Päiväretki Wollongongiin

Sunnuntaina menimme Jessien, Natin ja Kanookin kanssa päiväreissulle Wollongongiin, joka sijaitsee noin 60 kilometriä Sydneystä etelään. Alkuperäinen syy reissulle oli, että Jessien auto kaipasi huoltoa, ja hän vei sen veljelleen, ja otti toisen tilalle. Autot ovat aika halpoja täällä. Jessie sai mukaansa nelilitraisen 100 tkm ajetun Fordin perhefarmarin, jonka hintapyyntö oli noin 10 tuhatta euroa.

Kun vaihto oli suoritettu, oli aika etsiä jotain nähtävän arvoista. Eka kohde oli tietty tarkistaa rannan taso. Samalla lailla kuin Newcastlessa myös Wollongongissa rannat ovat aivan keskustassa. Wollongong on vain kauniimpi paikka kuin Newcastle. Kaupunkia ympäröi vuoret jokaisesta suunnasta, ja rannan jälkeen seuraava etappi olikin vuori nimeltä Keira. Periltä olikin sitten aika mahtavat näkymät ympäröivään kaupunkiin. Australialaiset harrastavat paljon ulkohäitä, ja huipulla olikin menossa yhdet häät.

Vuoren jälkeen päätimme tutusta eteläisen pallonpuoliskon suurimpaan budhalaiseen temppeliin. Kokoa on vaikea arvioida, sillä suuria rakennuksia oli niin monta. Kävimme kuitenkin kolmessa erillisessä rakennuksessa, joissa jokaisessa oli eri jumalan patsas ja jokaisen seinät olivat täynnä tuhansia pikkupatsaita.

Yksi rakennus näytti vähän muumitalolta, koska siinä oli niin monta kerrosta, mutta sen alakerrassa oli seinät täynnä kuolleiden laattoja, ja kuulemma heidän tuhkiaan säilytettiin ylemmissä kerroksissa. Temppeli oli hyvin rauhoittava paikka.

Rauhallista mieltä tarvittiinkin, sillä seuraavaksi lähdimme paluumatkalle välipysäkkinä Sydney. Tarkoitus oli löytää Ikea ja Turkin pippurit, mutta paikallisen Rugby-joukkueen juuri loppunut peli aiheutti niin pahan ruuhkan, että se pysäytti meidät täysin, varsinkin kun ei oltu aivan varmoja Ikean sijainnista. 2,5 tunnin harhailun ja ruuhkassa jonottamisen jälkeen myöhästyimme muutamalla minuutilla sulkemisesta :/ Elämä on :)

Tiet ovat täällä yleisesti ottaen aika pieniä. Tai ei pieniä, kaistoja on yleensä 2-4 suuntaansa, mutta nämä tiet ovat tyypiltään kuin tavallisia katuja: liikennevaloja tai -ympyröitä on noin sadan metrin välein. Tästä johtuen keskustan laitamilta keskustaan ajaminen on melkoista matelemista, varsinkin näissä suuremmissa kaupungeissa, ja erityisesti Sydneyssä.