Mahataudin jäljet näkyvät yhä, sillä vatsa kramppaa vieläkin jonkin verran, ja en juuri tunnista nälkää tai janoa. Janon tunteen puuttuminen johti loman viimeisenä päivänä Bangkokissa siihen, etten tajunnut juoda tarpeeksi, vaikka liikuimme paljon suorassa auringossa. Sain siis auringonpistoksen paluulennolle. Positiivista tässä on se, että auringonpistos pakotti minut nukkumaan koko lennon ajan, joten lento ei tuntunut liian pitkältä.
Nyt olemme siis takaisin Alycian vanhempien farmilla. Yritän tottua taas takaisin sähköhuovan käyttöön. Pian pitää aloittaa töitten haku, jotta uskallamme aloittaa uuden kämpän haun. Tällä hetkellä pidän välttämättömänä sitä, että kämpästä löytyy keskusilmastointi jälkiasennetun ilmastointilaitteen sijaan. Keskusilmastoinnissa kylmä tai kuuma ilma johdetaan asunnon jokaiseen huoneeseen, ja ilmastointilaitteen melua ei juuri huomaa. Jälkiasennettu ilmastointilaite taas on melko äänekäs, ja koska ilma tulee asuntoon vain yhdestä pisteestä (seinästä roikkuvasta laitteesta) ei huonelämpötila jakaudu kovin tasaisesti. Heppoinen eristys vain korostaa tätä lämmön jakautumisen epätasaisuutta. Ja jos jossain kämpässä sattuisi olemaan tuplalasitus, niin vannon olevani valmis maksamaan siitä ilosta lisää vuokraa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti