17. heinäkuuta 2006

Rangaistusvankien historiaa - Tasmania 1.7.-5.7.

Saavuimme aamupäivällä Tasmanian pääkaupunkiin Hobarttiin. Lämpöä noin 10 astetta ja kevyttä tihkusadetta. Hotellimme sijaitsi jonkin matkan päästä kaupungin keskustasta, joten suuntasimme paikallisille markkinoille taksilla. Olemme Alycian kanssa vähän erilaisia shoppaajia: Siinä missä hän miettii syitä ostaa jokainen esine, minä mietin syitä olla ostamatta mitään :) Näin loman jälkeen voin todeta, että nämä vastakkaiset lähestymistavat yhdistettynä päästään ihan hyvään lopputulokseen.

Markkinoiden jälkeen kävimme vielä vähän kiertelemässä museoita, jotka ovat Tasmaniassa ilmaisia. Erityisesti viime vuosisadan alkupuolella kahdella kameralla otetut stereokuvat 3D-esityksenä oli oikein vaikuttava, tosin juuri siihen esitykseen minun museoturnee sitten siltä päivältä tyssäsikin. Aloin pilkkimään puolivälissä todella lujaa. Jetlag ei mene päivässä ohi :) Ei siinä oikein muuta voinut sitten tehdä kuin mennä hotellille ottamaan torkut. Illalla kävimme vielä syömässä ravintolassa ja katsoimme leffan hotellin videokanavalta.

Seuraavan päivän aloitimme menemällä katsomaan "naistehdasta". Kyseessä on paikka missä naisvangit viettivät kaiken sen ajan, milloin he eivät olleet sisäkköinä jossain. Eli mm. uusi vankilasti aloitti aina sieltä ja palveluksessa raskaaksi tulleet (usein isäntiensä toimesta) lähetettiin takaisin sinne. Historia on siis mielenkiintoinen, mutta paikan päällä ei ollut kyllä muuta kuin muuri jäljellä. Vieressä sattui olemaan puisto, joten menimme sinne ja sen toiselta puolelta eteemme avautui näkymä Cascaden kauniiseen panimoon. Ennen kuin huomasimmekaan, olimme jo keltaiset liivit päällä ja suojalasit päässä panimokierroksella. Olen ollut Suomessakin yhdellä panimokierroksella, mutta tällä kierroksella kerrottiin kyllä paljon tarkemmin eri olutlaatujen eroista. Kierroksen jälkeinen maistelu oli tietty kuitenkin kohokohta :) Loppuillasta kävimme vielä ainekset kaupasta ja teimme itse päivällisen.

Maanantaina oli vuorossa matka vuokra-autolla Port Arthuriin, mistä kerroinkin jo aiemman käyntini yhteydessä. Silloin en kyllä ollut nähnyt kuin vain noin puolet, joten tämä käynti ei mennyt ollenkaan hukkaan. Alycia oli järjestänyt yölle kummituskierroksen, jossa menimme oppaan kanssa pimeydessä muutaman lyhdyn kera, ja opas kertoi ihmisten kummituskokemuksista kyseisessä paikassa. Minulle kierroksen suurin anti oli kertomusten historiallinen osuus, mutta tyttö oli kankeana pelosta, eikä uskaltanut nostaa katsettaan maasta, kun pelkäsi näkevänsä kummituksen :)

Aamulla jatkoimme autolla Laucestoniin pysähtyen matkalla satunnaisia kohteita. Yksi näistä oli jokin tosi vanha silta. Kun saavuimme alas päin viettävää ruohikkoa pitkin joen penkalle sillan kupeeseen, joessa olleet vesieläimet alkoivat marssia kahdessa jonossa maalle ja ylös autojen luokse. Kävin jonojen väliin miettien, että miten ne siihen vastaavat, mutta eivät ne reagoineet mitenkään. Jarkoivat vain matkaansa. Nousimme takaisin autoja kohti hitaasti kameran kanssa sopivia kuvia etsiskellen. Sitten se tapahtui. Vähän kauempana oleva Alycia sanoi katso, ja vilkaisin taakseni. Kymmeniä lintuja oli ilmassa liitelemässä hitaasti suoraan minua kohti, lähimmät noin kolmen metrin päässä. Olin jo kääntymässä toisin päin, jottei ne ainakaan kasvoihin törmäisi, mutta sitten ne laskeutuivatkin siihen eteeni. Kestän kyllä kummitusjutut, mutta tämä oli minulle jotain liian outoa. Äkkiä siis linnut kaukaa kiertäen autoon ja menoksi :)

Launcestonissa meitä odotti aivan kaupungin sydämessä oleva suuri hotellihuoneemme, joka oli varustettu porealtaalla. Luksusta :) Kävimme vielä vilkaisemassa kaupungin kupeessa olevaa luonnontilaista puistoa, jossa oli aika mahtavat puitteet. Kuvat tulossa :)

Seuraavan päivän vietimme kierrellen katselemassa keskustan vanhoja rakennuksia, japanilaista apinalaumaa ja lopuksi vielä ei montaa vuotta vanhaa museota, joka oli rakennettu alueelle, jossa on ollut teollisuutta 1800-luvulta lähtien. En liioittele yhtään kun sanon sen olevan tyylikkäin ja parhaiten toteutettu museo, missä olen koskaan käynyt. Ja parasta tietenkin, että se oli kokonaan ilmaista, kuten muutkin Tasmanian museot.

Aamulla oli aika lentää lämpimään Surfer's Paradiceen.

Ei kommentteja: