Taas kerran kohti Australiaa

Ostin kesällä tietenkin halvimmat lentoliput Australiaan ja "säästin". Kun sunnuntaina aamulla saavuimme Helin, Akin ja Millan kanssa lentokentälle, sain check-inissä kuulla, että Pariisin kentällä oli alkanut lakko. Siispä täytyi mennä Air Francen lipunmyyntiin selvittämään asiaa. Vaihtoehdoiksi sain joko lentää Pariisiin, josta pääsisin hyvällä onnella eteenpäin, tai sitten odottaa yhdenksän tuntia ja jatkaa matkaa Lufthansan siivin. Valitsin jälkimmäisen, sillä seikkailumielialani oli karissut jo check-inissä.

Kuudelta illalla koitti viimein lähtö. Ensin reilut kaksi tuntia Frankfurtiin, jossa sai kävellä melkoisen maratonin portilta toiselle. Parin tunnin odottelun jälkeen alkoi yli kymmenen tunnin taival kohti Bangkokkia. Lufthansan 747:n noin 140 hengen osastossa oli neljä pyöreää kuvaputkitelevisiota, joista näkyi ikkunapaikalleni puolikas kuva. Lähimmässä televisiossa oli lisänä suuri violetti läiskä. Tyydyin lukemaan lehtiä ja nukkumaan. Kahden desin muovipullossa tarjoiltu lähdevesi oli peräisin Tennesseen osavaltiosta. Tuntui hieman ympäristörikolliselta juoda sitä :)

Bangkokin uusi lentokenttä oli Frankfurtin tapaan hyvin suuri. Kävelin varmaan useamman kilometrin portilta toiselle. Matkan täytti aina vain samanlaiset aulat samoine palveluineen. Suuri osa kentän mainospaikoista sisälsi kuningasta ylistävää propagandaa. Viimeinen yhdeksän tunnin pätkä meni Qantasilla, joka on kuin Australian Finnair. Lufthansan vastakohtana Qantasin koneissa on kaikkea. Jokaiselle matkustajalle oli oma viihdekeskus, jota pystyi käyttämään täysin toisista matkustajista riippumatta. Lentoemot kantoivat välipalaa, ruokaa ja jälkiruokaa vähän väliä, ja käyttivät väliin jäävän ajan täytellen laseja. Aika kuluisi varmaan nopeammin tankaten viinaa, mutta tyydyin veteen ajatellessani aikaerosta toipumista.

Saavuttuani olin vastaanottanut Alycian tax-free-ostoslistan tekstarina, joten ojensin puhelimen myyjälle, joka ystävällisesti keräsi myymälästä kaikki listaan täsmäävät tuotteet. Tax-free-ostoksilla kävijöille oli oma linjansa tulliin ja passintarkastukseen, mutta useimmat ostoksilla käyneet eivät menneet siihen. Hyvä minun kannalta, sillä päädyin samaan halliin muiden kanssa sillä poikkeuksella, että edelläni jonossa oli kaksi ihmistä usean sadan ihmisen sijaan :) Odottelin erilaisia vaikeita kysymyksiä rajatarkastuksessa, mutta ainoa kysymys oli se, että olinko ollut ulkomailla kuukauden sisään. Pääsinkin laitoksesta ulos varsin nopeasti.

Seuraavaksi piti sitten vain löytää Alycia. Hän saapui Sydneyyn Canberrasta, ja oli vielä omassa koneessaan tässä vaiheessa, joten suuntasin ulkomaanterminaalista junalla (joka on Sydneyn ympäristössä enemmän metro kuin juna) kotimaanterminaalia kohti. Hypätessäni ulos junasta hän oli vastakkaisella laiturilla matkalla kohti ulkomaanterminaalia, mutta onneksi puhelimet toimivat :) Samaa matkaa pääsimmekin sitten kävelymatkan päähän hotellistamme, missä pystyin vihdoin toteamaan olevani perillä Australian kesässä oman kullan kera.