Muistopäivä (Remembrance Day) on ensimmäisen maailmansodan voittajavaltioiden viettämä sodan lopun muistopäivä. Australiassa tätä päivää juhlitaan näkyvästi, ja sen käsitettä on laajennettu niin, että silloin muistetaan kaikkia sodissa menehtyneitä australialaisia. Erityisesti australialaiset muistelevat pyhiinvaellusten kohteeksi noussutta ensimmäisesssä maailmansodassa käytyä Gallipolin taistelua Turkissa, jossa britit määräsivät australialaiset joukot käytännössä itsemurhatehtävään turkkilaisia vastaan, ja vähän sellainen siitä muodostuikin.
Sodan jälkeen lähes jokainen tuppukyläkin sai oman sotamuistomerkin yleensä keskeisimmälle paikalle, ja käytyjä sotia onkin lähes mahdotonta olla huomioimatta arjessakaan. Syytä merkittävästi Suomea yleisempään muisteluun en osaa selittää, mutta jotkut selittävät sitä tarpeellisena toimenpiteenä jatkuvasti sotia käyvässä maassa. Toisaalta sotien muistelu voi toimia etnisesti hyvin hajaantuneen kansan yhteensitovana linkkinä.
Minun ja Alycian arkeen tämä muistopäivä vaikutti siinä muodossa, että Alycian isä luopui VIP-lipuistaan viralliseen muistopäivätilaisuuteen. Tilaisuus pidetään vuosittain kansallisen sotamuseon pihamaalla, josta on hyvät näkymät parlamenttitaloon (kuvassa valkea täplä taustalla). Olimme kuvassa oikealla näkyvillä penkeillä veteraanien seassa toisessa rivissä, suurlähettiläiden sun muiden virallisempien osallistujien istuessa vasemmalla näkyvillä penkeillä. Pääministeri ja kenraalikuvernööri sekä muut erityiset juhlavieraat istuivat kuvassa keskellä edessä olleissa penkeissä. Tunsimme itsemme hieman alipukeutuneiksi, sillä molemmilla meistä oli farkut jalassa, tosin onneksi olimme Australiassa, jossa pukeutuminen ei ole niin tarkkaa :)
Tilaisuuden jälkeen kiertelimme sotamuseota ympäriinsä, ja mielenkiintoinen paikka se kyllä olikin. Ei ollut pulaa kokonaisista lentokoneista tai tankeista, ja löytyihän sieltä vanha sukellusvenekin. Lopuksi kävimme vielä kuuntelemassa jonkun suositun sotakirjailijan luennon Britannian pääministerin ja asevoimien ylipäällikön henkilökemioista ensimmäisen maailmansodan myllerryksissä, joissa liittoutuneet onnistuivat niittämään miehiä välillä nopeammin kuin heinää.
1 kommentti:
Yritin hommata sulle kutsun sinne itsenäisyyspäiväjuhliin. Ruth ei tuntenut oikeita tyyppejä, kun se tekee ihmiskaupan kanssa töitä. Estelleä vois vielä yrittää hälyttää, kun se on ollut siellä joskus aiemmin ;)
Lähetä kommentti