Luonto ja australialaiset

Australiaiset tykkäävät luonnosta. Kampuksemme on kätketty metsän sekaan, ja televisiossa pyörii säännöllisesti suurten yritysten sponsoroimien roskienkeräyskampanjoiden mainoksia. Kaikissa supermarketeissa ja suurimmassa osassa muitakin kauppoja on myynnissä kestäviä vihreitä kangaskasseja, joista onkin tullut jonkinlainen muoti-ilmiö nuortenkin keskuudessa. Pihalla on varmaan viittä erilaista roskalaatikkoa kierrätystä varten.

Kauniin ulkokuoren alla piilevä totuus on jotain aivan muuta: Roskienkeräyskampanjoita tarvitaan siksi, että normiaussille luonto tarkoittaa samaa kuin roskakori. Olin aiemmin keväällä bileissä, joissa suurin osa porukasta heitti tyhjät tölkkinsä ja pullonsa sitä mukaa pihalle kuin ne tyhjentyivät. Kysyin hieman ällistyneenä, että kuka siivoaa ne, mutta kukaan ei tiennyt. Kukaan ei ollut erityisen humalassa kyseisissä bileissä.

Muovikassit ovat kaupoissa ilmaisia, ja samalla niin ohuita, että yhteen kassiin mahtuu pari tuotetta ja käytännössä kertakäyttöisiä. Yksi pääsyy muovikassien pahuudelle on, että niitä löytyy delfiinien ja valaiden vatsoista ja muutkin eläimet kärsivät niistä. Alkuun en oikein tajunnut, että miten muovikassit voivat päätyä mereen, mutta se johtuu yksikertaisesti siitä, että jokainen Australialainen heittää vuodessa keskimäärin kaksi muovikassia luontoon.

Suuri määrä erilaisia kierrätysastioita ei auta, kun roskafirmat monesti kustannuksia säästääkseen heittävät kaikkien astioiden sisällön lopulta kaatopaikalle. South Australia on ainut osavaltio, jossa on käytössä pullopantti. Siitä en tiedä, miten moneen paikkaan pullot voi palauttaa, mutta 3 sentin pantti per pullo tuskin kannustaa palauttamaan kovin suurta osaa niistä. Maito ja mehut myydään kierrätykseen kelpaamattomissa muovitölkeissä. Pakkauksia ei veroteta, mikä kannustaa pienentämään pakkauskokoja. Toisaalta markkinatalous määrää, että kannattaa yrittää myydä mahdollisimman paljon kerralla. Tämä on johtanut siihen, että monet tuotteet myydään suuressa pakkauksessa, joka sisältää lukemattoman määrän pieniä pakkauksia. Jätettä keskimääräinen australialainen tuottaakin toiseksi eniten maailmassa. Ykkössijan haltija ei varmasti yllätä ketään...

Kasvihuonekaasujen tuottamisessa asukaslukuun nähden australialaiset eivät ole tyytyneet kakkossijaan vaan omistavat kyseisen tilaston hyvällä 27 prosentin marginaalilla seuraavan sijan omaaviin jenkkeihin. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että energiapolitiikka ei tunne sanaa ympäristönsuojelu. Pääministeri kuvailee Australian suhtautumista ilmastonlämpenemiseen sanoilla "the smart way", viitaten siihen, että pitämällä hiilen polttaminen pääenergianlähteenä sähkö on halpaa ja Australia saa hyvää kilpailuetua maailmanmarkkinoilla. Täällä poltettava hiili on niin huonolaatuista, etteivät kiinalaisetkaan suostu ostamaan sitä. Silloin tällöin joku voimalaitos yrittää polttaa todella huonolaatuista tavaraa, ja lähikaupungit peittyvät kevyeen tuhkakerrokseen.