Ensimmäinen filosofian harkka

Tänään aamulla oli ensimmäinen filosofian harkka. Jännitin sitä vähän etukäteen, kun tiesin olevani ainut ulkomaalainen siellä ja tarkoituksena oli keskustella ja tehdä kaikkea muuta ryhmissä.

Harkanpitäjänä on luennoitsija, joka on uskoo toiston voimaan :) Hän antoi harkan aluksi jokaiselle paperin, josta laskin kuusi ilmentymää sille, että neljän hengen ryhmän jokaisen jäsenen pitää valita itselleen oma aihe omalle viikolleen. Ts. jokaisella viikolla on omat aiheensa ja kaksi ryhmän jäsentä ei voi valita aihetta samalta viikolta. No jouduin näköjään itsekin sanomaan sen kahdesti :) Yksi ilmentymistä oli pitkähkö esimerkki, toinen oli vahvennettuna ja kolmas oli omassa laatikossaan isolla kirjoitettuna. Tämän lisäksi luennoitsija mainitsi asiasta ääneen muutamaan kertaan ja kertoi vielä esimerkin käyttäen apunaan taulua. Itse aiheiden valintaan tämän jälkeen meni meidän ryhmällä noin minuutti.

Ennakkoluuloista huolimatta ryhmän kanssa keskustelu meni hyvin. Ehkä siksi, että tänään ei ehditty tekemään muuta kuin heittämään läppää sillä aikaa kun luennoitsija oli vartin kahvitauolla sillä aikaa, kun me valittiin aiheita.

Keskusteltiin uskonnosta ja siitä, miten yksi ryhmänjäsen oli joskus uskaltautunut jonkinlaiseen hengelliseen tilaisuuteen, missä pappi oli puhunut miten evoluutiota ei ole. Seurakunta oli kuulemma tehnyt muistiinpanoja :) Sitten joku kysyi, että onko kukaan ryhmästä kauhean uskonnollinen. Onneksi ei ollut. Tunnustin olevani ateisti. Yksi kysyi, että tarkoittaako tämä, etten usko jumalan olemassaoloon. Vastasin kyllä ja keskustelu uskonnosta lakkasi hyvin nopeasti. Voi tulla kuumat paikat, kun tulevissa harkoissa pitää keskustella teologisista kysymyksistä :)

Tunnin alussa oli pieniä vaikeuksia kun piti kertoa nimensä luennoitsijalle, joka merkitsi sen paperiin. Tavaaminen on tosin täällä jokapäiväistä, koska samalla lailla lausutuille nimille on olemassa usein ainakin muutamia erilaisia kirjoitusvaihtoehtoja. Etunimi oli helppo, mutta sukumeni (Nevalainen) sain tavata kolmeen kertaan :) Lopuksi luennoitsija yllätti arvamaalla, että olen suomalainen. En kysynyt miten keksi. Mutta veikkaan, että hänellä on aiemmin ollut oppilas, jonka sukunimi on loppunut 'nen'-tavuun.

Ryhmä joutui kuitenkin kysymään toisen kerran, että mistä olen kotoisin. Finnish ja Finland eivät ole aivan sama sana. Suurin osa tietää Finland-sanan, mutta Finnish ei kerro mitään. Kämppiksenäni oleva kanadalainen tyttö kirjoitti sen "Fidish", kun halusi oppia muutaman sanan suomea. Toisaalta hänelle oli hyvin vaikeaa lausua sana 'nimeni' niin, että eka tavu ännällä, toka ämmällä ja kolmas taas ännällä, vaikka kyseinen sana oli kirjoitettuna edessä. Vaikeita nää kielijutut :)

Paluumatkalla harkasta laskeskelin, että vaikka kuljin kaksi metriä leveää betoniväylää, jouduin alittamaan ainakin kolme hämähäkinverkkoa hämähäkkeineen. Yksi niistä oli vieläpä kuin jonkinlainen holvikaari polun yläpuolella. Seitti oli suuri kuin mikä, kuten hämähäkkikin ja aurinko vielä pilkotti siihen seittiin sopivasti. Olisipa ollut kamera matkassa. Normaalistihan tuossa ei ole oikeastaan mitään kummallista. Kyseiset suuret hämähäkit eivät ole tietääkseni myrkyllisiäkään. Joskus ne vain rakentavat seittinsä turhan matalalle. Kerran osui pää sellaiseen seittiin ja se seitti oli kuin keltaista siimaa. No ei yhtä vahvaa ja vähän joustavampaa. Kun jatkoin matkaani eteenpäin niin pää meinasi jäädä matkalle :)