25. huhtikuuta 2005

Opintolainan aika

Perjantaina katkesi netti. Taino osittain. Pääsin kiinni koulun sähköpostiin ja siellä oli viesti, jossa sanottiin, että olen siirtänyt kohtuuttoman paljon tavaraa viime vuorokauden aikana, joten kaikki muu paitsi www oli laitettu kiinni. Eivät kertoneet mitä rajat olivat, mutta tiedän etten kovin paljoa ollut siirtänyt, joten niiden pitää olla aika alhaiset. Muutaman tunnin ajan tyydyin kohtalooni ja yritin selvitä pelkällä www:llä. Sain weppisähköpostin kautta pienen sivunpäivityshomman ja tein sen. Siinä vaiheessa kun olin siirtämässä päivitettyjä sivuja takaisin nettiin tajusin, etten voinut siirtää niitä sinne, koska nettini oli suljettu. Tunnin päästä tästä sain ratkaistua ongelman niin, että kaikkien ohjelmieni liikenne näyttää ainakin koululle olevan normaalia www-liikennettä, joka siis menee vielä läpi.

Viikonlopun aikana tajusin, että vaikka rahat riittivätkin Tasmanian loman maksamiseen, seuraavaan vuokraan ne eivät riittäisi. Olin jo aiemmin päättänyt, että jos rahanpuute alkaa täällä uhkaamaan eri paikkojen näkemistä ja kokemusten kerryttämistä niin nostan sen opintolainen, jota olen niin pitkään yrittänyt kaikin keinoin vältellä. Laitoin siis opintolainahakemuksen vetämään.

Ripeää palvelua OP:lta sillä tänään maanantaina kun puolilta päivin tarkistin tilanteen oli tililleni tupsahtanut melkein 4000 euroa, mikä on melkein tämänhetkisen vuosituloni verran. Huono juttu (korot). Olen varmaan lukenut jotain väärin, sillä kuvittelin sieltä tulevan vain muutama sata euroa kuukaudessa. Pitää vielä miettiä mitä tehdä asian kanssa.

Minulle on kuukausittain tullut jotain väestörekisterikyselyjä. Vastasin ensimmäiseen innoissani. Seuraavan heitin jo roskiin, koska mitään ei ole muuttunut. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että he saisivat nämä tiedot, mutta minusta on kohtuutonta olettaa, että yksittäistä ihmistä kiinnostaa täytellä melkein sata kohtaa sisältävää lomaketta joka kuukausi, varsinkin jos mikään ei muutu kuukaudesta toiseen. Heitän siis roskiin nämä seuraavatkin kaavakkeet.

Huomenna koulu jatkuu. Tajusin juuri helpottavan asian. Minulla on tälle lukukaudelle vain kaksi enkun esseetä tehtävänä. Se on noin 700 sanaa yhteensä. Kaikki muut tehtävät olen jo palauttanut. Tuntuu hyvältä :)

Tänään täällä vietettiin Anzac-päivää. ANZAC tulee sanoista Australian and New Zealand Army Corps, ja sillä tarkoitetaan Australian ja Uuden-Seelannin yhteisjoukkoja, jotka ensimmäisessä maailmansodassa seilasivat tappelemaan Turkkilaisten kanssa. Eivät edenneet vuoden aikana kilometriä enempää, ja palasivat lopulta kotiin 8000 miestä vajaana. Päivän merkittävyydestä kertoo se, että sitä tunnutaan vietettävän enemmän kuin pääsiäistä.

Eipä tuossa toisaalta mitään ihmettelemistäkään ole. Sota on täällä paljon lähempänä arkea kuin Suomessa. Australialaiset lähettävät yhä joukkojaan minne sattuu Brittien ja varsinkin USA:n perässä, joten erilaisia sotia on riittänyt jokaiselle vuosikymmenelle.

On kiva, kun viimeisetkin kämppikset palasivat lomilta. Olen huomannut oikeasta pitäväni näiden seurasta, enkä vain siksi, että ne sattuvat olemaan kämppiksiäni. Tai sitten olen vain tottunut siihen, että nämä ovat ympärilläni :)

Ei kommentteja: