Otin Thaimaan lomaa ja tulevaisuutta silmällä pitäen hepatiitti-yhdistelmärokotteen ensimmäisen pistoksen Suomessa heinäkuussa. Toisen pistoksen eli vahvisteen otin eilen täällä Australiassa, joten nyt on hyvä verrata kokemuksia kahdesta eri maasta.

Tampereella ollessani aloitin prosessin etsimällä Internetistä halvinta ja helpointa paikkaa rokotteen ottamiseen. Tämä ei oikein onnistunut, sillä en löytänyt hintoja, enkä sitä miten homma käytännössä sujuisi. Soitin siis arvalla Koskiklinikalle, josta kerrottiin, että riittää, kun kävelee ovesta sisään. Paikan päällä näytin Kela-korttia ja kerroin osoitteeni, ja sitten pääsinkin jo hoitajan luo. Hoitajalla oli rokotetta varastossa, ja kun rokotteen tarve oli varmistettu, sain piikin käsivarteen, ja pääsin kassan kautta kotiin.

Australiassa prosessi oli hieman monimutkaisempi. Ensin Alycia soitti omalle yksityiselle lääkäriasemalleen, mutta he eivät ottaneet uusia potilaita. Sitten minä soitin toiselle suuremmalle (mutta huonompimaineiselle) lääkäriasemalle, mutta hekään eivät ottaneet uusia potilaita. Tuntui vähän hassulta, sillä enhän minä sinne asumaan jäisi. Halusin vain pikaisen piikin käsivarteen.

Alycia onnistui kuitenkin utelemalla työkavereiltaan löytämään lääkäriaseman, joka otti uusia potilaita, ja sai varattua ajan lääkärille. Australiassa sairaanhoitajat eivät vaikuta saavan paljoa vastuuta... Lääkäriasemalla minun piti ensin täyttää A4-lomake, jossa kysyttiin lähinnä minun ja omaisten yhteystietoja. Sitten reilun puolen tunnin kuluttua pääsin lääkärin juttusille. Australialaiset eivät ole niin uskonnollisen täsmällisiä ajan suhteen, joten ajan varaamista ilmeisesti käytetään vain jonotusajan hillitsemiseen, ei eliminoimiseen.

Lääkärille päästyäni hän ei enää turhia viivytellyt, vaan tulosti nopeasti reseptin, jonka kanssa kävelin kadun toisella puolella olevaan apteekkiin. Australialaisissa apteekeissa tarvitsee olla vain yksi alan koulutettu ihminen kerrallaan töissä. Asiakaspalvelijat hoitavat kassaa ja auttavat reseptivapaiden valmisteiden löytämisessä. Tässä apteekissa annoin reseptini kassalle, josta pyydettiin odottamaaan 10 minuuttia. Kassojen takana korotetulla alustalla työskentelevällä farmaseutilla, kun sattui olemaan hieman jonoa. Jossain vaiheessa farmaseutti sanoi nimeni ja kysyi, että olenko menossa saamaan pistoksen samoin tein. Vastasin kyllä, ja sitten asiakaspalvelija olikin jo valmis veloittamaan lääkkeistäni.

Lääkäri oli jo lähes lääkäriaseman etuovella vastassa kärsimättömänä antamaan pistokseni. Sain sen viivytyksittä, jonka jälkeen maksoin hoidosta kassalla. Suomen rokotus maksoi kokonaisuudessaan 50 €, ja Australian rokotuksen kokonaishinta oli noin 80 €. Hinta tosin laskee ainakin 20 €, jos päätän hakea jälkikäteen hyvitystä Australian terveydenhuoltojärjestelmästä. Australian ja Suomen välillä on nimittäin yllättävän ainutlaatuinen sopimus, jonka mukaan kumpikin maa tarjoaa vierailijoille samanlaisen terveydenhuollon kuin omille kansalaisilleen. Luonnollisesti sopimus ei koske ennen matkaa tapahtuneiden sairastumisien hoitoa. Itse en ole vielä paikallista Kela-korttia viitsinyt anoa, koska sen saadakseni minun pitäisi mennä istumaan johonkin toimistoon passini kanssa.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ei se terveydenhuoltosopimus nyt ihan ainutlaatuinen ole; samanlaiset sopimukset Australian kanssa on Uudella Seelannilla, Englannilla, Ruotsilla, Norjalla, Hollannilla, Italialla ja Maltalla. Mutta toki harvinainen systeemi.

Hiukan tarpeettoman monimutkaisen kuuloista tuo rokotuksen saanti, mutta onnistui sentään.

Sivupointtina; eipä suomalaisessakaan apteekissa tarvitse olla töissä kuin yksi koulutettu ihminen kerrallaan.

Olli Nevalainen kirjoitti...

Totta puhut. Olin miettinyt asiaa suppeasti vain Suomen näkökulmasta :)

Rokotuksen saaminen oli monimutkaista, mutta kyseessä on toki vain yksi esimerkki. Päänsärkylääkkeet voi täällä ostaa päivittäistavarakaupasta, joten toinen esimerkki saattaisi näyttää Australian Suomea paremmassa valossa.

Tarkoituksenani ei niinkään ollut korostaa koulutettujen ihmisten minimimäärää vaan sitä, että Australiassa apteekkien asiaskaspalvelijoilta ei vaadita alan koulutusta. Suomessa kassan takana seisoo aina koulutettu ihminen, jolla on mahdollisuus antaa neuvoja lääkityksen suhteen.

Anonyymi kirjoitti...

Ei muuten pidä tuo apteekkijuttu paikkaansa. Suomessa kassan takana voi hyvin seistä (ja usein seisookin) ns. tekninen apulainen, jolla ei ole valtuuksia antaa neuvoja lääkkeistä.

Olli Nevalainen kirjoitti...

Oikeassa olet.