Torstaina Australian tutkimusneuvosto (Australian Research Council) avasi haettavaksi Java-ohjelmoijan paikan. Muutaman tunnin kuluessa ensimmäinen työnvälitysagentti oli jo pestaamassa minua rooliin, mutta luovutti, kun kerroin, että minulla ei ole pysyvää asumislupaa. Seuraavana päivänä toinen agentti soitti minulle samasta roolista, mutta ei luovuttanut kuullessani viisumitilanteestani, vaan käytti aamupäivän sen selvittämiseen, että viisumitilanteeni kelpaa kyseiseen rooliin. Tämä oli pienoinen yllätys, sillä kyseisen agentin yrityksen nimi sattuu olemaan Patriot Alliance (Isänmaanystävien liittoutuma), ja se on erikoistunut korkean turvallisuusluokituksen saaneiden työntekijöiden välittämiseen pääasiassa armeijalle.
Oli siis kiva saada hakea paikkaan, josta tietää, ettei pysyvän asumisluvan puuttuminen johda automaattiseen hylkäykseen. Ainoa harmi tässä on se, että australialaisiin valtion organisaatioihin ei kävellä noin vain sisään, vaan hakuprosessi on erittäin työläs ja voi viedä kuukausia. Ehkä ideana on varmistaa, ettei paikkoihin vain hae kukaan, kuka voi saada töitä yksityiseltä sektorilta.
Prosessi menee suurin piirtein näin: Ensin työnhakija huomaa ilmoituksen avautuvasta paikasta. Seuraavaksi työnhakija ilmoittaa kiinnostuksensa, jolloin hänelle annetaan lista valintakriteereistä. Kriteerejä on yleensä viidestä seitsemään, joista jokainen voi olla monilauseinen ja sisältää useita vaatimuksia. Seuraavaksi työnhakija kirjoittaa kustakin kriteeristä erillisen noin 1,5 sivun pituisen raportin, jossa työnhakija perustelee miksi hän täyttää kyseisen kriteerin. Tähän kirjoitustyöhön suositellaan käytettäväksi kolme työpäivää. Seuraavaksi työnhakijan täytyy hankkia suositukset ainakin kahdelta eri henkilöltä, joista ainakin toisen tulisi olla entinen esimies. Suosittelijoiden täytyy myös perustella (joskin lyhyesti), kuinka työnhakija täyttää kunkin esitetyn valintakriteerin.
Kun hakemus on sisällä, saattaa muutaman viikon sisällä tulla kutsu haastatteluun. Haastattelun jälkeen voi vielä mennä viikkoja ennen lopullista päätöstä. Useimmiten lopputulos on se, että avautuneessa paikassa sijaisena toiminut henkilö on saanut vakinaistettua kyseisen paikan. Julkinen salaisuus on se, että valintakriteerit muokataan yleensä vahvasti paikkaa pitävän sijaisen kokemusta vastaavaksi, ja paikkaa pitävän sijaisen esimies istuu valintakomiteassa.
Jokainen hakemus vaatii siis lähes viikon työn, ja etukäteen on vaikea tietää, että onko kyseinen paikka pedattu valmiiksi jollekin toiselle hakijalle. Tällaiseen rumbaan on siis vaikea saada osallistumaan ihmisiä, joilla on mahdollisuus saada yleensä paremmin palkattuja töitä yksityiseltä sektorilta. Julkisella sektorilla työskenteleville ihmisille tämä ei ole juurikaan ongelma, sillä työaikaa voi ilman yleistä paheksuntaa käyttää toiseen paikkaan hakemiseen.
Minun tilanteeni ei ole onneksi ihan näin paha. Koska kyseessä on työnvälitystoimistojen kautta avattu väliaikainen paikka, riittää kun kirjoitan vain muutaman kappaleen kustakin valintakriteeristä. Samasta syystä on selvää, ettei paikkaa ole pedattu valmiiksi jollekin toiselle henkilölle. Siltikin meinaa mennä hermot tuossa kirjoitustyössä. Jos tietty yksittäinen valintakriteeri mainitsee kaksi konseptia ja kolme eri teknologiaa, miten voin uskottavasti esimerkeillä perustellen vakuuttaa syvällisen osaamiseni niistä kustakin kirjoittaen vain kolme kappaletta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti