23. marraskuuta 2007

Työhaastattelu

Sunin konttori sijaitsee muutaman korttelin päässä samalla kadulla kuin asuntomme. Saavuin haastatteluun kuitenkin hieman myöhässä, sillä korttelit paljastuivat yllättävän pitkiksi. Mietitytti vähän, että olikohan lopputulos selvillä jo ennen haastattelun alkua. Aivan ensin menimme pieneen neuvotteluhuoneeseen kolmen tiimissä olevan työntekijän kanssa. Yksi heistä kyseli yleistä teknistä osaamista, toinen istui lähinnä hiljaa ja kolmas kysyi yksityiskohtaisesti Java-ohjelmoinnista. Kolmannen tarkoituksena oli tietenkin varmistaa, että tiesin oikeasti ansioluettelossa listaamistani teknologioista. Lähinnä oli hyvä mieli, kun osasin vastata kaikkiin tarkentaviinkin kysymyksiin mielestäni odotettua syvällisemmin. Tämä haastattelu kesti reilun tunnin.

Seuraavana oli vuorossa monivalintatesti Javasta. Sain siitä tiedon jo etukäteen, ja olin käyttänyt pari tuntia harjoitellen vastaavia testejä netissä. Näiden testien kysymykset ovat nimittäin sellaisia, joihin on aika vaikea vastata normaalin ohjelmointikokemuksen avulla. Testi tuntui yllättävän vaikealta, mutta myöhemmin sain kuulla sen menneen oikein hyvin. Kannatti siis harjoitella :)

Monivalintojen jälkeen oli aika ohjelmoida pari pientä sovellusta. En ollut varma, että miten tulokset mitattaisiin, joten suunnittelin algoritmit huolella ja kiinnitin erityistä huomiota virheenkäsittelyyn. Näppäimistöasettelu hämäsi minua jatkuvasti, mutta sain kuitenkin urakan lopulta päätökseen. Lopulta ainoiksi kriteereiksi paljastui aika, ja toiminta oikeilla syötteillä.

Lopulta pääsin juttelemaan toimiston pomolle toviksi, ja hän ilmoitti aika nopeaan, että he olivat kiinnostuneita minusta. Tässä vaiheessa tarkat järjestelytkin paljastuivat. Kyseessä on itseasiassa vuokratyö. Eli palkan maksaa joku toinen yritys, ja työt voivat loppua teoriassa milloin vain. Tämä ei minua tosin huoleta, ja toisin kuin Suomessa, täällä kyseisen riskin ottaminen on palkkaa korottava tekijä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei. Kiva kuulla, että hyvin menee ja oma kotikin on löytynyt!Tuun vielä joku päivä käymään teillä!Ilmeisen paratiisi se Australia, kun minun päntätessä tentteihin, Tuuli itkeskelee australia-ikäväänsä. Se palasi pari kuukautta sitten Suomeen eikä ole vieläkään parantunut:)Tapasitkin sen joskus meillä Lieksassa.
Täällä on tosiaan jo ihan talvi. Mummi kävi tänään meidän kämpillä, ja katseltiin miun matkakuvia. Oli hyvin ylpeä, että reissataan nuorina!:)Huippu mummi, vai mitä.
Moikka.
terkuin, Taina

Anonyymi kirjoitti...

IHAN SIKANA ONNEA! Uuden kodin ja työpaikan johdosta meinaan! :)

T:Laura