Minne meni aurinko?

Tajusin viikolla, että aurinko on paistanut joka päivä ainakin kuukauden putkeen. Syksyllä oli kuukausi pari sellaista sateista ja harmaata keliä vähän väliä, mutta talvet taitavatkin olla pelkkää aurinkoa ja 21 asteen päivälämpötilaa. Tosin tänään onkin poikkeuksellinen päivä, sillä taivas on aivan pilvessä ja mittari näyttää 18 astetta.

Osa kuuden kuukauden vaihtareista on jo jättänyt asuntolan, ja joka päivä joku tuntuu raahaavan kamojaan ulos. Lisäksi porukka käy aktiivisemmin ulkona "viimeistä kertaa täällä teidän kanssa"-asenteella. Eilenkin siis piti lähteä. Anna oli ottanut taas hyvän alun, ja yhdeksään mennessä illalla hän oli oksentanut kahteen eri kertaan. Useimmilla tytöillä ja pojilla alkaa meno hiipua siinä vaiheessa kun pitää työntää ylimääräisiä ulos, mutta Anna kulkee kuin juna, ja taisi eilenkin palata viimeisenä takaisin kämpille.

Yritin jutella Annan parille kaverille, mutta ei se oikein luonnistunut. Hirveän tuskan ja työn jälkeen tiedän, että toinen niistä on automekaanikko ja molemmat tulevat jonkin matkan päästä pohjoisesta 20 tuhannen asukkaan kaupungista. Miten voikaan olla paksua murretta!

Paluumatkalla käytiin vielä Mäkistä evästä, minkä tulimme tuhoamaan asuntolalle Alycian kämpille. Hänen nimensä on hyvä esimerkki siitä, miten täällä ei voi yksinkertaisesti tietää, että miten nimi kirjoitetaan. Samalla lailla lausuttavia, mutta eriäviä nimiä voi olla kymmenenkin kappaletta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että nimet täytyy aina tavata kirjaimittain, jos jonkun täytyy kirjoittaa ne ylös.