26. syyskuuta 2008

Sain vihdoinkin töitä

Varmistin tänään meneväni maanantaina töihin NICTA:lle. Sopimus kestää aluksi kolme kuukautta, mutta jatko vaikuttaa varmalta. Nyt on siis aika juhlia, sillä tämän sopimuksen myötä voimme Alycian kanssa muuttaa taas omaan (vuokra-)asuntoon.

Työn saamisen tulevia vaikutuksia mielenkiintoisempana pidän hakuprosessia, joka alkoi viikkoja sitten. ARC:n valintakriteereihin vastaaminen helpottui huomattavasti sen jälkeen, kun agenttini lähetti minulle malliksi jonkun muun henkilön vastauksen toiseen rooliin. Mallivastaus osoitti riman olevan niin matalalla, että sain viimeisteltyä vastaukseni parissa tunnissa, ja myöhemmin agenttini sanoi sen olevan erittäin hyvä.

Viikot kuluivat vastauksen lähettämisen jälkeen, kunnes viime viikon keskiviikkona toinen agenttini soitti minulle, ja tarjosi haastattelua torstaille NICTA:n kanssa. Torstain haastattelu vaikutti lupaavalta. Pian NICTA:n haastattelun jälkeen kuulin, että tiistaina olisi vuorossa ARC:n haastattelu. Perjantaina oli jo aika varmaa, että pääsisin NICTA:lle. Tämän viikon maanantaina sain sieltä työtarjouksen, mutta sanoin tarvitsevani lisää aikaa, koska tiistaina minulla olisi työhaastattelu ARC:lle. Sain aikaa keskiviikkoon, jonka arvelin riittävän hyvin.

Tapasin agenttini ennen tiistain haastattelua, ja minulle selvisi, että ARC maksaisi parempaa palkkaa. Itse haastattelussa haastattelijoita oli kolme kappaletta, joista jokaisella oli oma roolinsa. Tykkään kertoa työstäni, joten tämäkin haastattelu vaikutti melko lupaavalta. Itse näin ongelmana sen, ettei työkokemukseni vastannut kovin hyvin heidän tarpeitaan, ja yhteen melko yksinkertaiseen kysymykseen aiemmin tekemästäni projektista jouduin vastaamaan suoraan, etten muistanut. Sanoin jo haastattelun lopuksi, että olen saanut toisen työtarjouksen ja tarvitsisin vastauksen jo keskiviikkoon mennessä. Tämän jälkeen agenttini alkoi yhteydenpidon sen varmistamiseksi, että vastaus todella tulisikin tarpeeksi nopeasti. Sain periaatteessa vihreää valoa keskiviikkona ARC:n rooliin, mutta kuulemma sairaana olevan osastonjohtajan pitäisi vielä virallisesti hyväksyä päätös.

NICTA:n roolia välittänyt agentti vahvisti työtarjouksen takarajaksi keskiviikon, joten korkeamman palkan perässä otin tietenkin riskin, ja jäin odottamaan ARC:n vastausta. Vastausta ei kuulunut vielä torstainakaan, ja illalla alkoi tuntua kovasti siltä, että olisikohan pitänyt sittenkin valita NICTA:n rooli.

Perjantaina aamupäivällä sain vihdoin palautetta ARC:ltä, ja vastaus oli melko hämmentävä. Kuulemma minut oli todettu rooliin sopivaksi, mutta kyseiseen rooliin ei ollutkaan rahoitusta, joten en saanut roolia. Kävivätkö ne todellakin läpi kalliin ja kaikkien aikaa vievän rekrytointiprosessin vain todetakseen, etteivät voineet palkata ketään?

Tässä vaiheessa otin tietenkin heti yhteyttä NICTA:n roolia välittäneeseen agenttiin, ja sanoin, että jos työtarjous vain sattuu olemaan voimassa, niin vastaus olisi tällä kertaa suora kyllä. Tunnin parin päästä agentti antoi minulle numeron, ja kehoitti soittamaan NICTA:n pomolle. Mietin, että haluaakohan se vain sanoa henkilökohtaisesti ei, mutta hän vain kysyikin, että haluanko roolin, ja vastasin kyllä.

Minuutin kuluttua tästä puhelusta minulle soitti ARC:n agentti, joka sanoi, että hän oli saanut neuvoteltua hieman lyhyemmän sopimuksen puuttumatta tuntipalkkaan. Kaiken tämän väännön jälkeen minun oli tässä vaiheessa helppo vastata ei kiitos, vaikka ARC olisikin maksanut paljon parempaa tuntipalkkaa. Myöhemmin sain vielä agentin kautta palautetta ARC:ltä, että he olisivat kiinnostuneita palkkaamaan minut, kun nykyinen kolmen kuukauden NICTA:n sopimus päättyy. NICTA on lupaillut myös jatkoa, eli saa nähdä mitä tulee tapahtumaan vuoden vaihteessa.

Mielenkiintoinen lisä tähän kaikkeen on se, että NICTA:n roolissa tulen työskentelemään projektissa, joka on ARC:n roolin projektin osaprojekti. Eli käytännössä työnvälitysagentteja lukuun ottamatta kaikki tuntevat toisensa tässä sopassa :)

2 kommenttia:

Ilkka kirjoitti...

Jees, Onnea! Suomalaisilla tuntuu olevan rehellisyys juurtunut aika syvälle, kun itsekin sanoit ettei enään muista. Jotenkin tuntuu, että meidän alalla, kun on niin paljon hallittavaa, tuo rehellisyys kollegoille on erittäin arvostettu taito niin ei kukaan haaskaa kenenkään aikaa ja ennenkaikkea ylimääräiseltä perseelleenmenosta vältytään.

Melko koomisia nuo lyhenteet, kuulostais siltä niinkuin aiot joksikin hiukkasfysiikan tutkijaksi :)

Olli Nevalainen kirjoitti...

Töihin on ainakin paljon kivempi mennä, kun ei ole luvannut työhaastattelussa enempää kuin pystyy toimittamaan.

Toinen hyvä puoli rehellisyydessä on se, että se auttaa kertomaan haastattelussa heikkouksista, minkä uskon vaikuttavan lopputulokseen positiivisesti. Jos työnhakija on mielestään jokaisessa osa-alueessa todella hyvä, niin sille on pääpiirteittään kaksi selitystä: haastateltava on jokaisessa osa-alueessa todella hyvä tai haastateltava valehtelee saadakseen paikan. Kumpi näistä vaihtoehdoista on todennäköisempi?

Luulisin lyhenteiden johtuvan siitä, kun ei ole tarvetta luoda brandia, niin voi antaa organisaatiolle sitä kuvaavan nimen, joka on yleensä niin pitkä, että on kaikin tavoin helpompaa käyttää vain lyhennettä. Säästyisi varmaan aikaa, jos iskeviä nimiä voisi vetää vaikka hatusta.